Lue keskustelun säännöt.
Kielten opiskelijat! Jakakaa opiskeluvinkkejä
24.03.2026 |
Mitkä metodit olet kokenut hyväksi?
Miten saat pitkäkestoiseen muistiin uusia sanoja?
Kuinka paljon kuuntelet ja toistat, luet ääneen tehtäviä ja kappaleita? Käännätkö kaiken mahdollisen oppikirjasta, siis tehtävätkin? Kuinka paljon kirjoitat?
Laaditko itsellesi omannäköisiä kielioppisääntöjä vihkoon? Käytätkö värejä, tusseja?
Teetkö sivun laitaan merkintöjä?
Kommentit (23)
Tarkoitan kaiken ikäisiä, niitä jotka opiskelee eri kouluissa tai sitten aikuisena hyvin vuoksi kansanopistoissa ym. Miten yliopistossa kielten opiskelun tekniikka eroaa vaikkapa tavallisesta harrastusopiskelusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yliopisto-opiskelu kielten osalta eroaa täysin tuosta kuvailustasi. Siellä ei enää sanoja opetella, ne osataan jo siinä vaiheessa. Kieliopit sisäistetään opetuksessa, koska se asia peilataan siihen kielitaitoon, joka jo on olemassa. Käytännön taitoon tuodaan vain teoriapohja tuossa vaiheessa.
Harjoituksia kyllä tehdään, meillä oli aikanaan esim käännösharjoituksia. Niitä läpikäydessä käytiin läpi kääntämisen periaatteita, ei ollut mitään oikein / väärin vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yliopisto-opiskelu kielten osalta eroaa täysin tuosta kuvailustasi. Siellä ei enää sanoja opetella, ne osataan jo siinä vaiheessa. Kieliopit sisäistetään opetuksessa, koska se asia peilataan siihen kielitaitoon, joka jo on olemassa. Käytännön taitoon tuodaan vain teoriapohja tuossa vaiheessa.
Harjoituksia kyllä tehdään, meillä oli aikanaan esim käännösharjoituksia. Niitä läpikäydessä käytiin läpi kääntämisen periaatteita, ei ollut mitään oikein / väärin vastauksia.
Unohtui tästä se olennainen: Kielitaitoa vahvistetaan oleskelemalla opiskeltavan kielen maassa pitkiä aikoja. Mikään määrä sanojen tai kieliopin opiskelua ei korvaa maassa oleskelua. Toki ihmisissä on eroja siinä miten kukin imee ympäristönsä kieltä itseensä ja muuntaa sen hyväksi käytännön kielitaidoksi. Osa oleskelee ulkomailla pitkiäkin aikoja eikä suurta muutosta esim. kielen puhumisessa silti huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yliopisto-opiskelu kielten osalta eroaa täysin tuosta kuvailustasi. Siellä ei enää sanoja opetella, ne osataan jo siinä vaiheessa. Kieliopit sisäistetään opetuksessa, koska se asia peilataan siihen kielitaitoon, joka jo on olemassa. Käytännön taitoon tuodaan vain teoriapohja tuossa vaiheessa.
Harjoituksia kyllä tehdään, meillä oli aikanaan esim käännösharjoituksia. Niitä läpikäydessä käytiin läpi kääntämisen periaatteita, ei ollut mitään oikein / väärin vastauksia.
No ovatpa ajat muuttuneet. 25 vuotta sitten oli sanastotenttejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan kaiken ikäisiä, niitä jotka opiskelee eri kouluissa tai sitten aikuisena hyvin vuoksi kansanopistoissa ym. Miten yliopistossa kielten opiskelun tekniikka eroaa vaikkapa tavallisesta harrastusopiskelusta?
Et voi olla tosissasi.
Kielten opiskeleminen yliopistotasolla on kokopäiväistä. Opiskelin pohjoismaisia kieliä (ammattiin saakka), ja ääntämis-, keskustelu- ja käännösharjoitusten lisäksi opintoihin sisältyi mm. kirjallisuutta, fonetiikkaa ja kielitiedettä: luentoja, pienryhmiä ja praktikumeja.
Vieraiden kielten omaksuminen on hidasta. Siksi opinnot kestävät vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkitusti kieltä oppii parhaiten käyttämällä sitä. Jos et pysty muuttamaan maahan, jossa kieltä puhutaan, kirjoita sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opiskellut koulussa kielilinjalla sekä yliopistossa kieliä. Ja olen kielialan ammattilainen. Kyllä sanakirja on koko ajan ihan relevantti opus. Esim kun korjaan käännöksiä, jotka viranomaiset joutuvat ostamaan halvimmalta, harva se kerta viittaan sanakirjaan.
Itse olin tosi huono kieliopissa koulussa, mutta minua auttoi sellainen vähän autistityyppinen muisti, pääosin juurikin sanatasolla, mutta osittain myös kieliopissa. Ihan yliopistotasollakin olen kuullut ihmisten hokevan konsukiepre-ym sääntöjä. Saksassa on paljon säännöllisyyttä mistä voi tehdä taulukkoja. Mutta riippuu todella paljon MITÄ kieltä opiskelet ja mikä on lähtökohtasi. Sanoisin, että kohdekielen tv-ohjelmia/podeja/äänikirjoja kannattaa kuunnella. Ja toki matkustaminen kohdemaahan, sen sivujen selaileminen. Tämä auttanut minua tosi paljon. On myös kieliä joissa paljon sääntöjä ja sijamuotoja, vokaalivaihtoa lähes yhtä paljon kuin suomessa, esim islannin kieli, ihan super vaikea! Tanska ja norja taas saksaan, suomeen ja islantiin verrattuna vähemmän kielioppikoukeroita. Muutenkin ruotsi,tanska, englanti, norja enemmän "sattumaa" kieliopissa. Ruotsi on vaikea kieli eivätkä edes kaikki ruotsinkielen opettajat osaa sitä kunnolla. Lehdissäkin ollut juttua, ettei suomenruotsalaisissa kouluissa enää pystytä opettamaan äidinkieltä.
Vastauksena: kyllä luin paljon! En käyttänyt kieltenopiskeluun yhtä paljon värejä kuin muiden aineiden opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yliopisto-opiskelu kielten osalta eroaa täysin tuosta kuvailustasi. Siellä ei enää sanoja opetella, ne osataan jo siinä vaiheessa. Kieliopit sisäistetään opetuksessa, koska se asia peilataan siihen kielitaitoon, joka jo on olemassa. Käytännön taitoon tuodaan vain teoriapohja tuossa vaiheessa.
Harjoituksia kyllä tehdään, meillä oli aikanaan esim käännösharjoituksia. Niitä läpikäydessä käytiin läpi kääntämisen periaatteita, ei ollut mitään oikein / väärin vastauksia.
Sinä oletat nyt jostain syystä, että tarkoitetaan yliopistokontekstissa vain kielten opiskelua pääaineena. Yliopistolla on paljon aivan nollasta lähteviä kieliopintoja joissa ei todellakaan ole oletuksena, että sanasto vain jo osataan, vaan lähdetään liikkeelle ihan perussanastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee flipcard -pakkoja eri teemoista.
Eli tilaa Amazonilta pelikortin kokoisia tyhjiä kortteja ja aloita vaikka tekemällä lapulle 100 yleisintä verbiä. Toiselle puolelle suomeksi ja toiselle opiskelemallasi kielellä (kaikki muodot). Sitten otat jonkun 20 lapun nipun kerrallaan ja toistat kunnes osaat kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Tee flipcard -pakkoja eri teemoista.
Eli tilaa Amazonilta pelikortin kokoisia tyhjiä kortteja ja aloita vaikka tekemällä lapulle 100 yleisintä verbiä. Toiselle puolelle suomeksi ja toiselle opiskelemallasi kielellä (kaikki muodot). Sitten otat jonkun 20 lapun nipun kerrallaan ja toistat kunnes osaat kaikki.
Eli ihan raakaa ulkoa opettelua. Auttaako, että tekee esimerkkilauseita ko. verbeistä? Onhan se niin, että ei ne uudet sanat mystisesti jää päähän, ellei niitä toista ja toista useasti viikko- ja kuukausitolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoja ei opi, ellei niitä ns. aktiivisesti opettele. Eli peittää sanan ja yrittää sanoa sen kohdekielellä tai suomeksi. Ja toistoa, toistoa. Ja viikon kuluttua uudelleen. Tosi paljon toistoa, puhumista ja kirjoittamista. Ei se sanasto mystisesti päähän jää ilman aktiivisia toimia.
Adjektiivit kannattaa opetella vastakohtina. Yhdellä tankkaamisella oppii molemmat. Esim. iso-pieni, lyhyt-pitkä jne. Vastakohta tulee heti mieleen, kun muistaa toisen.
Yksi erinomainen keino painaa mieleen sanastoa ja asioita yleisemminkin on kirjoittaa ne ylös, huolellisesti ja paneutuen, hyvällä käsialalla. Kuulostaa varmaan itsestäänselvyydeltä, mutta hektisessä internetajassa ja sovellusten maailmassa perusasiat voivat jäädä syrjään.
Tässä on paras neuvo.
Älä opiskele pakkoruotsia, vaan opiskele jotain sivistyskieltä. Ruotsia joudut puhumaan vain ruotsinkielisten kanssa. Sivistyskielet yhdistävät etikielisiä ja opit tuntemaan monia ihmisiä eri maista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan kaiken ikäisiä, niitä jotka opiskelee eri kouluissa tai sitten aikuisena hyvin vuoksi kansanopistoissa ym. Miten yliopistossa kielten opiskelun tekniikka eroaa vaikkapa tavallisesta harrastusopiskelusta?
Et voi olla tosissasi.
Kielten opiskeleminen yliopistotasolla on kokopäiväistä. Opiskelin pohjoismaisia kieliä (ammattiin saakka), ja ääntämis-, keskustelu- ja käännösharjoitusten lisäksi opintoihin sisältyi mm. kirjallisuutta, fonetiikkaa ja kielitiedettä: luentoja, pienryhmiä ja praktikumeja.
Vieraiden kielten omaksuminen on hidasta. Siksi opinnot kestävät vuosia.
Hei,
Saanko kysyä mitä teet työksesi?
Millainen työllisyystilanne on pohjoismaisia kieliä lukeneilla?
Itseäni kiinnostaisi, mutta pelkään ettei saa töitä.
Pakkoruotsi on loukkaus suomalaisia kohtaan
Kieli jolla on estetty suomen kielen kehittyminen ja jolla on lyöty suomalaista identiteettiä ei mitenkään voi olla tärkeä suomalaisuudelle. Päinvastoin, sitä pitää hylkiä koska sen haittoja pitää välttää. Vielä 200 vuotta Ruotsista erkaantumisen jälkeenkin, meillä on haittanamme pakkoruotsi, kaksikielisyys ja virkamiesruotsi, erilliset koulut, erilliset siirtolapuutarhat, erilliset korttelit ja erilliset terveysasemat ym.
Ruotsalaisuuden ruma historia
Suomalaisia kohtaan on käyty sotaa jatkuvasti vaikka emme sitä ole huomaavinaan. Suomen kieltä on lyöty aina ruotsin kielellä emmekä edes yritä puolustautua.
Pakkoruotsilla on ruma historiallinen tausta ja sivistystä haittaava tarkoitus. Svedupetterit ovat historiallisesti määränneet mitä suomalainen saa oppia. Pakkoruotsi ei ole poikkeus tässä. Pakkoruotsilla yritetään pitää suomenkieliset toisen luokan kansalaisina.
Ruotsinkieliset tahot ovat aina vastustaneet suomalaisen kansanosan sivistyksen lisääntymistä. Mitä enemmän on alistettuja duunareita sitä enemmän etuja ja taloudellista hyötyä siitä riittää heille. Koulutettua kansaa on vaikeampi manipuloida eliitin tarpeiden mukaisesti.
Pakkoruotsi on suora jatkumo ruotsalaisuuden historian rumuudelle. Ruotsinkieliset tahot jarruttivat suomen kielen ottamista viralliseksi kieleksi ja opetuskieleksi kaikissa vaiheissa.
Svedupetterit eivät rakenna enää piikkilankaesteitä suomenkielisten lasten koulujen ympärille mutta pakkoruotsilla he ovat rakentaneet sivistyksellisen piikkilankaesteen kaikille suomenkielisille.
Pieni lista ruotsalaisuuden rumasta historiasta.
Agricola joutui odottamaan 4 vuotta painolupaa että sai Uuden Testamentin painettua. Kesti sata vuotta että löytyi rahat Raamatun kääntämiseen kokonaisuudessaan.
Vuoteen 1860 asti onnistuivat ruotsinkieliset tahot estämään suomenkielisen kirjallisuuden painamisen, ja siten kirjallisuuden ja lukutaidon kehittymisen suomenkielisten joukossa.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kieliasetus_(1850)
Mikkeliin anottiin koulua suomenkielisille mutta saatiin ruotsinkielinen koulu v. 1873, vaikka alueella ei ollut tarvetta ruotsinkieliselle koululle, koska Mikkelissä oli jo ruotsinkielinen koulu.
Vuonna 1908 Espoossa suomenkielinen koulu saarrettiin piikkilangalla että lapset eivät pääsisi kouluun.
Helsingin yliopisto suomalaistettiin vasta hivenen ennen Talvisotaa 1937, vaikka suurin osa opiskelijoista oli ollut suomenkielisiä jo pitkään.
Et varmaan tarkoita kielten opiskelijoilla nyt mitään yliopisto-opiskelijoita, vaan ihan tavallisia koululaisia. Varsinaiset kielten opiskelijat tee lue kappaleita oppikirjasta yms mainitsemiasi asioita lainkaan.