Miten erottaa kovia kokenut ihminen valittajasta?
Miten erottaa oikeasti masentunut/ahdistunut uhriutujasta? Miten erottaa voittaja häviäjästä? Miten erottaa oikeasti apua tarvitseva huijarista? Miten erottaa potentiaali tyhjän jauhajasta? Miten erottaa aito autenttisuus kaksnaamasuudesta? Miten erottaa asioista ymmärtävä kakan puhujasta? Miten erottaa kypsyys henkisestä alijäämästä?
Katsokaa sitä ihmistä omasta perheestänne kuka on vetäytynyt, kuka ei ikinä pyydä apua, kuka ei ikinä sekaannu, kuka ei ikinä kehitä draamaa, kuka ei ikinä puhu omista asioistaan, kuka ei ikinä kitise, kuka ei ikinä valita, kuka ei ikinä ota puolia, kuka näyttää liiankin epäilyttävän rauhalliselta omaan tilanteensa nähden. Se ihminen, tarkkailkaa sitä. Kuunnelkaa sitä, se tietää enemmän ku te.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykai pahin turhista valittaja ja kiittämätön tuttava on menettänyt perheensä tsunamisaa. Tosin on elänyt hyvin suojattua ja turvattua elämää koko elämänsä noin yleensä.
Toisaalta en ihmettele kun on perheensä menettänyt. Ketju koski turhasta draamailijoita.
Tämä on nimenomaan turhasta draamailija. On kateellinen siitä että toisilla on perheet ja että viettävät aikaa perheensä kanssa, saa raivareita juhlapäivistä puhumisesta, ja oikeastaan mikä tahansa perheestä puhuminen. Valittelee omia vaivojaan ja sitä miten hänellä on aina rankempaa ja kenelläkään meistä ei ole ollut niin rankkaa kuin hänellä. Ei siis osaa yhtään nähdä sitä mikä hänellä on hyvin tai missä häntä on autettu.
No minä ainakin tunnistan siitä että harva uskaltaa valittaa ja katsoa suoraa silmiin koko ajan herkeämättä jos puhuu paskaa. Niin että käskisin toistamaan sen saman valituksen tai suvivirren suoraa päin naamaa mulle niin sittenhän sen näkee pitääkö palkita oskarilla vaiko ei.
Puolisolla on pari lähisukulaista, jotka valittavat kaikesta sellaisestakin mihin voisivat itse vaikuttaa.
Toinen valittaa sairaudesta joka on suora seuraus elintavoista- elintapojaan ei kuitenkaan muuta mutta valittaa.
Toinen sen sijaan valittaa huonosta rahatilanteesta, autottomuudesta ja työttömyydestä, kun on itse jokunen vuosi sitten kieltäytynyt useammastakin ihan järkevästä työstä johon osaamistakin olisi ollut ja työpaikkakin hyvämaineinen.
Nämä myös valittivat erään yhteisen läheisen poismenosta puolisolleni- puolisoni ei saanut lupaa surra menetystä, koska nämå kaksi "omivat jopa sen surun".
Joillakin vaan on selvästi sellainen elämän asenne, että tapahtuipa mitä hyvänsä niin he valittavat, mutta eivät salli sitä muille.
Ovat raskaita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykai pahin turhista valittaja ja kiittämätön tuttava on menettänyt perheensä tsunamisaa. Tosin on elänyt hyvin suojattua ja turvattua elämää koko elämänsä noin yleensä.
Toisaalta en ihmettele kun on perheensä menettänyt. Ketju koski turhasta draamailijoita.
Tämä on nimenomaan turhasta draamailija. On kateellinen siitä että toisilla on perheet ja että viettävät aikaa perheensä kanssa, saa raivareita juhlapäivistä puhumisesta, ja oikeastaan mikä tahansa perheestä puhuminen. Valittelee omia vaivojaan ja sitä miten hänellä on aina rankempaa ja kenelläkään meistä ei ole ollut niin rankkaa kuin hänellä. Ei siis osaa yhtään nähdä sitä mikä hänellä on hyvin tai missä häntä on autettu.
Tässä sen näkee että vaikka on sattunut jotain tuommoista niin ei se ihmisestä tee sen vahvempaa saati positiivisempaa tai parempaa.
Joistain kovia kokeneista tulee narsisteja ja psykopaatteja. He kostavat. Purra muun muassa.
Toisaalta hiljaisen ihmisen sisällä (ei koskaan suutu), saattaa tikittää pommi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykai pahin turhista valittaja ja kiittämätön tuttava on menettänyt perheensä tsunamisaa. Tosin on elänyt hyvin suojattua ja turvattua elämää koko elämänsä noin yleensä.
Toisaalta en ihmettele kun on perheensä menettänyt. Ketju koski turhasta draamailijoita.
Tämä on nimenomaan turhasta draamailija. On kateellinen siitä että toisilla on perheet ja että viettävät aikaa perheensä kanssa, saa raivareita juhlapäivistä puhumisesta, ja oikeastaan mikä tahansa perheestä puhuminen. Valittelee omia vaivojaan ja sitä miten hänellä on aina rankempaa ja kenelläkään meistä ei ole ollut niin rankkaa kuin hänellä. Ei siis osaa yhtään nähdä sitä mikä hänellä on hyvin tai missä häntä on autettu.
Tässä sen näkee että vaikka on sattunut jotain tuommoista niin ei se ihmisestä tee sen vahvempaa saati positiivisempaa tai parempaa.
Liika on liikaa kelle tahansa.
Mitä sillä on toisaalta väliä? Itse ajattelen, että kenenkään ei tarvitse traumoistaan puhua, mutta toisaalta taas jos vaikeuksistaan ei kerro niin turha kai silloin on olettaa, että ihmisillä olisi selvännäkökykyjä. Aika usein me ihmiset kuvitellaan, että juuri meidän ongelmat ja vastoinkäymiset on uniikkeja. Jos vaan avaisimme suut niin huomaisimme, että monilla muillakin on vaikeita kokemuksia ja tunteita.
Tunnistan kyllä sen raskaan ihmistyypin, jolla on aina vaikeaa. Osa ihan hakemalla hakee syitä jopa muiden elämästä pahoittaa mielensä. Mutta ei vaikea elämä tarkoita sitä, etteikö harmistuisi joskus pikkuasioista. Minusta se on ihan inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on toisaalta väliä? Itse ajattelen, että kenenkään ei tarvitse traumoistaan puhua, mutta toisaalta taas jos vaikeuksistaan ei kerro niin turha kai silloin on olettaa, että ihmisillä olisi selvännäkökykyjä. Aika usein me ihmiset kuvitellaan, että juuri meidän ongelmat ja vastoinkäymiset on uniikkeja. Jos vaan avaisimme suut niin huomaisimme, että monilla muillakin on vaikeita kokemuksia ja tunteita.
Tunnistan kyllä sen raskaan ihmistyypin, jolla on aina vaikeaa. Osa ihan hakemalla hakee syitä jopa muiden elämästä pahoittaa mielensä. Mutta ei vaikea elämä tarkoita sitä, etteikö harmistuisi joskus pikkuasioista. Minusta se on ihan inhimillistä.
Kovia kokenut on saattanut kertoa monta kertaa, mutta kukaan ei ole kuunnellut tai ottanut tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Joistain kovia kokeneista tulee narsisteja ja psykopaatteja. He kostavat. Purra muun muassa.
Toisaalta hiljaisen ihmisen sisällä (ei koskaan suutu), saattaa tikittää pommi.
Täähän se ois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykai pahin turhista valittaja ja kiittämätön tuttava on menettänyt perheensä tsunamisaa. Tosin on elänyt hyvin suojattua ja turvattua elämää koko elämänsä noin yleensä.
Toisaalta en ihmettele kun on perheensä menettänyt. Ketju koski turhasta draamailijoita.
Tämä on nimenomaan turhasta draamailija. On kateellinen siitä että toisilla on perheet ja että viettävät aikaa perheensä kanssa, saa raivareita juhlapäivistä puhumisesta, ja oikeastaan mikä tahansa perheestä puhuminen. Valittelee omia vaivojaan ja sitä miten hänellä on aina rankempaa ja kenelläkään meistä ei ole ollut niin rankkaa kuin hänellä. Ei siis osaa yhtään nähdä sitä mikä hänellä on hyvin tai missä häntä on autettu.
Tässä sen näkee että vaikka on sattunut jotain tuommoista niin ei se ihmisestä tee sen vahvempaa saati positiivisempaa tai parempaa.
Liika on liikaa kelle tahansa.
Ja toiset vain ovat herkempiä, että kun tulee yksi vastoinkäyminen ei mikään ole koskaan enää heillä hyvin. Jotenkin surkeaa.
Johannes 8:36
" Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, te todella olette vapaita."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykai pahin turhista valittaja ja kiittämätön tuttava on menettänyt perheensä tsunamisaa. Tosin on elänyt hyvin suojattua ja turvattua elämää koko elämänsä noin yleensä.
Toisaalta en ihmettele kun on perheensä menettänyt. Ketju koski turhasta draamailijoita.
Tämä on nimenomaan turhasta draamailija. On kateellinen siitä että toisilla on perheet ja että viettävät aikaa perheensä kanssa, saa raivareita juhlapäivistä puhumisesta, ja oikeastaan mikä tahansa perheestä puhuminen. Valittelee omia vaivojaan ja sitä miten hänellä on aina rankempaa ja kenelläkään meistä ei ole ollut niin rankkaa kuin hänellä. Ei siis osaa yhtään nähdä sitä mikä hänellä on hyvin tai missä häntä on autettu.
Tässä sen näkee että vaikka on sattunut jotain tuommoista niin ei se ihmisestä tee sen vahvempaa saati positiivisempaa tai parempaa.
Liika on liikaa kelle tahansa.
Ja toiset vain ovat herkempiä, että kun tulee yksi vastoinkäyminen ei mikään ole koskaan enää heillä hyvin. Jotenkin surkeaa.
Vaikuttaa varmaakin se, millaisesta vastoinkäymisestä on kyse ja kuinka monta vastoinkäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Joistain kovia kokeneista tulee narsisteja ja psykopaatteja. He kostavat. Purra muun muassa.
Toisaalta hiljaisen ihmisen sisällä (ei koskaan suutu), saattaa tikittää pommi.
Jotkut ovat myös sitä mieltä että jos ei (enää) suostu olemaan kynnysmattona niin on narsisti ja psykopaatti.
Hei, tunnistan tilanteesi. Hermostosi on stressaantunut ja ylikuormittunut ja siihen ei tosiaan asenne auta. Suosittelen, että otat palautumisen tosissasi niin vältyt pahemmalta, kuten autoimmuunisairauksien puhkeamiselta. Terapia voi auttaa, mutta ihan itsekin voit opetella rauhoittamaan hermostoasi. Kannattaa lukea aiheesta. Kaikkea hyvää sinulle ja vaikka varmasti nyt tuntuu toivottomalta niin toipuminen on mahdollista, mutta se vie aikaa, mutta on sen arvoista