KULTAISET 60-L VIIKKOON 19...

sano sille pikkuiselle, että voisi jo alkaa lähtölaskennan. Voisimme nyt ihan todistetusti vaihtaa näitä vuoroja...







wemppa

ehdiitkin jo napakasti komentaa vauvelia...

Ollaan niin samanaikaisesti linjoilla, että ihan teksi mieli halata.



w

Ihania uutisia, <3-onnittelut ja varjelusta matkaan!



Uskon ja tiedän, että vielä on monta jännityksen ja epäilyksen paikkaa edessä, mutta onneksi pääset " tehoseurantaan" !



Crisselle tervetuloa mukaan ja sinulle myös suojelusenkeleitä matkalle mukaan!



Vielä pitää kommentoida Emmille kakkakeskustelua! Meidän juniori kakkasi alusta n. kerran viikossa eikä koskaan vaippaan. Hän halusi aina " ilmakylpyjen" aikaan tehdä kakan. Saatiin kokeneilta ystäviltä ja terkkarilta ohjeita, että pitää juottaa vettä ja pahimmassa tapauksessa antaa lusikallinen luumumehua, voisi auttaa. Mutta ei ne mitään auttaneet. Tosin hän ei kyllä kärsinyt millään lailla vatsavaivoista, ilmeisesti käytti tissimaidon niin tarkkaan hyväkseen, ettei siitä ollut mitään mitä tulla ulos kuin kerran viikossa!

ja onnitteluhalaus!



Saattaisin ehkä testailla perjantaina Anin kaverina, jos ei tätiä ala kuulumaan. Jos tämä kummallinen kierto vielä tästä päiväkausia venyy, niin ei tule inssiä tähän eikä seuraavaankaan kiertoon, kun loppukuussa on kaikenmaailman menoja ja kesäkuun alussa mökkireissu.

Aika moni täällä kiitellyt lehmätarinastani ja epäillyt ammatikseni kirjailijaa. Täytyy tuottaa pettymys: En olen kirjailija. Kiitos kuitenkin kehuista. Näppäimistötuotteistani pääsee siis nauttimaan vain täällä kuumeilupalstalla. Pidän kyllä kovasti kirjoittamisesta. Nuorempana olin kova kirjeiden ja päiväkirjan kirjoittaja, mutta molemmat ovat nyt jääneet. Esikoisesta kirjoitin vielä raskauspäiväkirjaa, mutta jäkimmäisen raskaudesta ei ole jäänyt muuta dokumenttia kuin tulikivenkatkuinen palautekirje TAYSin sokeripolille. Nämä kuumeilujutut tulevat automaattisesti koneelleni säilöön , kun naputtelen nämä ensin wordiin. Jääpähän jotain ajatuksia ylös tästä kohtaa elämää.



Eilen en ehtinyt lainkaan koneelle, kun olin työpaikalla palaveeraamassa tulevaisuuden näkymistä. Minulla oli hyvin hankala olo, kun puhuttiin siitä, mitä minä mahdollisesti teen ensi vuonna. Erinäisien projektien vetovastuu taas odottaisi tuolla jossain IRL. Yhtäältä, haasteet vaikuttivat kiinnostavilta ja voisivat ehkä pehmentää sitä tuskaa, jota tulisin tuntemaan, jos tämä haaveilu ei todeksi tulekaan. Toisaalta, tunsin oloni suorastan petturiksi, kun siellä tavallaan lupauduin tekemään jotain, jota oikeasti en edes halua tehdä, koska haluan uudestaan vauvalomalle. Oi miksi tämä elämä on niin hankalaa!!!



Katsotaanpas nyt sitten, kuinka hankalaa on ollut muiden elämä. Tämä palsta on tullut minulle kuin hyvän työpaikan kahvihuoneeksi. Voi puhua ja kommentoida kaikkea mahdollista. Eilen ihan jo kaipasin tänne katsomaan, mitenkä Anin ja Minean piinaviikko menee ja joko Pinkerton on saanut vauvan maailmaan!



Sonjaemmalle: Onnittelut vauvaloman alusta! Oikeastaan tulevat muutamat viikot taitavat olla ne ainoat oikeat ¿vauvaloma¿ viikot. Vauvan synnyttyä on minusta aika harjaanjohtavaa käyttää ilmaisua ¿loma¿ siitä ajasta, jolloin ei ole töissä työpaikalla vaan kotona. Nyt on ihan oikea aika alkaa ¿kouluttamaan¿ miehestä kunnon tiimipelaajaa kotihommiin. Meillä asia hoitui aikoinaan niin, että pidimme ihan työpaikoiltamme tutun palaverin siitä, mitä hommia projekti ¿koti ja lapset¿ sisältää, kummalla on enemmän osaamista mihinkin tehtävään ja määrittelimme sitten vastuualueet. Minulla on vastuu pyykeistä, siivouksesta ja lasten vaatteista, miehelläni ruuasta ja puutarhasta (lukuun ottamatta perennapenkkiäni). Vastuu ei tarkoita sitä, että vastuullisen täytyy aina tehdä ne asiat, vaan sitä, että vastuullinen huolehtii, että ne tulevat tehdyiksi. Minä esim. laitan kyllä ruokaa viikolla, jos ukkokulta ei ehdi, mutta hänen vastuullaan on kertoa minulle mitä ja koska minä laitan. Hän myös auttaa minua siivoamisessa, mutta vain pyydettäessä. (Hupsista! Tais jäädä mulla eilisestä työpaasausvaihden päälle! Koittakaa kestää.) Ja lohdutuksen sana, vaikka meilläkin ukkokullan vastuulla on ruuanlaitto, niin jotenkin kattiloiden tiskaaminen on ihan ilman mitään kenttäoikeudenkäyntiä siirtynyt minun vastuulleni 



Senniinalle: Tuo häpyluun oireilu on minullekin tuttua. Itselläni se tapahtui ensimmäisessä raskaudessa kesken pilkkireissun! Oli siinä sitten kiva raahustaa takaisin rannalle, kun piti nojata mieheeni, että pystyi kävelemään. Onneksi oltiin ihan vain lähellä rantaa, eikä eväiden kanssa toisella puolen selkää, niin kuin joskus oli tapana.



Minealle: No voi sun harmistus! Ikävä täti. Vaan onneksi käyt taistoon uusin asein. Kovasti kannustan täällä. Toivottavasti kesän valoisat päivät saisivat hedelmällisyyden kukoistamaan.



Emmille: Ihan tuli tippa silmään, kun kerroit Tiinun ekasta hymystä. Se on jotain, jota ei voi ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Itse muistan, kuinka olin suorastaan mustasukkainen, kun esikoinen sitten alkoi hymyilemään mummoilleenkin. Se oli minun vauvani ja olisin halunnut pitää hänet ihan vain itselläni, hymyineen kaikkineen.



Pietulle: Itsekin muistan, kuinka raskaana ollessani törmäilin palstoilla äiteihin, jotka kokivat selviä liikkeittä jo viikoilla 12 ¿ 13. Tunsin itseni miltei epäonnituneeksi yksilöksi (näinen läskivatsoineni), kun en edes vauvan liikkeitä tunnistanut. Mikä iso ilo sitten olikaan, kun ne ensimmäisen kerran tunsin juuri tuolla viikolla 17. Olin vielä työmatkalla ja yövyin hotellissa, kun ne ensi kertaa tunsin. Harmitti kovasti, kun en heti päässyt kertomaan niistä miehelleni. Tai siis laitoin minä tekstarin, mutta hän oli jo nukkumassa. Eikä sitä tunnetta pystynyt oikein tekstarilla välittämään.



Levinialle: Kiitos terveisistä sieltä etelän maasta. Nyt äkkiseltään en muista lukeneeni, missä maassa asustitkaan. Onneksi teillä on ilmastoitu koti. Muuten ajatus loppuviikoista helteessä olisi varmasti todella tuskallinen. Toisaalta, eipä tarvii miettiä, millä vatsansa verhoaa, ettei pakkanen pääse nipistelemään. Itselläni kun on tuota mahaa ihan ilman masuasukkiakin, oli kuopuksen loppumetrit marraskuun räntäkeleillä mielenkiintoista aikaa pukeutumisen kannalta. Minulla oli tasan yksi ainoa takki, joka mahtui kiinni. En ole sitä takkia muuten kertaakaan laittanut päälle sairaalasta palattuani!



Isotikrulle: Minulla on ollut molemmissa raskauksissa kohonneet sokeriarvot ja sen takia olen jotunut pitämään aika tiukkaa ruokavaliota. Paino on tippunut raskauden alusta loppuviikolle kymmenisen kiloa, eikä se ole aiheuttanut mitään ongelmia. Kyselin myös itse sokeripolilla sekä sisätautilääkäriltä että lastenlääkäriltä, mitkä ovat riskit painonpudotuksessa. Minun kohdallani, kun lähtöpaino on reippaasti ylipainoinen, riskejä ei pitäisi olla. Päinvastoin, paremmin sujuu synnytys ja vauva-aika, kun on kevyemmässä kunnossa. Virtsan ketoaineita pitää seurata, koska niiden nousu voi vahingoittaa vauvan aivoja. Nitä nyt seurataan ihan normaaliraskaudessakin. Sitä paitsi, tätä ei ehkä pitäisi mennä täällä kirjoittamaan, raskausaikana keho on ihanan anabolisessa tilassa, kiitos hormoonien, eli läskit lähtevät helpommin ja lihasmassa kasvaa kohisten pienelläkin kuntoilulla. Nimimerkki ¿Bodarin vaimo¿.



Wempalle: Oih onnea. Tik tik tik¿ tikittää pikkuinen pumppu. Tästä hetkestä eteenpäin, hamaan harmaahapsiseen vanhuuteen asti!



Anille: Ihan täällä myötätunnosta tarkistan omankin ¿arpani¿ aina vessassa käydessä, vaikka piinaviikkoon on vielä aikaa. Peukkuja pidän!



Mutta nyt on aika lopettaa. Pojat ovat heränneet ja tuosta huudosta päätellen veljellinen rakkaus kukoistaa jälleen aika fyysisenä.



t. Ullrike

Paljon onnen haleja sulle wemppa. Niinhän se piti ollakin. Nyt vain annat masun kasvaa ja mielen iloita masuasukista. Tiedän että se ajoittain on vaikeaa,itsekkin sen kanssa taistelin ja osaksi varmaan vieläkin painin. Ehkä kahden viikon päästä saan vihdoin iloita täysin rinnoin tästä masusta.

Minä olen wempan uutisista niin onnesta sekaisin että unohdin mitä piti kommentoida. Anin ja ankkiksen uutisia ainakin innolla odotellaan,peukkuja molemmille.

Nyt valmistautumaan vanhempainiltaan....

-pietu-

Heippati 60-luvun siskot!



Poikkesin talven aikana muutamaan otteeseen täällä ja nyt halusin tulla kertomaan mukavia uutisia. Olkoon tämä kannustuksena matkan varrella pettyneillekin.



Tosin vasta siirrosta tulen, mutta sekin on jo ilmoituksen arvoinen asia!



Keskussairaala heitti meidät ulos, kun ei saatu riittävää vastetta Puregonilla, ei lyhyellä eikä pitkällä kaavalla. Tuloksena oli 2 ja 1 kypsää munasolua, jotka eivät kuitenkaan IVF:llä hedelmöittyneet.



Siirryimme yksityiselle ja vaihdettiin Menopur lyhyelle kaavalle. Follikkeleita tuli heti tuplasti enemmän kuin ennen, saaliiksi kolme kypsää munasolua, joista kaksi hedelmöittyi. Tänään siirtoon selvisi yksi hieno yksilö, jota telkkarista yhdessä ihailtiin.



Testipäivä on vasta 26.5., mutta tähän vaiheeseen kun on päästy, niin voi jo liputtaa. JEEE! Tosin tuntuu, etten uskalla mennä vessaan ilman että pinnistelen alavatsalla kohtua kasaan......... ;) Polvet menee jo toista kertaa toistensa ympäri!



Toivon sitkeyttä ja rohkeutta jatkamiseen niille, kenen tie on meinannut nousta pystyyn.



Hienoa on ollut myös seurata, kuinka plussia ilmestyy ja raskaudet etenevät nopsaa tahtia. Pidetään peukkuja kovasti, että meillä menee hienosti!



Ja nyt se, mitä en uskonut kirjoittavani:



Maiti + Nökkönen pp 0

ja paljon mukavaa ja rauhalllista mielta jatkuviin viikkoihin!! *halaus

Maitille onnea odotuksen odotteluun...



Eipa meidan alkavilta helteilta kummempia; voikaa hyvin

-levinia ja hope rv 21+4-

Kyllä mullakin oli sellainen kutina, että sydämensyke siellä näkyy !!

Ei kun nauttimaan nyt odotuksesta ( hah hahaa...nm ilo puuttuu ja evkk-fiiliksellä aika ajoin )



Dementianamiskaa unohdin painaa ja pakko lähteä käymään kaupassa mutta palaamisiin !!



Isotikru

Ja onnittelut Wempalle! Asiat olivat juuri niinkuin pitääkin! Maitille myös tsemppiä piinojen piinaan!



Ite olen tässä vääntänyt töitä kotonakin, kun ei työaika riitä millään. Olo on sen mukainen. V:ttaa myös se, että miehen eroasia ulkomailla ei taaskaan edennyt mihinkään. Suomessahan ero on mennyt läpi, mutta Turkissa on systeemi eri ja tilanne lapsen olemassaolon takia tuplasti hankalampi. Kai se on totuteltava ajatukseen, että vietän lopunikäni naimisissa olevan miehen kanssa. Voitte varmaan arvata, mitä ajatuksesta pidän..Se nainen voi kai ihan v:uilun ilosta pitkittää asiaa loputtomiin. Olen äärimmäisen tarkka omasta ja lasteni taloudellisesta ja muustakin turvallisuudesta ja täytyy miettiä, miten seiftaan tilanteen, jos miehelle tai minulle sattuu jotain.



Sellasta tänään, ehkä ensi viikolla mieli parempi. Ernestillä kuitenkin kaikki hyvin ja rv:t tänään 33.

Tosi hienot ultrauutiset Wempalla! Itsekkäästi ajattelen heti myös, että kiva kun täällä on sitten kaksi meitä jouluvauvaa odottavia. Mukavaa, kun on joku, kenen kanssa mennään samoilla rv:lla.



Ani - taitaa sieltä se plussa napsahtaa! Hus hus pysy pois paha täti. Peukutan täällä kovasti.



Ankkis - mistä sen kuule tietää, vaikka " omituinen kierto" tarkoittaisi juuri sitä toivottua omituisuutta eli plussaa. Peukutuksia myös sinne.



Emmi - tällä hetkellä olen kateudesta vihreä, kun luen sun juttuja vauvan ensihymystä. =) Ne on niitä elämän tähtihetkiä, mitkä muistaa...



Pietu - oli mielenkiintoista lukea sun punktiokokemuksesta. Aika kauhealta kuulosti se neulan männän (? muistankohan termit oikein...) juuttuminen. Pääasia, että meni kuitenkin ok. Itsekin tässä väkisinkin miettii, että pitäisikö punktioon mennä. Olen alle 40 v. joten yksityiselle pitäisi mennä jos menen. Kuinka nopeasti lupasivat tuloksen? Sanoivatko mitään siitä, että joskus istukkapunktion tulos joudutaan vielä varmistamaan lapsivesipunktiolla?



Ullrike - peukutetaan myös sinne plussaa... ehkä se anopin läsnäolo seinän takana " viimeisteli" toivotun lopputuloksen. =)



ON: Olo on plääh ja sitten taas toisinaan tuplaplääh. Töissä en saa mitään tehtyä ja esimiehenä kun olen, niin olen tässä miettinyt, koska mun alaiset alkavat ihmetellä energistä pomoaan.. =/

Oksentaakin on tässä muutamana iltana joutunut, ja miehelle vedin kilarit kun sanoi, että et sä aikaisemmilla kerroilla noin huonosti voinut, mutta eikös toi paha olo jo ensi viikolla pitäisi mennä ohi. Ei varmaan tarvitse teille selitellä, MIKSI ärähdin ukolle suhteellisen perusteellisesti.



Tällä viikolla oli jo eka neuvola ja sain kortit ja lähetteet jne. Alkoi tuntua hieman todellisemmalta tämä tila, mutta siltikään en vielä uskalla antaa itseni ajatella, että meille IHAN AIKUISTEN OIKEASTI olisi tulossa jouluvauva. Tosin mun rv-menneisyydelläni (molemmat rv 42+) synnytys menee ensi vuoden puolelle...





Peltis (rv 7+5)

Ihana vanhempainilta takana. Jostakin syystä minusta on niissä mukava käydä,näkee muiden lasten vanhempia ja saa turista lapsista.

Peltimetsuri kyselit istukkakokeesta. Itse toimenpide ei sattunut yhtään ja minulle sen varmaan teki " helpoksi" niin kuin lääkäri sanoi että koska istukka on edessä niin koe on helppo ottaa,ei tarvitse mennä sikiön vierestä. Ei ollut puhetta lapsivesipunktion tarpeellisuudesta. Lääkäri totesi kun katsoi näytettä mikroskoopin lävitse että näytteessä oli riittävästi istukkasoluja joten näyte oli onnistunut. Vastaus pitäisi tulla kahdessa viikossa,tulee joskus jopa viikossa mutta sanoivat että jos ei kuulu mitään niin tulosta voi äippäpolilta kysyä kahden viikon päästä. Ja nämä viikot ovat pitkiä.... Sukupuolta emme halua tietää,olkoon yllätys loppuun saakka. Niin anihan jo oireista ennusti mutta minä olen sanonut että meillä ei sekatyömiestä ole,katsotaan miksi omat tuntemukset viikkojen myötä muuttuvat,nyt ei ole tuntemuksia kumpaankaan suuntaan.

Nyt on mentävä iltapesuille ja seurustelemaan nukkumatin kanssa sänkyyn,se onkin viime viikkoina ollut minun ihana sänkykaveri. Toivottavasti nämä unilahjat säilyvät. Iltavellominen on vielä olemassa joten senkään puolesta ei pysty jalkeilla olemaan.

-pietu-

Peukutuksistanne oli apua=), kiitos! Np-ultra meni siis hyvin, uskomatonta että mun masussa on joku joka liikku ja potki heti kun painelin kohdun päältä=)(piti painella ultratessa kun yirtettiin saada kuvaa toisesta kulmasta), eli sain jo kommunikoda pikkuisen kans, sormet näkyi ja aukoi ja sulki suutaan=)...IhanOikeaPieniIhminen mun masussa=D. Turvotusta oli vain0,9, nenäluu näkyi ja riskiluku oli jotain1/12000.

Minkäs ikäinen olet Pinkerton? Nyt jo voisin ajatella että ehkä...EHKÄ sitä sittenkin uskaltais vielä yhtä yrittää tämän synnyttyä, ennenkuin ikä tulee LOPULLISESTI vastaan=/... Nyt menen kyllä asioiden edelle mutta tähän asti olen ajatellut että en enää Uskalla kun pelotti niin nämä seulat ikäni takia...mutta eihän sitä koskaan tiedä;-).

Lamaannuttava väsymys iski kun sai tämän taakan harteilta.

Rv11+5 (ultran mukaan jopa12+4)



Kiitos teille kaikille tsempityksistä vielä kerran*haliruts =)

KIITOS teille KAIKILLE ihanaisille kultaisille naisille onnitteluista. On ilo saada jakaa nämä mahtavat uutiset teidän kanssa. Asia pysyy vielä meillä salaisuutena, muutama kaveri tietää, mutta vanhemmille kerron vasta seuraavan ultran jälkeen.



Hienoa crisse, että kaikki kunnossa sinullakin. Onnea!!





wemppa, joka edelleen kaipaa Waloa!!



P.S. ANILLE VIELÄ PEUKUTUKSET!!

wempalle ja crisselle molemmille ultrakuulumisista! Ihanaa!



Ja Maitille isosti peukut pystyyn että tällä kertaa tärppäisi. Meillähän myös vasta 3. ivf tuotti tuloksen ja aina hintsusti soluja. Tai siis saatiinhan ensimmäisestäkin plussa mutta sehän meni kesken silloin 13. viikolla. Tästä viimeisestähän ei saatu kuin kaksi hedelmöittynyttä jotka molemmat siirrettiin, ja juuri se yksi jatkoi elämäänsä, mikä tähän tarvitaan.



Sain sitten eilen soiton sairaalasta että ensi viikolla yritetään käännöstä, jos siis vauva ei ole kääntynyt siihen mennessä. Yritin kyllä kysellä onko hommassa mitään riskejä mutta ei ihan hoitaja vakuuttanut minua ettei olisi. Jos vastaus on että sen vuoksi juuri seurataan vauvan sydänääniä koko ajan, niin minun logikkaalla se tarkoittaa että jotain siis voi mennä pieleen homman seurauksena. Täytyy vielä tentata lääkäriä sitten riskeistä. Näin pitkälle kun on päästy niin ennemmin odotan vielä josko kääntyisi ja otan riskin sektiosta kuin että kääntymisyrityksen seurauksena sattuisi jotain.



Mutta nyt lähden tästä stadiin lounastreffeille ja shoppailemaan (mitä nyt jaksan tai löydän...).

Aattelin palstautua ennen kuin lähden tavanomaiselle kympinlenkille tiinun kanssa. Mä en kyllä jaksa uskoa, että tuo vaunujen lykkiminen mua laihduttaisi, mutta saapahan ainakin raitista ilmaa, jollei mitään muuta.



Wemppulille ihan ekana miljoonasti onnea hyvän ultran jälkeen ja hyvä, että kunta tarjoaa seuraavankin jo kahden viikon päästä, jossakin on sitä tervettä järkeäkin. Teidän Nla ainakin siis toimii asianmukaisesti. Nyt vain rentoudut wemppa ja alat odotella tuota masuasukkia ..



Maitille ONNEA ja paljon tarrasukkia ja vauvaliimaa koko pitkälle taipeleelle, ja toivottavasti muutenkin kaikki menisi hyvin.



Crisselle ONNEA myös ja aivan samaa toivotan kuin maitillekin, ihanaa, että plussia satelee !!!



Pietu, sulla oli sitten aivan erilainen kokemus tuosta istukkabiopsiasta kuin mulla, tai siis itse näytteen otto ei sattunut, mutta hyvä, että pääsin itse pöydältä pois, kun kaikki oli valmista niin kipeää se teki, ja kotiin kun päästiin niin vatsa oli turvonnut, tulipunainen ja helkutin kipeä seuraavat 3 päivää, kunnolla ei voinut edes aivastaa ... Tuosta nenäluusta, meille myös ultrassa sanottiin, että nenäluu näkyy joten downinsynd. ei pitäisi ainakaan olla kyse.



Aniiiiii milloin testaat uudestaan ??? Täällä pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että olisi plussaa ..



Valde, ihanaa sait ä-boxin :-)) Siinä sitä riittääkin ihasteltavaa ja hiplattavaa .. Hyvää loppu odotusta sinne sinullekin ja pianhan tuo kymmenenviikoa menee, ei aikaakaan kun jo pukerrat siellä synnärissä :-))



Pinkerton, onko rv-40 ja poksunut ? Sinulle myös hyvää loppuodotusta, ja toivottavasti vauva syntyisi pian, ihanaa sinulle myös kevät vauva !!!!!!



Sonjaemma tuosta käännöstä siihenhän ei ole pakko suostua, jos itseäsi pelottaa tmv. Mulle myös alettiin puhumaan siitä, mutta tyrmäsin ajatuksen HETI, sanoin, että jos vauva ei käänny niin mulle sitä toimenpidettä ei tehdä, koska olen kuullut, että se on kivulias, aiheuttaa vauvalle stressiä ja vauva saattaa kääntyä uudestaan ympäri, kun ovat sen käännöksen tehneet. Voi sonjaemma, mä olin jo pyykännyt, silittänyt ja laittanut kaiken vimpan päälle kuntoon, kun LA:n oli vielä reilusti kaksi kuukautta. Jäikö kaupungilta mitään vauvanvaatetta käteen ??



Sitten omaa ( . ) Tiinulla oli eilen Nla.

Paino noussut kahdessa viikossa 500gr(4600g)

Pituutta oli tullut vain 0.5cm(51.5cm)

Ja kaikki oli muuten hyvin ...

Mammalla:

Paino pudonnut 4.5vkon aikana 13kg(72kg)

Paineet edelleen koholla ..:-((

Hb hyvä !

Edelleen en saanut lupaa aloittaa jumppaa, täytyy odottaa lekurin loputark.



Meillä on mennyt hyvin, Tiinu nukkunut oikein hyvin viime yön, nukkui omassa sängyssä, mutta heräsi klo.5, ja sitten kaapatiin meidän sänkyyn ja hän siinä nukkuikin äidin kanssa klo.8.30. Tiinu menee yöpuulle siinä klo. 20-21 ja nukkuu 23-24 ja sitten on kuivitus ja syöttö ja loppuyön aikana on kaksi muuta syöttöä ja ne kestää vaipanvaihtojen kanssa n. 30-60minsaa, ja taas nukutaan .. päivisin nukkuu tässä kymmenen aikoihin ekat unet sellaiset 1-2h ja sitten taas päivemmällä uudestaan ja illasta klo17-20 seurustelee ja syö jokseenkin koko ajan :-)) Tyttö on kova olemaan sylissä ja oikea seuraneiti on ..Tuleekohan meille vaikeuksia kun neidille tulee ikää lisää ... ?? Mutta niin ihana tuota vauvaa on sylitellä, ettei edes ymmärrä tekevänsä karhunpalvelusta.



Löydettiin sellainen ensitutti ja tyttö SUOSTUU ottamaan sen suukkiinsa-jippii- mutta koitetaan antaa vain ja ainostaan uni aikoina.



Nyt kaikille aurinkoista ja hyvää torstaita ! t. emmi ja tuhiseva tiinu

Olipa ihana yö..eli ei unta juuri ollenkaan. Yritän saada töitä johonkin reilaan ja se tietää kotitöitä. Muut perseelleen menevät asiat eivät yhtään helpota vointia. Että voi asioitten reilaan saattaminen olla hankalaa ja kun et itse voi asioille mitään tehdä. Saati sitten kun ei tunne yhtään kyseisen maan oikeusjärjestelmään. Rahalla varmaan sais ja hevosella pääsis.



Emmille sen verran, että ei sitä syliä voi liikaa antaa. Minäkin olen esikoista kanniskellut ja viekussa nukuttanut ja muutenkin mennyt aina siitä, mistä aita on matalin. Niin hänestä on kuitenkin kasvanut reipas omassa sängyssä nukkuva koululainen, joka kuitenkin mielellään ottaa ja antaa läheisyyttä edelleen:-)



Luin jonkun saaneen x-boxin hiplattavaksi:-) taisi olla vähän muusta boxista kyse..

Minulla tämä viimeksi syntynyt kökötti ylpeästi pää pystyssä miltei loppuun asti, ilman pienintäkään aikomusta kääntyä oikeaan asentoon. Esikoisen masuvaivojen hoidossa olin tutustunut yhteen vyöhyketerapeuttiin, joka on erikoistunut odottaviin äiteihin ja vauvoihin. Hän hoiti minua vyöhyketerapialla. Hoito kesti puolitoista tuntia ja teki aivan sairaan kipeää, mutta tuotti myös tulosta. Hoito oli joskus ennen viitä iltapäivällä ja ilalla kymmenen aikaan alkoi masussa muljata ja pikkuinen kääntyi kiltisi pää alaspäin.

Käytännössä hoito oli jalassa olevien akupisteiden painamista aina muistaakseni n. 5 minuuttia kerrallaan ja sitten 10 - 15 min tauko. Se painaminen teki todella kipeää, mutta se oli sellaista " tervehdyttävää" kipua. Ja se kipu loppui aina heti kun painaminenkin loppui. Itse masuasukkiin ei siis koskettu millään lailla, vaan hoidon tarkoitus oli ikäänkuin aktivoida elimistiöä itseään hoitamaan tuo kääntöpuoli. Suosittelen kovasti, jos vain jostain tähän hätään ammattilaisen vyöhyketerapeutin löydät.



t. Ullrike

Sonjaemma, mun esikoinen oli perätilassa ja neuvolassa töpeksivät sairaalalähetteen kanssa niin, että kun vihdoin pääsin mahdolliseen käännöstilaisuuteen rv38, niin lääkäri totesi, ettei enää voi edes yrittää, koska lapsivettä on liian vähän ja istukka etuseinässä. Lääkäri kysyi kyllä, että haluanko synnyttää, mutta en edes ajatellut sitä vaihtoehtoa.

Mullakin on se käsitys, että jos käännös onnistuu niin vauva mahtuu tietysti kääntymään myös takaisin nurinpäin, ja kääntyykin, jos on kerran niin päin päättänyt olla. Toisaalta nuo saattavat vielä kääntyä pää alaspäin vasta ihan viime hetkilläkin. Arvelisin kyllä, että tilanne sairaalassa arvioidaan eikä mitään käännöstä edes yritetä, jos siinä on jotain riskejä.

Wemppa: onnea ja rutistus ihanista ultrakuulumisista!!!! AIvan mahtava juttu, että jo sykkeekin näit =) Yksi kivi taisi pudota sydämeltä, toivottavasti ei ole montaa jäljellä. Ymmärrän rv20:n " rajapyykkisi" , mutta toivon sydämestäni, että voisit siitä huolimatta alkaa nauttia raskaudesta ja sen tuomista ihanista tunteista.

Arvaapas muuten mitä minä täällä olen tekemässä ;) Ei varmaan tarvii antaa yhdenkään pisteen vihjettä... :)))



Senniinalle toivon voimia väsymyksen ja töiden ristitulessa!! Ja miehesi asioiden sujumattomuus siellä muualla ei varmasti helpota oloa missään suhteessa. Ja taloudellisten asioiden miettiminen, VARSINKIN kun on lapsia, on aivan ymmärrettävää. Raha on kuitenkin se välttämätön " paha" , mitä ilman ei tule toimeen.. valitettavasti. Omasta hyvinvoinnistaan sitä onkin valmis joustamaan, mutta ei lapsien. Aamukampasi kuitenkin harvenee hyvää vauhtia, joten kohta voit ainakin ne työharmit jättää taaksesi :))



Peltis: vai on sulla jo eka neuvolakäynti takana, vau!! Lukenut siitä varmaankin olen, mutta sama pää kesät talvet... niin you know :) Ja nyt alat ihan aikuisten oikeesti uskoa, että teille tosiaan tulee jouluvauva, tai uuden vuoden pamaus, laitoithan jo ärveet viestisi loppuun, joten se on hyvä alku :)))



Pietu: vanhempainillat on mukavia minunkin mielestä :) Mulla kun vasta on yksi koululainen, niin harvakseltaan niitä on kuitenkin vasta ollut :)) Ja sormeani täällä sulle heristän, missäs ne ärveet on sieltä viestisi lopusta???? Eiks me jo sovittu tämä asia :)))))



Crisselle tervetuloa, ja onnea hyvästä np-ultran tuloksessta!! Kyllä sitä varmaan itse kukin on mennyt ultriin pelko pyllyssä.. jollain enemmän jollain vähemmän. Nyt vain nauttimaan raskaudesta :))



Sonjaemma: Vauvan kääntämisestä, haluan vain sanoa, että mieti tarkkaan ennenkuin annat luvan kääntämisYRITYKSEEN. Sehän ei ole varmaa että vauva kääntyy, ja kuten emmi sanoi, vauva saattaa kääntyä takaisin väärinpäin. Mulla molemmat tytöt ovat kääntyneet rv 35:een mennessä, eli kokemusta ei ole. Mutta sitä mieltä olen, että jos vauva vielä viime hetkillä on kääntymättä, niin kait sillä on joku tarkoitus?? Olen aivan samaa mieltä kuin emmi, eli jos joskus olisin vastaavassa tilanteessa, niin en antaisi yrittää kääntää.

Toivottavasti lounastreffisi oli onnistunut ja että löysit jotain ostettavaa :))



Emmi: tiinuskallahan alkaa olla jo ihan mukava rytmi :) Ja tuosta sylittämisestä: lasta ei voi koskaan pitää liikaa sylissä. Kun ulkomaailma alkaa kiinnostaa (noiden pienten kohdalla kodin nurkat, maton hapsut, lattialla olevat johdot, ym. " mukavat" ) niin ei he niin paljon enää sylissä viihdy. Joten antakaa mennä vaan ja pitäkää sylissä :))



Ankkis: mulla on mennyt ihan täysin ohi sun kierto.. oletko siis koko ajan piinaillut mun kanssa???!! (ihan kun mulla olis kalenterissa kaikkien muidenkin kuukautismerkinnät... ei nyt sentään :)) ) Voi ihanaa kun plussaisit... ei tarviis enää piikitellä ja inssitellä :))



Pinkerton: kyllä sä nyt voisit mun mielestä jo lähteä synnärille :)) En halua sua pois täältä ajaa... mutta tuolta on mammoja tulossa jo perässä ;))) Jospa sitten äitienpäivänä :) Mun esikko on syntynyt 13.5. eli täyttää su jo 13vee, eli se on oikein hyvä päivä teidänkin armaalle syntyä :))



Maitille oikein paljon onnea ja peukutusta, että pikkuinen tarraa tiukasti masuun kiinni :)))



Taas kiitän ja niiaan syvään teille kaikille ihanaakin ihanammat naiset :)) Olette olleet mukana tässä piinassani, joka näyttää kestävän :) Tätsy ei ole tullut joten jos aamulla vielä on sama tilanne, niin yritänpä sitten testata :) Toivottavasti en unenpöppöröisenä mene aamupissille ja sitten taas siirtyy päivällä eteenpäin. Koopee on nyt 33, ja näin pitkä kierto mulla on ollut viimeksi ennen kuin pikkulikkaa edes oli. Oireita ei kyllä ole.. iltaisin on väsyttänyt, mutta kun aamusta toiseen nousee kukonlaulun aikaan, niin ehkä sitä onkin jo 21.30 ihan kanttusventtus. Tänään mulla on taas suurempi siivouspuuska kuin viikko sitten, joten se taas kertoisi tätsyn tulosta. Minä näköjään otan ihan kirjaimellisesti sanan " piinaviikko" .... koko viikkohan tässä on kohta jo vierähtänyt :)))



Nyt luuttaan lattiaa ennenkuin ukko taas tulee. En päässyt eilen enää koneelle wempan uutisia lukeen, kun mies vallotti masiinan. PÖH!!



ANI