Lue keskustelun säännöt.
Miksei missään koskaan puhuta tästä:
18.03.2026 |
Yksilön mielen pahoittavat ihmiset, tilanteissa, joissa on täysin ymmärrettävää, että se mieli pahoittuu? Ja että mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä, kun se mielesi pahoittaja on oma vanhempasi, jonka kanssa asut kaksin kun olet pieni lapsi TAI se mielesi pahoittaja on pomosi, joka tuli uutena työpaikalle, jossa olet ollut viihtyen hyvin jo 15 vuotta edellisten pomojen aikana, jotka eivät mielen pahoittamista aiheuttaneet? Ja siis tilanteet ja mieltä pahoittavat henkilöt ovat sellaisia, jotka eivät suostu ottamaan vastuuta siitä, että toisen mieli pahoittui. Eivät halua kuunnella ja selvittää tilannetta, muutoin kuin jatkaa sitä loukkaavaa toimintaa, edelleen miettien kaiken itsensä kannalta vain.
Tarkoitus ei nyt ole aiheuttaa kiistelyä siitä, mikä on loukkaavaa toimintaa, vaan kysymyksessä on tilanne, jossa mieli pahoittui.
Ja tällä pomolla ei ole pomoa, joten hänellä on kaikki valta ja mahdollisuus jatkaa käytöstään.
Millaisia olette, tai miten käyttäydytte tai toimitte, syystäkin mielenne pahoitettuanne?
Itsellä ainakin menee siitä päivä pilalle, eikä mieli ehdi toipua jos pomon näkee jo esim. seuraavana päivänä. Sama vanhemman kanssa, jonka kanssa tietenkään ei voinut näkemistä välttää.
Mietin vain, että minusta on tosi epäreilua, että joillain ihmisillä on valta pilata minun elämääni näin.
En toivo provoilua vaan haluaisin oikeasti ymmärtää, onko jotain muuta tehtävissä, kuin lähteä?
Ja huom. pieni lapsihan ei voi mihinkään lähteä.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Työ nyt on lähes aina helvettiä eikä siitä maksettava palkka ole koskaan riittävä korvaamaan henkisiä kärsimyksiä. Ehkä vähäsen auttaa, kun töihin menee jo valmiiksi tuolla asenteella. Omassa työssäni ongelma eivät niinkään olleet esihenkilöt, vaan asiakkaat. Jokainen asiakaspalvelualalla ollut tietää, mistä puhun. Joskus ajattelin, että kirjoitan kokemuksistani romaanin, ja silloin ikävistä kohtaamisista tuli kirjan materiaalia, mitä hirveämpiä, sitä parempi.
Lapsuuden kaltoinkohtelu on toinen asia, siltä ei voi puolustautua eikä paeta. Hiukan ehkä auttaa ajatella, että sinua huonosti kohdellut vanhempi ei ole osannut toimia paremmin. Ehkä häntä itseäänkin on kohdeltu huonosti lapsena, joten hän ei ole mistään oppinut parempaa käyttäytymismallia. Hän on epätäydellinen ihminen, niin kuin me kaikki. Mutta lapsuuden kokemustesi takia olet herkempi pahoittamaan mielesi myös aikuisena samankaltaisissa tilanteissa. Ja sitähän esihenkilösi ei voi tietää, ehkä hänen käytöksensä on hänen omasta mielestään ihan normaalia.
Minua auttaa joskus joissakin tilanteissa ajatella What would Spock do? (Jotkut uskonnollisemmat kuulemma käyttävät myös mantraa What would Jesus do?)
Niin, mitä Jeesus tekisi? Haluan olla onnellinen ja siinä oli aika oleellisessa asemassa aiemmin tämä mukava työ, jota sain tehdä, edellisen pomon aikana. Kivat työkaverit. Se, ettei käytännössä mikään ikinä pahoittanut mieltäni! Olin aina vähintään tasaisella mielialalla, tai sitten välillä iloinen ja onnellinen.
Jos minun pitää muuttaa tässä yhtälössä tämä työ, on suuri riski, että kaikki muutkin työpaikat tulevat tuottamaan ärtymyksen, epävarmuuden ja hankaluuden tunteita. Tämä nykyinen ei tuottanut, koska kaikki oli käynyt jo hyvin tutuksi. Voisi olla jonkun mielestä tylsää, mutta minä en kaipaa enää työelämähaasteita.
Minulla olisi varaa olla käöymättäkin töissä, mutta se tekisi onnellisuuteeni ison loven, koska kaipaan jotain kivaa tekemistä. Ja sellaisen saaminen voi olla ihan mahdotonta. Ja minua ei mikään vapaaehtoistyö motivoi, minua motivoi pakko, kunhan se on kivaa.
Siis tarkoitan, että jos teen työsopimuksen, mun on pakko mennä töihin, vaikkei aina huvitaisi lähteä liikkeelle :D Vapaaehtoistyössä ajattelisin koko ajan, että no en mä nyt viitsikään. Vaikka se liikkeelle lähteminen varsinkin kun siitä saa palkkaa, on sitten loppujen lopuksi mukava asia.
Olen jo 53-vuotias ja jostain syystä ikäistäni huonommassa fyysisessä kunnossa, siksi mikä tahansa ei enää jaksamisen puolesta ole mahdollista. Se mitä työ tähän asti oli, on ollut ja uskoisin jaksavani vielä 3-4:sen vuotta työelämässä. Sitten joko pillit hyvällä mielellä pussiin tai kenties työssä keikkailu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista! Siksi tuollaisista asioista ei puhuta, ne ovat sen mielensäpahoittajan omaa aivokemiaa.
Huono käytös on asia erikseen, mutta siitähän tässä ei ole kyse, vaan kyse on siitä, että mielensäpahoittaja haluaa muut vastuuseen omista tunteistaan eikä se onnistu.
Missä oon vaatinut pomoa asiasta vastuuseen? Mähän nimenomaan kysyin, että miten tällaisessa tilanteessa ollaan onnellisia?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika ihminen, ei nuo asiat mammapalstalla parane. Sulla on lukuisia mahdollisuuksia itse vaikuttaa ongelmaan.
Voit ottaa yhteyttä esim. luottamusmieheen, henkilöstäpäällikköön, työterveyshoitoon jne
Itse lähtisin siitä, että pyytäisin palaveriin sen henkilön, jonka koet sinua kiusaavaan. Ja kertoisit hänelle, miten koet hänen toimintansa.
Ei toimi, koska kyseinen pomo on jo edellisessä paikassa ollut täysin vastaanottamaton millekään informoinnille omasta toiminnastaan. Kyseessä on jollain tasolla henkisesti sairaan oloinen ihminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olen tätä elämää 52 vuotta jo elänyt, niin on se nahka aika kovaksi kovettunut. En odota ihmisiltä hyvää, enkä pety helposti jos saan heiltä pahaa. Eli en kovin syvän tunneperäisesti enää tässä iässä ota mitään mitä toiset sanoo tai tekee.
Mutta toki olen oikeudenmukaisuuden puolella. Jos kohdellaan tai puhutaan väärin, otan sen puheeksi. Jos puhe ei auta, niin esim. työpaikan suhteen, niin sitten joko vaihtaa työpaikkaa, tai päättää että voin hyväksyä tämän epäkohdan ja jää. Vatvomaan niitä ei kannata missään nimessä jäädä, vaan tehdä päätös lähteä/jäädä, tai katkaista ihmissuhde/rajata/antaa jatkua entisellään, ja sitten elää päätöksensä kanssa.
Eli pahalle mielelle ja sen muuttamiselle ihan onnelliseksi tuossa tilanteessa ei ole neuvoja?
En siis saa mielen pahoittumista kuin silloin tällöin, mutta mietin vain, että sekin on minusta oikeudetonta siltä pomolta.
Ap
Se on työsopimussuhteen rasite, että työntekijä on alisteinen työnjohdolle. Tämä on sen ongelman ydin että pitkään työsuhteessa olleet kokevat itsensä tasavertaisiksi johdon kanssa, mitä eivät suinkaan ole vaikka olisi kuinka paljon osaamista.
Eli sinun mielestäsi pomo saa kohdella työntekijöitä alistavalla tyylillä? Kyse ei ole siitä, että en hyväksyisi hänen direktio-oikeuttaan sinänsä, se vaan, että on kai tunnettu asia, että johtaa voi laadukkaasti tai sitten huonosti? En vaadi mitään "laatu"johtamista, vaan sitä, ettei pahoita minun mieltäni toimimalla väärin.
Ja siis tiedostan jo, että se vaatimus ei toteudu, niin kysyinkin, että miten sellainen tilanne ratkaistaan?
Ap
Jos sietokyvyn raja tullut vastaan niin voit koettaa syrjäyttää sen pomosi joko pyrkimällä itse sen paikalle tai kampeamalla ulos, vaihtoehtoisesta etsit itse uuden työpaikan. Siihen ei kannata jäädä että menee yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki parempi työpaikka ja lopeta se vinkuminen.
Entä kun niitä ei ole? Ainakaan, jos mukaan hyvyyden mittaamiseen otetaan nykyinen työmatkan pituus?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista! Siksi tuollaisista asioista ei puhuta, ne ovat sen mielensäpahoittajan omaa aivokemiaa.
Huono käytös on asia erikseen, mutta siitähän tässä ei ole kyse, vaan kyse on siitä, että mielensäpahoittaja haluaa muut vastuuseen omista tunteistaan eikä se onnistu.
Tavoitteelinen henkinen dissaus on alaspäin painajan vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista! Siksi tuollaisista asioista ei puhuta, ne ovat sen mielensäpahoittajan omaa aivokemiaa.
Huono käytös on asia erikseen, mutta siitähän tässä ei ole kyse, vaan kyse on siitä, että mielensäpahoittaja haluaa muut vastuuseen omista tunteistaan eikä se onnistu.
Tavoitteelinen henkinen dissaus on alaspäin painajan vastuulla.
Tässä on havaittavissa tietoinen toiminta.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuuntelee sivulausein tai ainakin rivienvälistä, että sä et osaa mitään, mutta nuo muut ovat parempia, niin kyllä siinä on jo tarkoituksenmukainen mielen pahoittaminen ja alentaminen tavoitteena ja valta-asemassa olevan taidottomuutta.
Ongelma on siinä, että vain mielensäpahoittaja kuulee rivien välistä asioita, joita muut eivät huomaa. Onko siis kuulijassa vikaa, kun kaikki alistavat eikä kukaan muu ymmärrä, miksi tuo yksi taas niiskuttaa kiusanteosta? Ai esihenkilö sanoi, että kissat on kivoja ja koska sinulla on koira, niin kyseessä oli tahallinen loukkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sessioissa tai tee muuta räävitöntä. Viesti työpaikalla. Eräskin tuli spermanhajuisena palaveriin.
Vierailija kirjoitti:
Käy sessioissa tai tee muuta räävitöntä. Viesti työpaikalla. Eräskin tuli spermanhajuisena palaveriin.
Ei sovellu tyyliini mitenkään. Tuo vain lisäisi omaa halveksuntaani työntekijää kohtaan, jos olisin itse pomo. Työntekijä ei sitten ainakaan voisi valittaa siitä.
Ap
Hanki parempi työpaikka ja lopeta se vinkuminen.