Musiikkiopisto, alkuvaiheet?
Katsotaan jos lapsi pääsisi musiikkiopistoon soittoharrastusta aloittamaan. Mitään kummempaa pohjaa ei ole.
Niin mitä siellä olisi ensimmäisenä vuonna odotettavissa? Kuinka nopeasti jossain pianossa tai kitarassa edetään? Tuleeko heti alussa myös muita kuin sen soittimen tunteja? Entä kuinka tavallista on, että homma ei toimikaan tai kiinnosta, ja lapsi lopettaa jo alkeistasolla?
Tai voiko jopa niin käydä, että lapsi tykkää harrastaa mutta ei edisty tarpeeksi ja ohjataan ulos?
Kommentit (4)
Jotkut ovat lahjakkaampia, jotkut lahjattomampia. Sinnikkyydellä ja kodin tuella (alussa läksyt yhdessä) kuitenkin pääsee perussoittoon, vaikka ei olisikaan erityisen lahjakas.
Tekoäly korvaa muusikotkin. Tiiliskiviin ja muoviputkiin kannattaa tutustua jo pienestä pitäen.
Useimmissa musiikkiopistoissa on alkuun vain yksi oman soittimen tunti viikossa eikä muuta, mutta tässä on vaihteluaveri musiikkiopistojen välillä. Joissakin on heti aluksi myös ryhmätunti tai sitten oma soittotunti jaettu kahteen viikottaiseen puolikkaaseen.
Edistymisen kannalta olennaisinta on säännöllinen harjoittelu. Meillä oli sellainen sääntö, että joka päivä pitää harjoitella, mutta 10 minuuttia päivässä riittää. Tämä selvästi tuotti tulosta. Lapseni edistyivät selvästi nopeammin kuin monet muut ja aika nopeasti ohittivat useimmat vuotta tai kahta aikaisemmin aikaisemmin aloittaneet. (Edistymistä oli aika helppo verrata, koska saman opettajan oppilaat esiintyivät säännöllisesti samoissa konserteissa.)
Eikö tätä kukaan enää harrasta?