Kenelle voi puhua rahasta, jos sitä on?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan sama ongelma, I feel you, ap. 

"Normaaleilla" tai normituloisilla ihmisillä ilman isoja perintöjä ei ole ikinä samaistuttavia ongelmia (tai ilonaiheita) varallisuuden tai rahojen kanssa, mitä itselläni on ollut käytännössä läpi elämäni. Se on vähän rasittavaa. Sillä et vain voi jakaa omia ongelmiasi samalla kaavalla kuin köyhä voi kyllä valittaa oman elämänsä haasteista ihan täysiä. 

Mä keskustelisin mielelläni tässä ketjussa aiheesta!

Juuri nyt mua vähän jännittää, tulenko saamaan erään perimäni kesämökin myytyä käsittämättömän hyvään hintaan, vai saanko taas pettyä siihen, että paikkaa hallitseva isäni leski estää ja pilaa senkin. 

Joku voi kauhistella, että kuka nyt perimänsä kesämökin haluaisi myydä, mutta niinpä. Mökillä ei ole ehtinyt syntyä käytännössä minkäänlaista tunnearvoa, koska sen käytöstä on perheessä riidelty pääni yli lähes sen koko suvussa olo aika, joka on vain 39 vuotta nyt. 

Isoäitini sen aikoinaan maksoi, isälleni, mutta tarkoitus oli lahjoittaa se sitten minulle. 

Isoäitiä neuvoi typerä juristi, että kun hän halusi lahjoittaessaan pidättää mökin hallintaoikeuden isälleni, niin lahjavero alenisi vielä lisää, jos hallintaoikeus annettaisiin isän häntä 6 vuotta nuoremmalle kumppanille!

No, eihän tämä idi ootti ollut äitini, joten isoäiti ei tajunnut, että hallintaoikeus ei päätykään minun isäni poismenoon, vaan tämä kyseinen akka saa jäädä hallinnoimaan kesämökkiä keskenään. 

Ja no, tämähän jäi. Vaikka mökin kunnossapitoon ei ole laitettu latin latia ja sen arvo on pudonnut järkyttävän paljon sen vuoksi. Mutta ylläpitokulut ovat silti suuret, kiinteistöverolin varmaan jo päälle 2000 euroa vuodessa, plus siihen päälle tiemaksut. 

 

Sitten kävi sellainen onni, että kiinteistön naapuri haluaisi ostaa sen. Tarjosivat käsittämättömän hyvän 6-numeroisen summan siitä minulle. Siis kuormittava lautaroskakasa olisi kääntymässä elämäni lottovoitoksi minulle, jos toteutuu!

Sijainti tuohon hintaan vaikuttaa, ja tontin muoto, sijaitsee pk-seudulla. 

Leski sorvaa nyt lakimiehensä kanssa sopimusta korvauksineen ja ehtoineen, jolla suostuisi siitä luopumaan. Hänellä oli jo nyt minulle vihamielinen ehto siinä; minun pitää jakaa hänen kanssaan tämän vuoden kiinteistöverot ja tiemaksut, enkä saa periä mitään niistä ostajalta. Aivan kuin mulla olisi tarvettakaan tuollaisen kauppasumman jälkeen. 

Mutta leski siis pystyy estämään koko kaupan jos haluaa, on siis hankala ja mentaalisesti epätasapainoinen ihminen. Kuka tahansa muu ottaisi rahat ja juoksisi, kun pääsisi maksamasta rotiskon kuluja. 

Ne menevät siis hallintaoikeuden haltijalle eli hänelle. 

Joo tämä on käsittämätön juttu, että verojen välttämisen vuoksi neuvotaan jopa antamaan omaisuus ihan eri ihmiselle kuin mitä olisi tarkoitus. Siis sehän on todella olennainen ero, saako rahan tai asunnon tai mökin Sanna vaiko Anna, ja siihen verrattuna on aivan sama, säästyykö tuossa kaksi tonnia veroja vai ei.

Oikiksen luennolla perheoikeuden proffa sanoikin, että joskus on vaan viisainta maksaa ne verot. Ei kannata kehitellä mitään itseään näppärämpiä himmeleitä verojen välttämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse en kyllä puhu. Tiedostan, että olen aika onnekas ja jos nyt on välttämättä rahasta puhuttava, niin sitten vaikka sijoitusryhnissä tai ihmisten kanssa, joiden tietää olevan suunnilleen samassa tilanteessa.

Se pitää vielä sanoa, että nykypäivänä jokaisen pitää tajuta, että yhden rikastuminen ON muilta pois ja ihmisillä on oikeita ongelmia, jollainen ei ole, että varakas ei voi puhua vähempivaraisren kanssa rahasta. Sanon nämä tosiaan itse melko varakkaana ja ihan ystävällisesti. Itse yritän lähinnä miettiä, kuinka tehdä edes jollain tapaa eettisiä valintoja ja kuinka voisin ottaa muita ihmisiä paremmin huomioon.

Tämä kommentti ei tietysti koske yleistä raha-ja talouspuhetta. Se on aina ihan hyödyllistä. Mutta ei niin, että mietin ääneen sijoituskohteita ja asuntoja, kun ystävä peruu lomamatkan ja pihistää ulkona syömisestä, koska palkka ei vaan riitä.

Kerrotko vielä, millälailla yhden rikastuminen on muilta pois? Esim. ison perinnön saajat? Tai onnistuneesti sijoittaneet?

Sehän nyt on ihan isänmaallinen teko, jos vaurastuu niin, että se raha on ulkomailta pois ja kotiinpäin. Tulee Suomeen pääomia ja verotuloja ja hyvinvointia.

Kyllä yksittäinenkin varakas suvun matriarkka voi levittää hyvinvointia laajalle lähipiirissään, kun turvaa lastensa koulutuksen ja auttaa lapsenlapsiaan elämän alkuun. 

Jos lähipiirinne köyhemmät ihmiset ovat ihan ok sen oman tilanteensa kanssa, niin aihe tuskin silloin riipaisee heitä. Jos eivät ole ok, niin olisi aika julmaa puhua omasta hyvästä tilanteesta, jos lähellä olevat ihmiset sinnittelvät. Sama kuin menisi syömään kerjäläisen nenän eteen.

Ja luulisi, että läheisten ja ystävien kanssa olisi muutakin tekemistä kuin puhua siitä, kuinka hyvin toimeentulevia te olette.

Tänne tuli nyt tuo Hikipää-jankkari ja sillä on vähän raskaat nuo jutut. Mutta yritetään silti keskustella. 

Rahaan liittyy paljon muuten myös paheksuntaa. Minua on paheksuttu, koska olen liian säästäväinen, en kuulemma uskalla elää kun laitan rahaa sijoituksiin, ja nyt sitten kun sijoitukset ovat alkaneet tuottaa jo enemmän ja käyttörahaa on siksi myös enemmän, paheksutaan sitten sitäkin. Nämä ystävät, jotka ovat työuran alusta asti käyttäneet tulonsa välittömään näkyvään elintasoon, ovat jo tottuneet siihen, että heillä on parempi elintaso kuin minulla. Kalliimmat matkat, hienommat autot ja niin edelleen. Nyt he kokevat jotenkin epäreiluna sen, ettei asia enää välttämättä olekaan ihan näin.