Lue keskustelun säännöt.
Miten erottaa kovia kokenut ihminen valittajasta?
17.03.2026 |
Miten erottaa oikeasti masentunut/ahdistunut uhriutujasta? Miten erottaa voittaja häviäjästä? Miten erottaa oikeasti apua tarvitseva huijarista? Miten erottaa potentiaali tyhjän jauhajasta? Miten erottaa aito autenttisuus kaksnaamasuudesta? Miten erottaa asioista ymmärtävä kakan puhujasta? Miten erottaa kypsyys henkisestä alijäämästä?
Katsokaa sitä ihmistä omasta perheestänne kuka on vetäytynyt, kuka ei ikinä pyydä apua, kuka ei ikinä sekaannu, kuka ei ikinä kehitä draamaa, kuka ei ikinä puhu omista asioistaan, kuka ei ikinä kitise, kuka ei ikinä valita, kuka ei ikinä ota puolia, kuka näyttää liiankin epäilyttävän rauhalliselta omaan tilanteensa nähden. Se ihminen, tarkkailkaa sitä. Kuunnelkaa sitä, se tietää enemmän ku te.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ei kommentteja täältä.
Tsekkasin vain mahdolliset trôllit.
x
🏵🌹🤍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovia kokeneen ei kannata mennä "ammattilaisten pakeille". Tuhoutuu loppukin.
Pitää tuntea ihminen ja hänen elämänsä tapahtumat, ennen kuin voi arvioida, onko joku vain valittaja vai oikeasti kovia kokenut. Mutta voin sanoa, että mm. tulipalon, onnettomuuden, puolison menetyksen, lapsen syöpäsairauden ym. kokeneena, aina niitä löytyy, joiden mielestä ei vain ole tarpeeksi kokenut, vaan pelkkä valittaja.
Vierailija kirjoitti:
No kovia kokenut harvemmin valittaa ja uhriutuu, sillä on oppinut selviytymään vaikeuksista. Vaikka siitä.
Öh.... Onko teistä kukaan viettänyt aikaa mielenterveysongelmaisten kanssa? Osa niistä on jäänyt hyvin vahvasti kiinni negatiiviseen ja ne vaan valittaa ja valittaa eivätkä osaa nähdä hyviä asioita elämässä. Tuohan on ihan perus masennuksen oire? Ja hyvin monilla masentuneilla on rankkoja elämäntarinoita takana. Eri asia sitten että kuinka avoimesti ne niitä uskaltaa teille jakaa. Harvemmin omista traumoista halutaan kenellekään läheisellekään puhua...
Vierailija kirjoitti:
Usein ei mitenkään.
Kovia kokenut yrittää eteenpäin, valittaja yleensä vain valittaa ja ei yritä mitään.
Ei tämäkään ole noin yksiselitteistä. Yhteiskunta vaan rakastaa näitä tarinoita, missä taistellaan vaikeuksien kanssa voittoon ja halveksuu taas niitä, jotka eivät jaksa nousta enää ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ajatus, että oikeasti kovia kokenut ei valita on enemmänkin meidän kulttuuristen ihanteiden luoma. Ihan samalla tavalla se pienistä asioista valittava voi olla vaikka kuinka kovia kokenut ja se, ettei ole koskaan tullut hädässään nähdyksi ja kuulluksi, purkautuu sitten pienillä asioilla huomion hakemiseksi.
Se, että on ystävällinen ja hetkeksi antaa tilaa toisen asialle on harvoin paljon itseltä pois, mutta sillä saattaa olla toiselle valtava merkitys.
Kovia kokenut ei tarvitse feikki ystävällisyyttä.
Outo ajatus, että ystävällisyys olisi oletusarvoisesti feikkiä.
Riippuu. Aika monikin asia on nykyään feikkiä. Myös ystävyys. Ollaan "ystäviä" kunnes se "ystävä" haluaa jotain (esimerkiksi apua jossain asiassa). Sitten se ystävä hylätään koska on "rasittava".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kovia kokenut harvemmin valittaa ja uhriutuu, sillä on oppinut selviytymään vaikeuksista. Vaikka siitä.
Öh.... Onko teistä kukaan viettänyt aikaa mielenterveysongelmaisten kanssa? Osa niistä on jäänyt hyvin vahvasti kiinni negatiiviseen ja ne vaan valittaa ja valittaa eivätkä osaa nähdä hyviä asioita elämässä. Tuohan on ihan perus masennuksen oire? Ja hyvin monilla masentuneilla on rankkoja elämäntarinoita takana. Eri asia sitten että kuinka avoimesti ne niitä uskaltaa teille jakaa. Harvemmin omista traumoista halutaan kenellekään läheisellekään puhua...
Kovia kokenut ei ole automaattisesti masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ajatus, että oikeasti kovia kokenut ei valita on enemmänkin meidän kulttuuristen ihanteiden luoma. Ihan samalla tavalla se pienistä asioista valittava voi olla vaikka kuinka kovia kokenut ja se, ettei ole koskaan tullut hädässään nähdyksi ja kuulluksi, purkautuu sitten pienillä asioilla huomion hakemiseksi.
Se, että on ystävällinen ja hetkeksi antaa tilaa toisen asialle on harvoin paljon itseltä pois, mutta sillä saattaa olla toiselle valtava merkitys.
Kovia kokenut ei tarvitse feikki ystävällisyyttä.
Outo ajatus, että ystävällisyys olisi oletusarvoisesti feikkiä.
Tuo ajatus voi olla yksi oire jos on tullut kaltoinkohdelluksi vaikka lapsena. Itsekin olin tuollainen joskus että minulle oli vaikea uskoa että joku oikeasti ihan vaan ystävällisyyttään on ystävällinen eikä siellä ole mitään sääliä taustalla tai jotain muunlaista ketunhäntä kainalossa tyylistä että esittää vaan ystävällistä minulle niin hän sitten näyttää hyvältä muiden silmissä ja saa "sosiaalisia pisteitä". Sillä oikeesti on olemassa tuollaisia kaksinaamaisia ihmisiä mutta traumatisoitunut suojamekanismina epäilee kaikkia sellaisiksi ja näin valmistautuu pahimpaan jotta kukaan ei enää häntä satuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä.
Itselläni on tällä hetkellä todella vaikeaa. Elämään on mahtunut paljon kaikkea. Tuntuu oikeastaan että elämässä on ollut jatkuvasti jotain vastoinkäymisiä. Silloin niiden itse vastoinkäymisten aikaan en niistä kehdannut kellekään valittaa tai avautua.
Nyt on ollut tasaisempaa parin vuoden ajan, eikä mitään uusia vastoinkäymisiä ole tullut vastaan. Huomaan, että menneisyyden takat alkavat painaa ja usein vierailee ahdistus, epätoivo, masennus, levottomuus ja unettomuus.
Toki tällä hetkellä elämässä on pari ihmistä, joiden läsnäololta en voi ainakaan toistaiseksi välttyä, mutta jotka kuormittavat ajoittain aika paljon. Vaatisi isoja muutoksia elämässä, enkä oikeastaan kaipaa niitä nyt kun elämä on muuten vakiintunut.
Nyt olen sitten puhunut muutamalle ihmiselle, että olen ihan reunalla ja olen jossain tilassa, jossa menneisyyden möröt hyökkää päälle siinä määrin, että oireet on fyysisiä.
Olen kuullut että ryven ja vellon vaan, ja asenne ratkaisee. Voi kun tämän voisikin asenne ratkaista. Vaikka syön terveellisesti, en polta enkä juo ja ulkoilen päivittäin, puskee oireet läpi. Helpompaa se mulle on antaa niiden tunteiden tulla, kuin yrittää vaan jatkaa elämää ja tukahduttaa ne. Ei ne mihinkään tukahduttamalla katoa.
Mutta asenne on ollut joo sitä luokkaa, että valitan vaan huvin vuoksi. Terveydenhuollosta ei tunnu saavan mitään apua, mutta kellekään ei voi puhuakaan.
Kyllä mä uskon että tämä menee ajan kanssa ohi, mutta melko tympeitä kommentteja on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Ykai pahin turhista valittaja ja kiittämätön tuttava on menettänyt perheensä tsunamisaa. Tosin on elänyt hyvin suojattua ja turvattua elämää koko elämänsä noin yleensä.
Toisaalta en ihmettele kun on perheensä menettänyt. Ketju koski turhasta draamailijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kovia kokenut harvemmin valittaa ja uhriutuu, sillä on oppinut selviytymään vaikeuksista. Vaikka siitä.
Öh.... Onko teistä kukaan viettänyt aikaa mielenterveysongelmaisten kanssa? Osa niistä on jäänyt hyvin vahvasti kiinni negatiiviseen ja ne vaan valittaa ja valittaa eivätkä osaa nähdä hyviä asioita elämässä. Tuohan on ihan perus masennuksen oire? Ja hyvin monilla masentuneilla on rankkoja elämäntarinoita takana. Eri asia sitten että kuinka avoimesti ne niitä uskaltaa teille jakaa. Harvemmin omista traumoista halutaan kenellekään läheisellekään puhua...
Kovia kokenut ei ole automaattisesti masentunut.
Ei niin. Masennuksesta katsos voi parantua😉
Monet masentuneet ovat kokeneet kovia, se on aika selvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein ei mitenkään.
Kovia kokenut yrittää eteenpäin, valittaja yleensä vain valittaa ja ei yritä mitään.Ei tämäkään ole noin yksiselitteistä. Yhteiskunta vaan rakastaa näitä tarinoita, missä taistellaan vaikeuksien kanssa voittoon ja halveksuu taas niitä, jotka eivät jaksa nousta enää ylös.
Näinpä! Jos sairastuu ja menettää työkykynsä, niin ei kaikilta onnistu positiivisena päivänsäteenä oleminen. Arki muuttuu, ihminen voi olla ulkopuolisista riippuvainen, talousongelmat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu kilpailla siitäkin, kuka on joutunut enemmän kärsimään tai kenellä on ollut enemmän vaikeuksia. En tiedä, mihin sellainen mahtaa perustua, mutta tämmöisen kummallisuuden olen havainnut. Olen itse monia vaikeita asioita kokenut ja joissakin se on herättänyt kilpailua tai jopa närää ym. käsitämättömiä reaktioita. Lopulta päätin vain tyytyä kuuntelemaan muiden vuodatusta heidän omista vaikeista kokemuksista, kertomatta enää mitään omista kokemuksistani, enpähän sitten ainakaan "korota itseäni". Ja sitten jos he ovat muualta kuulleet minun kokemuksistani, niin ovat olleet hieman noloja.
Vierailija kirjoitti:
masentunut=laiska
Sinä=ilkeä
Mulla on tuttava, joka tekee kolmivuorotyötä ja hänellä pieni lapsi. Äitinsä sai sydänkohtauksen ja aviomiehellä todettiin aivokasvain. Toinen tuttava alkoi puhumaan minulle tämän yhteisen tuttavamme valituksista ja negatiivisuudesta. Sanoin vain, että ehkä hänellä on aihettakin negatiivisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
masentunut=laiska
Noin minäkin ajattelin ennen kuin masennus iski minuun. Vaahtosin kuinka masennusta ei ole olemassa ja se on vain laiskojen tauti.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu kilpailla siitäkin, kuka on joutunut enemmän kärsimään tai kenellä on ollut enemmän vaikeuksia. En tiedä, mihin sellainen mahtaa perustua, mutta tämmöisen kummallisuuden olen havainnut. Olen itse monia vaikeita asioita kokenut ja joissakin se on herättänyt kilpailua tai jopa närää ym. käsitämättömiä reaktioita. Lopulta päätin vain tyytyä kuuntelemaan muiden vuodatusta heidän omista vaikeista kokemuksista, kertomatta enää mitään omista kokemuksistani, enpähän sitten ainakaan "korota itseäni". Ja sitten jos he ovat muualta kuulleet minun kokemuksistani, niin ovat olleet hieman noloja.
Tämä on niin tuttua! Heti kuvitellaan, että tässä nyt halutaan huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ajatus, että oikeasti kovia kokenut ei valita on enemmänkin meidän kulttuuristen ihanteiden luoma. Ihan samalla tavalla se pienistä asioista valittava voi olla vaikka kuinka kovia kokenut ja se, ettei ole koskaan tullut hädässään nähdyksi ja kuulluksi, purkautuu sitten pienillä asioilla huomion hakemiseksi.
Se, että on ystävällinen ja hetkeksi antaa tilaa toisen asialle on harvoin paljon itseltä pois, mutta sillä saattaa olla toiselle valtava merkitys.
Kovia kokenut ei tarvitse feikki ystävällisyyttä.
Outo ajatus, että ystävällisyys olisi oletusarvoisesti feikkiä.
Tuo ajatus voi olla yksi oire jos on tullut kaltoinkohdelluksi vaikka lapsena. Itsekin olin tuollainen joskus että minulle oli vaikea uskoa että joku oikeasti ihan vaan ystävällisyyttään on ystävällinen eikä siellä ole mitään sääliä taustalla tai jotain muunlaista ketunhäntä kainalossa tyylistä että esittää vaan ystävällistä minulle niin hän sitten näyttää hyvältä muiden silmissä ja saa "sosiaalisia pisteitä". Sillä oikeesti on olemassa tuollaisia kaksinaamaisia ihmisiä mutta traumatisoitunut suojamekanismina epäilee kaikkia sellaisiksi ja näin valmistautuu pahimpaan jotta kukaan ei enää häntä satuttaisi.
Tämä on hyvä huomio. Lisäksi palstalla on hyvin tavallista projisoida omia toimintamalleja vastauksiinsa.
Se vetäytynyt on nössö ja huono itsetuntoinen ihmisten miellyttäjä joka ei uskalla kertoa mielipiteitään eikä myöskään uskalla näyttää tunteitaan. Noissa asioissa ei ole mitään ihailtavaa eikä tuollaiseen pidä kenenkään pyrkiä. Terveisin entinen tuollainen vetäytyjä joka on opetellut ottamaan tilaa ja näyttämään tunteitaan ja laittamaan rajat röyhkeille sukulaisille.