Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko rakkaus loppunut?
28.03.2026 |
Vuoden ajan parisuhteessa on ollut paljon riitoja. Jossain vaiheessa alkoi pelottaa, että en ehkä pääse enää näistä yli. Nyt tilanne se, että on käyty pidempään hyvässä pariterapiassa, on löydetty keinoja sopuisaan ja hyvään yhdessäoloon ja arki on ihan hyvää. Seksikin on alkanut taas sujua.
Mutta jotenkin huomaan, että en enää suhtaudu puolisoon samalla tavalla. En ole enää yhtä kiinnostunut hänestä, vaikka meillä on oikeasti kivaa yhdessä. Pidämme samanlaisista asioista, ja viihdymme niitä tehden yhdessä.
Mietin, että voiko tämä olla sitä, että se "jokin" meni rikki liian pahasti riidellessä? Vai onko tämä vaan asiaankuuluvaa palautumisaikaa vaikeiden aikojen jälkeen?
Olen huomannut sellaisen eron aiempaan, että alkuvaiheessa sopu riitojen jälkeen tuntui todella hyvältä ja siihen ihanaan tunteeseen upposi taas korviaan myöten. Nyt, sitä ei tapahdu. Tulee kyllä helpottunut olo, mutta ei varsinaisesti mikään erityisen hyvä. Jotenkin pettynyt olo siihen, että riita meni taas niin rumaksi. Eikä sopu ja asioiden selvittäminen ns. oikeasti enää tunnu niin hyvältä.
Mistä ihmeestä sen tietää, onko rakkaus vaan loppunut, vai onko tämä vaan vaihe?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aidot hellyydenosoitukset puuttuvat, jos toisen huomioiminen puuttuu, se on siinä, Rakkaus on loppunut.
Näitä on kyllä kumpaakin, molemmin puolin. Silti tuntuu jotenkin lattealta.
Ap
Sitten vaan jatkoa, eikä tuijotella menneeseen.
Minä kärsin noiden toimien puutteesta pitkään,
enkä vaan tajunnut, että rakkautemme oli loppu,
ennen kuin mies sen puki sanoiksi ja ihmetteli itseään,
että mitä tämä on kun mikään ei huvita.
Tuli masennus ja ero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla se, etten enää välitä hänen tunteistaan eikä kiinnosta tehdä kompromisseja.
Olen kyllästynyt hoitamaan kaikki aikuisten asiat yksin, tinkimään omista tarpeista ja tukemaan puolisoa aivan yksinkertaisissakin asioissa. Hän vaikuttaa päivä päivältä enemmän lapselta, eikä aikuiselta. Hän ei siis todella pysty itseohjautumaan edes kaupassa käymiseen, vaan sitä täytyy pyytää monta kertaa ja mikromanageroida koko asia. Voisinhan minä vain alkaa hallitsemaan autoani ja siten hoitaa asiat suoraan itse, se taitaisi olla helpompaa.
Ehkä suurin merkki suhteen ahdingosta on se, etten tiedä miksi olen siinä. En saa tästä yhtään mitään, tämä vain vie minulta voimia.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla se, etten enää välitä hänen tunteistaan eikä kiinnosta tehdä kompromisseja.
Olen kyllästynyt hoitamaan kaikki aikuisten asiat yksin, tinkimään omista tarpeista ja tukemaan puolisoa aivan yksinkertaisissakin asioissa. Hän vaikuttaa päivä päivältä enemmän lapselta, eikä aikuiselta. Hän ei siis todella pysty itseohjautumaan edes kaupassa käymiseen, vaan sitä täytyy pyytää monta kertaa ja mikromanageroida koko asia. Voisinhan minä vain alkaa hallitsemaan autoani ja siten hoitaa asiat suoraan itse, se taitaisi olla helpompaa.
Ehkä suurin merkki suhteen ahdingosta on se, etten tiedä miksi olen siinä. En saa tästä yhtään mitään, tämä vain vie minulta voimia.
Tuo on loputon suo. Samalla mahdollistat sen.
Tarvitset oman tilan.
Ukolla loppuu rahat tai siitä tulee työtön.
Mitä on "rakkaus". Nykyisin tuntuu että tunteille ja kiimalle pistetään ihan liiaksi painoa.
Jos arki sujuu, niin ettei koko ajan tarvitse olla varuillaan ja rähistä, kulut menee jokseenkinkohtuullisen oikeudenmukaisesti tuloihin nähden, niin mikä vika on vaikka kämppäkaveruudessa.
Halvempaa se on kaksin asua kuin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ei enää toisesta välitä, ei jaksa riidellä eikä panostaa. Kaikki on viheliäisen samantekevää.
Tässä oli jotain tuttua. Viimeisimpien riitojen kohdalla jotenkin ihmettelin, että miten mies jaksaa meuhkata jonkin asian puolesta/vastaan. Itse en enää olisi jaksanut. Sitten, kun mieskin lopulta rauhoittui, tilanne on tämä. Ei tunnu oikein miltään, vaikka kaikki on hyvin ja iloakin oikeasti on elämässä.
Ap
Luulen, että kemiat ei pelaa yhteen. Itsellä oli vähän samantyyppinen tilanne. Suosittelen eroa, ei se siitä enää muutu kummemmaksi, koska jää aina "jotain" puuttumaan. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla se, etten enää välitä hänen tunteistaan eikä kiinnosta tehdä kompromisseja.
Olen kyllästynyt hoitamaan kaikki aikuisten asiat yksin, tinkimään omista tarpeista ja tukemaan puolisoa aivan yksinkertaisissakin asioissa. Hän vaikuttaa päivä päivältä enemmän lapselta, eikä aikuiselta. Hän ei siis todella pysty itseohjautumaan edes kaupassa käymiseen, vaan sitä täytyy pyytää monta kertaa ja mikromanageroida koko asia. Voisinhan minä vain alkaa hallitsemaan autoani ja siten hoitaa asiat suoraan itse, se taitaisi olla helpompaa.
Ehkä suurin merkki suhteen ahdingosta on se, etten tiedä miksi olen siinä. En saa tästä yhtään mitään, tämä vain vie minulta voimia.
Kuulostaa kyllä ihan kamalalta tuo, tosi harmillista.
Toisaalta, olen miettinyt tuota ihan samaa; en tiedä miksi olen tässä. Ehkä en tiedä, mitä on oikeasti rakkaus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kemiat ei pelaa yhteen. Itsellä oli vähän samantyyppinen tilanne. Suosittelen eroa, ei se siitä enää muutu kummemmaksi, koska jää aina "jotain" puuttumaan. Tsemppiä.
Tarkoitatko seksuaalista kemiaa? Sitä meidän välillä on todella paljon.
Ehkä oikeasti koen tätä latteaa, nyt kun ei enää ole sitä jatkuvaa riitelyä? Onko jollakin ollut vastaavaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aidot hellyydenosoitukset puuttuvat, jos toisen huomioiminen puuttuu, se on siinä, Rakkaus on loppunut.
Näitä on kyllä kumpaakin, molemmin puolin. Silti tuntuu jotenkin lattealta.
Ap
Sitten vaan jatkoa, eikä tuijotella menneeseen.
Minä kärsin noiden toimien puutteesta pitkään,
enkä vaan tajunnut, että rakkautemme oli loppu,
ennen kuin mies sen puki sanoiksi ja ihmetteli itseään,
että mitä tämä on kun mikään ei huvita.
Tuli masennus ja ero!
Niin, varmaan olisi viisasta nyt antaa vaan ajan kulua. Ja näyttää mihin johtaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kemiat ei pelaa yhteen. Itsellä oli vähän samantyyppinen tilanne. Suosittelen eroa, ei se siitä enää muutu kummemmaksi, koska jää aina "jotain" puuttumaan. Tsemppiä.
Tämähän se on. Sellainen ihminen, jonka kanssa on ns. samalla aaltopituudella, on helppoa seuraa. Sitten kun on yhteensopimattomat henkilökemiat, niin toista ei meinaa ymmärtää edes yksinkertaisissa asioissa. Siitä seuraa jatkuvia, pieniä, mutta ärsyttäviä riitoja. Näin on meillä, ja tajusin tämän ihan vasta.
Suuria ongelmia meillä ei ole vaan toinen on vaan koko ajan vastakarvaan. Asia kuin asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kemiat ei pelaa yhteen. Itsellä oli vähän samantyyppinen tilanne. Suosittelen eroa, ei se siitä enää muutu kummemmaksi, koska jää aina "jotain" puuttumaan. Tsemppiä.
Tarkoitatko seksuaalista kemiaa? Sitä meidän välillä on todella paljon.
Ehkä oikeasti koen tätä latteaa, nyt kun ei enää ole sitä jatkuvaa riitelyä? Onko jollakin ollut vastaavaa?
Ap
Seksi meilläkin toimi, mutta jotain jäi puuttumaan muussa kanssakäymisessä. Ja oli aika tyhjästä riitaakin, jotenkin miehen katse muuttui kylmäksi joku lämpö olemuksesta vaan katosi suhteessa minuun näin lyhykäisyydessään.
Kuulostaa siltä että teillä on paljon hyvää, mitä et nyt ehkä näe aivan selkeästi. Aikalisä? Rauhassa nyt vaan katsot, tuo voi olla ihan alkuhuuman tasaantumistakin. Ei mikään parisuhde tunnu satumaiselta endorfiinitulitukselta jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ap kertoa kauanko olette olleet yhdessä. Se on tässä kysymyksessäsi ja tilanteenne ymmärtämisessä avainasemassa.
Kaikki parisuhteet muuttuvat jossain vaiheessa kaverillisiksi kämppissuhteiksi. Tällainenkin parisuhde voi olla tosi hyvä, vaikka ei enää olisikaan romanttisia tunteita kumppania kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kemiat ei pelaa yhteen. Itsellä oli vähän samantyyppinen tilanne. Suosittelen eroa, ei se siitä enää muutu kummemmaksi, koska jää aina "jotain" puuttumaan. Tsemppiä.
Tämähän se on. Sellainen ihminen, jonka kanssa on ns. samalla aaltopituudella, on helppoa seuraa. Sitten kun on yhteensopimattomat henkilökemiat, niin toista ei meinaa ymmärtää edes yksinkertaisissa asioissa. Siitä seuraa jatkuvia, pieniä, mutta ärsyttäviä riitoja. Näin on meillä, ja tajusin tämän ihan vasta.
Suuria ongelmia meillä ei ole vaan toinen on vaan koko ajan vastakarvaan. Asia kuin asia.
Hmm. Tässäkin on jotakin tuttua. Toisaalta, mies on mitä miellyttävintä seuraa ja meillä on kivaa ja helppoa ja mukavaa yhdessä. Mutta toisaalta, hän tuntuu olevan jotenkin tosi vaikea ihminen. Ja on sanonut samaa minusta, vaikkakin vain riidan yhteydessä ja on perunut puheensa ja pyytänyt sanojaan anteeksi. Itse en ole perunut, hän on samaan aikaan tosi kiva ja ihana, mutta niin hirveän vaikea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap kertoa kauanko olette olleet yhdessä. Se on tässä kysymyksessäsi ja tilanteenne ymmärtämisessä avainasemassa.
Ai niin tämä. Kohta tulee kolme vuotta. Saman katon alla kaksi vuotta, joista alku meni hyvin, sitten alkoi paukkua, ja nyt ollaan tässä tasaisessa vaiheessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap kertoa kauanko olette olleet yhdessä. Se on tässä kysymyksessäsi ja tilanteenne ymmärtämisessä avainasemassa.
Ai niin tämä. Kohta tulee kolme vuotta. Saman katon alla kaksi vuotta, joista alku meni hyvin, sitten alkoi paukkua, ja nyt ollaan tässä tasaisessa vaiheessa.
Ap
Ei ole mitään järkeä juosta terapiassa parin kolmen vuoden jälkeen. Eroa.
Itsellä parisuhteen riidat tappoi ajan kuluessa kaiken rakkauden ja pitkä avioliitto loppui sitten 20+ vuotta kestettyään. Riitoja oli suht harvoin mutta ne olikin sitten tosi repiviä ja ex ei ymmärtänyt miten pahasti minua loukkasi (vihaisena sanoin..) eikä tajunnut että tämä tuhoaa jatkuessaan mun puolelta rakkauden ja koko suhteen. En sitä itsekään osannut sanoa tarpeeksi selkeästi ääneen silloin. Oltiin tosi nuoria kun alettiin seurustella ja itsellä ei minkäänlaista kokemusta suhteista.
Nykyää uudessa suhteessa 5. vuosi menossa ja ollaan molemmat alusta asti oltu sitä mieltä että toista ei loukata riidan varjolla ja asiat selvitetään ja puhutaan rauhassa (niin rauhassa kun pystyy) ja rakentavasti. Itselle tämä on ollut ihan mullistavaa kun ei olekaan huutoriitoja tai haukkumista, kumpikaan ei ikinä ole ilkeästi toiselle sanonut vaan sellainen lämmin välittäminen vallitsee jossain taustalla myös riidellessä. Tuntuu et kun tämäkin palanen on kohdallaan, uskallan ja osaan ensimmäistä kertaa rakastaa täysillä ja silleen luottavaisena.
N48
Kauankohan olette olleet yhdessä? Vaikuttaa siltä, että ongelmat ovat tulleet katkaisemaan alkuhuuman.