Kovan onnen korhonen.

Oli kevään ensimmäisiä pluskelin aamuja. Satoi vettä ja tuuli aika kovaa. Korhonen päätti jättää pyörän ja kävellä töihin. Matkaa kun oli alle kilometrin. Jo ensimmäiseen pieneen ylämäkeen korhonen veti ensimmäiset lipat. Siinä sattui enemmän sieluun kun polveen joka hieman kastui kaatumisesta. Toinen kaatuminen alkoi käydä korhosen hermoille. Perseelleen tippuminen kasteli housut koko matkalta jalkojen taka osista. 

Kiroillen korhonen pääsi toimistokoppiinsa. Ripusti housujaan kuivumaan ja alkoi ihmetellä hiljaisuutta. Sitten hän koki tajuamisen. Nyt on sunnuntai eikä maanantai. Korhonen vajosi kylmän raivon valtaan. Veti märät housut takaisin jalkaan ja lähti näyttämään sateelle ja tuulelle ettei ole mistään sokerista tehty. Korhonen pääsi pihalleen asti takaisin missä katolta tippuva lumi katkoi häneltä luita käsistä ja jaloista. 

Ei sitä korvannut työpaikan vakuutuskaan kun oli sunnuntai.