jos olisitte minun tilanteessani, mitä tekisitte?
olen vanhempainvapaalla esikoisestamme, mieheni on työtön mutta etsii aktiivisesti töitä. minulla taas on vakituinen työpaikka. mies on tällä hetkellä 3 kk karenssissa, joten ainoa tulonlähteemme on tällä hetkellä vanhempainraha.. omaisuutta meillä on asunto, josta omistan n. 1/3, loput on pankin omaa. maksan erästä kulutusluottoa pois 200 euroa kuukaudessa, se on maksettu pois lokakuussa jolloin tilanne varmaankin helpottaisi.
mitä tekisitte jos olisitte minä?
1) lemppaisitte miehen pihalle jolloin kulut puolittuisivat
2) vähentäisitte kuluja radikaalisti, mutta silloin esim. toinen puhelin jouduttaisiin sulkemaan (joka vaikeuttaisi työnhakua), autoa tai muita rahasyöppöjä meillä ei ole.
3) myisitte asunnon ja muuttaisitte kaupungin vuokrataloon
4) menisitte töihin (työnantaja vaatii saada tietää 2 kk etukäteen, eli töihin pääsisin vasta heinäkuussa)
5) jotain muuta, mitä?
Kommentit (27)
-erootista hierontaa tai muuta(kin)?
no ei mut vitsit vitsinä, voithan kokeilla onneasi jonkin sortin jälleenmyyjänä...tosin vaatii paljon aikaa ja resusseja. Jos olet hyvä kielissä voithan tehdä kotoa käännöstöitä, tosin suurin osa asiakkaista vaatii sen kielenkääntäjätutkinnon tai kokemuksen. eipä tule muuta mieleen. mä kyllä menisin itse töihin...kaiken maailman kulutusluottoja ne ihmiset ottaakin...
Kaupungin vuokrakämppään muutto ja asunnon myynti. Tällä hetkellä teillä ei selvästi ole varaa omistusasuntoon.
Minkä ikäinen lapsi? Jos lapsi on alle 3v ja haluat vielä olla kotona lapsen kanssa, saat kyllä kaupungilta vuokrakämppään asumistukea sekä lapsilisän yh-korotuksen ja vielä mahdollisesti toimeentulotukea, jos yksinhuoltajana olet kotihoidontuella. Ainakin Helsingissä jokunen vuosi sitten kun opiskelevana yh:na olin minimi äippärahalla ja sitten vuoden kotihoidontuella, sai kaksi ihmistä sosiaalitoimistosta elämiseen yhteensä joku 1200 euroa kuussa. Siitä maksoin 600 euroa vuokraa, jo ihan mukavasti lopulla pärjäsi kaksi ihmistä. Eikä ole pakko laittaa ihan pientä lasta päivähoitoon.
Miehestä voit myös erota vain " paperilla" ja väliaikaisesti. Eli ei tarvitse ihmissuhdetta kuitenkaan lopettaa, jos rakkautta riittää. Myykää nyt se asunto, vaihtakaa vuokralle lapsen kanssa ja mies kirjoille muualle, kunnes saa työtä. Sitten kun on työelämässä ja voi olla taloudellisesti hyödyksi ja osallistua vuokran maksuun niin takaisin saman katon alle...
kulutusluotto on maksettu kohtuullisessa ajassa pois, jonka jälkeen tosiaan piäisi helpottaa. tuo karenssi sattui ihan hiton pahaan kohtaan, toisaalta mies on kyllä töiden etsinnässä päivittäin.
pitäisi vaan tehdä varasuunnitelma johon tarvitsen teidän apuanne. olen jo lähes hysterian partaalla kun mieti miten helevetisä pärjäämme seuraavan puoli vuotta eteenpäin!!
Anna puhelin miehesi käyttöön päivisin, niin siitä ei synny työn haun suhteen mitään ongelmaa.
isä hoitaisi vauvaa kotona. Tai möisin asunnon ja muuttaisin ensiksi vuokralle paikkakunnalle, jolla miehen voisi olettaa työllistyvän helpommin, jos tämä on asuinpaikasta kiinni? Kaikein ensimmäiseksi keskustelisin miehen kanssa siitä, että mitä yhdessä päätettäisiin tehdä.
Työnhaun toiseltakin paikkakunnalta voisi aloittaa, jos olisi valmis muuttamaan työpaikan saatuaan (mieluummin näin kuin eroon ajautuen). Miehen koulutus? Jos ei koulutuksella saatavaa työtä tarjolla, niin saisi aloittaa vaikka taksina tai siivoojana. Mies masentunut? Tai muita ongelmia? Keskustelisin perheneuvolassa ja hakisin sieltä ratkaisua ongelmiin. Itseään ei kannata väsyttää vain makaamalla tilanteen päällä. Hakisin ratkaisua, en suoraan eroa miehestä. Suhde olisi onnellisempi jatkossa, jos mies kokisi saaneensa selustasta tukea sinulta. Yksinkin voi ja kannattaa lähteä hakemaan apua. Miehet ovat joskus kaikkea apua vastaan ja se voi viedä perheen tuhoon. Hae apua. Varokaa velkaantumista.
saakohan tuolla rahalla vuokra-asuntoa? nyt kuitenkin on kyse puolen vuoden mittaisesta tiukasta kaudesta, kannattaako tosiaan myydä asunto sellaisen takia.
mies on ihana ja hellä isä, suhteemme on tosiaan hyvä. punnitsen vain raa´asti erilaisia vaihtoehtoja, joihin eittämättä kuuluu myös miettiä eroa yhtenä vaihtoehtona!
ap
Vierailija:
mies on ihana ja hellä isä, suhteemme on tosiaan hyvä. punnitsen vain raa´asti erilaisia vaihtoehtoja, joihin eittämättä kuuluu myös miettiä eroa yhtenä vaihtoehtona!ap
Mene nyt töihin hyvä ihminen!
" isä hoitaisi vauvaa kotona. Tai möisin asunnon ja muuttaisin ensiksi vuokralle paikkakunnalle, jolla miehen voisi olettaa työllistyvän helpommin, jos tämä on asuinpaikasta kiinni? Kaikein ensimmäiseksi keskustelisin miehen kanssa siitä, että mitä yhdessä päätettäisiin tehdä.
Työnhaun toiseltakin paikkakunnalta voisi aloittaa, jos olisi valmis muuttamaan työpaikan saatuaan (mieluummin näin kuin eroon ajautuen). Miehen koulutus? Jos ei koulutuksella saatavaa työtä tarjolla, niin saisi aloittaa vaikka taksina tai siivoojana. Mies masentunut? Tai muita ongelmia? Keskustelisin perheneuvolassa ja hakisin sieltä ratkaisua ongelmiin. Itseään ei kannata väsyttää vain makaamalla tilanteen päällä. Hakisin ratkaisua, en suoraan eroa miehestä. Suhde olisi onnellisempi jatkossa, jos mies kokisi saaneensa selustasta tukea sinulta. Yksinkin voi ja kannattaa lähteä hakemaan apua. Miehet ovat joskus kaikkea apua vastaan ja se voi viedä perheen tuhoon. Hae apua. Varokaa velkaantumista."
tuossa tulikin jo monta hyvää juttua! asumme pääkaupungissa joten tämän paremmaksi sijaintimme ei voi enää muuttua. yhtenä vaihtoehtona näen muuttamisen halvemmalle seudulle (asuntomme hinnalla saisin jo melkein kokonaisen velattoman asunnon!)
ongelmaksi muodostuu tuo työnhaku: mies ei ole sitä halutuinta työvoimaa suomessa. se taas ei ole hänen oma vikansa enkä sen vuoksi halua hänestä erotakaan. hyviä puolia on liian paljon verrattuna hounoihin.
Pääkaupunki seudulta et ainakaa saa vuokrattua asuntoa tuolla hinnalla. JOs miehesi on hella ja hyvä isä, kipin kapin soittamamaan työnantajalle että tulet töihin. Varsinkin jos miehelläsin on työllistyminen hankalaa. eli mies koti isäksi ja vanheimpainrahat isälle. Siitä lähtökohdasta on muuten helpompi saada töitäkin, hän voi sanoa työhaastattelussa että on koti isänä eikä työttömänä.
Älä nyt missään nimessä eroa, hajota perhettä sen vuoksi että rahat ei riitä, kun ne kyllä riittää jos menet töihin. Sanoit et työt alkaa heinäkuussä siispä touko-kesä ja heinäkuulle budjetti suunnitelma ja sitten helpottaa.
Vierailija:
ongelmaksi muodostuu tuo työnhaku: mies ei ole sitä halutuinta työvoimaa suomessa. se taas ei ole hänen oma vikansa enkä sen vuoksi halua hänestä erotakaan. hyviä puolia on liian paljon verrattuna hounoihin.
Mun mielestä kyllä aika karua luettavaa miehestäsi. Itselläsi olisi vakituinen työpaikka, miten sulla tulee mieleen edes muita vaihtoehtoja kuin mennä töihin?! Ja " Niin, en halua miehestä erota hänen työnhaun takiakaan" . Tuollainen miettiminen noin itsestään selvässä asiassa! Mieti tilannetta toisinpäin. Olisit jäänyt työttömäksi ja miehesi olisi kotona lasten kanssa, kuitenkin vakituinen työpaikka odottamassa. Mitä mieltä sä olisit siinä tilanteessa? Noiden juttujen perusteella se on sun miehes jolla on nyt syytä vähän miettiä tulevaisuuttaan...
ja vielä se piti sanoa että voithat käydä sossussa hakemassa tulea touko-kesä- heinäkuulle, kyllä ne sieltä auttaa jos sulla on hyvä suunnitelma esittää--
" Ei halutuinta työvoimaa suomessa" ? Eikö siis anna sinun elättää perhettään vai miksi sinun töihinmeno ei saa sulta mitään vastakaikua? Vai oletko laiska?
jotain tuollaista olin itsekin ajatellut. nyt vain tuntuu etten osaa tehdä mitään järkevää päätöstä kun asiat on päässä sekaisin..
siksi näitä vaihtoehtoja tulee puntaroitua. voin nimettömänä puntaroida hurjiakin vaihtoehtoja, ei se minusta tyhmää tai huonoa tee.
vahinko, että tässäkin ketjussa osa vastaajista menee henkilökohtaisuuksiin avun antamisen sijaan! kiitos kuitenkin kaikille rakentavasti kommentoineille!
Sua kustaan silmään kybällä, äijä elätyttää sinulla ja yhteiskunnalla.
Soskuun mars mars, sieltähän noille rahaa syydetään.
itse töihin ja kulutusluotot pois.