Nuoruuden rakkaus vai nykyinen vaimo? Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen vaimo. Nuoruudenrakastetussasi himoitset mielikuvaa, jonka olet rakentanut hänestä, ihmistähän et tunne eikä hänellä tietenkään ole huonoja puolia lainkaan. Toisaalta te petturit ansaitsette kyllä toisenne.

Ei ap kirjoittanut ettei ole huonoja puolia.

Ap ei tiedä niistä mitään. Satunnaisella viestittelyllä ja nuoruusmuistoilla ap ei tiedä koko naisesta mitään. Ihastuneen mielikuvitus täyttää isotkin aukot hyvin helposti ruusunpunaisilla asioilla. Mitään pohjaavan tuossa ei ole millekään muulle kuin parille kivuliaalle erolle ja pettämisestä alkavalle suhteelle. 

Joopa joo. Taas mies joka on vietävissä ihan 6-0 heti kun joku nainen vähän vihjaisee pienistä sutinoista. Teitä on tinderit täynnä. 

Nuoruuden rakkauteni alkoi suhteeseen selän takana, petti ja valehteli ja on siitä asti pysynyt yhdessä vaimonsa kanssa. Jossain välissä mies haikaili kai takaisin, jolloin vaimo sekosi, ryhtyi myymään itseään ja tekemään pornoa,  aloitti sivusuhteen samaan aikaan toisen miehen kanssa kuin pornoili ja huôrasí menemään rikkoen perheitä ja levittäen tauteja, vaikka mitään ei välillämme tapahtunut. 

Kaksi petturia ansaitsivat toisensa, ja minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Nyt sama naikkonen on kääntänyt koko tilanteen sen naisen syyksi, joka torjui miehensä lähestymisyritykset ja mustamaalaa tätä perheenrikkojaksi ja mt-ongelmaiseksi huóraksi pitkin nettipalstoja. 

Kuinka sekopäinen hirviö vaimosi oikein on? Jos on yhtä väkivaltainen pershärö kuin yllä kuvatussa tilanteessa, niin tuskin kukaan normaali nainen haluaa lusikkaansa siihen soppaan sotkea, jos ei satu olemaan erityisen itsetuhoinen.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Taas mies joka on vietävissä ihan 6-0 heti kun joku nainen vähän vihjaisee pienistä sutinoista. Teitä on tinderit täynnä. 

En nyt ihan vietävissä. Ollaan tavattu pari kertaa. Viestitelty seitsemän. Ei siis mitään yhteisiä lomamatkoja, hotellisutinoita ym. Pari pusua. Jutellaan kaikenlaista. Ymmärrän teitä, jotka pidätte mua pettäjänä ja että vaimo ei ansaitse mua.

Ap

Tuskin vaimosikaan on onnellinen, vaikka seksiä onkin. Teidän kannattaa jutella kunnolla. Otat vaimon kainaloon ja aloitat rauhassa kertomaan, miltä sinusta tuntuu. Että jotain puuttuu. Älä puhu heti tai ollenkaan siitä toisesta. Kun tämä toinen on toistuvasti osoittanut, että ei halua olla yhteydessä, etkö osaa vetää johtopäätöksiä. Hän ei vaan halua loukata sinua.

Nukuin yön yli. Kerään rohkeutta ottaa asiat puheeksi kummankin kanssa.

Itse en pitkästä liitosta lähtisi pienin perustein, sillä menetettyä ei takaisin saa. Jokaiseen pitkään liittoon mahtuu varmasti myös kausia, jolloin tuntuu kyllästyneeltä toiseen tai ei ehkä ole onnensa kukkuloilla enää. Sama tilanne jossain vaiheessa siinä uudessakin suhteessa olisi odotettavissa. Tuollainen nuoruudenrakkaus elää mielikuvista ja haaveista, eihän sitä toista tunne ollenkaan eikä tiedä, millainen toinen on. Itse pyrkisin eroon koko viestittelystä ja lopettaisin yhteydenpidon, jos ette muuten ole nykyisessä parisuhteessa harkitsemassa eroa.

ei miehet vaimojaan koskaan jätä.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Tunnen itseni paskaksi. Mutta jos otan eron puheeksi, vaimo muuttuu hirviöksi. On omistushaluinen.  

Voi sua raukkeliinia, onpa kiperä tilanne narsistille.

Jos aloituksen olisi tehnyt nainen, olisi ketju ollut tulvillaan kommentteja "kerranhan täällä vaan eletään" ja "go girl, seuraa sydäntä". Ihan vaan huomiona. Luulen, että moniin pitkiin liittoihin liittyy aloituksessa mainittua pohdintaa - joko vanhaan rakkauteen tai ihastukseen liittyen, tai uuteen esim. houkuttelevaan työkaveriin liittyen. Eihän kukaan pysty sanomaan, mitä tuollaisissa tilanteissa kannattaa tehdä! Onhan se riski, että kun "vaihtaa uuteen", niin saa lasten vihat päälleen - pahimmassa tapauksessa myös sen uuden kumppanin lasten vihat, jos uusi kumppanikin oli tahoillaan parisuhteessa.

Ainoa mitä näihin voi järkevästi kommentoida on se, että ensin erotaan, sitten eletään vähän aikaan yksin ja mietitään, että mitä oikeasti halutaan. Ja vasta perusteellisen pohdinnan jälkeen tehdään ratkaisu. 

Ei niin, että päätä pahkaa hypätään uuteen suhteeseen ja toivotaan, että kävisipä tässä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Taas mies joka on vietävissä ihan 6-0 heti kun joku nainen vähän vihjaisee pienistä sutinoista. Teitä on tinderit täynnä. 

En nyt ihan vietävissä. Ollaan tavattu pari kertaa. Viestitelty seitsemän. Ei siis mitään yhteisiä lomamatkoja, hotellisutinoita ym. Pari pusua. Jutellaan kaikenlaista. Ymmärrän teitä, jotka pidätte mua pettäjänä ja että vaimo ei ansaitse mua.

Ap

Tuollaisen takiako olet valmis heittämään koko nykyisen perheesi romukoppaan? Vippaako sinulla jollain tavoin päästä? Joku hormonihäiriö, miesten vaihdevuodet? 

Mitä mieltä ap olet varatusta naisesta, joka vikittelee varattua miestä? Tai varatusta miehestä, joka vikittelee varattua naista? Luotettava ihminen? 

Mun työkaveri (varattu) aloitti suhteen toisen työkaverin (vapaa) kanssa. Jätti vaimon ja kaksi lasta. Oli vuoden onnensa kukkuloilla ja sit tuli uusi ero. Koko elämä päreinä.

Taitaa olla keksitty tarina taas, mutta onhan näitä...

Ap:n kaltaiset ihmiset ovat itsekeskeisiä ja tunne-elämältään taaperon tasolla. Koko aloitus on pelkkää, mutku mä haluun ja mun onni. Ei mitään vastuuta siitä, että samaan aikaan kusettaa toista ihmistä.

Yleensä näissä monen ihmisen pyörittämisissä käy niin, että sille pyörittäjälle ei jääkään ketään käteen. 

Munatonta hommaa taas. Jos kerran rakkaus on loppu, hanki selkäranka ja hae ero. 

Vierailija kirjoitti:

Jos aloituksen olisi tehnyt nainen, olisi ketju ollut tulvillaan kommentteja "kerranhan täällä vaan eletään" ja "go girl, seuraa sydäntä". Ihan vaan huomiona. Luulen, että moniin pitkiin liittoihin liittyy aloituksessa mainittua pohdintaa - joko vanhaan rakkauteen tai ihastukseen liittyen, tai uuteen esim. houkuttelevaan työkaveriin liittyen. Eihän kukaan pysty sanomaan, mitä tuollaisissa tilanteissa kannattaa tehdä! Onhan se riski, että kun "vaihtaa uuteen", niin saa lasten vihat päälleen - pahimmassa tapauksessa myös sen uuden kumppanin lasten vihat, jos uusi kumppanikin oli tahoillaan parisuhteessa.

Ainoa mitä näihin voi järkevästi kommentoida on se, että ensin erotaan, sitten eletään vähän aikaan yksin ja mietitään, että mitä oikeasti halutaan. Ja vasta perusteellisen pohdinnan jälkeen tehdään ratkaisu. 

Ei niin, että päätä pahkaa hypätään uuteen suhteeseen ja toivotaan, että kävisipä tässä hyvin.

Meinaako kirjoittaja numero 51 sitä, että sen yksin elämisen ja mietinnän jälkeen olisi vielä nuo samat naiset odottamassa ja tarjolla?

Lapsellisia ja mustavalkoisia myös kehotukset päästää nykyinen vaimo "vapaaksi" kun emme täällä palstalla tiedä mitään nykyisen vaimon toiveista. Voi olla, että hän kuitenkin haluaisi jatkaa nykyisen miehensä kanssa huolimattomasti miehen kertomasta toiminnasta. Jos vain mies on itse siihen valmis.

Ainoa järkevä asia jonka mies voi tehdä, on puhua nykyisen vaimon kanssa. Sitä ennen miettiä itse, että onko tämän kanssa vain jotta tämä ei suutu kun erosta puhuu vai onko muitakin syitä. Rakastaako vaimoaan vai pelkää vai molempia? Pariterapian paikka?

Miehenä anna neuvoja.

Sinua kiinnostaa mielikuva minkä olet itse kehittänyt. Jos aloitat seksisuhteen, sitä kestää vuoden - puoiitoista. Siihen se tyssää. Eli mieti haluatko tuhota sen kaiken mitä vaimosi kanssa olettw yhdessä jo rakentaneet ja saaneet aikaan. Lapsesi voivat hylätä sinut, mutta ei välttämättä.

Jos olet varma, ettei nuoruuden ihastuksesi vaadi liikoja tai käräytä sinua, niin harrastakaa seksiä. Mutta epäilen, koska hän olisi jo halunnut edetä, mutta mihinasti. Se on aina vaaran paikka. Jos haluaisi edetä sänkyyn ok, mutta parisuhteeseen, ei ok.

Vierailija kirjoitti:

ei miehet vaimojaan koskaan jätä.

Itselläni oli saman kaltainen kokemus joskus menneinä vuosina. Tosin erosin vaimostani ihan muista syistä kuin että kumpikaan olisi pannut ketään. Eron jälkeen tapasin nuoruuteni heilan ja päädyimme sänkyyn. Oltiin kyllä pidetty yhteyttä silloin tällöin ennenkin ja ei siinä kauan mennyt kun olin taas pukilla vuosien jälkeen. Muutama kuukausi osoitti että ei tämä sittenkään ole sen parempi juttu kuin silloiin muinoin. Ei se lämmittämällä  parane, olkoonkin että seksi teki ihan hyvää. Nykyisin olen onnellisesti naimisissa. 

Sano tuolle nuoruudenrakkaudelle, että olette niin vakavan paikan edessä, että pidätte nyt kahden kuukauden tauon viestittelyssä, keskitytte täysillä liittoihinne ja yritätte saada ne toimimaan. Kahden kk päästä otatte toisiinne yhteyttä ja teette päätöksen, suoraselkäisesti, joko tai. 

Ihmiset ovat nykyään tunnetaidoiltaan niin velttoja ja huonoja. Olen varma, ettei ap:kaan ole  kertonut, ettei ole onnellinen. Tai jos on, niin ei tee itse sitä työtä, että selvittäisi edes itselleen, mitä kaipaa, tai tekisi itse yhtään mitään asian parantamiseksi. Valtaosa ihmisistä odottaa pitkän parisuhteen pysyvän kiihkeänä ja täyttymyksellisenä ITSESTÄÄN vuodesta toiseen. Tai sitten niin, että puolison odotetaan lukevan ajatuksia. Mikään suhde ei pysy kokonaisvaltaisen hyvänä itsestään vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Ihmiset osoittavat jatkuvasti aivan hämmentävää tyhmyyttä näissä asioissa. Uhriudutaan, että jokin puuttuu pitkästä suhteesta, vaikka itse ei ole tehty yhtään mitään muuta asian eteen kuin fantasioitu vieraasta ja purkamalla omaa pahaa oloa puolisoon kiukuttelemalla. Sitten voikin uhriutua lisää, kun kiukuttelun seurauksena puoliso vetäytyy, että yhteyttä välillämme ei enää ole. Ja ensimmäinen kortti on tietysti ero eikä suhteen parantaminen. Tiedoksi ap:lle ja muille keski-iän kriiseilijöille. Vika ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole väärässä ihmisessä rinnalla, vaan siitä, että odotukset joko sinulla tai molemmilla ovat täysin epärealistiset ja oma vastuu sysätään toiselle. Jos olisit jatkanut nuoruudenrakkautesi kanssa, olisit viimeistään keski-iässä ihan samassa pisteessä.

Neuvoisin sinua unohtamaan hetkeksi nuoruuden rakkauden, ja ajattelemaan tilannetta ilman häntä. Jos hän ei olisi kuvioissa, haluaisitko olla vaimosi kanssa loppuelämäsi? Vai harkitsisitko silloinkin eroa? Mieti asia siltä kannalta ensin. Jos haluaisit silloinkin erota, niin se on varmaan oikea ratkaisu.

Eroaminen ei ole väärin, eikä vaimosi voi estää sinua eroamasta. Vähän särähtää korvaan tuo, että et voi puhua vaimollesi erosta, kun hän suuttuu (tms.). Ei kai vaimosi pidä olla onnellinen ja myötäilevä, jos kerrot hänelle haluavasi eron? Maailma ei vaan toimi niin, sun täytyy kyetä ottamaan vastaan ne negatiiviset tunteet, jotka seuraavat sinun valinnoistasi.