Lue keskustelun säännöt.
Ketju keski-ikäisille jotka kantavat kylmää lapsuutta mukanaan
28.03.2026 |
Pakko aloittaa kun ahdistus on niin suuri. Tapasin hiljattain vanhempiani ja hirveä on taas olo.
Tuntuu että koko elämäni olen yrittänyt riittää ja kelvata, ja nyt viisikymppisenä naisena tuntuu että olen aivan loppu. Kun arvostelu ja epäily on se mitä omilta vanhemmilta saa, kun kaipaisi välittämistä ja kannustusta.
Muistot lapsuudesta tulvivat mieleen. Kun ei lohdutettu, vaan sivuutettiin, vähäteltiin, naurettiin.
Yritän ajatella niin että vanhemmat ovat itsekin jääneet vaille, ja heidän vanhempansa. Että eivät he vaan osaa. Mutta välillä tuntuu että tämäkään ajatus ei auta. On kauhean huono olla.
Onko kohtalotovereita? Mistä olette saaneet apua?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Juuri niin, harva tuolloin on lapsia tekemällä ja yrittämällä tehnyt ja halunneet, ovat vain tulleet siihen ehkäisyn puuttuessa.
Häh? Nykyisten keski-ikäisten vanhemmathan ovat se sukupolvi, jotka innostuivat ehkäisemään raskauksia e-pillereiden ja vapaamman seksin myötä. Tekivät enää sen pari lasta, ikäluokat pienenivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän vanhemmat osannut olla kannustavia. Minut isä hylkäsi kokonaan. Perusti uuden perheen. Äiti oli hyvä 12v asti. Sitten alkoi juomaan. Miehet vaihtui. Vähätteli, nimitteli ja yritti vikitellä meidän tyttölasten poikaystäviä.
Kokonaan hylkääminen ja poikaystävien yrittäminen olivat viimeinen virhe. En ole kummankaan kanssa tekemisissä. Itse olin parempi äiti. Terapiaa on tarvittu.
N50
Vierailija kirjoitti:
Huono on olla miehelläkin. Ei ole saanut mitään tunnetaitoja. Työttömyys oma vika koska kyllähän kasikymppisillä vanhemmillakin oli aina työ.
Saman paskan on joutunut miehetkin kokemaan.
Joskus on parasta vain pistää välit poikki ja elää omaa elämäänsä. Niin minä olen tehnyt elämäni toksisille sukulaisille, ja se on tosi helppoa ja helpottavaa. Ei niistä laiminlyönneistä kuitenkaan mitään anteeksipyyntöä saa. Tuskin edes ymmärtävät kuviota.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on parasta vain pistää välit poikki ja elää omaa elämäänsä. Niin minä olen tehnyt elämäni toksisille sukulaisille, ja se on tosi helppoa ja helpottavaa. Ei niistä laiminlyönneistä kuitenkaan mitään anteeksipyyntöä saa. Tuskin edes ymmärtävät kuviota.
Ymmärrän. Mutta itse koen isoimmaksi ongelmaksi ne puuttuvat positiiviset kokemukset. Oletko saanut niitä jostain muualta? Vai onko sinulla sitä ongelmaa, että sisällä tuntuu olevan ikään kuin reikä, joka niitä kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Olen hiukan eri mieltä tuosta, että nykyään noin kasikymppiset olisivat jotenkin joutuneet keskittymään hengissä selviytymiseen.
He olivat työelämässä 1960- luvulta alkaen, työttömyyttä oli vähän, vain pari prosenttia. Helposti pääsi tienaamisen alkuun, tuon ikäpolven lainat inflaatio söi pois. Pystyivät hyvin hankkimaan kerrostalo-osakkeita ja omakotitaloja, kesämökkejä ja autoja.
Se varsinainen taistelijasukupolvi oli 1900-luvun alussa ja 1800-luvun puolella syntyneet. Monilta heistä sota vei koko omaisuuden ja joutuivat alottamaan ihan tyhjästä. Osa kaatui sodassa, osa vammautui. He tekivät hurjan työn Suomen eteen.
He tekivät kaikkea paitsi hellivät lapsiaan. Lapsia tuli yli jaksamisen, koska sota saa ihmisen käyttäytymään siten. Lasten hoito oli vaikeampaa, koska he olivat sodan rikkomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Juuri niin, harva tuolloin on lapsia tekemällä ja yrittämällä tehnyt ja halunneet, ovat vain tulleet siihen ehkäisyn puuttuessa.
Kyllä 60-luvulla oli jo ehkäisyä. Olen perheeni ainoa lapsi, syntynyt 60-luvun alussa, ja kuulin 30-luvulla syntyneen isäni päivittelevän joskus miksi ihmiset eivät käytä ehkäisyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Juuri niin, harva tuolloin on lapsia tekemällä ja yrittämällä tehnyt ja halunneet, ovat vain tulleet siihen ehkäisyn puuttuessa.
Juttelin tästä juuri 85-vuotiaan vanhempani kanssa. Hän myönsi, että kolmesta lapsesta kaksi oli vahinkoja, minkä olin kyllä arvannutkin,, mutta väitti että kaikkien muidenkin lapset olivat vahinkoja ja silti niistä oltiin iloisia. Sovimme, ettemme varmaankaan pysty tässä asiassa ymmärtämään toisiamme. Minulla on auttanut, että tosiaankin pystytään puhumaan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Olen hiukan eri mieltä tuosta, että nykyään noin kasikymppiset olisivat jotenkin joutuneet keskittymään hengissä selviytymiseen.
He olivat työelämässä 1960- luvulta alkaen, työttömyyttä oli vähän, vain pari prosenttia. Helposti pääsi tienaamisen alkuun, tuon ikäpolven lainat inflaatio söi pois. Pystyivät hyvin hankkimaan kerrostalo-osakkeita ja omakotitaloja, kesämökkejä ja autoja.
Se varsinainen taistelijasukupolvi oli 1900-luvun alussa ja 1800-luvun puolella syntyneet. Monilta heistä sota vei koko omaisuuden ja joutuivat alottamaan ihan tyhjästä. Osa kaatui sodassa, osa vammautui. He tekivät hurjan työn Suomen eteen.
He tekivät kaikkea paitsi hellivät lapsiaan. Lapsia tuli yli jaksamisen, koska sota saa ihmisen käyttäytymään siten. Lasten hoito oli vaikeampaa, koska he olivat sodan rikkomia.
Mistä ikäluokasta nyt puhutaan? Omat vanhempani olivat lapsia sodan aikaan, mutta kyllä heillä oli käytössä ehkäisy omassa aikuisuudessaan.
Sellaista kuitenkin oli, että kun olin noin seitsemän vanha, minulle sanottiin, että olen liian iso syliin ja halattavaksi. Koulussa ihmettelin, kun jotkut luokkatoverit kuitenkin halasivat opettajiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on parasta vain pistää välit poikki ja elää omaa elämäänsä. Niin minä olen tehnyt elämäni toksisille sukulaisille, ja se on tosi helppoa ja helpottavaa. Ei niistä laiminlyönneistä kuitenkaan mitään anteeksipyyntöä saa. Tuskin edes ymmärtävät kuviota.
Ymmärrän. Mutta itse koen isoimmaksi ongelmaksi ne puuttuvat positiiviset kokemukset. Oletko saanut niitä jostain muualta? Vai onko sinulla sitä ongelmaa, että sisällä tuntuu olevan ikään kuin reikä, joka niitä kaipaa?
Yritän elämässäni pitää yllä ihmissuhteita, joissa on vastavuoroisuutta ja lämpöä. Niistä saan positiivisia kokemuksia. Olen kyllä ollut terapiassa, jossa käsiteltiin menneisyyden asioiden vaikutusta, ja se auttoi paljon, enkä tarvitse enää terapiaa. Suosittelen, koska mielen ammattilaiselle puhuminen oikeasti auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Juuri niin, harva tuolloin on lapsia tekemällä ja yrittämällä tehnyt ja halunneet, ovat vain tulleet siihen ehkäisyn puuttuessa.
Kyllä nyt sentään 70-ja 80-luvuilla, eli aloittajan lapsuuden aikana, on jo ehkäisy ollut tiedossa ja käytössä eikä lapsia vain tullut, kyllä ne silloin jo ihan suunniteltiin.
Kyllä meistä 1970-luvulla syntyneistä moni esikoinen pakotti vanhempansa naimisiin ja kuopus oli kerta kiellon päälle. Ehkäisy olisi ollut olemassa, mutta siihen liittyi hämmästyttävää piittaamattomuutta, aivan kuten lapsen tarpeisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Olen hiukan eri mieltä tuosta, että nykyään noin kasikymppiset olisivat jotenkin joutuneet keskittymään hengissä selviytymiseen.
He olivat työelämässä 1960- luvulta alkaen, työttömyyttä oli vähän, vain pari prosenttia. Helposti pääsi tienaamisen alkuun, tuon ikäpolven lainat inflaatio söi pois. Pystyivät hyvin hankkimaan kerrostalo-osakkeita ja omakotitaloja, kesämökkejä ja autoja.
Se varsinainen taistelijasukupolvi oli 1900-luvun alussa ja 1800-luvun puolella syntyneet. Monilta heistä sota vei koko omaisuuden ja joutuivat alottamaan ihan tyhjästä. Osa kaatui sodassa, osa vammautui. He tekivät hurjan työn Suomen eteen.
He tekivät kaikkea paitsi hellivät lapsiaan. Lapsia tuli yli jaksamisen, koska sota saa ihmisen käyttäytymään siten. Lasten hoito oli vaikeampaa, koska he olivat sodan rikkomia.
Keski-ikäisten vanhemmat eivät olleet sodassa. Sodanjälkeiset suuret ikäluokat ovat nykyisten keski-ikäisten vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Olen hiukan eri mieltä tuosta, että nykyään noin kasikymppiset olisivat jotenkin joutuneet keskittymään hengissä selviytymiseen.
He olivat työelämässä 1960- luvulta alkaen, työttömyyttä oli vähän, vain pari prosenttia. Helposti pääsi tienaamisen alkuun, tuon ikäpolven lainat inflaatio söi pois. Pystyivät hyvin hankkimaan kerrostalo-osakkeita ja omakotitaloja, kesämökkejä ja autoja.
Se varsinainen taistelijasukupolvi oli 1900-luvun alussa ja 1800-luvun puolella syntyneet. Monilta heistä sota vei koko omaisuuden ja joutuivat alottamaan ihan tyhjästä. Osa kaatui sodassa, osa vammautui. He tekivät hurjan työn Suomen eteen.
He tekivät kaikkea paitsi hellivät lapsiaan. Lapsia tuli yli jaksamisen, koska sota saa ihmisen käyttäytymään siten. Lasten hoito oli vaikeampaa, koska he olivat sodan rikkomia.
Mistä ikäluokasta nyt puhutaan? Omat vanhempani olivat lapsia sodan aikaan, mutta kyllä heillä oli käytössä ehkäisy omassa aikuisuudessaan.
Sellaista kuitenkin oli, että kun olin noin seitsemän vanha, minulle sanottiin, että olen liian iso syliin ja halattavaksi. Koulussa ihmettelin, kun jotkut luokkatoverit kuitenkin halasivat opettajiamme.
Puhuin sodan käyneistä ihmisistä. Ainakaan omilla isovanhemmillani ei ollut kunnon ehkäisyä, ja vanhempani muuten vaan tumpeloivat sen kanssa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku selittää miksi tämä sylittelyn ja kannustavan kasvatukset hedelmät jäävät nykyään ennätysmäärin eläkkeelle alle 30v, koska kaikkia ahdistaa ja masentaa ja nuoret ihmiset ovat olleet burnoutissa pari kertaa ennen kolmikymppisiään.
Me , jotka saimme sen "Kylmän" lapsuuden, jossa lapset eivät todellakaan olleet maailman napa ja joiden maailmaan ei kuulunut ylenpalttinen kehu ja kannustus, jaksoimme kuitenkin koko työelämän minimaalisilla sairauslomilla jos ei jotain vakavampaa sairautta sattunut kohdalle.
Mutta taitaa se sananlasku pitää paikkansa että vaikeat ajat luovat vahvoja ihmisiä, vahvat ihmiset luovat helppoja aikoja, helpot ajat luovat heikkoja ihmisiä ja heikot ihmiset luovat vaikeita aikoja. Tässä lienee käynyt niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on parasta vain pistää välit poikki ja elää omaa elämäänsä. Niin minä olen tehnyt elämäni toksisille sukulaisille, ja se on tosi helppoa ja helpottavaa. Ei niistä laiminlyönneistä kuitenkaan mitään anteeksipyyntöä saa. Tuskin edes ymmärtävät kuviota.
Ymmärrän. Mutta itse koen isoimmaksi ongelmaksi ne puuttuvat positiiviset kokemukset. Oletko saanut niitä jostain muualta? Vai onko sinulla sitä ongelmaa, että sisällä tuntuu olevan ikään kuin reikä, joka niitä kaipaa?
Se reikä täyttyy menneisyytensä kohtaamalla. Se nostaa erilaisia tunteita pintaan. Ja opimme itse kannattelemaan itseämme. Tapahtui mitä tahansa. Yhteys omiin tunteisiin pitää löytää.
Sivusta edelleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Meidän vanhempien ikäluokka keskittyi selviämään hengissä, ei siinä lasten tunteita ajateltu.
Hae hyväksyntä ja rakkaus muualta. Vain koska he luuli että on pakko mennä naimisiin ja penetroida/antaa penetroida, ei tarkoita että heille lapsilla olisi väliä.
Entä jos luopuisi ajatuksesta että vanhempien pitäisi jotenkin välittää luomistaan ihmisistä?
Ne ihmiset on lopulta vain epäonnistuneen ehkäisyn ja huonon seksin tuloksia. Eivät aiheuta velvoitetta.
N 58
Olen hiukan eri mieltä tuosta, että nykyään noin kasikymppiset olisivat jotenkin joutuneet keskittymään hengissä selviytymiseen.
He olivat työelämässä 1960- luvulta alkaen, työttömyyttä oli vähän, vain pari prosenttia. Helposti pääsi tienaamisen alkuun, tuon ikäpolven lainat inflaatio söi pois. Pystyivät hyvin hankkimaan kerrostalo-osakkeita ja omakotitaloja, kesämökkejä ja autoja.
Se varsinainen taistelijasukupolvi oli 1900-luvun alussa ja 1800-luvun puolella syntyneet. Monilta heistä sota vei koko omaisuuden ja joutuivat alottamaan ihan tyhjästä. Osa kaatui sodassa, osa vammautui. He tekivät hurjan työn Suomen eteen.
He tekivät kaikkea paitsi hellivät lapsiaan. Lapsia tuli yli jaksamisen, koska sota saa ihmisen käyttäytymään siten. Lasten hoito oli vaikeampaa, koska he olivat sodan rikkomia.
Keski-ikäisten vanhemmat eivät olleet sodassa. Sodanjälkeiset suuret ikäluokat ovat nykyisten keski-ikäisten vanhempia.
Niin? Viittaan tekstilläni edellisen tekstin viimeiseen kappaleeseen, sodan nuorina aikuisina kokeneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi tämä sylittelyn ja kannustavan kasvatukset hedelmät jäävät nykyään ennätysmäärin eläkkeelle alle 30v, koska kaikkia ahdistaa ja masentaa ja nuoret ihmiset ovat olleet burnoutissa pari kertaa ennen kolmikymppisiään.
Me , jotka saimme sen "Kylmän" lapsuuden, jossa lapset eivät todellakaan olleet maailman napa ja joiden maailmaan ei kuulunut ylenpalttinen kehu ja kannustus, jaksoimme kuitenkin koko työelämän minimaalisilla sairauslomilla jos ei jotain vakavampaa sairautta sattunut kohdalle.
Mutta taitaa se sananlasku pitää paikkansa että vaikeat ajat luovat vahvoja ihmisiä, vahvat ihmiset luovat helppoja aikoja, helpot ajat luovat heikkoja ihmisiä ja heikot ihmiset luovat vaikeita aikoja. Tässä lienee käynyt niin.
Millaiset ajat luovat kuspäitä lällättelijöitä?
Vierailija kirjoitti:
Se on sellanen sukupolvien ketju. Siitä pitäis vaan päästä yli. Itellä oli vaikea lapsuus, mutta oon antanu vanhemmilleni anteeks. Koska kyllä he yritti tehä parhaansa. Nää on vaikeita asioita. Halaus sulle.
Aina kuulee että pitäisi antaa anteeksi. Mutta siis miten? Olen rakentanut oman elämän, mutta en osaa antaa anteeksi. Vanhempi ei kadu, eikä muuta käytöstään. Jos annan lapsuuden anteeksi niin seuraavalla kerralla kun nähdään niin jotain uutta tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi tämä sylittelyn ja kannustavan kasvatukset hedelmät jäävät nykyään ennätysmäärin eläkkeelle alle 30v, koska kaikkia ahdistaa ja masentaa ja nuoret ihmiset ovat olleet burnoutissa pari kertaa ennen kolmikymppisiään.
Me , jotka saimme sen "Kylmän" lapsuuden, jossa lapset eivät todellakaan olleet maailman napa ja joiden maailmaan ei kuulunut ylenpalttinen kehu ja kannustus, jaksoimme kuitenkin koko työelämän minimaalisilla sairauslomilla jos ei jotain vakavampaa sairautta sattunut kohdalle.
Mutta taitaa se sananlasku pitää paikkansa että vaikeat ajat luovat vahvoja ihmisiä, vahvat ihmiset luovat helppoja aikoja, helpot ajat luovat heikkoja ihmisiä ja heikot ihmiset luovat vaikeita aikoja. Tässä lienee käynyt niin.
En tiedä onko se vahvuutta. Itse epäilen, että uudet sukupolvet ovat enemmän koskeutksissa tunteidensa kanssa ja näyttävät, jos menee huonosti.
Vanhempi sukupolvi saattaa hammasta purren pitää kulisseja yllä, vaikka hajoaa ja myrkyttyy sisältä, mikä sitten puotestaan valuu läheisiin, vaikuttaen etenkin lapsiin.
-ohis
Kirjoituksestasi päätellen teilläkin on ollut ne vanhemmat.