Lue keskustelun säännöt.
Miksei missään koskaan puhuta tästä:
18.03.2026 |
Yksilön mielen pahoittavat ihmiset, tilanteissa, joissa on täysin ymmärrettävää, että se mieli pahoittuu? Ja että mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä, kun se mielesi pahoittaja on oma vanhempasi, jonka kanssa asut kaksin kun olet pieni lapsi TAI se mielesi pahoittaja on pomosi, joka tuli uutena työpaikalle, jossa olet ollut viihtyen hyvin jo 15 vuotta edellisten pomojen aikana, jotka eivät mielen pahoittamista aiheuttaneet? Ja siis tilanteet ja mieltä pahoittavat henkilöt ovat sellaisia, jotka eivät suostu ottamaan vastuuta siitä, että toisen mieli pahoittui. Eivät halua kuunnella ja selvittää tilannetta, muutoin kuin jatkaa sitä loukkaavaa toimintaa, edelleen miettien kaiken itsensä kannalta vain.
Tarkoitus ei nyt ole aiheuttaa kiistelyä siitä, mikä on loukkaavaa toimintaa, vaan kysymyksessä on tilanne, jossa mieli pahoittui.
Ja tällä pomolla ei ole pomoa, joten hänellä on kaikki valta ja mahdollisuus jatkaa käytöstään.
Millaisia olette, tai miten käyttäydytte tai toimitte, syystäkin mielenne pahoitettuanne?
Itsellä ainakin menee siitä päivä pilalle, eikä mieli ehdi toipua jos pomon näkee jo esim. seuraavana päivänä. Sama vanhemman kanssa, jonka kanssa tietenkään ei voinut näkemistä välttää.
Mietin vain, että minusta on tosi epäreilua, että joillain ihmisillä on valta pilata minun elämääni näin.
En toivo provoilua vaan haluaisin oikeasti ymmärtää, onko jotain muuta tehtävissä, kuin lähteä?
Ja huom. pieni lapsihan ei voi mihinkään lähteä.
Kommentit (32)
Jaksaisiko joku mielen asioista aidosti kiinnostunut kommentoida tätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksaisiko joku mielen asioista aidosti kiinnostunut kommentoida tätä...
Pahoitat kaiketi mielesi jo siitä että jos joku keskeyttää puheesi. Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä mikä on hyväksyttävää, ja millaisesta kannattaa pitää lukua. Samanhenkisistä löytää tukea, mutta ei niitä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele asiasta ja jos ei tule muutosta asiattomaan käytökseen niin itse tekisin työni minisuorituksin jos sitäkään ennenkuin saan potkut tai löydän uuden työpaikan.
Kotona paha mutta aina voi lasuttaa vanhempansakin
Tiedän, ettei tule muutosta. Alalla sana kulkee ja olemme nyt kuulleet, että sama henkilö ollut ihan samanlainen edellisessäkin paikassa. Ja voivat tosiaan itse päättää, kauanko ovat kyseisessä asemassa, koska ostavat aina ne firmat kun tulevat niihin.
Tuo että tekee minimityöt on ihan ok, se vaan, että se ei auta muuttumaan iloiseksi ja elämää rakastavaksi henkilöksi jos / kun se mieli ei ole hyvä syistä, jotka esittelin aloituksessa.
Siellä taas joku tippaleipäaivo yliajattelee sloggit höyryten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaisiko joku mielen asioista aidosti kiinnostunut kommentoida tätä...
Pahoitat kaiketi mielesi jo siitä että jos joku keskeyttää puheesi. Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä mikä on hyväksyttävää, ja millaisesta kannattaa pitää lukua. Samanhenkisistä löytää tukea, mutta ei niitä täällä.
Meiltä on lähtenyt tämän pomon taloon tultua yli puolet porukasta jo. Eli kyse tässä ei todellakaan ole minun ongelmistani, joiden takia tilanne on tämä.
Nimenomaan me jääneet olemme vähemmän pahoittaneet mielemme, tosin, on pakko sanoa, että se pahin käytös on aivan selkeästi suuntautunut tehtävänimikkeen ja osin henkilön "aseman" mukaan. Niin, että ne, joilla oli eniten vastuita ja kokemusta pyörittää toimintaa saivat kaikkein loukkaavinta kommenttia ja heistä jokainen onkin lähtenyt.
Itse esim. kun teen osa-aikaa, olen targettina harvemmin jo ihan siitä teknisestä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos keskittyisit tekemään työsi? Itsellä helpotti kun vihdoin tajusin että työpaikka on pelkkä työpaikka ja siellä ei ole ystäviä, vain ihmisiä joiden kanssa pitää vain nippa nappa tulla toimeen eikä niitä tarvitse miellyttää tai toivoa minkäänlaista kaveruutta tai henkistä yhteyttä.
Anna kun arvaan, olet nainen ja pomo on nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen tätä elämää 52 vuotta jo elänyt, niin on se nahka aika kovaksi kovettunut. En odota ihmisiltä hyvää, enkä pety helposti jos saan heiltä pahaa. Eli en kovin syvän tunneperäisesti enää tässä iässä ota mitään mitä toiset sanoo tai tekee.
Mutta toki olen oikeudenmukaisuuden puolella. Jos kohdellaan tai puhutaan väärin, otan sen puheeksi. Jos puhe ei auta, niin esim. työpaikan suhteen, niin sitten joko vaihtaa työpaikkaa, tai päättää että voin hyväksyä tämän epäkohdan ja jää. Vatvomaan niitä ei kannata missään nimessä jäädä, vaan tehdä päätös lähteä/jäädä, tai katkaista ihmissuhde/rajata/antaa jatkua entisellään, ja sitten elää päätöksensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele asiasta ja jos ei tule muutosta asiattomaan käytökseen niin itse tekisin työni minisuorituksin jos sitäkään ennenkuin saan potkut tai löydän uuden työpaikan.
Kotona paha mutta aina voi lasuttaa vanhempansakin
Joo, Pohjois-Koreassakin taitaa nykyään olla vapaampi meininki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuuntelee sivulausein tai ainakin rivienvälistä, että sä et osaa mitään, mutta nuo muut ovat parempia, niin kyllä siinä on jo tarkoituksenmukainen mielen pahoittaminen ja alentaminen tavoitteena ja valta-asemassa olevan taidottomuutta.
Työ nyt on lähes aina helvettiä eikä siitä maksettava palkka ole koskaan riittävä korvaamaan henkisiä kärsimyksiä. Ehkä vähäsen auttaa, kun töihin menee jo valmiiksi tuolla asenteella. Omassa työssäni ongelma eivät niinkään olleet esihenkilöt, vaan asiakkaat. Jokainen asiakaspalvelualalla ollut tietää, mistä puhun. Joskus ajattelin, että kirjoitan kokemuksistani romaanin, ja silloin ikävistä kohtaamisista tuli kirjan materiaalia, mitä hirveämpiä, sitä parempi.
Lapsuuden kaltoinkohtelu on toinen asia, siltä ei voi puolustautua eikä paeta. Hiukan ehkä auttaa ajatella, että sinua huonosti kohdellut vanhempi ei ole osannut toimia paremmin. Ehkä häntä itseäänkin on kohdeltu huonosti lapsena, joten hän ei ole mistään oppinut parempaa käyttäytymismallia. Hän on epätäydellinen ihminen, niin kuin me kaikki. Mutta lapsuuden kokemustesi takia olet herkempi pahoittamaan mielesi myös aikuisena samankaltaisissa tilanteissa. Ja sitähän esihenkilösi ei voi tietää, ehkä hänen käytöksensä on hänen omasta mielestään ihan normaalia.
Minua auttaa joskus joissakin tilanteissa ajatella What would Spock do? (Jotkut uskonnollisemmat kuulemma käyttävät myös mantraa What would Jesus do?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos keskittyisit tekemään työsi? Itsellä helpotti kun vihdoin tajusin että työpaikka on pelkkä työpaikka ja siellä ei ole ystäviä, vain ihmisiä joiden kanssa pitää vain nippa nappa tulla toimeen eikä niitä tarvitse miellyttää tai toivoa minkäänlaista kaveruutta tai henkistä yhteyttä.
En minä ajattelekaan, että minun tarvitsisi olla pomon kanssa (tai kenenkään hankalan) kanssa ystävä, tässä on nyt kyse muusta.
Tai miten neuvosi sopii mielestäsi tuohon aloituksessa kuvattuun lapseen? Ei siis tarvitse vastata, tarkoitan vain, että nyt ei mietitä tuollaista.
Ap
Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista! Siksi tuollaisista asioista ei puhuta, ne ovat sen mielensäpahoittajan omaa aivokemiaa.
Huono käytös on asia erikseen, mutta siitähän tässä ei ole kyse, vaan kyse on siitä, että mielensäpahoittaja haluaa muut vastuuseen omista tunteistaan eikä se onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olen tätä elämää 52 vuotta jo elänyt, niin on se nahka aika kovaksi kovettunut. En odota ihmisiltä hyvää, enkä pety helposti jos saan heiltä pahaa. Eli en kovin syvän tunneperäisesti enää tässä iässä ota mitään mitä toiset sanoo tai tekee.
Mutta toki olen oikeudenmukaisuuden puolella. Jos kohdellaan tai puhutaan väärin, otan sen puheeksi. Jos puhe ei auta, niin esim. työpaikan suhteen, niin sitten joko vaihtaa työpaikkaa, tai päättää että voin hyväksyä tämän epäkohdan ja jää. Vatvomaan niitä ei kannata missään nimessä jäädä, vaan tehdä päätös lähteä/jäädä, tai katkaista ihmissuhde/rajata/antaa jatkua entisellään, ja sitten elää päätöksensä kanssa.
Eli pahalle mielelle ja sen muuttamiselle ihan onnelliseksi tuossa tilanteessa ei ole neuvoja?
En siis saa mielen pahoittumista kuin silloin tällöin, mutta mietin vain, että sekin on minusta oikeudetonta siltä pomolta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kuuntelee sivulausein tai ainakin rivienvälistä, että sä et osaa mitään, mutta nuo muut ovat parempia, niin kyllä siinä on jo tarkoituksenmukainen mielen pahoittaminen ja alentaminen tavoitteena ja valta-asemassa olevan taidottomuutta.
Joo, tätäkin on ollut. Mutta sen annan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, kun tiedän, että se ei pitänyt paikkaansa. Mutta silti mielen voi pahoittaa jokin muu asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kuuntelee sivulausein tai ainakin rivienvälistä, että sä et osaa mitään, mutta nuo muut ovat parempia, niin kyllä siinä on jo tarkoituksenmukainen mielen pahoittaminen ja alentaminen tavoitteena ja valta-asemassa olevan taidottomuutta.
Tavoitteena vahvistaa sisäpiiriä🤭 siinäpä tietoa ja taitoa sekä eettisyyttä!
Saisko jotain konkretiaa tähän. Aloituksesta ei selviä millään tavalla, mistä on kyse.
Hyvänen aika ihminen, ei nuo asiat mammapalstalla parane. Sulla on lukuisia mahdollisuuksia itse vaikuttaa ongelmaan.
Voit ottaa yhteyttä esim. luottamusmieheen, henkilöstäpäällikköön, työterveyshoitoon jne
Itse lähtisin siitä, että pyytäisin palaveriin sen henkilön, jonka koet sinua kiusaavaan. Ja kertoisit hänelle, miten koet hänen toimintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olen tätä elämää 52 vuotta jo elänyt, niin on se nahka aika kovaksi kovettunut. En odota ihmisiltä hyvää, enkä pety helposti jos saan heiltä pahaa. Eli en kovin syvän tunneperäisesti enää tässä iässä ota mitään mitä toiset sanoo tai tekee.
Mutta toki olen oikeudenmukaisuuden puolella. Jos kohdellaan tai puhutaan väärin, otan sen puheeksi. Jos puhe ei auta, niin esim. työpaikan suhteen, niin sitten joko vaihtaa työpaikkaa, tai päättää että voin hyväksyä tämän epäkohdan ja jää. Vatvomaan niitä ei kannata missään nimessä jäädä, vaan tehdä päätös lähteä/jäädä, tai katkaista ihmissuhde/rajata/antaa jatkua entisellään, ja sitten elää päätöksensä kanssa.
Eli pahalle mielelle ja sen muuttamiselle ihan onnelliseksi tuossa tilanteessa ei ole neuvoja?
En siis saa mielen pahoittumista kuin silloin tällöin, mutta mietin vain, että sekin on minusta oikeudetonta siltä pomolta.
Ap
Se on työsopimussuhteen rasite, että työntekijä on alisteinen työnjohdolle. Tämä on sen ongelman ydin että pitkään työsuhteessa olleet kokevat itsensä tasavertaisiksi johdon kanssa, mitä eivät suinkaan ole vaikka olisi kuinka paljon osaamista.
Keskustele asiasta ja jos ei tule muutosta asiattomaan käytökseen niin itse tekisin työni minisuorituksin jos sitäkään ennenkuin saan potkut tai löydän uuden työpaikan.
Kotona paha mutta aina voi lasuttaa vanhempansakin