Miksi vanhemmat eivät halua oman lapsensa haasteita varhaiskasvatuksessa/opetuksessa?
Olen huomannut, että monet vanhemmat eivät halua nähdä lapsensa ongelmia. Voi olla autismia, keskittymisen häiriöitä, ongelmia tunteiden säätelyn kanssa, ongelmia motoriikassa tai muita kehitysviivästymiä.
Lapsella saattaa olla olla haasteita, jotka huomataan varhaiskasvatuksessa tai koulussa, mutta vanhemmat eivät ole avoimia yhteistyölle esim. varhaiskasvatuksen erityisopettajan tai koulupsykologin kanssa.
Okei, kaikki eivät todellakaan sulje silmiään lapsen haasteille, mutta ihmettelen todella sitä, ettei haluta edes selvittää, mistä haasteet johtuvat tai tukea lasta haasteissa.
Sehän on vain lapsen etu, että lapsi saa tarvittaessa oikeanlaista tukea.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ihmiset ylipäätään näe mitään vikaa omissa lapsissaan.
Ne mitään vikoja ole vaan piirteitä.
Ei meissä yhdessäkään ole vikaa.
Koskahan tuo ymmärretään.
Opetus tulisi olla yksilöityä, ei mitään yleismallia.
Onhan lapsella vika, iso ongelma, jos hän lyö muita lapsia. Ei se mikään ominaisuus ole, vaan asia, josta pitää päästä kokonaan eroon.
Ehkä se sokea vanhempi "selvittää" itsekin asioitaan väkivallalla.
Vierailija kirjoitti:
Haluan lapselleni perinteisen tarhatädin enkä ketään "varhaiskasvattajaa" joka kehittelee lapselle miljoona eri nepsydiagnoosia koska lapsen luonne ei häntä satu miellyttämään.
Samaa olen kuullut monelta vanhemmalta. Vanhemmat haluaa että lapsella on turvallinen paikka missä olla ja leikkiä sillä aikaa kun vanhemmat on töissä. Nämä nykyiset yli-innokkaat ns. varhaiskasvattajat ovat pelkkä riesa.
Perinteiset tarhantädit pitäisi saada takaisin, helpottuisi kaikkien elämä.
Näitä voi olla suku täynnä ja se on heille normaalia.