Miksi lääkärit eivä saa enää määrätä opioideja tai bentsoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.


Vaikea katkaista jotain mitä ei ole.

Tietoisuus auttaa. Alitajunta torjuu asian kunnes ainetta ei enää saa.

Riippuvuushullu. Varo, ettet itse haksahda oikeasti noihin bentsoihin, kun ne sinua niin paljon kiinnostavat. Toiset käyttävät niitä satunnaisesti, viisaasti ja maltillisesti vain akuuttiin tarpeeseen ja muodostavat elämänsä sisällön ihan muusta. Sinun aikeistasi en tiedä.

Aggressiivinen bentson käyttäjä. Taisi jo lähteä käsistä käyttö.

En ole syönyt ainuttakaan bentsoa kahteen kuukauteen, joten tosiaan lähteä käsistä 🤭

Muaki on ahistanu, vi-tuttanu, masentanu ja ollutkin vaikea masennus. Napin nappia koskaan ottanu. Pitkäkestoinen psykoterapia auttoi.

Vierailija kirjoitti:

Kun on käyttänyt bentsoja säännöllisesti niin saa niitä edelleen. Itse käynyt yksityislääkäreillä lapsesta asti ja edelleen käyn. 

Nyt käynyt samalla bentsojen määrääjällä 10 vuotta. Käynnin aluksi vaihdetaan aina kuulumisia. Hän kertoo matkoistaan, sukulaisistaan jne. Sen jälkeen kysyy, mitäs tällä kertaa laitetaan. Sitten kerron, mitä lääkkeitä otan ja hän tekee reseptit kuntoon. Usein vielä annan ohjeet siitä, mitä haluan, että potilastietoihini laitetaan ja mitä ei. Hän toimii ohjeiden mukaan.

Mitä otit 17.5?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ole kyse bentsoriippuvuudesta.



Eipä ole tässäkään siitä kyse.

Miksi resepti sitten löytyy?

Ahdistuskohtauksia varten. Onhan se tässä jo muutamia kertoja sanottu.

Näihin voi kokeilla 25mg ketipinoria tai 10mg propralia. Ei bentsot ole ylivoimaisia vaan niille on korvaajia. Moni elää ilmankin.

En ole lukenut ketjua enkä jaksa lukea. Mutta jos oletetaan, että joku syö vaikka yhden bentson kuussa niin miksi ihmeessä se pitäisi vaihtaa ketipinoriin? Tämä on minusta hämmentävää miten joidenkin mielestä bentsot on hirveintä myrkkyä, mutta ketipinor sitten taas ok. Ei propral edes ole varsinainen ahdistuslääke. 

Propral on sydänlääke. Laskee sykettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet kaksi kuukautta sitten syönyt? 


Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia? Ilmeisesti on.

Muitakin lääkevaihtoehtoja on.

Olen eri, mutta olen aikanaan syönyt monta vuotta ns. turvallista mielialalääkettä. Kun jätin sen pois, tuli ihan oikeasti vieroitusoireet. Niin fyysisiä kuin henkisiä. Loppujen lopuksi en ole edes varma, että saanko niistä sellaista hyötyä kuin aiemmin ajattelin saaneeni. Propral ei ole auttanut esimerkiksi jäätävään lentopelkoon, vaikka sitä nykyään hallitsen paljon paremmin omalla mielellä. Tai sellaiseen jännitykseen, että oksentelen jännityksen takia. Propral on minulta myös kielletty, koska se laski sykkeen ja verenpaineen vaarallisen alas mietonakin. Samoin toinen beetasalpaaja ja ne poistettiin lääkelistalta. Viime vuonna taisin syödä ehkä kolme diapamia ja se on täysin fine minulle. Syön myös särkylääkettä, jos on tarvetta. En ymmärrä miksi sinulle tämä rauhoittava on punainen vaate, mutta joka päivä syötävä mielialalääke ilmeisesti ei. 

Ei ole kyse siitä että lääkkeen tarvitsisi auttaa tai ettei siitä tulisi liian voimakkaita sivuvaikutuksia. Kyse on siitä että bentsoille on vaihtoehtoja. Kaikille näitä vaihtoehtoja ei käytetä vaan he sinun tapaasi saavat pitää bentsonsa.

Kaikille ei löydy vaihtoehtoja. Kaikki masennuslääkkeet kokeiltu viimeisen reilun 30 vuoden aikana. Ketipinor esim. teki työkyvyttömäksi (silmät vain seisoi päässä, en pystynyt ajattelemaan ja nukahdin). Beetasalpaaja laski verenpaineet (minulla muutenkin hyvin alhainen verenpaine), niin että jouduin liikkumaan konttaamalla. Cipralexista tuli halvausoireita. Muista ei mitään vaikutusta. Terapia ei ole auttanut. Ei säännöllinen liikunta, alkoholia en käytä lainkaan, mutta ei apua siitäkään. Säännöllinen vuorokausirytmi - ei vaikutusta. Luontaistuotteet - ei mitään vaikutusta.

Käytän bentsodiatsepiineja derealisaatio- ja depersonalisaatiokokemusten poistamiseen, paniikkikohtauksen ehkäisyyn (joutunut useita kertoja päivystykseen niiden takia) sekä esiintymisjännitykseen (työni on jatkuvaa julkista esillä oloa).

Ihan normaalisti muillekin tulee oireita lääkkeistä. Minulla esim. beetasalpaajat aiheuttavat huimausta. Puhumattakaan ketipinorista. Et ole poikkeustapaus muuten kuin siinä jos saat bentsoja. Siinä poikkeat valtavirrasta.

Ei kysymys ole kohdallani masennuslääkkeiden aiheuttamista oireista, vaan siitä, etteivät ne auta yhtään alkuperäisiin oireisiin, joiden takia lääkettä olen syönyt. Ne ovat täysin tehottomia.

Bentsodiatsepiinit ovat ainoa lääke, joka tilapäisesti poistaa koko varhaislapsuus-, lapsuus- ja teini-iän aikaisen vakavan kaltoinkohtelun ja väkivallan aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset oireet, niin että olen työkykyinen. Olen käyttänyt bentsodiatsepiineja 16-vuotiaasta lähtien ja nyt olen 47 vuotta. Yksityislääkäriltä niitä saa, kuten sai 90-luvullakin. Toki voisin olla kokonaan työelämän ulkopuolellakin. Se olisi se bentsodiatsepiiniton vaihtoehto.

Ei terapia käyny mielessä. Mulla oli kokemasi lisäksi myös in-sestiä. Napin nappia en oo syönyt. Töissä käyny liki 40 vuotta. Lapset hoitanu 3 vuotiaaksi kotona, eli yht 9 vuotta saa miinustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet kaksi kuukautta sitten syönyt? 


Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia? Ilmeisesti on.

Muitakin lääkevaihtoehtoja on.

Olen eri, mutta olen aikanaan syönyt monta vuotta ns. turvallista mielialalääkettä. Kun jätin sen pois, tuli ihan oikeasti vieroitusoireet. Niin fyysisiä kuin henkisiä. Loppujen lopuksi en ole edes varma, että saanko niistä sellaista hyötyä kuin aiemmin ajattelin saaneeni. Propral ei ole auttanut esimerkiksi jäätävään lentopelkoon, vaikka sitä nykyään hallitsen paljon paremmin omalla mielellä. Tai sellaiseen jännitykseen, että oksentelen jännityksen takia. Propral on minulta myös kielletty, koska se laski sykkeen ja verenpaineen vaarallisen alas mietonakin. Samoin toinen beetasalpaaja ja ne poistettiin lääkelistalta. Viime vuonna taisin syödä ehkä kolme diapamia ja se on täysin fine minulle. Syön myös särkylääkettä, jos on tarvetta. En ymmärrä miksi sinulle tämä rauhoittava on punainen vaate, mutta joka päivä syötävä mielialalääke ilmeisesti ei. 

Ei ole kyse siitä että lääkkeen tarvitsisi auttaa tai ettei siitä tulisi liian voimakkaita sivuvaikutuksia. Kyse on siitä että bentsoille on vaihtoehtoja. Kaikille näitä vaihtoehtoja ei käytetä vaan he sinun tapaasi saavat pitää bentsonsa.

Kaikille ei löydy vaihtoehtoja. Kaikki masennuslääkkeet kokeiltu viimeisen reilun 30 vuoden aikana. Ketipinor esim. teki työkyvyttömäksi (silmät vain seisoi päässä, en pystynyt ajattelemaan ja nukahdin). Beetasalpaaja laski verenpaineet (minulla muutenkin hyvin alhainen verenpaine), niin että jouduin liikkumaan konttaamalla. Cipralexista tuli halvausoireita. Muista ei mitään vaikutusta. Terapia ei ole auttanut. Ei säännöllinen liikunta, alkoholia en käytä lainkaan, mutta ei apua siitäkään. Säännöllinen vuorokausirytmi - ei vaikutusta. Luontaistuotteet - ei mitään vaikutusta.

Käytän bentsodiatsepiineja derealisaatio- ja depersonalisaatiokokemusten poistamiseen, paniikkikohtauksen ehkäisyyn (joutunut useita kertoja päivystykseen niiden takia) sekä esiintymisjännitykseen (työni on jatkuvaa julkista esillä oloa).

Ihan normaalisti muillekin tulee oireita lääkkeistä. Minulla esim. beetasalpaajat aiheuttavat huimausta. Puhumattakaan ketipinorista. Et ole poikkeustapaus muuten kuin siinä jos saat bentsoja. Siinä poikkeat valtavirrasta.

Ei kysymys ole kohdallani masennuslääkkeiden aiheuttamista oireista, vaan siitä, etteivät ne auta yhtään alkuperäisiin oireisiin, joiden takia lääkettä olen syönyt. Ne ovat täysin tehottomia.

Bentsodiatsepiinit ovat ainoa lääke, joka tilapäisesti poistaa koko varhaislapsuus-, lapsuus- ja teini-iän aikaisen vakavan kaltoinkohtelun ja väkivallan aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset oireet, niin että olen työkykyinen. Olen käyttänyt bentsodiatsepiineja 16-vuotiaasta lähtien ja nyt olen 47 vuotta. Yksityislääkäriltä niitä saa, kuten sai 90-luvullakin. Toki voisin olla kokonaan työelämän ulkopuolellakin. Se olisi se bentsodiatsepiiniton vaihtoehto.

Ei terapia käyny mielessä. Mulla oli kokemasi lisäksi myös in-sestiä. Napin nappia en oo syönyt. Töissä käyny liki 40 vuotta. Lapset hoitanu 3 vuotiaaksi kotona, eli yht 9 vuotta saa miinustaa. 

Kuten jo aiemmin mainitsin, terapia ei auttanut. Nyt olen toisessa, Kelan osittain korvaamassa traumaterapiassa.

Eli kyllä, on kokeiltu ja parhaillaan kokeilen.

Mulla on oireet sellaisia, että traumaoiteiden takia en pysty puhumaan, kävelemään, syömään, istumaan jne. Tarvitsen lääkettä, että voin käydä töissä. 

Kolme lasta myöskin, akateeminen loppututkinto ja 15 vuotta työelämää takana, kiitos bentsojen. Lisäksi omen pitkässä parisuhteessa, maksanut asuntolainani ja elämä kaikin puomin mallillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet kaksi kuukautta sitten syönyt? 


Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia? Ilmeisesti on.

Muitakin lääkevaihtoehtoja on.

Olen eri, mutta olen aikanaan syönyt monta vuotta ns. turvallista mielialalääkettä. Kun jätin sen pois, tuli ihan oikeasti vieroitusoireet. Niin fyysisiä kuin henkisiä. Loppujen lopuksi en ole edes varma, että saanko niistä sellaista hyötyä kuin aiemmin ajattelin saaneeni. Propral ei ole auttanut esimerkiksi jäätävään lentopelkoon, vaikka sitä nykyään hallitsen paljon paremmin omalla mielellä. Tai sellaiseen jännitykseen, että oksentelen jännityksen takia. Propral on minulta myös kielletty, koska se laski sykkeen ja verenpaineen vaarallisen alas mietonakin. Samoin toinen beetasalpaaja ja ne poistettiin lääkelistalta. Viime vuonna taisin syödä ehkä kolme diapamia ja se on täysin fine minulle. Syön myös särkylääkettä, jos on tarvetta. En ymmärrä miksi sinulle tämä rauhoittava on punainen vaate, mutta joka päivä syötävä mielialalääke ilmeisesti ei. 

Ei ole kyse siitä että lääkkeen tarvitsisi auttaa tai ettei siitä tulisi liian voimakkaita sivuvaikutuksia. Kyse on siitä että bentsoille on vaihtoehtoja. Kaikille näitä vaihtoehtoja ei käytetä vaan he sinun tapaasi saavat pitää bentsonsa.

Kaikille ei löydy vaihtoehtoja. Kaikki masennuslääkkeet kokeiltu viimeisen reilun 30 vuoden aikana. Ketipinor esim. teki työkyvyttömäksi (silmät vain seisoi päässä, en pystynyt ajattelemaan ja nukahdin). Beetasalpaaja laski verenpaineet (minulla muutenkin hyvin alhainen verenpaine), niin että jouduin liikkumaan konttaamalla. Cipralexista tuli halvausoireita. Muista ei mitään vaikutusta. Terapia ei ole auttanut. Ei säännöllinen liikunta, alkoholia en käytä lainkaan, mutta ei apua siitäkään. Säännöllinen vuorokausirytmi - ei vaikutusta. Luontaistuotteet - ei mitään vaikutusta.

Käytän bentsodiatsepiineja derealisaatio- ja depersonalisaatiokokemusten poistamiseen, paniikkikohtauksen ehkäisyyn (joutunut useita kertoja päivystykseen niiden takia) sekä esiintymisjännitykseen (työni on jatkuvaa julkista esillä oloa).

Ihan normaalisti muillekin tulee oireita lääkkeistä. Minulla esim. beetasalpaajat aiheuttavat huimausta. Puhumattakaan ketipinorista. Et ole poikkeustapaus muuten kuin siinä jos saat bentsoja. Siinä poikkeat valtavirrasta.

Ei kysymys ole kohdallani masennuslääkkeiden aiheuttamista oireista, vaan siitä, etteivät ne auta yhtään alkuperäisiin oireisiin, joiden takia lääkettä olen syönyt. Ne ovat täysin tehottomia.

Bentsodiatsepiinit ovat ainoa lääke, joka tilapäisesti poistaa koko varhaislapsuus-, lapsuus- ja teini-iän aikaisen vakavan kaltoinkohtelun ja väkivallan aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset oireet, niin että olen työkykyinen. Olen käyttänyt bentsodiatsepiineja 16-vuotiaasta lähtien ja nyt olen 47 vuotta. Yksityislääkäriltä niitä saa, kuten sai 90-luvullakin. Toki voisin olla kokonaan työelämän ulkopuolellakin. Se olisi se bentsodiatsepiiniton vaihtoehto.

Ei terapia käyny mielessä. Mulla oli kokemasi lisäksi myös in-sestiä. Napin nappia en oo syönyt. Töissä käyny liki 40 vuotta. Lapset hoitanu 3 vuotiaaksi kotona, eli yht 9 vuotta saa miinustaa. 

Kuten jo aiemmin mainitsin, terapia ei auttanut. Nyt olen toisessa, Kelan osittain korvaamassa traumaterapiassa.

Eli kyllä, on kokeiltu ja parhaillaan kokeilen.

Mulla on oireet sellaisia, että traumaoiteiden takia en pysty puhumaan, kävelemään, syömään, istumaan jne. Tarvitsen lääkettä, että voin käydä töissä. 

Kolme lasta myöskin, akateeminen loppututkinto ja 15 vuotta työelämää takana, kiitos bentsojen. Lisäksi omen pitkässä parisuhteessa, maksanut asuntolainani ja elämä kaikin puomin mallillaan.

Mun psykoterapeuttina toimi psykiatrian erikoislääkäri. On entisen asuinpaikkani kaupungin palkkalistoilla ollut. En tiedä, liekö yhteiskunnan maksuna mennyt. Velaton minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet kaksi kuukautta sitten syönyt? 


Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia? Ilmeisesti on.

Muitakin lääkevaihtoehtoja on.

Olen eri, mutta olen aikanaan syönyt monta vuotta ns. turvallista mielialalääkettä. Kun jätin sen pois, tuli ihan oikeasti vieroitusoireet. Niin fyysisiä kuin henkisiä. Loppujen lopuksi en ole edes varma, että saanko niistä sellaista hyötyä kuin aiemmin ajattelin saaneeni. Propral ei ole auttanut esimerkiksi jäätävään lentopelkoon, vaikka sitä nykyään hallitsen paljon paremmin omalla mielellä. Tai sellaiseen jännitykseen, että oksentelen jännityksen takia. Propral on minulta myös kielletty, koska se laski sykkeen ja verenpaineen vaarallisen alas mietonakin. Samoin toinen beetasalpaaja ja ne poistettiin lääkelistalta. Viime vuonna taisin syödä ehkä kolme diapamia ja se on täysin fine minulle. Syön myös särkylääkettä, jos on tarvetta. En ymmärrä miksi sinulle tämä rauhoittava on punainen vaate, mutta joka päivä syötävä mielialalääke ilmeisesti ei. 

Ei ole kyse siitä että lääkkeen tarvitsisi auttaa tai ettei siitä tulisi liian voimakkaita sivuvaikutuksia. Kyse on siitä että bentsoille on vaihtoehtoja. Kaikille näitä vaihtoehtoja ei käytetä vaan he sinun tapaasi saavat pitää bentsonsa.

Kaikille ei löydy vaihtoehtoja. Kaikki masennuslääkkeet kokeiltu viimeisen reilun 30 vuoden aikana. Ketipinor esim. teki työkyvyttömäksi (silmät vain seisoi päässä, en pystynyt ajattelemaan ja nukahdin). Beetasalpaaja laski verenpaineet (minulla muutenkin hyvin alhainen verenpaine), niin että jouduin liikkumaan konttaamalla. Cipralexista tuli halvausoireita. Muista ei mitään vaikutusta. Terapia ei ole auttanut. Ei säännöllinen liikunta, alkoholia en käytä lainkaan, mutta ei apua siitäkään. Säännöllinen vuorokausirytmi - ei vaikutusta. Luontaistuotteet - ei mitään vaikutusta.

Käytän bentsodiatsepiineja derealisaatio- ja depersonalisaatiokokemusten poistamiseen, paniikkikohtauksen ehkäisyyn (joutunut useita kertoja päivystykseen niiden takia) sekä esiintymisjännitykseen (työni on jatkuvaa julkista esillä oloa).

Ihan normaalisti muillekin tulee oireita lääkkeistä. Minulla esim. beetasalpaajat aiheuttavat huimausta. Puhumattakaan ketipinorista. Et ole poikkeustapaus muuten kuin siinä jos saat bentsoja. Siinä poikkeat valtavirrasta.

Ei kysymys ole kohdallani masennuslääkkeiden aiheuttamista oireista, vaan siitä, etteivät ne auta yhtään alkuperäisiin oireisiin, joiden takia lääkettä olen syönyt. Ne ovat täysin tehottomia.

Bentsodiatsepiinit ovat ainoa lääke, joka tilapäisesti poistaa koko varhaislapsuus-, lapsuus- ja teini-iän aikaisen vakavan kaltoinkohtelun ja väkivallan aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset oireet, niin että olen työkykyinen. Olen käyttänyt bentsodiatsepiineja 16-vuotiaasta lähtien ja nyt olen 47 vuotta. Yksityislääkäriltä niitä saa, kuten sai 90-luvullakin. Toki voisin olla kokonaan työelämän ulkopuolellakin. Se olisi se bentsodiatsepiiniton vaihtoehto.

Ei terapia käyny mielessä. Mulla oli kokemasi lisäksi myös in-sestiä. Napin nappia en oo syönyt. Töissä käyny liki 40 vuotta. Lapset hoitanu 3 vuotiaaksi kotona, eli yht 9 vuotta saa miinustaa. 

Kuten jo aiemmin mainitsin, terapia ei auttanut. Nyt olen toisessa, Kelan osittain korvaamassa traumaterapiassa.

Eli kyllä, on kokeiltu ja parhaillaan kokeilen.

Mulla on oireet sellaisia, että traumaoiteiden takia en pysty puhumaan, kävelemään, syömään, istumaan jne. Tarvitsen lääkettä, että voin käydä töissä. 

Kolme lasta myöskin, akateeminen loppututkinto ja 15 vuotta työelämää takana, kiitos bentsojen. Lisäksi omen pitkässä parisuhteessa, maksanut asuntolainani ja elämä kaikin puomin mallillaan.

Mun psykoterapeuttina toimi psykiatrian erikoislääkäri. On entisen asuinpaikkani kaupungin palkkalistoilla ollut. En tiedä, liekö yhteiskunnan maksuna mennyt. Velaton minäkin. 

Mulla on ihan traumoihin erikoistunut, kokenut terapeutti, jolla useampi akateeminen alan koulutus. Jos hänestä ei ole apua, sovin Mehiläisen psykiatrin kanssa että katsotaan sitten joku sopivampi,

Kun eritasoinen väkivalta ja akuutti kuoleman uhka on kestänyt 18 vuotta ja sen jälkeen henkisenä kaltoinkohteluna välien katkaisemiseen asti (yli 40-vuotiaaksi) , on selvää, ettei tilanteeseen ole nopeaa eikä helppoa ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet kaksi kuukautta sitten syönyt? 


Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia? Ilmeisesti on.

Muitakin lääkevaihtoehtoja on.

Olen eri, mutta olen aikanaan syönyt monta vuotta ns. turvallista mielialalääkettä. Kun jätin sen pois, tuli ihan oikeasti vieroitusoireet. Niin fyysisiä kuin henkisiä. Loppujen lopuksi en ole edes varma, että saanko niistä sellaista hyötyä kuin aiemmin ajattelin saaneeni. Propral ei ole auttanut esimerkiksi jäätävään lentopelkoon, vaikka sitä nykyään hallitsen paljon paremmin omalla mielellä. Tai sellaiseen jännitykseen, että oksentelen jännityksen takia. Propral on minulta myös kielletty, koska se laski sykkeen ja verenpaineen vaarallisen alas mietonakin. Samoin toinen beetasalpaaja ja ne poistettiin lääkelistalta. Viime vuonna taisin syödä ehkä kolme diapamia ja se on täysin fine minulle. Syön myös särkylääkettä, jos on tarvetta. En ymmärrä miksi sinulle tämä rauhoittava on punainen vaate, mutta joka päivä syötävä mielialalääke ilmeisesti ei. 

Ei ole kyse siitä että lääkkeen tarvitsisi auttaa tai ettei siitä tulisi liian voimakkaita sivuvaikutuksia. Kyse on siitä että bentsoille on vaihtoehtoja. Kaikille näitä vaihtoehtoja ei käytetä vaan he sinun tapaasi saavat pitää bentsonsa.

Kaikille ei löydy vaihtoehtoja. Kaikki masennuslääkkeet kokeiltu viimeisen reilun 30 vuoden aikana. Ketipinor esim. teki työkyvyttömäksi (silmät vain seisoi päässä, en pystynyt ajattelemaan ja nukahdin). Beetasalpaaja laski verenpaineet (minulla muutenkin hyvin alhainen verenpaine), niin että jouduin liikkumaan konttaamalla. Cipralexista tuli halvausoireita. Muista ei mitään vaikutusta. Terapia ei ole auttanut. Ei säännöllinen liikunta, alkoholia en käytä lainkaan, mutta ei apua siitäkään. Säännöllinen vuorokausirytmi - ei vaikutusta. Luontaistuotteet - ei mitään vaikutusta.

Käytän bentsodiatsepiineja derealisaatio- ja depersonalisaatiokokemusten poistamiseen, paniikkikohtauksen ehkäisyyn (joutunut useita kertoja päivystykseen niiden takia) sekä esiintymisjännitykseen (työni on jatkuvaa julkista esillä oloa).

Ihan normaalisti muillekin tulee oireita lääkkeistä. Minulla esim. beetasalpaajat aiheuttavat huimausta. Puhumattakaan ketipinorista. Et ole poikkeustapaus muuten kuin siinä jos saat bentsoja. Siinä poikkeat valtavirrasta.

Ei kysymys ole kohdallani masennuslääkkeiden aiheuttamista oireista, vaan siitä, etteivät ne auta yhtään alkuperäisiin oireisiin, joiden takia lääkettä olen syönyt. Ne ovat täysin tehottomia.

Bentsodiatsepiinit ovat ainoa lääke, joka tilapäisesti poistaa koko varhaislapsuus-, lapsuus- ja teini-iän aikaisen vakavan kaltoinkohtelun ja väkivallan aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset oireet, niin että olen työkykyinen. Olen käyttänyt bentsodiatsepiineja 16-vuotiaasta lähtien ja nyt olen 47 vuotta. Yksityislääkäriltä niitä saa, kuten sai 90-luvullakin. Toki voisin olla kokonaan työelämän ulkopuolellakin. Se olisi se bentsodiatsepiiniton vaihtoehto.

Ei terapia käyny mielessä. Mulla oli kokemasi lisäksi myös in-sestiä. Napin nappia en oo syönyt. Töissä käyny liki 40 vuotta. Lapset hoitanu 3 vuotiaaksi kotona, eli yht 9 vuotta saa miinustaa. 

Vau ootpa kovis. Jotain häikkää sulla silti näyttää päässä olevan. Eikä persoonallisuushäiriöihin, joiden oireisiin kuuluu muun muassa empatiakyvyttömyys edes auta napit. Sääliksi käy lapsiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyötyisit riippuvuutesi katkaisusta. Saisit kokeiltua miltä elämä tuntuu ihan sellaisenaan.


Vaikea katkaista jotain mitä ei ole.

Tietoisuus auttaa. Alitajunta torjuu asian kunnes ainetta ei enää saa.

Riippuvuushullu. Varo, ettet itse haksahda oikeasti noihin bentsoihin, kun ne sinua niin paljon kiinnostavat. Toiset käyttävät niitä satunnaisesti, viisaasti ja maltillisesti vain akuuttiin tarpeeseen ja muodostavat elämänsä sisällön ihan muusta. Sinun aikeistasi en tiedä.

Aggressiivinen bentson käyttäjä. Taisi jo lähteä käsistä käyttö.

En ole syönyt ainuttakaan bentsoa kahteen kuukauteen, joten tosiaan lähteä käsistä 🤭

Muaki on ahistanu, vi-tuttanu, masentanu ja ollutkin vaikea masennus. Napin nappia koskaan ottanu. Pitkäkestoinen psykoterapia auttoi.

Ahdistus ja vi#utus on ihan eri asioita kuin esimerkiksi sairaalahoitoon vievä paniikkikohtaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ole kyse bentsoriippuvuudesta.



Eipä ole tässäkään siitä kyse.

Miksi resepti sitten löytyy?

Ahdistuskohtauksia varten. Onhan se tässä jo muutamia kertoja sanottu.

Näihin voi kokeilla 25mg ketipinoria tai 10mg propralia. Ei bentsot ole ylivoimaisia vaan niille on korvaajia. Moni elää ilmankin.

En ole lukenut ketjua enkä jaksa lukea. Mutta jos oletetaan, että joku syö vaikka yhden bentson kuussa niin miksi ihmeessä se pitäisi vaihtaa ketipinoriin? Tämä on minusta hämmentävää miten joidenkin mielestä bentsot on hirveintä myrkkyä, mutta ketipinor sitten taas ok. Ei propral edes ole varsinainen ahdistuslääke. 

Propral on sydänlääke. Laskee sykettä.

Siihen ei voi syntyä riippuvuutta ja monia se auttaa. Siksi sitä määrätään.

Minusta sanalle ahdistus voisi olla useampi kuin yksi nimitys. Propralin syöjillä on erilainen ahdistus kuin opamoxin syöjillä. Näitä kuitenkin käytetään täysin rinnakkain. Potilaat ovat täysin sen varassa kumpaa ahdistusta psykiatri itse pitää mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on käyttänyt bentsoja säännöllisesti niin saa niitä edelleen. Itse käynyt yksityislääkäreillä lapsesta asti ja edelleen käyn. 

Nyt käynyt samalla bentsojen määrääjällä 10 vuotta. Käynnin aluksi vaihdetaan aina kuulumisia. Hän kertoo matkoistaan, sukulaisistaan jne. Sen jälkeen kysyy, mitäs tällä kertaa laitetaan. Sitten kerron, mitä lääkkeitä otan ja hän tekee reseptit kuntoon. Usein vielä annan ohjeet siitä, mitä haluan, että potilastietoihini laitetaan ja mitä ei. Hän toimii ohjeiden mukaan.

Mitä otit 17.5?

En mitään. Olen kasvanut jatkuvan sodan, väkivallan ja 18-vuotisen kuoleman uhan keskellä, joten kun muilla on kriisitilanne, minä olen täysin tyyni: olen normaalitilassa. En tarvitse silloin rauhoittavaa, tai mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on käyttänyt bentsoja säännöllisesti niin saa niitä edelleen. Itse käynyt yksityislääkäreillä lapsesta asti ja edelleen käyn. 

Nyt käynyt samalla bentsojen määrääjällä 10 vuotta. Käynnin aluksi vaihdetaan aina kuulumisia. Hän kertoo matkoistaan, sukulaisistaan jne. Sen jälkeen kysyy, mitäs tällä kertaa laitetaan. Sitten kerron, mitä lääkkeitä otan ja hän tekee reseptit kuntoon. Usein vielä annan ohjeet siitä, mitä haluan, että potilastietoihini laitetaan ja mitä ei. Hän toimii ohjeiden mukaan.

Mitä otit 17.5?

En mitään. Olen kasvanut jatkuvan sodan, väkivallan ja 18-vuotisen kuoleman uhan keskellä, joten kun muilla on kriisitilanne, minä olen täysin tyyni: olen normaalitilassa. En tarvitse silloin rauhoittavaa, tai mitään muutakaan.

No, eihän se ihme ole jos tuollaisesta kehittyy jo vähän vakavampi pershäröisyys. -eri

Laitan tämän toiseen ketjuun kirjoittamani viestin myös tähän.

Mulla diagnosoitu masennus ja ahdistus. Ennen, kun sain bentsoja, pysyin toimintakykyisenä. Kävin töissä, pidin kodin siistinä ja puhtaana, jaksoin käydä ongelmitta suihkussa joka päivä, lenkkeilin, tapasin ystäviä, kävin eri paikoissa, esim. erilaisissa tapahtumissa. Olin sosiaalinen.

Noin 20 vuotta sitten bentsot otettiin pois, menetin toimintakykyni täysin. Koti on sikolätti, en jaksa käydä suihkussa kuin kerran viikossa, olen vain kotona koko ajan erakkona. En tapaa enää ketään, en lenkkeile enkä harrasta muutakaan liikuntaa. En kertakaikkiaan saa mitään enää aikaiseksi. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Psykiatrin mielestä nämä asiat ei haittaa yhtään, pääasia että en syö bentsoja. Se psykiatri totesi että mulla rauhoittavat vaikuttavat paradoksaalisesti, eli pitävät toimintakykyisenä, kun yleensä bentsoja käyttäjät ovat flegmaattisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ole kyse bentsoriippuvuudesta.



Eipä ole tässäkään siitä kyse.

Miksi resepti sitten löytyy?

Ahdistuskohtauksia varten. Onhan se tässä jo muutamia kertoja sanottu.

Näihin voi kokeilla 25mg ketipinoria tai 10mg propralia. Ei bentsot ole ylivoimaisia vaan niille on korvaajia. Moni elää ilmankin.

En ole lukenut ketjua enkä jaksa lukea. Mutta jos oletetaan, että joku syö vaikka yhden bentson kuussa niin miksi ihmeessä se pitäisi vaihtaa ketipinoriin? Tämä on minusta hämmentävää miten joidenkin mielestä bentsot on hirveintä myrkkyä, mutta ketipinor sitten taas ok. Ei propral edes ole varsinainen ahdistuslääke. 

Propral on sydänlääke. Laskee sykettä.

On ihan päivittäinen näky psykiatreille. Tiede on keksinyt että se auttaa paniikkioireisiin.