Kuinka syvällisiä murheita jaatte vanhemmillenne?

Vierailija kirjoitti:

Olen se joka kirjoitti aiemmin etten voi puhua äidilleni parantumattomasta syövästäni.

Omille lapsilleni olen sanonut ettei ole sellaista asiaa josta he eivät uskaltaisi minulle puhua esim. sen takia etten jaksaisi tai haluaisi kuunnella tai osaisi auttaa. Tai en ymmärtäisi. 

Mielestäni vanhemmilla ei ole oikeutta sanoa aikuisellekaan lapselleen että ole hiljaa, ei puhuta siitä. Lapsilla sen sijaan ei ole vastuuta vanhempiensa taakan kantamisesta, mutta vanhempien on oltava lastensa käytettävissä silloin kun lapset heitä tarvitsevat.

Olet ihana äiti!

Mutta haluais lapsetkin varmasti tietää ja tukea, ei me haluta olla itse vaan taakkana ja huolestuttaa ja etteikö äiti voisi myös tukeutua aikuiseen lapseensa.

Miksi vanhemmilleen ei voi kertoa rehellisesti jos jokin asia painaa tai ei ole hyvin. Itse toivon että minulle rehellisesti kerrotaan ongelmat sitten voin neuvoa tai auttaa. Muistan aikoinaan että omat vanhempani ei osannut auttaa tai arvosteli huonoja valintoja.