Lue keskustelun säännöt.
Kielten opiskelijat! Jakakaa opiskeluvinkkejä
24.03.2026 |
Mitkä metodit olet kokenut hyväksi?
Miten saat pitkäkestoiseen muistiin uusia sanoja?
Kuinka paljon kuuntelet ja toistat, luet ääneen tehtäviä ja kappaleita? Käännätkö kaiken mahdollisen oppikirjasta, siis tehtävätkin? Kuinka paljon kirjoitat?
Laaditko itsellesi omannäköisiä kielioppisääntöjä vihkoon? Käytätkö värejä, tusseja?
Teetkö sivun laitaan merkintöjä?
Kommentit (10)
Tarkoitan kaiken ikäisiä, niitä jotka opiskelee eri kouluissa tai sitten aikuisena hyvin vuoksi kansanopistoissa ym. Miten yliopistossa kielten opiskelun tekniikka eroaa vaikkapa tavallisesta harrastusopiskelusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yliopisto-opiskelu kielten osalta eroaa täysin tuosta kuvailustasi. Siellä ei enää sanoja opetella, ne osataan jo siinä vaiheessa. Kieliopit sisäistetään opetuksessa, koska se asia peilataan siihen kielitaitoon, joka jo on olemassa. Käytännön taitoon tuodaan vain teoriapohja tuossa vaiheessa.
Harjoituksia kyllä tehdään, meillä oli aikanaan esim käännösharjoituksia. Niitä läpikäydessä käytiin läpi kääntämisen periaatteita, ei ollut mitään oikein / väärin vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yliopisto-opiskelu kielten osalta eroaa täysin tuosta kuvailustasi. Siellä ei enää sanoja opetella, ne osataan jo siinä vaiheessa. Kieliopit sisäistetään opetuksessa, koska se asia peilataan siihen kielitaitoon, joka jo on olemassa. Käytännön taitoon tuodaan vain teoriapohja tuossa vaiheessa.
Harjoituksia kyllä tehdään, meillä oli aikanaan esim käännösharjoituksia. Niitä läpikäydessä käytiin läpi kääntämisen periaatteita, ei ollut mitään oikein / väärin vastauksia.
Unohtui tästä se olennainen: Kielitaitoa vahvistetaan oleskelemalla opiskeltavan kielen maassa pitkiä aikoja. Mikään määrä sanojen tai kieliopin opiskelua ei korvaa maassa oleskelua. Toki ihmisissä on eroja siinä miten kukin imee ympäristönsä kieltä itseensä ja muuntaa sen hyväksi käytännön kielitaidoksi. Osa oleskelee ulkomailla pitkiäkin aikoja eikä suurta muutosta esim. kielen puhumisessa silti huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yliopisto-opiskelu kielten osalta eroaa täysin tuosta kuvailustasi. Siellä ei enää sanoja opetella, ne osataan jo siinä vaiheessa. Kieliopit sisäistetään opetuksessa, koska se asia peilataan siihen kielitaitoon, joka jo on olemassa. Käytännön taitoon tuodaan vain teoriapohja tuossa vaiheessa.
Harjoituksia kyllä tehdään, meillä oli aikanaan esim käännösharjoituksia. Niitä läpikäydessä käytiin läpi kääntämisen periaatteita, ei ollut mitään oikein / väärin vastauksia.
No ovatpa ajat muuttuneet. 25 vuotta sitten oli sanastotenttejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan kaiken ikäisiä, niitä jotka opiskelee eri kouluissa tai sitten aikuisena hyvin vuoksi kansanopistoissa ym. Miten yliopistossa kielten opiskelun tekniikka eroaa vaikkapa tavallisesta harrastusopiskelusta?
Et voi olla tosissasi.
Kielten opiskeleminen yliopistotasolla on kokopäiväistä. Opiskelin pohjoismaisia kieliä (ammattiin saakka), ja ääntämis-, keskustelu- ja käännösharjoitusten lisäksi opintoihin sisältyi mm. kirjallisuutta, fonetiikkaa ja kielitiedettä: luentoja, pienryhmiä ja praktikumeja.
Vieraiden kielten omaksuminen on hidasta. Siksi opinnot kestävät vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkitusti kieltä oppii parhaiten käyttämällä sitä. Jos et pysty muuttamaan maahan, jossa kieltä puhutaan, kirjoita sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opiskellut koulussa kielilinjalla sekä yliopistossa kieliä. Ja olen kielialan ammattilainen. Kyllä sanakirja on koko ajan ihan relevantti opus. Esim kun korjaan käännöksiä, jotka viranomaiset joutuvat ostamaan halvimmalta, harva se kerta viittaan sanakirjaan.
Itse olin tosi huono kieliopissa koulussa, mutta minua auttoi sellainen vähän autistityyppinen muisti, pääosin juurikin sanatasolla, mutta osittain myös kieliopissa. Ihan yliopistotasollakin olen kuullut ihmisten hokevan konsukiepre-ym sääntöjä. Saksassa on paljon säännöllisyyttä mistä voi tehdä taulukkoja. Mutta riippuu todella paljon MITÄ kieltä opiskelet ja mikä on lähtökohtasi. Sanoisin, että kohdekielen tv-ohjelmia/podeja/äänikirjoja kannattaa kuunnella. Ja toki matkustaminen kohdemaahan, sen sivujen selaileminen. Tämä auttanut minua tosi paljon. On myös kieliä joissa paljon sääntöjä ja sijamuotoja, vokaalivaihtoa lähes yhtä paljon kuin suomessa, esim islannin kieli, ihan super vaikea! Tanska ja norja taas saksaan, suomeen ja islantiin verrattuna vähemmän kielioppikoukeroita. Muutenkin ruotsi,tanska, englanti, norja enemmän "sattumaa" kieliopissa. Ruotsi on vaikea kieli eivätkä edes kaikki ruotsinkielen opettajat osaa sitä kunnolla. Lehdissäkin ollut juttua, ettei suomenruotsalaisissa kouluissa enää pystytä opettamaan äidinkieltä.
Vastauksena: kyllä luin paljon! En käyttänyt kieltenopiskeluun yhtä paljon värejä kuin muiden aineiden opiskeluun.
Et varmaan tarkoita kielten opiskelijoilla nyt mitään yliopisto-opiskelijoita, vaan ihan tavallisia koululaisia. Varsinaiset kielten opiskelijat tee lue kappaleita oppikirjasta yms mainitsemiasi asioita lainkaan.