Miksi väkivallantekijät loukkaantuvat kun väkivallasta puhuu?
Esim. jos kuvailee ihan verbaalisesti saman teon kohdistuvan heihin niin suuttuvat tosi kovasti. Miksi? Luulisi että jos kohdistavat sitä muihin niin olisivat ok sen kohdistuessa itseenkin.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he itse ajattele tekevänsä väkivaltaa. He ajattelevat puolustautuvansa tai korjaavansa toisten käyttäytymistä, vaativansa kunnioitusta ja pitävänsä yllä omia rajojaan. Heidän kokemuksensa siitä, mitä tapahtui, on ihan eri kuin sinun. Monilta ihmisiltä puuttuu kyky nähdä asioita aidosti muiden kannalta. Iso osa väkivaltaisuuden poistamisesta onkin tämän opettelua.
Omituista käytöstä. Väkivaltainen lyö sinulta silmän mustaksi syystä tai toisesta. Muistutat asiasta, jolloin saa uuden korvapuustin, koska vihjaisit, että tekijä saattaa olla väkivaltainen. Väkivaltainen alleviivaa teoillaan väkivaltaisuuttaan, muttei myönnä sitä vaan kokee puolustavansa kunniaansa käyttäytymällä väkivaltaisesti ja heittäytyessään mustamaalatuksi uhriksi.
Juu tuo on kummallista, että väkivallan tekijät kuvittelevat heillä olevan jotain kunniaa, jota puolustaa. Ja sitähän sitten puolustetaan! Ja kun he omasta mielestään ovat niin kovin viattomia, niin onhan siinä mitä puolustaa. Oikeasti he puolustavat vain omaa kuvitelmaansa, jota kukaan muu ei jaa. Elävät oikeastaan mielikuvitusmaailmassa, ja ihmettelevät, kun muut eivät halua tehdä niin.
Minä ihmettelen terapian osuutta tuohon uhriutumiseen. Läheiseni käy terapiassa, ja terapia vain vahvistaa tuon väkivallantekijän uhri-identiteettiä ja mielikuvitusmaailmassa elämistä. Toin terapeutille esille huoleni tästä väärään suuntaan vahvistamisesta, niin terapeutti vain ihmetteli, että miten minä käännän tosiasiat ihan päälaelleen.
Eihän minulla siinä sitten jäänyt muuta tehtävää kuin ottaa lisää etäisyyttä läheiseen. Ei ollut parisuhteesta kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä kertoi kaikille mun olevan väkivaltainen hullu vaikka hän on sellainen ja se oli syy miksi lähdin. Tuota ajatusmaailmaa ei voi käsittää
Siinä käytetään hyväksi ihmisten perususkoa siihen, että lähtökohtaisesti uskotaan, että kun ihminen sanoo jotain, niin se on totta. Kun ihminen sanoo ostaneensa kaupasta tänään maitoa, niin miksi emme uskoisi hänen puhuvan totta. Kun ihminen kertoo käyneensä eilen kävelyllä, niin miksi emme uskoisi hänen puhuvan totta. Kun ihminen kertoo läheisensä olevan väkivaltainen, niin miksi emme uskoisi hänen olevan totta. Etenkin jos kertoja on oma läheinen ja se väkivaltaiseksi väitetty ei niin läheinen.
Tätä nuo asioiden vääristelijät käyttävät hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Narsistiset vakivallan tekijät vielä uhriutuvat ja vaativat oikeilta uhreiltaan anteeksipyyntöjä, kun nämä ovat jättäneet väkivaltaisien puolison. Jankkaavat tätä samaa vuosikymmenestä toiseen.
Se se vasta kummallinen aivopieru on.
Olisko tässä tarve saada hallinta takaisn ja raivo siitä, että näin ei käy.
Häpeä hallitsee ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun edesmennyt isäni hakkasi mun äitiäni. Lopussa hän ei oikein muistanut sitä ja sanoi vain, että äitini oli vaikea ihminen.(ei muuten ollut!-suorasanainen kyllä)Onneksi olen tullut äitiini.
Isäsi oli kontrolloiva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pers.häiriöisiä suurin osa väkivallan tekijöistä. Ei ne kykene kantamaan vastuuta tai parantamaan itseään. Eivät näe kokonaisuutta eivätkä kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan
Väkivalta on vallankäyttöä ja alistamista. Kun uhri puhuu väkivallasta, tekijä voi kokea tämän uhkana omalle kontrollilleen ja reagoida vihalla tai loukkaantumisella palauttaakseen valta-asetelman.
Lisäksi väkivallan tunnustaminen aiheuttaisi tekijässään häpeää, jota nämä varsinkin narssistit, karttavat kuin ruttoa.
Hulluimmat näistä tekee väkivaltaa omalle lapselleen, mikä on jo alhaisuuden huippu.
Toisaalta voi muistaa että niitä p-häiriöisiä on myös porukassa joka syyttelee vanhempiaan kaikista omista ongelmistaan, ja valehtelee siitä mitä vanhemmat on muka tehneet sympatiaa saadakseen ja omaa touhuaan oikeuttaakseen.
Pelkkä tarina ei vielä ole totuus.
Ei tietenkään voi sanoa, ettei tuollainen voisi olla mahdollista. Mutta silti kuulostaa varsin epäuskottavalta tuollainen asetelma.
Ensinnäkin tuollainen asetelma ei ole noussut ongelmana julkisuudessa esiin. Jos se olisi todellinen ongelma, niin luulisi siitä keskusteluakin olevan.
Toiseksi jotta lapselle syntyisi tuollainen persoonallisuushäiriö, niin yleensä siinä on ollut kasvatuksellista myötävaikutusta. Joten jos lapsella on persoonallisuushäiriö, niin se löytyy hyvin suurella todennäköisyydellä myös vanhemmasta. Ja millainen ihminen tällainen on lapsen vanhempana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni joka oli hakannut perheenjäseniään jopa sairaalakuntoon, väitti vanhuksena kirkkain silmin ettei ole koskaan lyönyt (ei ollut muistisairas). Käsittämätöntä.
Tai, kun yrität keskustella vanhemman kanssa, joka on sinua hakannut, kun olit lapsi. Vastaus on, että hyvä vanhempi olen ollut. Suomi on väkivaltainen maa ja se hyväksytään.
Tai sitten vedotaan että väkivallasta puhuja muistaa väärin, saatetaan jopa alkaa hulluksi epäilemään/mustamaalaamaan, että lopettaa puhumisen.
Nää on valmiita tekemään mitä vain, että se puhe hiljenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistiset vakivallan tekijät vielä uhriutuvat ja vaativat oikeilta uhreiltaan anteeksipyyntöjä, kun nämä ovat jättäneet väkivaltaisien puolison. Jankkaavat tätä samaa vuosikymmenestä toiseen.
Se se vasta kummallinen aivopieru on.
Olisko tässä tarve saada hallinta takaisn ja raivo siitä, että näin ei käy.
Kun löytys joku keino parantaa narskut.
Onhan se tragikoomista, että heillä on halu tuhota kaikki lähellään olevat ja sitten he vanhoina valittavat, kun ovat yksin.
Iteseaiheutettua ongelmaa. Omien tekojensa takia katkeroituvat ja sitten alkaa uhriutuminen. Yhtä säälittävää sekin.
Näin juuri. Itse hölmöyttäni yritin autta ihmistä, joka valitteli yksinäisyyttään. Hän oli tyly ja vetäytyvä, mutta minä sinnikkäästi pidin yhteyttä, ettei toinen olisi niin yksinäinen. Vuosien myötä selvisi, että hän on tylyyden lisäksi aggressiivinen ja kontrolloiva, patologinen valehtelija ja huijari. Silti edelleen valitteli yksinäisyyttään.
Ei hänelle tullut mieleen katsoa peiliin, että miksi ihmiset eivät viihdy hänen lähellään (vaikka asiaa hänelle jo ihan suorin sanoin avasin). En viihtynyt minäkään, vaikka kauan yritin.
Narsisteille on usein hovi, eivät he mitään yksinäisiä ole. Uhrit voivat olla, ja narsistin mielestä uhri on narsisti ja narsisti on uhri. Ihan perussettiä noiden pershäröjen kohdalla. Viimeinen asia mitä tekevät, on ottaa vastuu omista teoistaan. Mieluummin kääntävät koko kuvion niin, että heidän väkivaltansa uhri on narsisti ja tehnyt heille kaiken sen, mitä narsisti on hovinsa kanssa tehnyt uhrille.
Jotkut röyhkeimmät narsistit toteuttavat saman kuvion jopa kaksi kertaa, aina joku muu on narsisti, ensin aviomies, sitten nainen, jolle narsisti oli mustasukkainen. Uhrit eristetään muista, heitä uhkaillaan väkivallalla ja ajetaan itsemurhaan samalla käynnistetään massiivinen mustamaalauskampanja, jossa narsisti esiintyy kirkkaimpana, puhtaimpana, kaltoinkohdeltuna valkeana karitsana, jolle on tehty valtavasti vääryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni joka oli hakannut perheenjäseniään jopa sairaalakuntoon, väitti vanhuksena kirkkain silmin ettei ole koskaan lyönyt (ei ollut muistisairas). Käsittämätöntä.
Tai, kun yrität keskustella vanhemman kanssa, joka on sinua hakannut, kun olit lapsi. Vastaus on, että hyvä vanhempi olen ollut. Suomi on väkivaltainen maa ja se hyväksytään.
Tai miksi et sanonut silloin lapsena mitään, että loukkaa ja satutta sua😵💫
Mun äiti on oikeasti kysynyt kanssa tätä :(
Ja kaikkea että jos hän oli niin kamala niin miksi joskus halasin tai vein äitienpäiväkortin. Öö no koska olin pieni lapsi enkä tosiaan ymmärtänyt mitenkään hirveän monimutkaisella tasolla että miten väärin se väkivalta oli. Toki aika pienenä opin ettei siitä missään koulussa saa sanoa.
Uskon että äitini on narsisti ja minullakin on joitain hyvin ongelmallisia piirteitä. Hän on itse kokenut vielä rankempaa väkivaltaa ja suunnilleen palvoo ja paapoo omaa vanhaa äitiään, joka on sallinut tyttärensä seksuaalisen hyväksikäytön, hakkaamisen ja sen että äitini joutui pienenä kasvattamaan sisaruksensa.
Meillä samat teemat toistuivat lievempinä ja äitini oikeasti kokee että hän on ollut tosi hyvä äiti koska vertaa omaan lapsuuteensa. Tai no oikeasti ja oikeasti; hirveästi puolustusreaktiot tulee päälle ja joskus kun yritin vielä parantaa ihmissuhdettamme ja päästä niistä läpi eli siis puhua niistä asioista mitä äiti teki niin hän alkaa lopulta itkemään, kirkumaan ja satuttamaan itseään :/
Uskon että syynä on rikkinäinen minä ja häpeä, hyökkäys on paras puolustus?
Itse en koskaan uskaltanut lapsia hankkia, olen itsekin niin hirveä läheisissä ihmissuhteissa ettei minulla oikein voi sellaisia olla. Tiedän etten voisi kasvattaa lapsesta tasapainoista eikä minulle riittäisi että nostan vähän rimaa omasta lapsuudesta...
Suomalaiset (miehet) ovat pahoja ja maa on surkea, vai mitä tässä ajetaan takaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni joka oli hakannut perheenjäseniään jopa sairaalakuntoon, väitti vanhuksena kirkkain silmin ettei ole koskaan lyönyt (ei ollut muistisairas). Käsittämätöntä.
Tai, kun yrität keskustella vanhemman kanssa, joka on sinua hakannut, kun olit lapsi. Vastaus on, että hyvä vanhempi olen ollut. Suomi on väkivaltainen maa ja se hyväksytään.
Tai miksi et sanonut silloin lapsena mitään, että loukkaa ja satutta sua😵💫
Väkivaltaisen ihmisen edessä oppii pitämään suunsa kiinni. Arvaatko miksi?
Tiedän kyllä. Olen tuon kirjoittamani syytöksen kuullut väkivaltaisen vanhemman sanomana. On ihmisiä, jotka eivät osaa kantaa vastuutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni joka oli hakannut perheenjäseniään jopa sairaalakuntoon, väitti vanhuksena kirkkain silmin ettei ole koskaan lyönyt (ei ollut muistisairas). Käsittämätöntä.
Tai, kun yrität keskustella vanhemman kanssa, joka on sinua hakannut, kun olit lapsi. Vastaus on, että hyvä vanhempi olen ollut. Suomi on väkivaltainen maa ja se hyväksytään.
Tai miksi et sanonut silloin lapsena mitään, että loukkaa ja satutta sua😵💫
Väkivaltaisen ihmisen edessä oppii pitämään suunsa kiinni. Arvaatko miksi?
Hyvin sanottu.
Ja tämä taas selittää miksi ihmiset karttavat liian hiljaisia ihmisiä. Niillä kun usein ei ole hyvät taustat. Ja ne huonot taustat tuppaavat periytymään.
Siitä väkivallasta ei saisi vaieta. Mikään ei muuten koskaan muutu. Persoonallisuushäiriöinen pysyy mieleltään ikuisesti lapsen tasolla, mutta sekin pitää tuoda julki, jotta muut osaisivat varoa häntä ja levittämiään valheita. Väkivallasta ei juoruta muille eikä mustamaalata väkivallantekijää vaan asiallisesti todisteiden kera mennään poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni joka oli hakannut perheenjäseniään jopa sairaalakuntoon, väitti vanhuksena kirkkain silmin ettei ole koskaan lyönyt (ei ollut muistisairas). Käsittämätöntä.
Tai, kun yrität keskustella vanhemman kanssa, joka on sinua hakannut, kun olit lapsi. Vastaus on, että hyvä vanhempi olen ollut. Suomi on väkivaltainen maa ja se hyväksytään.
Tai miksi et sanonut silloin lapsena mitään, että loukkaa ja satutta sua😵💫
Mun äiti on oikeasti kysynyt kanssa tätä :(
Ja kaikkea että jos hän oli niin kamala niin miksi joskus halasin tai vein äitienpäiväkortin. Öö no koska olin pieni lapsi enkä tosiaan ymmärtänyt mitenkään hirveän monimutkaisella tasolla että miten väärin se väkivalta oli. Toki aika pienenä opin ettei siitä missään koulussa saa sanoa.
Uskon että äitini on narsisti ja minullakin on joitain hyvin ongelmallisia piirteitä. Hän on itse kokenut vielä rankempaa väkivaltaa ja suunnilleen palvoo ja paapoo omaa vanhaa äitiään, joka on sallinut tyttärensä seksuaalisen hyväksikäytön, hakkaamisen ja sen että äitini joutui pienenä kasvattamaan sisaruksensa.
Meillä samat teemat toistuivat lievempinä ja äitini oikeasti kokee että hän on ollut tosi hyvä äiti koska vertaa omaan lapsuuteensa. Tai no oikeasti ja oikeasti; hirveästi puolustusreaktiot tulee päälle ja joskus kun yritin vielä parantaa ihmissuhdettamme ja päästä niistä läpi eli siis puhua niistä asioista mitä äiti teki niin hän alkaa lopulta itkemään, kirkumaan ja satuttamaan itseään :/
Uskon että syynä on rikkinäinen minä ja häpeä, hyökkäys on paras puolustus?
Itse en koskaan uskaltanut lapsia hankkia, olen itsekin niin hirveä läheisissä ihmissuhteissa ettei minulla oikein voi sellaisia olla. Tiedän etten voisi kasvattaa lapsesta tasapainoista eikä minulle riittäisi että nostan vähän rimaa omasta lapsuudesta...
Persoonallisuushäiriöinen harvoin kykenee moiseen itsereflektioon.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juopot tai narkit loukkaantuu kun puhutaan heidän päihdeongelmastaan.
Miksi median vasemmistolaiset loukkaantuu kun puhutaan heidän vasemmistolaisuudestaan.
Etc.
Tuo loukkaantuminen on puolustusreaktio kun ei haluta tehdä omalle ongelmalle mitään ja toivotaan että agressiivisella raivoamisella valitus loppuu jotta voidaan jatkaa entiseen malliin.
Purra on tässä paras! 😆 Talous päin honkia parissa vuodessa, mutta valtiovarainministeri on tehnyt kaiken oikein.
Vierailija kirjoitti:
Siitä väkivallasta ei saisi vaieta. Mikään ei muuten koskaan muutu. Persoonallisuushäiriöinen pysyy mieleltään ikuisesti lapsen tasolla, mutta sekin pitää tuoda julki, jotta muut osaisivat varoa häntä ja levittämiään valheita. Väkivallasta ei juoruta muille eikä mustamaalata väkivallantekijää vaan asiallisesti todisteiden kera mennään poliisille.
Näin tein. Menin poliisille. Poliisi sanoi, että tekijän mukaan minä olin itse aiheuttanut murtumat. Joten tapausta ei tutkittu sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he itse ajattele tekevänsä väkivaltaa. He ajattelevat puolustautuvansa tai korjaavansa toisten käyttäytymistä, vaativansa kunnioitusta ja pitävänsä yllä omia rajojaan. Heidän kokemuksensa siitä, mitä tapahtui, on ihan eri kuin sinun. Monilta ihmisiltä puuttuu kyky nähdä asioita aidosti muiden kannalta. Iso osa väkivaltaisuuden poistamisesta onkin tämän opettelua.
Omituista käytöstä. Väkivaltainen lyö sinulta silmän mustaksi syystä tai toisesta. Muistutat asiasta, jolloin saa uuden korvapuustin, koska vihjaisit, että tekijä saattaa olla väkivaltainen. Väkivaltainen alleviivaa teoillaan väkivaltaisuuttaan, muttei myönnä sitä vaan kokee puolustavansa kunniaansa käyttäytymällä väkivaltaisesti ja heittäytyessään mustamaalatuksi uhriksi.
Juu tuo on kummallista, että väkivallan tekijät kuvittelevat heillä olevan jotain kunniaa, jota puolustaa. Ja sitähän sitten puolustetaan! Ja kun he omasta mielestään ovat niin kovin viattomia, niin onhan siinä mitä puolustaa. Oikeasti he puolustavat vain omaa kuvitelmaansa, jota kukaan muu ei jaa. Elävät oikeastaan mielikuvitusmaailmassa, ja ihmettelevät, kun muut eivät halua tehdä niin.
Minä ihmettelen terapian osuutta tuohon uhriutumiseen. Läheiseni käy terapiassa, ja terapia vain vahvistaa tuon väkivallantekijän uhri-identiteettiä ja mielikuvitusmaailmassa elämistä. Toin terapeutille esille huoleni tästä väärään suuntaan vahvistamisesta, niin terapeutti vain ihmetteli, että miten minä käännän tosiasiat ihan päälaelleen.
Eihän minulla siinä sitten jäänyt muuta tehtävää kuin ottaa lisää etäisyyttä läheiseen. Ei ollut parisuhteesta kysymys.
Tämän olen kokenut itsekin. Kaltoinkohtelija kävi terapiassa itkemässä ja tuli sen jälkeen terapeutilta minun luokseni terapeutin kanssa yhdessä keksittyjen sepitysten kanssa. Tämän jälkeen valhesepitykset lähtivätkin sitten leviämään kulovalkean tavoin myös viranomaisille ja kaikille minun verkostoilleni, jotka uskoivat miestä. Tuosta on olemassa kai joku tutkimus, että ihmiset uskovat todennäköisimmin sitä, kuka heille kertoo ensimmäisenä versionsa, oli totuus mitä tahansa. Toisen kohdalla reaktio on aina väistämättä se, että joku valehtelee, vaikka se olisi ollut se eka. Ja on paljon kivempi vaan reagoida eli hutkia kuin tutkia.
Tuo on myös yksi epäsuoran väkivallan muoto: valehdella uhrista ja mustamaalata tätä, jolloin tähän kohdistuu väkivaltaa myös muiden taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä väkivallasta ei saisi vaieta. Mikään ei muuten koskaan muutu. Persoonallisuushäiriöinen pysyy mieleltään ikuisesti lapsen tasolla, mutta sekin pitää tuoda julki, jotta muut osaisivat varoa häntä ja levittämiään valheita. Väkivallasta ei juoruta muille eikä mustamaalata väkivallantekijää vaan asiallisesti todisteiden kera mennään poliisille.
Näin tein. Menin poliisille. Poliisi sanoi, että tekijän mukaan minä olin itse aiheuttanut murtumat. Joten tapausta ei tutkittu sen enempää.
Poliisia ei kiinnosta lähisuhdeväkivalta, liekö itsekin ovat sen harrastajia kun r aiskailevat kuulusteltaviakin. Tästä oikeusasiamies moittikin jo poliisia ja avasi useita keissejä. Mutta on se aika kohtuutonta uhrille lähteä tappelemaan väkivallantekijää vastaan, kun viranomaisetkin mitätöivät tämän ihmisoikeudet samalla tavalla kuin se tekijä.
Sitten kun jussi halla-ahon egoa loukataan niin tämä menee poliisin prioriteeteissa ykköslistalle... Kertoo paljon suomalaisista miehistä ja viranomaisista. Kuitenkin mainostavat mm. sosiaalisessa mediassa, että jopa henkisestä väkivallasta pitäisi nykyään tehdä rikosilmoitus. Aika läppä sinänsä kun eivät tutki edes vakavia henkeen ja terveen kohdistuvia rikoksia, jos uhri on nainen ja tekijä tätä paneva mies.
Samasta syystä kun mt ongelmaiset suutuu kun puhuu hulluista, joten mietippä sitä aloitaja🤔🤔mt ongelma on sama kun hullu.😂
Juu tuo on kummallista, että väkivallan tekijät kuvittelevat heillä olevan jotain kunniaa, jota puolustaa. Ja sitähän sitten puolustetaan! Ja kun he omasta mielestään ovat niin kovin viattomia, niin onhan siinä mitä puolustaa. Oikeasti he puolustavat vain omaa kuvitelmaansa, jota kukaan muu ei jaa. Elävät oikeastaan mielikuvitusmaailmassa, ja ihmettelevät, kun muut eivät halua tehdä niin.