Entä jos kykyni eivät vastaa uutta työtä?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on taas vähän toisinpäin, uudessa työssä ei tunnu olevan tarpeeksi haasteita ja työtehtäviä on paljon vähemmän mitä oletin. Lisäksi tuli ilmi, että edellinen työntekijä on lähtenyt koeajalla. Olen ollut pari viikkoa töissä ja olen huomannut että yhtä nuorempaa työntekijää kiusataan. Jatkuvasti huomautetaan asioista ja puhutaan pahaa selän takana. Perehdytys ei ole myöskään ollut kauhean hyvää. Mietin jo ennen työn aloittamista, onko tämä oikea työ minulle. Otin kuitenkin työn vastaan, koska olisin muuten jäänyt työttömäksi. No, koeaika on 6 kk ja jos työ ei tunnu jatkossakaan hyvältä niin täytyy hakea muualle töihin.

Toksista paskaa. Sinusta puhutaan paskaa selän takana jo nyt. Pakene jos arvostat mielentereveyttäsi. Olen 100% tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Jos lähdet, tulee karenssia!

Keksivät kyllä syyn, josta antaa karenssi, vaikka ei itse lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lähdet, tulee karenssia!

Keksivät kyllä syyn, josta antaa karenssi, vaikka ei itse lähde.

Terveys on silti tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lähdet, tulee karenssia!

Keksivät kyllä syyn, josta antaa karenssi, vaikka ei itse lähde.

Terveys on silti tärkeämpää.

Toki.

Siksi jokaisen kannattaisi järjestellä asioitaan niin, että voi tarvittaessa jättää huonon työpaikan. Ihanteellista olisi löytää toinen työpaikka, mutta jos joutuu lähtemään ilman seuraavaa paikkaa, kannattaa olla varautunut, että karenssi tulee oli mikä oli.

Mulle kävi niin, että pääsin kivaan työhön. Piti nopeasti oppia uusia asioita, teorian ymmärsin, mutta käytännön toiminta oli vähän vaikeampaa. Aloin jo tuskastua osaamattomuuteni, sain lisää tukea uuden oppimiseen, mutta pian totesin ettei minusta ehkä sittenkään ollut siihen työhön. Aika äkkiä tuli kutsu juttelemaan esimiehen kanssa ja lähtöhän siitä työpaikasta tuli. Ei kuitenkaan ollut maailmanloppu, mukavampi tehdä työtä, jonka osaa ja jossa on hyvä, eikä joutua joka päivä taistelemaan taitojensa äärirajoilla. Nyt olen läheisellä alalla ja vähän eri tehtävässä. En kuitenkaan lähtisi mistään työstä tyhjän päälle, vaan mielummin niin, että olisi uusi työ löytynyt ja sopimus allekirjoitettu ennen kuin lähden. Tuolloinkin olin jo katsellut uusia töitä pari viikkoa ja kolmessa viikossa olin jo uudessa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alussa on aina vaikeaa tai näin kävi minulle. Melkein vuosi meni jännityksessä uudella työpaikalla. Seuraava vuosi oli jo helpompi. Neljäntenä vuotena olin jo tylsistynyt. 

Yksi stressivuosi vähentää ikää neljä vuotta elämän loppupäästä. Stressi on pahempaa kuin tupakointi. Opitko delegoimaan? Se on merkki siitä että työpaikka on toksinen persereikä.

Sanotaanko, että ensimmäinen vuosi oli hektisin ja kaoottisin. Yhteistyö ei mennyt putkeen yhden tahon kanssa ja joka päivä  sai jännittää sujuuko töissä vai ei. Selvisin sillä, että ilmapiiri oli kannustava ja minut otettiin heti hyvin vastaan ja puoliani pidettiin. Ilman näin hyviä kollegoja ja yhteistyökumppaneita en olisi jäänyt työpaikkaan. Nyt vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt miten suuri merkitys on työpaikan ilmapiirillä ja kollegoilla/tiimillä. Tällainen on nykyään harvinaisuus. 

Paskapaikoissa on työnjohtajia ja kynännapsuttelijoita työnjohtajien ja kunännapsuttelijoiden perään mutta duunarien ääntä ei kuulla koska duunarien ääntä ei kuunnella.