Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku ihminen hölöttää äänessä tuntikausien yksinpuhelua, vaikka on seurassa?
16.03.2026 |
Ei edes henkeä vedä eikä anna mitään mahdollisuutta kuulijalle sanoa muuta kuin, että joo, kyllä näin on. Mikä saa ihmisen pitämään puheenvuoron yksin itsellään? Joku voi puhua kuusi tuntia putkeen eikä tunnu häpeävänkään sitä, mihin asemaan kuulijan silloin laittaa.
Kommentit (34)
Olisi kiva, jos joku hölöttäjä osaisi avata miksi toimii näin. Ajatteleeko hän että vastapuolta oikeasti kiinnostaa kuunnella täysin tuntemattomien ihmisten yksityisasioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva, jos joku hölöttäjä osaisi avata miksi toimii näin. Ajatteleeko hän että vastapuolta oikeasti kiinnostaa kuunnella täysin tuntemattomien ihmisten yksityisasioita?
Tämmöinen lörppö juoruaa SUN yksityisasiat seuraavalle kuulijalle, jos ei tiedä jotain niin heittää sopiviin väleihin omiaankin
Ystävissä on eräs, jolla on taipumusta tähän. Pahimpia ovat olleet muutamat kurssikaverit. Aloitetaan vapaamuotoinen keskustelu aiheesta X ja seuraavat kolme tuntia joku pitää monologia. Alkoi muodostua kidutukseksi eikä tähän kohteliaisuuttaan tai saamattomuuttaan puuttuneet edes kouluttajat. Me muut opiskelijat ilmeisesti ajan kanssa lamaannuimme ja ryhdyimme lukemaan kurssiaineistoa tai kirjoittamaan ylös omia mietelmiä tai selaamaan kännyä, kun ei sitä suunvuoroa saanut kuin korkeintaan äksyilemällä.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia. Toiset vilkkaampia, toiset vähemmän. Jos et uskalla puhua päälle tai mennä väliin, kun joku vetää sinulle 6 tuntia monologia, niin se kertoo vain siitä, ettette ole lainkaan samantyyppiset ihmiset, ettekä sovi toistenne seuraan.
Vaihda seuraa, jos mahdollista tai välttele. Taikka vähintäänkin lopeta se yksipuolinen kuuntelu puolen tunnin kohdalla!
Joku palikka puuttuu päästää. Raskasta seuraa tuollaiset ihmiset. Ja jos tähän puhetulvaan yrittää sanoa jotain väliin, niin selitys jatkuu vain kahta kauheammin. Ani harvoin kun tällainen ihminen saa hetkeksi pidettyä suunsa kiinni (tark. muutaman sekunnin ajan), niin siinäkin ajassa ehtii ymmärtää vastapuolen sanomiset väärin, koska ei vain osaa KUUNNELLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko tuo jonkun sortin aspergeriutta? Mulla yksi tuttu puhua papattaa ihan taukoamatta. Sinänsä herttainen ihminen, mutta toisinaan hyvin jyrkkiä ja mustavalkoisia mielipiteitä. Seurueessa muut pystyvät vaihtamaan kuulumisia silloin kun tämä yksi käy tupakalla. Kun tupakkitauko on ohi, papatus jatkuu. Raskas on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävissä on eräs, jolla on taipumusta tähän. Pahimpia ovat olleet muutamat kurssikaverit. Aloitetaan vapaamuotoinen keskustelu aiheesta X ja seuraavat kolme tuntia joku pitää monologia. Alkoi muodostua kidutukseksi eikä tähän kohteliaisuuttaan tai saamattomuuttaan puuttuneet edes kouluttajat. Me muut opiskelijat ilmeisesti ajan kanssa lamaannuimme ja ryhdyimme lukemaan kurssiaineistoa tai kirjoittamaan ylös omia mietelmiä tai selaamaan kännyä, kun ei sitä suunvuoroa saanut kuin korkeintaan äksyilemällä.
Tämä sama kokemus minullakin. Neljä varttuneempaa naisopiskelijaa, yksi nuori miesopiskelija ja nuorehko naispuolinen kurssin vetäjä. Poika puhuu posket palaen vetäjälle itsestäänselvyyksiä koko istunnon ajan. Vetäjä hymyilee ja nyökkäilee, muut eivät sano mitään. No, oma vika. Olisi pitänyt kantaa tollo ulos. Tai kumpikin tollo.
Vierailija kirjoitti:
Oisko tuo jonkun sortin aspergeriutta? Mulla yksi tuttu puhua papattaa ihan taukoamatta. Sinänsä herttainen ihminen, mutta toisinaan hyvin jyrkkiä ja mustavalkoisia mielipiteitä. Seurueessa muut pystyvät vaihtamaan kuulumisia silloin kun tämä yksi käy tupakalla. Kun tupakkitauko on ohi, papatus jatkuu. Raskas on.
Mulla on sukulaisperhe, jonka äiti on tuota sorttia pahan kerran. Mutta kun aikuisista lapsistakin kolme harrastaa juuri samaa ainakin, jos saavat minut kiinni tai puhelimeen. Siinä tunti ja toinen vierähtää, minun ei tarvitse ollenkaan rasittaa leukojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat hyvin erilaisia. Toiset vilkkaampia, toiset vähemmän. Jos et uskalla puhua päälle tai mennä väliin, kun joku vetää sinulle 6 tuntia monologia, niin se kertoo vain siitä, ettette ole lainkaan samantyyppiset ihmiset, ettekä sovi toistenne seuraan.
Vaihda seuraa, jos mahdollista tai välttele. Taikka vähintäänkin lopeta se yksipuolinen kuuntelu puolen tunnin kohdalla!
Kiitos. Olen vetäytynyt tykkänään, kun en vain oikeasti jaksa. Monesti ne jutut on vielä olleet täynnään negatiivisuutta niin että kuuntelun jälkeen heikottaa.
Jos jotain positiivista tästä pitää hakea, niin voit aivan hyvällä omatunnolla vain olla kuuntelematta ja tehdä jotain muuta samalla. Koska nämä paapattajat eivät osaa kuunnella, niin eivät he myöskään osaa huomata, jos muut eivät kuuntele heitä. Testasin tätä kerran erään tutun kanssa. Tunnin selitti asioita aivan tyytyväisenä, eikä lopussakaan tajunnut, että suurin osa hänen asioistaan oli mennyt minulta aivan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat hyvin erilaisia. Toiset vilkkaampia, toiset vähemmän. Jos et uskalla puhua päälle tai mennä väliin, kun joku vetää sinulle 6 tuntia monologia, niin se kertoo vain siitä, ettette ole lainkaan samantyyppiset ihmiset, ettekä sovi toistenne seuraan.
Vaihda seuraa, jos mahdollista tai välttele. Taikka vähintäänkin lopeta se yksipuolinen kuuntelu puolen tunnin kohdalla!
Kiitos. Olen vetäytynyt tykkänään, kun en vain oikeasti jaksa. Monesti ne jutut on vielä olleet täynnään negatiivisuutta niin että kuuntelun jälkeen heikottaa.
Mulla yksi sukulainen, joka kertoo tuntikausia ja kerran toisensa jälkeen ihmissuhteistaan ja siinä huutaa ja raivoaa minulle, vaikka en ole koskaan edes nähnyt sitä, josta puhuu. Enkä muutenkaan ole osallisena ko. asioihin. Kun kyseessä iso mies, joka raivoaa, tuntuu pelottavalta vaikka puhutaan vain puhelimessa.
Mun sukulainen on tällainen. Olen joskus puhelimessa kokeillut että olen vaan hiljaa. Kuuntelen puolikorvalla että miten kauan jaksaa tauotta höpöttää. Voi siis puhua yksin vaikka kuinka kauan. Hänellä on myös huono kuulo ja näkökin että joskus kasvotusten olen miettinyt eikö hän kuule ja huomaa kun ihmiset yrittää kommentoida väliin. Mutta toisaalta luulisi että älyäisi itsekin että monologinsa ovat todella pitkiä...
Olen kerran sanonutkin siinä tilanteessa lörpölle ja ihan selittänyt, mutta ei mennyt perille. Kuunteli kyllä, nielaisi ja kohta alkoi sama monologi, aihe vain vaihtui. Ei siis voinut ymmärtää. Sanoi kyllä, että puhuminenhan on positiivinen asia. Ajatteleeko, että kaikki puhuminen, kunhan vain kieli laulaa.