Lue keskustelun säännöt.
Lapsi musiikki- vai matikkaluokalle?
2. luokalla oleva lapsemme on ujo ja hiljainen, klassista musiikkia, tanssia ja kirjojen lukemista harrastava poika joka on älykäs ja kiinnostunut koulunkäynnistä. Häntä kiusattiin aluksi koulussa, mutta kiusaaminen saatiin loppumaan ja hän on löytänyt muutaman hyvän ystävän luokaltaan.
Lapsemme tahtoisi syksyllä alkavalle musiikkiluokalle, mutta hänen täytyisi vaihtaa koulua ja pelkäämme, että häntä alettaisiin kiusata eikä hän saisi kavereita. Lisäksi koulumatkoista tulisi hankalat. Olemmekin miettineet, olisiko lapsen parempi käydä alakoulu loppuun nykyisellä luokalla ja hakea 7. luokalla alkavalle matikkaluokalle, josta hän on myös kiinnostunut. Hän ei kuitenkaan haaveile mistään ammattimuusikon urasta, joten emme olisi torppaamassa hänen unelmiaan. Matikasta olisi enemmän hyötyä tulevia opintoja ja työllistymistä varten, ja lapsi saisi jatkaa musiikkiharrastustaan musiikkiopistossa. Vai riistämmekö lapselta jotain erityistä, jos häneltä jää musiikkiluokka väliin?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikka. Edes kysymykseesi enempää perehtymättä, ehdottomasti matikka. Huomattavasti hyödyllisempi tulevaisuuden kannalta kuin musiikki. Musiikki on kivaa joo, mutta matikka on hyödyllisempää.
Musiikki ei ole pelkästään kivaa vaan sen harrastaminen on hyödyksi aivoille ja terveydelle. Musiikin harrastaminen voi siis auttaa menestymään myös matematiikassa ja muissa opinnoissa ja elämässä yleenkin.
Todellakin. Lisäksi musiikin tekeminen on paljon sosiaalisempaa, eikä esim. yhteismusisointi onnistu yksin kotona millään, toisin kuin matikkaan syventyminen. Musiikkiopistoissakin on vain rajallinen määrä opetusta tarjolla, eikä koskaan tiedä millainen taloudellinen katastrofi perhettä kohtaa joka pakottaa lopettamaan liian kalliit harrastukset. Musiikkiluokalla opetus on ilmaista ja harrastuksen jatkuminen turvattua.
Musiikkiopistossa on on myös orkesteriharkkoja, esiintymisiä ja leirejä. On se muutakin kuin yksinäistä harjoittelua kotona ja yksityistunteja kerran viikossa. Eikä se ole edes kovin kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kannattaisi mennä sinne musiikkiluokalle jos itse haluaa. Riippuu toki kuinka hankaliksi ne matkat menee. Taideluokilla on yleensä enemmän erilaisuuden hyväksymistä ja vähemmän kiusaamista. Voi mennä silti seiskalla matikkaluokalle, vaikka menis kolmannelle musaluokalle.
Miten lapsi itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikka. Edes kysymykseesi enempää perehtymättä, ehdottomasti matikka. Huomattavasti hyödyllisempi tulevaisuuden kannalta kuin musiikki. Musiikki on kivaa joo, mutta matikka on hyödyllisempää.
Musiikki ei ole pelkästään kivaa vaan sen harrastaminen on hyödyksi aivoille ja terveydelle. Musiikin harrastaminen voi siis auttaa menestymään myös matematiikassa ja muissa opinnoissa ja elämässä yleenkin.
Lapsihan harrastaa jo musiikkia musiikkiopistossa. Ei siihen musiikkiluokkaa vaadita, että saa ne hyödyt.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että lapsihan opiskelee matikkaa tavallisellakin luokalla eikä siihen tarvita mitään erillistä matikkaluokkaa.
Ei, ei se ole sama asia. Et kai ole tosissasi? Musiikkiopistossa opiskelu on se juttu, josta saa ne hyödyt. Koulun vaihtaminen 7. luokalle yläkouluun siirtyessä on aivan eri asia kuin kesken alakoulun.
iestisi on kovin epäselvä. Mikö oli pointtisi? Musiikkiopistossa harrastaminen ei todellakaan tee musiikkiluokasta turhaa, vaan molemmista on hyötyä ja ne tukee toisiaan. Koulun vaihtamiseen liittyvät hankaluudet ei puolestaan liity mitenkään siihen, mitä hyötyä musiikki- tai matikkaluokasta on, vaan kyse on eri asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikka. Edes kysymykseesi enempää perehtymättä, ehdottomasti matikka. Huomattavasti hyödyllisempi tulevaisuuden kannalta kuin musiikki. Musiikki on kivaa joo, mutta matikka on hyödyllisempää.
Musiikki ei ole pelkästään kivaa vaan sen harrastaminen on hyödyksi aivoille ja terveydelle. Musiikin harrastaminen voi siis auttaa menestymään myös matematiikassa ja muissa opinnoissa ja elämässä yleenkin.
Todellakin. Lisäksi musiikin tekeminen on paljon sosiaalisempaa, eikä esim. yhteismusisointi onnistu yksin kotona millään, toisin kuin matikkaan syventyminen. Musiikkiopistoissakin on vain rajallinen määrä opetusta tarjolla, eikä koskaan tiedä millainen taloudellinen katastrofi perhettä kohtaa joka pakottaa lopettamaan liian kalliit harrastukset. Musiikkiluokalla opetus on ilmaista ja harrastuksen jatkuminen turvattua.
Musiikkiopistossa on on myös orkesteriharkkoja, esiintymisiä ja leirejä. On se muutakin kuin yksinäistä harjoittelua kotona ja yksityistunteja kerran viikossa. Eikä se ole edes kovin kallista.
Pointtini oli, että musiikkiopistossa saa vain rajallisen määrän opetusta. Jos lapsi tahtoo harrastaa musiikkia enemmän, musiikkiluokka on hyvä valinta ja se on itse asiassa tärkeämpi kuin matikkaluokka, koska matikkaa voi halutessaan opetella myös yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta matikka on parempi vaihtoehto tulevaa ammattia ajatellen. Musiikki voi olla hyvänä harrasteena ja musiikki ammattina ei vaadi musiikkiluokkaa, siihen voi hakeutua muita tapoja käyttäen
t. 2 pitkän matikan lukeneen tytön äiti
Kokemusteni mukaan musiikkiluokissa hyvä yhteishenki ja vaikka vähän kilpailua olikin, niin kiusaamista ei esiintynyt ja tämä johtui varmaan yhteisestä kiinnostuksen kohteesta ja paljosta yhteisestä tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa taitaa unohtua että musiikkiluokille ei voi noin vain mennä vaan sinne pyritään. Kannattaa osallistua pääsykokeeseen, jos lapsi sinne haluaa.
Sitten kun tulokset tulevat, ja jos saa paikan, voi miettiä uudelleen, ottaako paikan vastaan. Riippuu tosiaan kuinka vaikeiksi koulumatkat menisivät, ja lähellä asuvat koulukaveritkin ovat tärkeitä. Toisaalta erilaisuuden sietämistä varmaan voi olla musiikkiluokalla enemmän ja uusia kavereitakin varmaan voi saada. Asuntoakin voi muuttaa. Eikä musiikkiluokka alakoulussa sulje pois matikkaluokkaa yläkoulussa.
nyt- jatkossa- voiko ottaa yksityisiä musiikkitunteja.
siinä sitten alkaa näkymään suuntaus. monella instrumenntitkin vaihtuu tai luovututaan kokonaan.
he jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita muuten ovat usein musikaalisia. juuri join aamukahvin hänen kanssaan. aivot ovat yhtaikaa näitä kahta, usein, ei aina ja koskee instrumenttilahjakkaita, ei laulajia.
kuuntele lasta. suuntaukset vaihtuukin. noin ns pieni vielä osaa sanoa ammattimaisuudesta mihinkään suuntaan. hyvä kun on tarjolla vaihtoehtoja. kuullostele.
kyllä matematiikka on fiksu juttu kuten pohditkin, mutta lapsen ehdoilla.
oletko ihan vastaan ja onko budjetillisesti varaa niihin yksityistunteihin tai peruskoulun rinnalla vp ajalla muuta musiikkikoulutusta.
kunhan ette toteuta omia toiveitanne, vain lapsenne.
hienoa pohdintaa kumminkin ja vastuullista. kitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset musiikkiluokat juuri pitäisi lopettaa ja koulussa pitäisi keskittyä oikeasti matikkaan, luonnontieteen ja yhteiskunnan aineisiin, kieliin ja etenkin äidinkieleen. Kaikki harrastusaineet voisi olla vapaaehtoisia tai aiankin valinnaisia ja niiden paikka pitäisi olla iltapäivällä varsinaisen koulun jälkeen. Jos joku haluaa aikuisena muusikoksi, niin siihen ei tarvita musiikkiluokkaa. Olisi paljon parempi tarjota koulun jälkeen enemmän harrastuksia kaikille tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa insinööriksi tai lääkäriksi, niin matikkaluokka. Jos ole mitään ajatusta, että mitä tekee isona, niin sittenhän se on ihan sama.
Voi hyvä luoja, ei kai toisluokkalainen voi mitenkään tietää, mitä isona tekee. Lääkäriksi tai insinööriksi pääsee ihan hyvin kunhan kuuntelee tunnilla ja tekee läksynsä, olipa sitten musiikki-, matematiikka- tai ihan tavallisella luokalla. Lukiossa ehkä alkaa olla väliä.
Antakaa lapsen mennä minne haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aloitushan oli trolli. Hiljainen, tanssia harrastava poika. Oikeasti jokainen tuntemani tanssia harrastava poika on ekstrovertti sähköjänis.
En osaa suositella, mutta pari näkökulmaa: Musiikkiluokalla yleensä valtaenemmistö on tyttöjä, matematiikkaluokalla taas poikia. Tällä voi olla merkitystä kaverisuhteiden muodostumiseen.
Musiikkiluokat ovat usein aika levottomia, vaikkakin kiltillä tavalla. Matematiikkaluokalla taas valtaosa oppilaista on kiinnostunut myös muista lukuaineista. Kun matematiikkaluokalla olleen lapseni yläkoulun 9. luokan päättäjäisissä jaettiin stipendejä, niin käytännössä kaikki lukuaineiden menestyksen perusteella jaetut stipendit 7. rinnakkaisluokan koulussa menivät matematiikkaluokkalaisille, vaikka stipendi olisi ollut vieraista kielistä tai uskonnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja aloitushan oli trolli. Hiljainen, tanssia harrastava poika. Oikeasti jokainen tuntemani tanssia harrastava poika on ekstrovertti sähköjänis.
Kuinka monta tanssia harrastavaa poikaa tunnet ja mikä heitä yhdistää: Ovatko he samaa sukua tai kaveriporukkaa, harrastavatko he samaa tai ainakin samankaltaista tanssityyliä vai käyvätkö he kenties samassa tanssikoulussa?
Tiedän yhden balettitunneilla käyvän pojan, joka on todella hiljainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikka. Edes kysymykseesi enempää perehtymättä, ehdottomasti matikka. Huomattavasti hyödyllisempi tulevaisuuden kannalta kuin musiikki. Musiikki on kivaa joo, mutta matikka on hyödyllisempää.
Musiikki ei ole pelkästään kivaa vaan sen harrastaminen on hyödyksi aivoille ja terveydelle. Musiikin harrastaminen voi siis auttaa menestymään myös matematiikassa ja muissa opinnoissa ja elämässä yleenkin.
totta. usein matemaatikoilla on sama aivorakenne kuin musiikillisesti lahjakkailla. toivon, että lapsista ei aleta leipoa huippu kapellimestareita, huippumuusikoita- tästä meidän iirosta tulee joko tiedemies tai kansainvälinen huippumuusikko.
kelpaako rokkari tai poppari , rumpali, laulaja.
?
aina lapsen ehdoilla.. hyvin voi elättää itsensä vaikka olisi iskelmätähti. pohdin vain haetaanko tässä jotain korkeampaa prinsiippiä.
kyllä ne suuntaukset alkaa näkyä ja myöhemminkin voi jos lahjakas oppia matematiikkaa eri tahtiakin kuin kanssaoppijat. huippulahjakas voi kuroa umpeen oppimäärät ja se onkin helppoa. moni lahjakaskin pitkästyy kun hänen tahtinsa edetä on muuta kuin kanssaoppijalla.
toi lause kalskahtaa jossa todetaan ,että eihän hän suunnittele ammattimuusikon urasta tyyliin.. harva lapsi ja ehkä nuorikaan osaa edes päättää uransa 10v. ne muuttuu moneen kertaan suomihan olisi täynnä vain poliiseja ja palomiehiä.
moni lahjakas urheilijanalku vaihtaa lajia lennosta tai lopettaa kokonaan.
kunhan ne vanhemmat eivät toteuta niitä omia unelmiaan-kompesoidaan omat puutteet tai, että ei ollut mahdollisuuksia tai oliko edes taipumuksiakaan.
Minä ehdottaisin, että lapsi jatkaisi ihan tavallisessa perusopetuksessa lähikoulussaan. Ihan siitä syystä, että 2. luokkalaisten haut sekä musiikki- että matematiikkapainotukseen olivat jo tammi- helmikuussa. Se juna siis meni teidän osaltanne ohi. Katsokaa sitten seitsemännellä luokalla uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aloitushan oli trolli. Hiljainen, tanssia harrastava poika. Oikeasti jokainen tuntemani tanssia harrastava poika on ekstrovertti sähköjänis.
Kuinka monta tanssia harrastavaa poikaa tunnet ja mikä heitä yhdistää: Ovatko he samaa sukua tai kaveriporukkaa, harrastavatko he samaa tai ainakin samankaltaista tanssityyliä vai käyvätkö he kenties samassa tanssikoulussa?
Tiedän yhden balettitunneilla käyvän pojan, joka on todella hiljainen.
No entäpä sitten se tosiseikka, että tämä vanhempi, joka kovasti on jo suunnittelemassa lapsensa mahdollista ammattia, ei tiedä että painotusopetuksen haut ovat jo umpeutuneet hyvän aikaa sitten?
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta matikka on parempi vaihtoehto tulevaa ammattia ajatellen. Musiikki voi olla hyvänä harrasteena ja musiikki ammattina ei vaadi musiikkiluokkaa, siihen voi hakeutua muita tapoja käyttäen
t. 2 pitkän matikan lukeneen tytön äiti
Toisluokkalainen on niin pieni, että on älytöntä miettiä pitkiä matikoita vielä. Lapsen mieli ehtii muuttua ja kiinnostuksen kohteet vaihtua. Mun lapseni sai tokaluokkalaisena stipendin matematiikasta ja harkitsi matematiikkaluokalle pyrkimistä. Onneksi pyrki ja pääsi musiikkipainotukseen, sillä yläasteella matematiikka on ollut tervan juontia.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa insinööriksi tai lääkäriksi, niin matikkaluokka. Jos ole mitään ajatusta, että mitä tekee isona, niin sittenhän se on ihan sama.
tuon ikäisillä ja vanhemillakin vaihtuu moneen kertaan. moni lukiossakaan ei tiedä mihin suuntautuu ja pitää tutkiskelevan välivuoden. oikein kovasti kunnianhimoiset vanhemmat tekevät hallaa. kovat odotukset mitä meidän iirosta tulee ku hää on niin lahjakas- se huippu olkoon ala musiikki tai tiedemaailma.
voi olla huippu hitsari, timanttiporaaja, soitinrakentajat ne vasta onkin taidokkaita ja käsin tehdyt ovat huippukalliita.
tai pärjää elämässä hyvin ja maine hyvä olkoonkin myyjä.
korkealta voi pudota pahoin kun kuseen kurkottaa. ties vaikka humeorja.
maltillista tunnustelua ja lapsen ehdoilla ja aina voi vaihtaa- pakottaminen, painostus ei johda kuin huonoon lopputulemaan.
2. luokalla oleva ei välttämättä ymmärrä, miten raskasta pitkä koulumatka pitemmän päälle on. Lapsen serkku käy musiikkiluokkaa, sinne oppilaita tulee hyvin laajalta alueelta. Lapset eivät ole kauheasti tekemisissä toistensa kanssa koulun ulkopuolella, koska kotien välimatka on aika iso.
Musiikkiluokan lapset eivät välttämättä ole lapsesi hengenheimolaisia kuitenkaan. Pari oikeaa ystävää lähikoulussa on jo tosi hyvä juttu.
Koulupäivät ovat ala-asteella vielä niin lyhyitä, että musiikkia mahtuu päiviin muutenkin. Voi käydä soittotunneilla ja musiikkiopistossa.
2. luokalla on minusta vielä turhaa miettiä 7. luokalla alkavaa matikkaluokkaa. Sitä voi miettiä sitten 5. tai 6. luokalla, kun ollaan lähempänä tuota ajankohtaa.