Tajusin juuri rakastavani työkaveriani
Ollaan tehty viimeinen vuosi paljon yhteisiä projekteja töissä ja ollaan tultu erittäin hyvin juttuun alusta asti. Olemme kumpikin parisuhteessa ja olemme jotain niistä toisillemme kertoneetkin. Viime aikoina pelkästään toisen näkeminen tekee jo niin onnelliseksi että olen miettinyt että onko tämä ihastuminen ok. Työntekokaan ei tunnu raskaalta kun on koko ajan vaan niin onnellinen.
Nyt kuitenkin tajusin että minä todella rakastan tätä henkilöä ja haluan olla yhdessä hänen kanssaan. Ongelma onkin se että rakastan myös nykyistä kumppaniani.
Mitä hittoa minä nyt teen?
Kommentit (57)
Mieti asioita, joista et tykkäisi, että kumppanissasi on. Sijoita sitten se työkaveri sen ällöttävän asian tekijäksi.
Kuvittele, kuinka hän piereskelee telkkaria katsoessanne ja haisee mädältä munalta. Tai kuvittele, kuinka kahden vuoden jälkeen (koska se on se aika) alkuaikojen taika on haihtunut ja arki on astunut suhteeseen. Miltä hän sitten vaikuttaa, kun se jännä vaihe on ohi. Kuinka hän aamulla herättyään raapii keittiön pöydän ääressä ja aamupalaa tehdessään jotain paikkaansa tms. Tai jotain muuta vastaavaa, mikä saa niskavillasi nousemaan puistatuksesta.
Huomioni kiinnittyi siihen, että ap kertoo tunteistaan yksipuolisesti. Se toinen ei kommenttisi perusteella tunne sinua kohtaan mitään työhön liittymätöntä, kuten kiihkoa tai rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Panette kerran tai pari ja sitten päätätte miten edetä. Yksinkertaista.
Samaa mieltä. Kyllä siinä huomaa että sovitteko yhteen. Seksin pitää kuitenkin toimia tai suhteella ei ole mitään virkaa.
Komppaan myös. Jos seksi on surkeaa ratkeaa asia itsellään. Jos seksikin sujuu voitte yhdessä työkaverin kanssa miettiä miten etenette.
Kyllä muutaman yhteisen seksiyön jälkeen huomaa kannattaako suhdetta jatkaa vai unohtaa se. Eikun rohkeasti vaan viettämään vaikka hotelliviikonloppuja yhdessä.
Tämä! Kannattaa kuitenkin hiukan odottaa ensihuuman jälkeen ennen kuin tekee mitään lopullisia päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Itekin oon kolmen- ja neljänkymmenen välissä oleva mies. Töissä olen tuntenut varmaan vuodesta 2019 saakka vähintäänkin aivan jäätävää vetoa yhtä työkaveriani kohtaan. Hän on minua jonkin verran vanhempi. Voitte myös jättää miesvitsit sikseen, koska uskokaa tai älkää, hän on nainen.
Pahinta on, että uskon että se ei ole yksipuolista (ei, en selittele tätä lasieni läpi vaan tämä on pidempiaikainen havainto). Kun olemme olleet kaksistaan, tilannetta voisi verrata siihen... Että on ympärillä räjähdysherkkää bensiini-ilmaseosta ja pienikin kipinä räjäyttäisi pajatson eli intohimon valloilleen täydellisesti. Että ilma on raskasta. Että molemmat tietävät. Hengittävät hitaammin... On vain hiljaisuus.
Toki rehellisyyden nimissä en usko että hänellä voi olla aavistustakaan kuinka myyty hän on minulle. Ehkä hänkin voi pitää minusta, mutta tuskin mitenkään yhtä paljon kuin minä hänestä.
Miksi mitään ei tule koskaan tapahtumaan? Hän on varattu. Kunnioitan sitä. Kunnioitan häntä. Varmaan rakastan ja himoitsen myös. Mutta rakkaus on myös kunnioitusta.
Siinä on pakko olla jotain, että olisimme jotenkin biologisesti poikkeuksellisen yhteensopivia tjms. Se vetovoima on jotain käsittämätöntä. Hän on jo keski-ikäinen, mutta en voi käsittää sitä himoa mitä tunnen. Ja sitä en voi edes sanoin kuvailla. Antaisin hänelle kaiken.
Jos saisin joskus pari hetkeä hänen kanssaan, kuolisin onnellisena.
..kuinka myyty hän on minulle
Onko tää AI:llä kirjotettu vai miten oikein keksit kääntää tuon sanonnan noin vituralleen?
Itsekin puhut ensin ihastumisesta, niin elä sotke sitä rakastumiseen.
Tuossa hommassa voi lähteä tunkeilevalta h uoralta henki.
Enemmistö selkeästi on sitä mieltä, että rakastelette ja katsotte tilanteen tämän jälkeen uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Enemmistö selkeästi on sitä mieltä, että rakastelette ja katsotte tilanteen tämän jälkeen uudestaan.
Ja puoliso saa jotenkin tietää tästä, jolloin edessä on mustasukkaisuusdraamaa ja mahdollisesti avioero.
Kokeile pyytää ihastuksesi saunomaan yhdessä, johonkin halliin jos ei kummankaan kotona saa rauhaa. Saunominenhan on perinteinen suomalainen tapa miesten rentoutua yhdessä ja tutustua. Enkä tarkoita mitään seksisaunaa. Jos sitten olette samalla aallonpituudella voitte kehittää harrastuksen jonka puitteissa voitte viettää joskus viikonloppujakini yhdessä, esim "kalastus" . Ja voittehan oikeastikin innostua kalastuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmistö selkeästi on sitä mieltä, että rakastelette ja katsotte tilanteen tämän jälkeen uudestaan.
Ja puoliso saa jotenkin tietää tästä, jolloin edessä on mustasukkaisuusdraamaa ja mahdollisesti avioero.
Eli hyvin käy joka tapauksessa
No, älä nyt lannistu, ap. Me ollaan jo lyöty vetoa siitä, miten tää jatkuu ja päättyy.
T. Työkaverit
En ymmärrä teitä naisia miten te voitte rakastua jatkuvasti kaikkiin vastaan tuleviin ihmisiin.
Oisko kyse vain siitä että teillä työkemiat kohtaa hyvin ja olette hyvä työpari. Vapaa-ajalla sitten ei olekaan oikein mitään yhteistä.
anna itsellesi vuosi aikaa ja kysy sitten uudestaan mitä haluat
Itselläni käynyt samoin. Ihastuin kymmenen vuotta sitten työkaveriini jonka kanssa silloin työskentelin. Hänen seura sai mut jaksamaan päivästä toiseen, kesäloman aikaan ikävöin häntä tosissani. Molemmat olimme varattuja, eikä asiasta sen kummemmin tämän takia keskusteltu. Mutta se toisen silmiin uppoutuminen kesken juttelunja pieni viaton flirtti kertoi missä molemmat menivät.
Työpaikat vaihtuivat ja tiet erkanivat, mutta silti ajattelen ja ikävöin häntä. Tämä ihastus ei ole ainakaan mennyt ohitse.
Hassua kuinka moni uskoo siihen, että joku ihastuksen tunne olisi merkki siitä, että joku on se oikea. Ihastushan voi jatkua vaikka kuinka kauan, vaikka koko loppuelämän, jos ei siihen saa koskaan vastakaikua. Se ei siis kerro muusta kuin siitä, että haave elää ja voi hyvin. Siitä, että ko. suhteesta olisi saanut myös kestävän rakkaussuhteen, ihastuminen ei kerro. Sen näkee vain, jos aloittaa suhteen.
Rikos elämää kohtaan kieltäytyä seksistä sen vuoksi, että on puoliso kotona. Elämästä kuuluu nauttia.