Apua 2,5v. uhmaikäisen ruokailuun!
Meillä on 2,5v vuotiaat kaksoset. Poika on ollut aina tosi hyvä syömään, tyttö taas huonompi. Viime kuukaudet ruokailut on muuttunut aivan totaalisesti. Tytön kohdalla parantunut huimasti; maistaa kaikkea, tulee pöytään kiltisti, syö itse nätisti yms..
Pojasta taas on tullut aivan mahdoton lämpöisten ruokien kanssa. Jotenkin mulla on aavistus, että se liittyy uhmaan. Lounas ja päivällisaikaan ei suostu tulla syömään, mankuaa kaikkea muuta kuin sitä lämmintä ruokaa. Osaa temppuilla kaikella mahdollisella tavalla. Vaikka en antaisi mitään muutakaan, ei syö lämmintä ruokaa. Hän odottaa vaikka lounaasta iltaan. Silloin kun tietää viimeistään saavansa puuroa, josta tykkää. Kerran viikossa suostuu tulee kiltisti pöutään, tosin silloinkin aluksi nirsoilee.
Tuntuu hemmetin raskaalta tehdä ruokaa 2krt/pvä ja tapella pojan kanssa joka kerta. Tyttö on yleensä syönyt jo siinä vaiheessa, kun poitsu suostuu tuleen pöytään. Kaikkea muuta syö mielellään, mutta ei näitä lämpimiä pääaterioita.
Kysymys siis kuuluu, että onko kenelläkään vastaavaa? Meneekö tämä vaihe itsestään ohi? Jatkanko samaan tapaan tiukasti vai pitäisikö vain antaa enemmän hänen " herkkuja" lihapullia, makaroonia, pinaattilättyjä? Voinko luottaa, että lapsi syö sen mitä tarvitsee? Tuntuu vain, että tämän kahden kuukauden aikana silmän aluset on muuttuneet mustiksi ja muutenkin laihtunut.
Kiitos jo etukäteen neuvoista!
Kommentit (3)
jos päivällä jäänyt ruuan syöminen huonolle syystä tai toisesta. Lämmitän sitä samaa ruokaa mitä oli päivälläkin tarjolla. Koska jos se on lapselle tuttu ruoka mitä on muulloin kyllä syönyt hyvin, saa se kelvata, uhmasta huolimatta, huonompinakin syöntipäivinä :)
Välipalat annan aterioiden välillä ihan normaalisti, en siis mitenkään ekstraa herkkuja senkään takia että jättää lämpimät ruuat vähiin.
Meillä pojan syöminen oli joku aika sitten tosi haastavaa. Tahtojen taisteluksi se meni. Monesti päädyttiin siihen, että nappasin pojan syliin ja ilmoitin, että nyt syödään äidin sylistä. Useimmiten tuo riitti ja söi kiltisti. Joskus piti puoliväkisin työntää ruokaa suuhun. Sitten kun edes vähän sai maistettua, söi loppuun kuin enkeli. Ei tosin aina.
Nykyisin meillä on tarrat käytössä. Ne tehoavat melkoisen hyvin :) Erityisen ilonen olen siitä, että parin tarrakerran jälkeen poika oppi syömään muutamia uusia ruokia eikä tarroja enää niiden kanssa tarvita. Pelkkä kehuminen riittää. Mutta monta uutta ruokaa on vielä edessä...
Onnea ja kärsivällisyyttä!
Mupsi
neiti ei ole ollut koskaan mikään hyvä syömään,teki vain niin että tuli pöytään,muttei suostunut syömään paljon mitään.hetken päästä kinusi kaikkea muuta. meni ohi,kun aina kun sanoi olevansa nälkäinen,tarjosin ruokalautasen,joka oli jäänyt kesken(pieni annos ruokaa jo alkujaankin lautasella).
muuten en alkanut tapella ruokailusta,huomasin sen menevän tahtojen taisteluksi.kaikkea tosin piti ja pitää edelleenkin lautaselta maistaa...
mahtaisikohan tehota,jos et antaisikaan pojalle illalla puuroa,vaan antaisit kesken jääneen ruokalautasen?ehkä poikasi testaa,voiko sinua huijata...
kivaa se ei tietenkään ole,mutta jos pääsee itse heti " niskan päälle" saattaa myöhemmin olla helpompaa.