Lue keskustelun säännöt.
Tonnilla kuussa pärjää
10.03.2026 |
Suuri helpotus elämässä, on ollut opetella tulemaan toimeen noin tonnilla kuussa. Nyt olen voinut vähentää työntekoa, jos vaikka niitä eräpäiviä ei ikinä tulekaan! Ja vaikka nyt kertyvä eläkkeeni on pienempi, ei sekään haittaa. Takuueläke on sen noin 900€, joten pärjäisin silläkin kun loput voisi ottaa omista säästöistä. Nykyään vaan ihmettelen, mihin kaikkeen turhaan sitä rahaa laittoi. Toki osasta siitä on jäänyt hyvät muistot, kuten vaikka matkoista. Mutta muuten olin kyllä melkoinen tuhlari.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan suunnilleen saman kuin ap, hippasen alle 30.000 vuodessa brutto, vähän vaihtelee. Osa-aikatyö, arvostan vapaa-aikaa ja tavoitteena pistää tonni kuussa säästöön ja sijoituksiin jotta vapaa-aikaa on tulevaisuudessa vielä enemmän.
Maksan osuuteni yhteisistä kuluista, suunnilleen tulojen suhteessa maksetaan puolison kanssa. Puoliso maksaa enemmän mutta hän kaipaakin enemmän kaikkea "turhaa", kun itse en tarvitsisi edes televisiota. Velaton talo koska lainasta hankkiuduttiin eroon tarkoituksella nopeasti.
Eli on se mahdollista eikä koet että jäätäis mistään paitsi, on harrastuksia, hyvää ruokaa, avustetaan lapsia ettei tarvi opintolainaa jne
"Lainasta hankkiuduttiin tarkoituksella eroon nopeasti" Niin-in. Se on aika eri asia maksaa lainaa vaikka 300000 euroa kuin 50000 euroa. Ja ei, muuttotappiopaikkakunnalla ei ole välttämättä töitä. Lisäksi ennen oli asuntolainaa huomattavasti helpompi saada. Kiva juttu, että pärjäätte "vähällä" mutta onhan nää tarinat aika hassuja. Hyvin riittää rahat, kun puoliso maksaa valtaosan ja asuminenkin on melkein ilmaista 😅
No me ollaan kyllä ihan viimeisen päälle muuttotappiopaikkakunnalla. Lainan vakuudeksi täällä ei kelvannut se ostettava talo edes 20 vuotta sitten, piti olla omaa rahaa. Onneksi sitä oli säästetty. Kumpikaan meistä ei ole ollut hyväpalkkainen kun laina hoidettiin pois, itse olin jopa hoitovapaalla kun laina saatiin. Ei halpa asuminen ole helpolla tullut, kyllä laina piti ihan työllä hoitaa pois, samoin esim kuluja vähentävät remontit, lihasvoimalla ja vaivannäöllä saa kuluja vähemmäksi, ei se istumalla tule.
Kyllä se sillä tavalla helpolla tulee, että jos on onnekas ja saa töitä muuttotappiopaikkakunnalta niin ne asunnot on usein niin halpoja, että voi melkein käteisellä ostaa. Ilman lainaa 30000 euroa plus vielä puolison isommat tulot niin luulisi säästöjä kertyneen jo satoja tuhansia. Jos siis ajattelet, että olet jotenkin poikkeuksellisen yksilö rahan käytössä. Tämän vuoksi nämä kehutarinat on aika huvittaviakin omalla tavallaan.
Elämä on valintoja, toki myös tuurilla osuutensa. Meille kelpasi duunariammatit ja -työt, vaatimattomampi talo maalta, kumpikaan ei halua rantalomalle aurinkoon tai harrasta mitään hirmukallista... Kyllä se työssäkäynti täällä vaatii monesti myös uhrauksia, monessa perheessä toinen tekee reissutyötä eikä se työttömyys, pätkätyöt ja sairaus ole harvinaisia, siinä kohtaa on hyvä jos lainaa ei enää ole ja elämisen on saanut järjestettyä halvaksi.
Lue kommentti numerolla 152. Pätee hyvin myös sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti, jos asuu yksin (ei lapsia ja lemmikkejä) edullisesti hyväkuntoisessa asunnossa, joka ei tarvitse seuraaviin vuosikymmeniin isoja remontteja, ei tarvitse autoa töissä kulkemiseen, hampaat ovat kunnossa, ei sairauksia, lääkkeitä, ei kalliita silmälaseja, joita uusittava vuosittain jne. Pärjää myös, jos on puoliso, joka maksaa kaikki asumisen kulut ym., ja se tonni jää pelkästään itselle.
No sellaisestahan tässä nyt ei ollut kyse. Asun velattomassa talossa ja minulla on auto töissä käymiseen. Viime vuonna tienasin osa-aikaisena hieman alle 28000€. Säästän ja sijoitan myös. Tämän mahdollistaa se, että totta tosiaan kulutan rahaa kuukaudessa noin tuhat euroa. Käyn hammaslääkärissä sekä uusin silmälasit kahden vuoden välein. Olen karsinut ylimääräistä, minulle tarpeetonta kulutusta, enkä millään tavalla kärsi tästä. Päin vastoin, eniten arvostan lisääntynyttä vapaa-aikaani. <3 Tämä siis aloittajalta.
Toivottavasti et sairastu yllättäen. Omat tulot oli vuosia lähes tasan samat kuin sinulla, mutta yhtäkkiä tuli sairaus joka vaikuttaa työkykyyn. Pikkasen vähemmällä pitää nyt pärjätä, sijoituksetkin alkaa huveta, kun lääkkeitä ei kela korvaa. Ikää oli sairastuessa 39 v, eli aika kauan saa sinnitellä.
Kiitos, sitä samaa toivon itsekin. Tosiaan aiemmin kokopäivätöissä tienasin lähemmäs 50t/vuosi. Olen nyt jo melkein 50v. ja on aika nauttia elämästä, joten nyt teen vähemmän töitä ihan omasta halustani. Aloituksen oli lähinnä tarkoitus herätellä muita, jotka sätkivät oravanpyörässä, että vaihtoehtojakin on. Elämä on hyvin pitkälti valintoja. Tein tosi kovasti töitä valmistumisesta näihin päiviin saakka.
Nyt tuli kyllä hyväosaisen puhetta elämän valinnoista. Jos on tottunut tulemaan vähällä toimeen, sitä pärjää yllättävän vähällä. Mutta on ihan eri asia, jos tienaa ja saa puskuria, matkusteltua, hankittua oman asunnon jne. Sen jälkeen on hieman jopa tekopyhää hurskastella, että nyt pärjään vähällä, kun on jo kaikkea.
Esimerkkinä. Olen itse ollut todella kauan elämästäni pienituloinen terveydellisistä syistä. (vaikka kovasti koitin valita toisin) Kyllä, pärjäsin vähällä ja olen aina säästänyt, jopa toimeentulotuesta, mutta ilman puolisoa ei olisi omaa asuntoa ostettu, vaikka minä käsirahan maksoinkin. Vasta nelikymppisenä kuntouduin ja pääsin kohtuullisen hyväpalkkaiseen työhön. Ja vasta nyt olen pystynyt nauttimaan myös rahan tarjoamista mahdollisuuksista, joista sinä olet nauttinut vuosikymmeniä. Kun tulot kasvaa niin on luonnollista alkaa keräämään lisäpuskuria, hankkia vaikka mökki, vaihtaa pikkasen parempaan autoon, remontoida, ostaa vihdoin ja viimein kosmetiikkaa tai vaikka paremmat talvikengät.
Siksi tuo sinun "herättely" kuulostaa jopa vähän absurdilta. Se on totta, että loppujen lopuksi elämässä tärkeintä on esimerkiksi terveys ja läheiset, mutta kyllä niidenkin ylläpitämistä (etenkin terveyden) on auttanut todella paljon jo pelkästään hyvä työterveyshuolto. Toivon mukaan olen itsekin velaton viisikymppisenä ja puskuria kertynyt mukavasti. Mutta onhan se nyt ihan hemmetin paljon helpompaa "herätellä" muita sitten, kun on jo kaikkea. Ikänsä vaikka työkyvyttömänä olleena on kyllä tottunut pieniin tuloihin, mutta siitä vähäkulutuksisesta elämästä on aika paljon helpompi nauttia, kun "takataskusta" löytyy omaisuutta ja säästöjä ja vaatekaappi on täynnä hyväkuntoisia tavaraa.
No, sinähän et minun vaatekaappini sisältöä tiedä, mutta kuulostat katkeralta! Tsemppiä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti, jos asuu yksin (ei lapsia ja lemmikkejä) edullisesti hyväkuntoisessa asunnossa, joka ei tarvitse seuraaviin vuosikymmeniin isoja remontteja, ei tarvitse autoa töissä kulkemiseen, hampaat ovat kunnossa, ei sairauksia, lääkkeitä, ei kalliita silmälaseja, joita uusittava vuosittain jne. Pärjää myös, jos on puoliso, joka maksaa kaikki asumisen kulut ym., ja se tonni jää pelkästään itselle.
No sellaisestahan tässä nyt ei ollut kyse. Asun velattomassa talossa ja minulla on auto töissä käymiseen. Viime vuonna tienasin osa-aikaisena hieman alle 28000€. Säästän ja sijoitan myös. Tämän mahdollistaa se, että totta tosiaan kulutan rahaa kuukaudessa noin tuhat euroa. Käyn hammaslääkärissä sekä uusin silmälasit kahden vuoden välein. Olen karsinut ylimääräistä, minulle tarpeetonta kulutusta, enkä millään tavalla kärsi tästä. Päin vastoin, eniten arvostan lisääntynyttä vapaa-aikaani. <3 Tämä siis aloittajalta.
Ohiksena kysyn aapeelta, että miten ei ole tällaisesta kyse? Sinulla on velaton talo, hampaat ja terveys kunnossa ja riittää, että uusit lasit kerran kahdessa vuodessa. Kai niissä laseissakin hintaeroja on.
Koska minulla ei ole puoliso maksamassa kulujani, kuten tuossa vastauksessa johon vastasin.
Lue ajatuksella se viesti.
Niin, ei ollut aloittajan tilanne sellainen mitä yritit väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan suunnilleen saman kuin ap, hippasen alle 30.000 vuodessa brutto, vähän vaihtelee. Osa-aikatyö, arvostan vapaa-aikaa ja tavoitteena pistää tonni kuussa säästöön ja sijoituksiin jotta vapaa-aikaa on tulevaisuudessa vielä enemmän.
Maksan osuuteni yhteisistä kuluista, suunnilleen tulojen suhteessa maksetaan puolison kanssa. Puoliso maksaa enemmän mutta hän kaipaakin enemmän kaikkea "turhaa", kun itse en tarvitsisi edes televisiota. Velaton talo koska lainasta hankkiuduttiin eroon tarkoituksella nopeasti.
Eli on se mahdollista eikä koet että jäätäis mistään paitsi, on harrastuksia, hyvää ruokaa, avustetaan lapsia ettei tarvi opintolainaa jne
"Lainasta hankkiuduttiin tarkoituksella eroon nopeasti" Niin-in. Se on aika eri asia maksaa lainaa vaikka 300000 euroa kuin 50000 euroa. Ja ei, muuttotappiopaikkakunnalla ei ole välttämättä töitä. Lisäksi ennen oli asuntolainaa huomattavasti helpompi saada. Kiva juttu, että pärjäätte "vähällä" mutta onhan nää tarinat aika hassuja. Hyvin riittää rahat, kun puoliso maksaa valtaosan ja asuminenkin on melkein ilmaista 😅
No me ollaan kyllä ihan viimeisen päälle muuttotappiopaikkakunnalla. Lainan vakuudeksi täällä ei kelvannut se ostettava talo edes 20 vuotta sitten, piti olla omaa rahaa. Onneksi sitä oli säästetty. Kumpikaan meistä ei ole ollut hyväpalkkainen kun laina hoidettiin pois, itse olin jopa hoitovapaalla kun laina saatiin. Ei halpa asuminen ole helpolla tullut, kyllä laina piti ihan työllä hoitaa pois, samoin esim kuluja vähentävät remontit, lihasvoimalla ja vaivannäöllä saa kuluja vähemmäksi, ei se istumalla tule.
Kyllä se sillä tavalla helpolla tulee, että jos on onnekas ja saa töitä muuttotappiopaikkakunnalta niin ne asunnot on usein niin halpoja, että voi melkein käteisellä ostaa. Ilman lainaa 30000 euroa plus vielä puolison isommat tulot niin luulisi säästöjä kertyneen jo satoja tuhansia. Jos siis ajattelet, että olet jotenkin poikkeuksellisen yksilö rahan käytössä. Tämän vuoksi nämä kehutarinat on aika huvittaviakin omalla tavallaan.
Elämä on valintoja, toki myös tuurilla osuutensa. Meille kelpasi duunariammatit ja -työt, vaatimattomampi talo maalta, kumpikaan ei halua rantalomalle aurinkoon tai harrasta mitään hirmukallista... Kyllä se työssäkäynti täällä vaatii monesti myös uhrauksia, monessa perheessä toinen tekee reissutyötä eikä se työttömyys, pätkätyöt ja sairaus ole harvinaisia, siinä kohtaa on hyvä jos lainaa ei enää ole ja elämisen on saanut järjestettyä halvaksi.
Lue kommentti numerolla 152. Pätee hyvin myös sinuun.
Ei se että meillä on hyvin ja olemme pystyneet määrätietoisesti rakentamaan elämämme tähän pisteeseen, tarkoita sitä ettemme ymmärtäisi toisenlaista todellisuutta.
Meillä on ihan lähisuvussakin mm lapsesta asti sairas joka ei voi tehdä töitä vaan elää sillä minimieläkkeellä hamaan hautaan, toki olisi nuorempana pystynyt vielä mutta nuorena ne valinnat ei aina mene putkeen. Voi käydä kenelle vaan.
Mutta sitten on useampia meidän ikäisiä terveitä työssäkäyviä jotka ovat valinneet toisin, lainoja ei edes yritetty maksaa nopeasti, nyt valitetaan koroista. Ulkomaille kuuluu päästä pari kertaa vuodessa vaikka sitten lainarahalla. Vaatevarasto pitää uusia joka muodin mukaan pari kertaa vuodessa. Elintasosta ei voi tinkiä, täytyy näyttää hyvältä. Työelämä jo väsyttää mutta pakko tehdä varmaan vielä eläkeiässäkin.
Eikä edes aloiteta tupakasta ja alkoholista...
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin iloinen, kun olen tässä kuussa (tai palkkakaudella) pärjännyt alle tonnilla. Mielestäni elämä on kuitenkin ollut mukavaa, olin jopa yhden yön Lapland hotellissa parin kaverin kanssa ja ostin yhden keikkalipun. Asuntolaina maksettu, joten elämisen kulut on pienet.
Itsekin olen pohtinut juuri tuolta kantilta, että jos saisin vaan minimieläkkeen joskus, niin pärjäisin kyllä. Koen elämäni olevan mielekästä näin, eikä multa puutu mitään. Mukavaa, kun kaltaisiani on muitakin!
No jos tonnilla eläminen tarkoittaa sitä, että siitä tonnista on maksettu asumisen kulut ja muut pakolliset maksut, niin herranen aika, tonnihan on paljon rahaa! Siitä saa jo säästöön kunnolla ja pystyy todellakin reissaamaan, käymään keikoilla ja yöpymään hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tonnilla todellakin jo pärjää. Mutta jos haluaa jotain isompaa ostaa tai vaikka ulkomaille lähteä, niin sitten joutuu kauan pihistelemään, että saa ensin rahaa tarpeeksi säästöön, että voi hankkia tai reissata. Sen takia isompi kk-tulo on ihanteellisempi.
Täällä porukka puhuu ihan kahdesta eri asiasta. On eri asia elää tonnilla kuussa joskus, kun on oma velaton talo, puoliso/vanhempi tukee rahallisesti ja maksaa kaiken ja omiakin sijoituksia on satoja tuhansia mistä nyhjäistä. Kuin että rakentaa koko elämänsä sen yhden kuukauden tonnin varaan alusta asti ja siitä maksat yksin KAIKEN. Se on todellista vähäosaisuutta SUomessa. Minusta nämä on kuin päivä ja yö ja ihan eri keskustelujen aiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin iloinen, kun olen tässä kuussa (tai palkkakaudella) pärjännyt alle tonnilla. Mielestäni elämä on kuitenkin ollut mukavaa, olin jopa yhden yön Lapland hotellissa parin kaverin kanssa ja ostin yhden keikkalipun. Asuntolaina maksettu, joten elämisen kulut on pienet.
Itsekin olen pohtinut juuri tuolta kantilta, että jos saisin vaan minimieläkkeen joskus, niin pärjäisin kyllä. Koen elämäni olevan mielekästä näin, eikä multa puutu mitään. Mukavaa, kun kaltaisiani on muitakin!No jos tonnilla eläminen tarkoittaa sitä, että siitä tonnista on maksettu asumisen kulut ja muut pakolliset maksut, niin herranen aika, tonnihan on paljon rahaa! Siitä saa jo säästöön kunnolla ja pystyy todellakin reissaamaan, käymään keikoilla ja yöpymään hotellissa.
Eihän tuossa lukenut että tonni jäi asumiskulujen ja pakollisten jälkeen? Minusta tarkoitettiin että asuntolaina on jo maksettu niin elämisen kulut pienet mutta on silti esim vastike, vesi, sähkö, vakuutukset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti, jos asuu yksin (ei lapsia ja lemmikkejä) edullisesti hyväkuntoisessa asunnossa, joka ei tarvitse seuraaviin vuosikymmeniin isoja remontteja, ei tarvitse autoa töissä kulkemiseen, hampaat ovat kunnossa, ei sairauksia, lääkkeitä, ei kalliita silmälaseja, joita uusittava vuosittain jne. Pärjää myös, jos on puoliso, joka maksaa kaikki asumisen kulut ym., ja se tonni jää pelkästään itselle.
No sellaisestahan tässä nyt ei ollut kyse. Asun velattomassa talossa ja minulla on auto töissä käymiseen. Viime vuonna tienasin osa-aikaisena hieman alle 28000€. Säästän ja sijoitan myös. Tämän mahdollistaa se, että totta tosiaan kulutan rahaa kuukaudessa noin tuhat euroa. Käyn hammaslääkärissä sekä uusin silmälasit kahden vuoden välein. Olen karsinut ylimääräistä, minulle tarpeetonta kulutusta, enkä millään tavalla kärsi tästä. Päin vastoin, eniten arvostan lisääntynyttä vapaa-aikaani. <3 Tämä siis aloittajalta.
Toivottavasti et sairastu yllättäen. Omat tulot oli vuosia lähes tasan samat kuin sinulla, mutta yhtäkkiä tuli sairaus joka vaikuttaa työkykyyn. Pikkasen vähemmällä pitää nyt pärjätä, sijoituksetkin alkaa huveta, kun lääkkeitä ei kela korvaa. Ikää oli sairastuessa 39 v, eli aika kauan saa sinnitellä.
Kiitos, sitä samaa toivon itsekin. Tosiaan aiemmin kokopäivätöissä tienasin lähemmäs 50t/vuosi. Olen nyt jo melkein 50v. ja on aika nauttia elämästä, joten nyt teen vähemmän töitä ihan omasta halustani. Aloituksen oli lähinnä tarkoitus herätellä muita, jotka sätkivät oravanpyörässä, että vaihtoehtojakin on. Elämä on hyvin pitkälti valintoja. Tein tosi kovasti töitä valmistumisesta näihin päiviin saakka.
Nyt tuli kyllä hyväosaisen puhetta elämän valinnoista. Jos on tottunut tulemaan vähällä toimeen, sitä pärjää yllättävän vähällä. Mutta on ihan eri asia, jos tienaa ja saa puskuria, matkusteltua, hankittua oman asunnon jne. Sen jälkeen on hieman jopa tekopyhää hurskastella, että nyt pärjään vähällä, kun on jo kaikkea.
Esimerkkinä. Olen itse ollut todella kauan elämästäni pienituloinen terveydellisistä syistä. (vaikka kovasti koitin valita toisin) Kyllä, pärjäsin vähällä ja olen aina säästänyt, jopa toimeentulotuesta, mutta ilman puolisoa ei olisi omaa asuntoa ostettu, vaikka minä käsirahan maksoinkin. Vasta nelikymppisenä kuntouduin ja pääsin kohtuullisen hyväpalkkaiseen työhön. Ja vasta nyt olen pystynyt nauttimaan myös rahan tarjoamista mahdollisuuksista, joista sinä olet nauttinut vuosikymmeniä. Kun tulot kasvaa niin on luonnollista alkaa keräämään lisäpuskuria, hankkia vaikka mökki, vaihtaa pikkasen parempaan autoon, remontoida, ostaa vihdoin ja viimein kosmetiikkaa tai vaikka paremmat talvikengät.
Siksi tuo sinun "herättely" kuulostaa jopa vähän absurdilta. Se on totta, että loppujen lopuksi elämässä tärkeintä on esimerkiksi terveys ja läheiset, mutta kyllä niidenkin ylläpitämistä (etenkin terveyden) on auttanut todella paljon jo pelkästään hyvä työterveyshuolto. Toivon mukaan olen itsekin velaton viisikymppisenä ja puskuria kertynyt mukavasti. Mutta onhan se nyt ihan hemmetin paljon helpompaa "herätellä" muita sitten, kun on jo kaikkea. Ikänsä vaikka työkyvyttömänä olleena on kyllä tottunut pieniin tuloihin, mutta siitä vähäkulutuksisesta elämästä on aika paljon helpompi nauttia, kun "takataskusta" löytyy omaisuutta ja säästöjä ja vaatekaappi on täynnä hyväkuntoisia tavaraa.
No, sinähän et minun vaatekaappini sisältöä tiedä, mutta kuulostat katkeralta! Tsemppiä sinulle.
Tulkintasi on virheellinen. Ei minulla ole syytä olla katkera, päinvastoin. Olen hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen myös siitä, että olen nähnyt elämän nurjaa puolta. Se lisää ymmärrystä siihen, että elämä ei ole vain valintoja. Ja tuurista on hirvittävän paljon myös kiinni. Ainakin itse voin myöntää, että olen elämässä ollut myös onnekas. Joku muu voi tehdä saman työn, mutta lopputulos on täysin eri. Hyväosaiset ihmiset katsovat elämää ihan eri näkökulmasta, ihan eri kokemuksesta ja vaikka he kuinka kertoisivat ymmärtävänsä, kommentit kertovat aivan muuta. Ja se on inhimillistä. En minäkään voi ymmärtää monenkaan kokemuksia, vaikka niin väittäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä porukka puhuu ihan kahdesta eri asiasta. On eri asia elää tonnilla kuussa joskus, kun on oma velaton talo, puoliso/vanhempi tukee rahallisesti ja maksaa kaiken ja omiakin sijoituksia on satoja tuhansia mistä nyhjäistä. Kuin että rakentaa koko elämänsä sen yhden kuukauden tonnin varaan alusta asti ja siitä maksat yksin KAIKEN. Se on todellista vähäosaisuutta SUomessa. Minusta nämä on kuin päivä ja yö ja ihan eri keskustelujen aiheita.
Niimpä, minusta aloituksessa ei puhuttu että on koko elämänsä elänyt tonnilla kuussa, mutta osa huutaa täällä kuitenkin heti että ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan suunnilleen saman kuin ap, hippasen alle 30.000 vuodessa brutto, vähän vaihtelee. Osa-aikatyö, arvostan vapaa-aikaa ja tavoitteena pistää tonni kuussa säästöön ja sijoituksiin jotta vapaa-aikaa on tulevaisuudessa vielä enemmän.
Maksan osuuteni yhteisistä kuluista, suunnilleen tulojen suhteessa maksetaan puolison kanssa. Puoliso maksaa enemmän mutta hän kaipaakin enemmän kaikkea "turhaa", kun itse en tarvitsisi edes televisiota. Velaton talo koska lainasta hankkiuduttiin eroon tarkoituksella nopeasti.
Eli on se mahdollista eikä koet että jäätäis mistään paitsi, on harrastuksia, hyvää ruokaa, avustetaan lapsia ettei tarvi opintolainaa jne
"Lainasta hankkiuduttiin tarkoituksella eroon nopeasti" Niin-in. Se on aika eri asia maksaa lainaa vaikka 300000 euroa kuin 50000 euroa. Ja ei, muuttotappiopaikkakunnalla ei ole välttämättä töitä. Lisäksi ennen oli asuntolainaa huomattavasti helpompi saada. Kiva juttu, että pärjäätte "vähällä" mutta onhan nää tarinat aika hassuja. Hyvin riittää rahat, kun puoliso maksaa valtaosan ja asuminenkin on melkein ilmaista 😅
No me ollaan kyllä ihan viimeisen päälle muuttotappiopaikkakunnalla. Lainan vakuudeksi täällä ei kelvannut se ostettava talo edes 20 vuotta sitten, piti olla omaa rahaa. Onneksi sitä oli säästetty. Kumpikaan meistä ei ole ollut hyväpalkkainen kun laina hoidettiin pois, itse olin jopa hoitovapaalla kun laina saatiin. Ei halpa asuminen ole helpolla tullut, kyllä laina piti ihan työllä hoitaa pois, samoin esim kuluja vähentävät remontit, lihasvoimalla ja vaivannäöllä saa kuluja vähemmäksi, ei se istumalla tule.
Kyllä se sillä tavalla helpolla tulee, että jos on onnekas ja saa töitä muuttotappiopaikkakunnalta niin ne asunnot on usein niin halpoja, että voi melkein käteisellä ostaa. Ilman lainaa 30000 euroa plus vielä puolison isommat tulot niin luulisi säästöjä kertyneen jo satoja tuhansia. Jos siis ajattelet, että olet jotenkin poikkeuksellisen yksilö rahan käytössä. Tämän vuoksi nämä kehutarinat on aika huvittaviakin omalla tavallaan.
Elämä on valintoja, toki myös tuurilla osuutensa. Meille kelpasi duunariammatit ja -työt, vaatimattomampi talo maalta, kumpikaan ei halua rantalomalle aurinkoon tai harrasta mitään hirmukallista... Kyllä se työssäkäynti täällä vaatii monesti myös uhrauksia, monessa perheessä toinen tekee reissutyötä eikä se työttömyys, pätkätyöt ja sairaus ole harvinaisia, siinä kohtaa on hyvä jos lainaa ei enää ole ja elämisen on saanut järjestettyä halvaksi.
Lue kommentti numerolla 152. Pätee hyvin myös sinuun.
Ei se että meillä on hyvin ja olemme pystyneet määrätietoisesti rakentamaan elämämme tähän pisteeseen, tarkoita sitä ettemme ymmärtäisi toisenlaista todellisuutta.
Meillä on ihan lähisuvussakin mm lapsesta asti sairas joka ei voi tehdä töitä vaan elää sillä minimieläkkeellä hamaan hautaan, toki olisi nuorempana pystynyt vielä mutta nuorena ne valinnat ei aina mene putkeen. Voi käydä kenelle vaan.
Mutta sitten on useampia meidän ikäisiä terveitä työssäkäyviä jotka ovat valinneet toisin, lainoja ei edes yritetty maksaa nopeasti, nyt valitetaan koroista. Ulkomaille kuuluu päästä pari kertaa vuodessa vaikka sitten lainarahalla. Vaatevarasto pitää uusia joka muodin mukaan pari kertaa vuodessa. Elintasosta ei voi tinkiä, täytyy näyttää hyvältä. Työelämä jo väsyttää mutta pakko tehdä varmaan vielä eläkeiässäkin.
Eikä edes aloiteta tupakasta ja alkoholista...
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kun ihmiset kertovat ymmärtävänsä, mutta eivät oikeasti ymmärrä. Sinunkin mielestäsi lapsesta saakka sairas ollut olisi pärjännyt paremmin, kun olisi vaan valinnut toisin. Sanotko neliraajahalvantuneelle tai vaikka synnytyksessä vammautuneelle, että elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti, jos asuu yksin (ei lapsia ja lemmikkejä) edullisesti hyväkuntoisessa asunnossa, joka ei tarvitse seuraaviin vuosikymmeniin isoja remontteja, ei tarvitse autoa töissä kulkemiseen, hampaat ovat kunnossa, ei sairauksia, lääkkeitä, ei kalliita silmälaseja, joita uusittava vuosittain jne. Pärjää myös, jos on puoliso, joka maksaa kaikki asumisen kulut ym., ja se tonni jää pelkästään itselle.
No sellaisestahan tässä nyt ei ollut kyse. Asun velattomassa talossa ja minulla on auto töissä käymiseen. Viime vuonna tienasin osa-aikaisena hieman alle 28000€. Säästän ja sijoitan myös. Tämän mahdollistaa se, että totta tosiaan kulutan rahaa kuukaudessa noin tuhat euroa. Käyn hammaslääkärissä sekä uusin silmälasit kahden vuoden välein. Olen karsinut ylimääräistä, minulle tarpeetonta kulutusta, enkä millään tavalla kärsi tästä. Päin vastoin, eniten arvostan lisääntynyttä vapaa-aikaani. <3 Tämä siis aloittajalta.
Ohiksena kysyn aapeelta, että miten ei ole tällaisesta kyse? Sinulla on velaton talo, hampaat ja terveys kunnossa ja riittää, että uusit lasit kerran kahdessa vuodessa. Kai niissä laseissakin hintaeroja on.
Koska minulla ei ole puoliso maksamassa kulujani, kuten tuossa vastauksessa johon vastasin.
Lue ajatuksella se viesti.
Niin, ei ollut aloittajan tilanne sellainen mitä yritit väittää.
Millä tavalla ei? Jos et huomannut niin siinä esitettiin ikään kuin kaksi skenaariota ja toinen oli se, että on puoliso. Ensimmäinen tilanne on sama kuin aapeella. Esimerkiksi yllättävät muutokset terveydessä voi ihan oikeasti vaikuttaa talouteen merkittävästi, vaikka ihmiset kuvittelee, että on lääkekatto ja halpa terveydenhuolto ja se ratkaisee kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan suunnilleen saman kuin ap, hippasen alle 30.000 vuodessa brutto, vähän vaihtelee. Osa-aikatyö, arvostan vapaa-aikaa ja tavoitteena pistää tonni kuussa säästöön ja sijoituksiin jotta vapaa-aikaa on tulevaisuudessa vielä enemmän.
Maksan osuuteni yhteisistä kuluista, suunnilleen tulojen suhteessa maksetaan puolison kanssa. Puoliso maksaa enemmän mutta hän kaipaakin enemmän kaikkea "turhaa", kun itse en tarvitsisi edes televisiota. Velaton talo koska lainasta hankkiuduttiin eroon tarkoituksella nopeasti.
Eli on se mahdollista eikä koet että jäätäis mistään paitsi, on harrastuksia, hyvää ruokaa, avustetaan lapsia ettei tarvi opintolainaa jne
"Lainasta hankkiuduttiin tarkoituksella eroon nopeasti" Niin-in. Se on aika eri asia maksaa lainaa vaikka 300000 euroa kuin 50000 euroa. Ja ei, muuttotappiopaikkakunnalla ei ole välttämättä töitä. Lisäksi ennen oli asuntolainaa huomattavasti helpompi saada. Kiva juttu, että pärjäätte "vähällä" mutta onhan nää tarinat aika hassuja. Hyvin riittää rahat, kun puoliso maksaa valtaosan ja asuminenkin on melkein ilmaista 😅
No me ollaan kyllä ihan viimeisen päälle muuttotappiopaikkakunnalla. Lainan vakuudeksi täällä ei kelvannut se ostettava talo edes 20 vuotta sitten, piti olla omaa rahaa. Onneksi sitä oli säästetty. Kumpikaan meistä ei ole ollut hyväpalkkainen kun laina hoidettiin pois, itse olin jopa hoitovapaalla kun laina saatiin. Ei halpa asuminen ole helpolla tullut, kyllä laina piti ihan työllä hoitaa pois, samoin esim kuluja vähentävät remontit, lihasvoimalla ja vaivannäöllä saa kuluja vähemmäksi, ei se istumalla tule.
Kyllä se sillä tavalla helpolla tulee, että jos on onnekas ja saa töitä muuttotappiopaikkakunnalta niin ne asunnot on usein niin halpoja, että voi melkein käteisellä ostaa. Ilman lainaa 30000 euroa plus vielä puolison isommat tulot niin luulisi säästöjä kertyneen jo satoja tuhansia. Jos siis ajattelet, että olet jotenkin poikkeuksellisen yksilö rahan käytössä. Tämän vuoksi nämä kehutarinat on aika huvittaviakin omalla tavallaan.
Elämä on valintoja, toki myös tuurilla osuutensa. Meille kelpasi duunariammatit ja -työt, vaatimattomampi talo maalta, kumpikaan ei halua rantalomalle aurinkoon tai harrasta mitään hirmukallista... Kyllä se työssäkäynti täällä vaatii monesti myös uhrauksia, monessa perheessä toinen tekee reissutyötä eikä se työttömyys, pätkätyöt ja sairaus ole harvinaisia, siinä kohtaa on hyvä jos lainaa ei enää ole ja elämisen on saanut järjestettyä halvaksi.
Lue kommentti numerolla 152. Pätee hyvin myös sinuun.
Ei se että meillä on hyvin ja olemme pystyneet määrätietoisesti rakentamaan elämämme tähän pisteeseen, tarkoita sitä ettemme ymmärtäisi toisenlaista todellisuutta.
Meillä on ihan lähisuvussakin mm lapsesta asti sairas joka ei voi tehdä töitä vaan elää sillä minimieläkkeellä hamaan hautaan, toki olisi nuorempana pystynyt vielä mutta nuorena ne valinnat ei aina mene putkeen. Voi käydä kenelle vaan.
Mutta sitten on useampia meidän ikäisiä terveitä työssäkäyviä jotka ovat valinneet toisin, lainoja ei edes yritetty maksaa nopeasti, nyt valitetaan koroista. Ulkomaille kuuluu päästä pari kertaa vuodessa vaikka sitten lainarahalla. Vaatevarasto pitää uusia joka muodin mukaan pari kertaa vuodessa. Elintasosta ei voi tinkiä, täytyy näyttää hyvältä. Työelämä jo väsyttää mutta pakko tehdä varmaan vielä eläkeiässäkin.
Eikä edes aloiteta tupakasta ja alkoholista...
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kun ihmiset kertovat ymmärtävänsä, mutta eivät oikeasti ymmärrä. Sinunkin mielestäsi lapsesta saakka sairas ollut olisi pärjännyt paremmin, kun olisi vaan valinnut toisin. Sanotko neliraajahalvantuneelle tai vaikka synnytyksessä vammautuneelle, että elämä on valintoja.
En mutta kun yhteiskunta tarjoaa auttavaa kättä, haluaa kouluttaa ja työllistää sen vajaakuntoisen sopivaan työhön, niin on valinta hyväksyykö sen auttavan käden vai antaako tilaisuuden valua hukkaan. Tässä tapauksessa iäksi hukkaan koska nykypäivänä näitä mahdollisuuksia ei enää juuri anneta ja sairaus eteni niin ettei enää pysty vaikka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti, jos asuu yksin (ei lapsia ja lemmikkejä) edullisesti hyväkuntoisessa asunnossa, joka ei tarvitse seuraaviin vuosikymmeniin isoja remontteja, ei tarvitse autoa töissä kulkemiseen, hampaat ovat kunnossa, ei sairauksia, lääkkeitä, ei kalliita silmälaseja, joita uusittava vuosittain jne. Pärjää myös, jos on puoliso, joka maksaa kaikki asumisen kulut ym., ja se tonni jää pelkästään itselle.
No sellaisestahan tässä nyt ei ollut kyse. Asun velattomassa talossa ja minulla on auto töissä käymiseen. Viime vuonna tienasin osa-aikaisena hieman alle 28000€. Säästän ja sijoitan myös. Tämän mahdollistaa se, että totta tosiaan kulutan rahaa kuukaudessa noin tuhat euroa. Käyn hammaslääkärissä sekä uusin silmälasit kahden vuoden välein. Olen karsinut ylimääräistä, minulle tarpeetonta kulutusta, enkä millään tavalla kärsi tästä. Päin vastoin, eniten arvostan lisääntynyttä vapaa-aikaani. <3 Tämä siis aloittajalta.
Toivottavasti et sairastu yllättäen. Omat tulot oli vuosia lähes tasan samat kuin sinulla, mutta yhtäkkiä tuli sairaus joka vaikuttaa työkykyyn. Pikkasen vähemmällä pitää nyt pärjätä, sijoituksetkin alkaa huveta, kun lääkkeitä ei kela korvaa. Ikää oli sairastuessa 39 v, eli aika kauan saa sinnitellä.
Kiitos, sitä samaa toivon itsekin. Tosiaan aiemmin kokopäivätöissä tienasin lähemmäs 50t/vuosi. Olen nyt jo melkein 50v. ja on aika nauttia elämästä, joten nyt teen vähemmän töitä ihan omasta halustani. Aloituksen oli lähinnä tarkoitus herätellä muita, jotka sätkivät oravanpyörässä, että vaihtoehtojakin on. Elämä on hyvin pitkälti valintoja. Tein tosi kovasti töitä valmistumisesta näihin päiviin saakka.
Nyt tuli kyllä hyväosaisen puhetta elämän valinnoista. Jos on tottunut tulemaan vähällä toimeen, sitä pärjää yllättävän vähällä. Mutta on ihan eri asia, jos tienaa ja saa puskuria, matkusteltua, hankittua oman asunnon jne. Sen jälkeen on hieman jopa tekopyhää hurskastella, että nyt pärjään vähällä, kun on jo kaikkea.
Esimerkkinä. Olen itse ollut todella kauan elämästäni pienituloinen terveydellisistä syistä. (vaikka kovasti koitin valita toisin) Kyllä, pärjäsin vähällä ja olen aina säästänyt, jopa toimeentulotuesta, mutta ilman puolisoa ei olisi omaa asuntoa ostettu, vaikka minä käsirahan maksoinkin. Vasta nelikymppisenä kuntouduin ja pääsin kohtuullisen hyväpalkkaiseen työhön. Ja vasta nyt olen pystynyt nauttimaan myös rahan tarjoamista mahdollisuuksista, joista sinä olet nauttinut vuosikymmeniä. Kun tulot kasvaa niin on luonnollista alkaa keräämään lisäpuskuria, hankkia vaikka mökki, vaihtaa pikkasen parempaan autoon, remontoida, ostaa vihdoin ja viimein kosmetiikkaa tai vaikka paremmat talvikengät.
Siksi tuo sinun "herättely" kuulostaa jopa vähän absurdilta. Se on totta, että loppujen lopuksi elämässä tärkeintä on esimerkiksi terveys ja läheiset, mutta kyllä niidenkin ylläpitämistä (etenkin terveyden) on auttanut todella paljon jo pelkästään hyvä työterveyshuolto. Toivon mukaan olen itsekin velaton viisikymppisenä ja puskuria kertynyt mukavasti. Mutta onhan se nyt ihan hemmetin paljon helpompaa "herätellä" muita sitten, kun on jo kaikkea. Ikänsä vaikka työkyvyttömänä olleena on kyllä tottunut pieniin tuloihin, mutta siitä vähäkulutuksisesta elämästä on aika paljon helpompi nauttia, kun "takataskusta" löytyy omaisuutta ja säästöjä ja vaatekaappi on täynnä hyväkuntoisia tavaraa.
No, sinähän et minun vaatekaappini sisältöä tiedä, mutta kuulostat katkeralta! Tsemppiä sinulle.
Tulkintasi on virheellinen. Ei minulla ole syytä olla katkera, päinvastoin. Olen hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen myös siitä, että olen nähnyt elämän nurjaa puolta. Se lisää ymmärrystä siihen, että elämä ei ole vain valintoja. Ja tuurista on hirvittävän paljon myös kiinni. Ainakin itse voin myöntää, että olen elämässä ollut myös onnekas. Joku muu voi tehdä saman työn, mutta lopputulos on täysin eri. Hyväosaiset ihmiset katsovat elämää ihan eri näkökulmasta, ihan eri kokemuksesta ja vaikka he kuinka kertoisivat ymmärtävänsä, kommentit kertovat aivan muuta. Ja se on inhimillistä. En minäkään voi ymmärtää monenkaan kokemuksia, vaikka niin väittäisin.
Lisään tähän vielä, että minusta on hassua miten otit itseesi tästä kommentista, kun puhuin nimenomaan myös omasta tilanteestani. Että hyvä minunkin olisi hurskastella säästöilläni ja vaatimattomalla elämäntavalla, kun palkasta olen yhtä jos toista saanut hankittua ja puskurin kerrytettyä. Sitten eläkkeellä viimeistään (jos kaikki menee hyvin) on satojen tuhansien omaisuus niin mihinpä sitä enää rahaa tarvitsisi. Mutta en todellakaan menisi sitä sanomaan esimerkiksi ystävälle, joka on elänyt ja elää elämänsä hyvin pienillä tuloilla itsestään johtumattomista syistä. Hyväosaisena on hyvä päteä ja hyväosainen olen itsekin nykyään.
Minusta on huolestuttavaa, miten eri todellisuuksissa ihmiset elää Suomessakin nykyään. Toki ennenkin on eletty, mutta ei tässä määrin. Se tulee hyvin ilmi tässä ketjussa - osa ei ymmärrä mitä tonnilla kuussa eläminen edes tarkoittaa ja väittää että kyllähän sillä hyvin kuukauden meikit ja spa-käynnit makselee, näin kärjistettynä. Ja toiset elää köyhälistönä eikä ole varaa edes lääkkeisiin, hädin tuskin ruokaan ja vuokrayksiöön.
Vierailija kirjoitti:
nopeasti kusessa, kun vuokranantaja korottaa vähän vuokraa. Ei tuolla suurimmassa osassa suomea maksa edes vuokraa. Joo, olin parikymppisenä opiskelijana ja nuorena itsekin ihan persaukinen, mutta ei noin voi elää koko aikuiselämäänsä ja oli se nuorenakin jo ihan perseestä, kun mihinkään ei ollut varaa ja tämä käsitti myös ihan tavallisia asioita.
Eiköhän tuossa ole oletuksena, että on töissä päälle viisikymppiseksi, on maksanut asuntolainan ja lapsetkin ovat jo omillaan. Siihen mennessä on todennäköisesti hankkinut suunnilleen kaiken tarvittavan loppuiäksi. En juuri itsekään osta vuosittain vaatteita paitsi pikkusukkia ja alushousuja, vaatteisiin menee noin satanen vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran sovittelemassa uusia silmälasien kehyksiä ja yhdessä liikkeessä pienituloinen vanhus sopi silmälaseista osamaksua, ei ollut varaa maksaa kerralla. Oli varmasti nöyryyttävä tilanne, koska mitään yksityisyyttä noissa ei asiakkaalla ole. Sitten jotkut täällä irvailee, että 1000 e/kk pärjää loistavasti, mutta totuus näyttää olevan oikeassa elämässä hyvin eri.
Äläpä tee hätiköityjä johtopäätöksiä. Sillä eläkeläisellä voi olla sijoituksia, joista hän ei halunnut ottaa rahaa pois. Eläketuloilla hän sitten pystyy maksamaan silmälasit osamaksulla. Ei osamaksussa ole mitään hävettävää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on huolestuttavaa, miten eri todellisuuksissa ihmiset elää Suomessakin nykyään. Toki ennenkin on eletty, mutta ei tässä määrin. Se tulee hyvin ilmi tässä ketjussa - osa ei ymmärrä mitä tonnilla kuussa eläminen edes tarkoittaa ja väittää että kyllähän sillä hyvin kuukauden meikit ja spa-käynnit makselee, näin kärjistettynä. Ja toiset elää köyhälistönä eikä ole varaa edes lääkkeisiin, hädin tuskin ruokaan ja vuokrayksiöön.
En kyllä ole nähnyt yhtään kommenttia missä joku väittäisi eläneensä tonnilla kuussa koko elämänsä ja maksaneensa siitä omakotitalon ja spa-reissut. Kaikki on kertoneet että on ollut töitä joilla lainat ja muut on maksettu siihen malliin että nyt pärjäisi jo tonnilla kuussa jos tarvitsee tai haluaa. Tuo mainitsemasi "köyhälistö" (hirveä sana ihmisistä) ei vaan nyt halua lukea sitä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä yksi terve aikuinen saa elämän välttämättömyydet hankittua, joka kuukausi, kun vaan perus riittää kaikessa: asuminen, laskut, ruoka, ehkä joku yksinkertainen harrastus. Kulkee kävellen tai pyörällä ja käyttää samoja vaatteita vuosia tai jopa kymmenen vuotta. Ei käy "missään", tapaa esim. ystäviä kotona tai ulkoillessa.
Joo hyi saatana. Onneks ei ole pakko elää noin.
Et maininnut ikääsi, mutta monesti jossain vaiheessa huomaa, että ei tarvitse tuon enempää.
Elämä on valintoja, toki myös tuurilla osuutensa. Meille kelpasi duunariammatit ja -työt, vaatimattomampi talo maalta, kumpikaan ei halua rantalomalle aurinkoon tai harrasta mitään hirmukallista... Kyllä se työssäkäynti täällä vaatii monesti myös uhrauksia, monessa perheessä toinen tekee reissutyötä eikä se työttömyys, pätkätyöt ja sairaus ole harvinaisia, siinä kohtaa on hyvä jos lainaa ei enää ole ja elämisen on saanut järjestettyä halvaksi.