Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko rakkaus loppunut?
28.03.2026 |
Vuoden ajan parisuhteessa on ollut paljon riitoja. Jossain vaiheessa alkoi pelottaa, että en ehkä pääse enää näistä yli. Nyt tilanne se, että on käyty pidempään hyvässä pariterapiassa, on löydetty keinoja sopuisaan ja hyvään yhdessäoloon ja arki on ihan hyvää. Seksikin on alkanut taas sujua.
Mutta jotenkin huomaan, että en enää suhtaudu puolisoon samalla tavalla. En ole enää yhtä kiinnostunut hänestä, vaikka meillä on oikeasti kivaa yhdessä. Pidämme samanlaisista asioista, ja viihdymme niitä tehden yhdessä.
Mietin, että voiko tämä olla sitä, että se "jokin" meni rikki liian pahasti riidellessä? Vai onko tämä vaan asiaankuuluvaa palautumisaikaa vaikeiden aikojen jälkeen?
Olen huomannut sellaisen eron aiempaan, että alkuvaiheessa sopu riitojen jälkeen tuntui todella hyvältä ja siihen ihanaan tunteeseen upposi taas korviaan myöten. Nyt, sitä ei tapahdu. Tulee kyllä helpottunut olo, mutta ei varsinaisesti mikään erityisen hyvä. Jotenkin pettynyt olo siihen, että riita meni taas niin rumaksi. Eikä sopu ja asioiden selvittäminen ns. oikeasti enää tunnu niin hyvältä.
Mistä ihmeestä sen tietää, onko rakkaus vaan loppunut, vai onko tämä vaan vaihe?
Kommentit (48)
Kuulostaa siltä, että olet jonkinlaisessa välitilassa, jossa jalka on ikäänkuin osin jo oven välissä etkä tiedä, mihin suuntaan menisit. Olisi varmaan hyvä eritellä tarkemmin ne syyt, mistä tyytymättömyys kumpuaa. Pitkällä tähtäimellä ajatellen: näetkö itsesi kumppanisi kanssa 5 tai 10 vuoden päästä? Onko teillä yhtenevät arvot ja elämäntavoitteet? Mikä teitä pitää yhdessä ja mikä erottaa? Oletko valmis panostamaan suhteeseen ja onko kumppanisi myös? Miltä tuntuisi, jos eroaisitte?
Parisuhteissa voi tulla kaikenlaisia vaiheita ja tuntemuksia. Joskus omiin juttuihin panostaminen voi auttaa, koska mitä enemmän asiaa ns. märehdit, voi se jo itsessään lisätä ahdistusta. Eli voit omalla ajattelullasi kääntää suuntaa ja selvittää, onko vika suhteessa vai enemmän oman pääsi sisällä. Myäs ikä voi vaikuttaa asiaan ja sen myötä tulevat pohdiskelut.
Itse tein pitkään eroa, kun en kokenut enää jakavani yhteisiä tavoitteita yms. kumppanin kanssa, tunteet olivat enemmän negatiivisia kuin positiivisia eikä intiimielämä kiinnostanut ollenkaan. Ei ollut helppo tie, mutta omalla kohdalla välttämätön. Oli hyvä päätös. Nyt olen suhteessa, jossa koen, että pitkän tähtäimen tavoitteet ja elämänarvot natsaavat yhteen, joten tiedän, että tähän haluan panostaa niin myötä kuin vastamäessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä on "rakkaus". Nykyisin tuntuu että tunteille ja kiimalle pistetään ihan liiaksi painoa.
Jos arki sujuu, niin ettei koko ajan tarvitse olla varuillaan ja rähistä, kulut menee jokseenkinkohtuullisen oikeudenmukaisesti tuloihin nähden, niin mikä vika on vaikka kämppäkaveruudessa.
Halvempaa se on kaksin asua kuin yksin.
Joo, olin tuollaisessa suhteessa yli kymmenen vuotta. Siinähän se tavallaan meni, ja olisihan sitä voinut sillä tyhjällä ololla porskuttaa loppuelämän. Mutta onneksi tapahtui asioita jotka johtivat kriisiin ja eroon, sillä nykyään olen aivan toisenlaisessa parisuhteessa, jossa olo on hyvä, täysi ja levollinen. Suhtautuminen toiseen on ihan erilaista, se ei ole sietämistä ja tottumusta, vaan intoa, arvostusta, kiitollisuutta ylä- ja alamäissä, ja tätä on ollut nyt 16 vuotta. Sopivamman ihmisen kanssa oleminen on vain ihan toisenlaista kuin vain jonkun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kemiat ei pelaa yhteen. Itsellä oli vähän samantyyppinen tilanne. Suosittelen eroa, ei se siitä enää muutu kummemmaksi, koska jää aina "jotain" puuttumaan. Tsemppiä.
Tämähän se on. Sellainen ihminen, jonka kanssa on ns. samalla aaltopituudella, on helppoa seuraa. Sitten kun on yhteensopimattomat henkilökemiat, niin toista ei meinaa ymmärtää edes yksinkertaisissa asioissa. Siitä seuraa jatkuvia, pieniä, mutta ärsyttäviä riitoja. Näin on meillä, ja tajusin tämän ihan vasta.
Suuria ongelmia meillä ei ole vaan toinen on vaan koko ajan vastakarvaan. Asia kuin asia.
Hmm. Tässäkin on jotakin tuttua. Toisaalta, mies on mitä miellyttävintä seuraa ja meillä on kivaa ja helppoa ja mukavaa yhdessä. Mutta toisaalta, hän tuntuu olevan jotenkin tosi vaikea ihminen. Ja on sanonut samaa minusta, vaikkakin vain riidan yhteydessä ja on perunut puheensa ja pyytänyt sanojaan anteeksi. Itse en ole perunut, hän on samaan aikaan tosi kiva ja ihana, mutta niin hirveän vaikea.
Ap
Teillä ei voi olla mukavaa ja helppoa yhdessä, jos olette jo kolmen vuoden jälkeen terapiassa. Tuo on jotain rakastumisen aiheuttamaa aivokemiahäiriötä.
Ihminen viihtyy jopa työkavereidensa seurassa. Ei se ole maailmaa mullistavaa. Parisuhteen on mielestäni tarkoitus tehdä elämästä parempaa kuin mitä se olisi yksin. En näe mitään lisäarvoa toistuvilla riidoilla. Lue aloitustekstisi sillä ajatuksella, että joku sinulle tärkeä ihminen kertoisi omasta elämästään. Mieti miten häntä neuvousit.
Loppuun vielä sanon sek suaalikemiasta, että sitä nyt voi olla vaikka minkä vatipään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos aidot hellyydenosoitukset puuttuvat, jos toisen huomioiminen puuttuu, se on siinä, Rakkaus on loppunut.
Tämän lisäksi mieti tunnetko ikävää häntä kohtaan kun hän on poissa. Jos et tunne vaan olo on ehkä kevyt ja helpottunut niin siitä tiedät että tunneside toiseen on katkennut.
Ja jos kaipaat, niin huom!
tärkeää on settä kaipaatko nimenomaan juuri häntä vai ylipäätään vaan jonkun ihmisen tuomaa seuraa, siinä on vissi ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap kertoa kauanko olette olleet yhdessä. Se on tässä kysymyksessäsi ja tilanteenne ymmärtämisessä avainasemassa.
Ai niin tämä. Kohta tulee kolme vuotta. Saman katon alla kaksi vuotta, joista alku meni hyvin, sitten alkoi paukkua, ja nyt ollaan tässä tasaisessa vaiheessa.
Ap
Eli teillä on vasta hyvin lyhyt suhde takana. Ei tuossa vaiheessa ole kyse rakkauden loppumisesta vaan alkuhuuman lössähtämisestä ja arjen iskemisestä vasten kasvoja. Oikea rakkaus toista ihmistä kohtaan vasta kasvaa tuossa vaiheessa.
Alussa suhde toimii käytännössä vaikka pelkkien ihastumishormonien avulla, vaikkei edes olisi oikein mitään yhteistä. Jos vain on fyysistä vetovoimaa. Ei teidän ole rakkaus kuollut, vaan siinä on uusi vaihe, jossa te päätätte haluatteko jatkaa yhdessä elämäänne myös alkuhuuman jälkeen.
https://anna.fi/ihmiset/suhteet/tietyt-parisuhteen-vaiheet-nakyvat-joka…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni fyysinen erillään olo tekisi hyvää.
Sitten kaipaa taas toista.
Itse huomasin rakkauden loppuneen siitä, että en odottanut puolison näkemistä erillään ollessa, vaan päinvastoin, ajatus hänen näkemisestään ja seurasta aiheutti ahdistusta tai vähintään tympääntyneisyyttä.
Sama!!
Itse huomasin rakkauden loppuneen siitä, että en odottanut puolison näkemistä erillään ollessa, vaan päinvastoin, ajatus hänen näkemisestään ja seurasta aiheutti ahdistusta tai vähintään tympääntyneisyyttä.