Jos sinulla olisi rahallinen mahdollisuus olla kotona
ns. lopun ikäsi niin olisitko?
Ei siis ollenkaan työelämää, harrastuksia toki saa olla!! ;)
Kommentit (49)
Työelämää takana jo yli 20 vuotta, olis kerrankin aikaa lapsille, omiin harrastuksiin ja kodin sisustamiseen yms. Jos olisin Nokian optiomiljönääri, niin en olisi todellakaan enää töissä. Alkaisin tehdä hyväntekeväisyystyötä, lähinnä vanhusten ja lapsiperheiden eteen.
minulla riittää mielekästä tekemistä ja ystäviä ilman sitä rutiiniakin jota työksi kutsutaan.
Ei se meinaa, että pitäisi völlätä sängynpohjalla loppuikänsä.
Käyttäisin aikani vapaaehtoistyöhön, harrastuksiin ja perheeni hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kyllä aika kuluisi!
tulee 4 lapsesta). Meillä on koti, ruokaa, vaatetta ja kaikki mitä tarvitaan. Pärjätään ok vaikka kaksi lapsista jo murkkuja ja ne vasta maksaa. Meidän tärkein arvo on onnellinen perhe :)
Haaveissa siintää isompi asunto, joten se kannustaa. Jos tyytysimme tähän, voisimme olla vaikka molemmat kotona lasten kanssa.
kotiin vaikka heti. Olisi ihanaa saada olla kotona, kun lapset tulevat koulusta. Ajankäyttö kiireettömämpää kuin työssäkäydessä, voisi antaa itsestään perheelle paljon enemmän. Tietysti omiinkin harrastuksiin voisi panostaa täysillä, kun työ ei niitä häiritsisi. Opiskelisin, matkustaisin jne
Mahdollisuus olisi.
Mutta olen nähnyt liian monta tyhjäpäistä kotirouvaa, jotka urautuu niin pieniin ympyröihin, ettei ole tosikaan. Ja muuttuvat vähitellen todelliseksi taakaksi ympäristölleen.
Oma äitini on täydellinen no-life-stalker, joka keskittää sitten kaiken energiansa muiden elämän kyttäämiseen.
Harrastan kirjoittamista, ja siihen haluaisin käyttää paljon enemmän aikaa. Mutta toisaalta työni ja työkaverini ovat tosi kivoja. Ainakin sosiaalinen elämäni kärsisi, jos jäisin täysin kotiin. Ehkäpä kaipaisin myös itse työtehtäviä ja niiden haasteita.
Voisin kyllä vähentää työtunteja, eli voisin tehdä lyhyempää päivää. Olin kahdesta lapsesta muutaman vuoden kotona, ja pää meinasi räjähtää! Muutama kuukausi sitten palasin taas töihin, ja täytyy sanoa, että vaikka olen fyysisesti ehkä väsyneempi, niin henkisesti olo on mitä mainioin! Ja senkin olen huomannut, että töistä tultuani olen paljon tiiviimin lasten kanssa kuin silloin, kun olin kotona.
ite olin neljä vuotta kotona ennen ku aloitin nykyisessä työpaikassani osa-aikaisena. Muistan vielä niin elävästi sen tunteen, että pääsin ns. ihmisten ilmoiille ja oli aivan mahtavaa oppia kaikkea uutta ja vähän ajan päästä huomata osaavansa ja tietävänsä vaikka mitä.
Nyt oon ollu puol vuotta kotona äitiyslomalla ja oon nauttinu tästä tosi paljon. Töihin meno ei tällä hetkellä kiinnosta pätkääkään.
Ideaaliratkaisu olisi ehkä jos voisin olla töissä vaikka kolmena päivänä viikossa 4-5h kerrallaan, mutta ehkä täysin ilman töitä en haluais olla loppu ikääni. Harrastukset ei aja kuitenkaan samaa asiaa.
sosiaalista verkostoa ja rytmiä elämääni, mitä tarvitsen. Ja on kiva, että työn tulos on sellaista, mikä ei katoa välittömästi lasten astuttua eteisestä sisään. Mieluummin itse teen jotain minusta mukavaa, ja palkkaan siivoojan. Kotona olen kuitenkin ollut yhteensä yli kahdeksan vuotta, joten on niitä omia lapsia tullut hoidettuakin.
Minä saattaisin harrastaa iltaisin työntekoa, mutta pienessä määrin. voisin kuvitella olevani kotona lasten kanssa vielä useita vuosia, mutta ehkä 15 vuoden kuluttua haluaisin päivätöihin, ihan sen sosiaalisen puolen takia..
Käyttäisin aikaani vapaaehtoistyöhön vanhusten ja lasten parissa.
Monet järjestöt ja yhdistykset kaipaavat vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta ainakaan itselläni ei ole siihen aikaa normaalin palkkatyön ohessa.
Lisäksi pidän kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten kanssa olemisesta. Jo pelkästään näihin saa aikaa kulumaan, lisäksi voisin aloittaa joitain uusia harrastuksia, joihin ei nyt ole aikaa.
Pari tuttavaani sanoi, että heidän oli pakko palata töihin ettei pää hajoa eikä johdu rahasta - molemmat 3-vuorotyöhön, joten ei ainakaan älyllisten haasteiden perään... Lasten kasvatus vaatii monin verroin enemmän haasteita ja älyn soveltamista. Suoraan sanottuna, käy hieman sääliksi etteivät he koe olevansa riittäviä muuta kuin painamalla lima niskassa. Nykyään naiseltakin vaaditaan enemmän, tai siis naiset kokevat että heidän pitäisi tehdä samaa kuin miehet ja silti ne perinteiset naisen työtkin. Saa olla siinä välillä pää kolmantena. Lapset vaikuttavat tyytyväisiltä ja kaikki näyttää olevan hyvin, mutta joskun yhteiden ajan vähyys tulee ilmi vasta vuosien päästä.
Jos työ sattuu olemaan erityisen ihana, niin voihan sitä yrittää sovittaa työn ja perhe-elämän. Tiedän hyviäkin esimerkkejä. Kaikkeen tottuu, pääasia että on itse tyytyväinen (todennäköisemmin lapsetkin ovat silloin tyytyväisiä).
Ystäväpiirissäni on myös sellaisia 3-kymppisiä naisia, jotka ovat valtavan aktiivisia ja omaavat laajan tuttavapiirin, mutta heillä ei ole yhtään todella läheistä ihmissuhdetta. Joku tässä sanoi tuntemiansa kotirouvia tyhjänpäiväisiksi ja pienissä piireissä pyöriviksi - mikä tekee ihmisestä sen paremman, jos hänellä on enemmän pinnallisia tuttuja ja kalenteri täynnä menoja, ettei vain tarvitsisi pysähtyä miettimään omaa yksinäisyyttä ilman sitä kaikkea rakennettua ja fiiniä ohjelmaa? Me ainakin matkustellaan paljon ja harrastetaan monia asioita, eikä elämä ole kiinni ainoastaan työyhteisön luomista puitteista - se vasta on aikaansaamista, kun osaa löytää mielekästä tekemistä ilman työnantajan apua!
En saisi keksittyä älyllisesti aktiivista tekemistä jos ei olisi pakko, vaan päätyisin vain makaamaan telkkarin edessä ja alkoholisoitumaan...
Olen myös sillä lailla ujo, että mun on hirveän vaikea mennä niihin aktiviteetteihin mukaan ellei ole jotain pakottavaa tarvetta, mutta sitten kun olen jo työn puolesta tekemässä niitä asioita niin kyllä nautin niistä enkä sitten enää ujostele.
Minä olen nyt kotiäitinä, enkä murehdi sitä mitä teen 10 tai 20 vuoden päästä.
Jos menisin töihin lapset olisi jo tehty, siinä missä vastavalmistuneilta 30-kymppisiltä naisilta udellaan kiertoteitse perheenlisäyksestä... Kun monelle ei riitä vain tutkinto vaan pitäisi olla jonkin aikaa töissäkin, ennen kuin suunnittelee lapsia - jos niitä sitten voi vielä saada. Työnantajaa epäilyttää ottaa aikuinen nainen joka ei ole ehtinyt vielä lapsiakaan tehdä.
niin, minusta on parempi, että on edes ne pinnalliset tuttavat ja kalenterissa jotain menoa kuin se, että ei ole niitäkään.
lapset pitäsin hoidossa ja itse vain harrastaisin ja tekisin hyväntekeväisyyttä ,-)) kuten ne amerikan kotiäidit ;-))
kyllyydestä kaikkea hyväntekeväisyyttä ja mielekästä, muita ihmisiä auttavaa toimintaa.