Mitä pelkäsit lapsena

Äitiäni ja kummituksia.

Pelkäsin kaikkia ja aloin jankuttaa persuista.

Sotaa. Se pelko on tosin vieläkin voimassa

Hukkumista, piikkejä, käärmeitä, ahdistelevia miehiä.

Pelkäsin persuja ja pelkään edelleenkin. Olen lapsesta asti pelännyt itseäni viisaampia ja vahvempia.

Kuolemaa, pelkään sitä yhä.

Hämähäkkejä. Nykyisin pelkään vain joitakin niistä, mikä sinällään on aika hölmöä kun hämppyjä ne kaikki on mutta tietynlaiset aiheuttaa yhä kammoa ja sitten taas jotkut toisenlaiset ei :'D.

Vihreää kättä kauhutarinasta jonka isoveljeni minulle kertoi.

Liikuntatunteja

Luurankoja! 😱

Yövaloa. Se oli kammottava punertava valo. 

Hiirenloukkua.

Tulipaloa. Mietin aina, etten pääsisi huoneestani pois, jos tulisi tulipalo, koska se oli yläkerrassa kaukana portaista ja ikkuna oli pieni ja kapea, enkä mahtuisi siitä ulos.

Puliukkoja, ikkunasta ulos katsomista yöllä varsinkin syksyisin, kun puiden oksat varjoineen värisivät, sängyn alla lymyilevää pahaa hahmoa, vietnamin sotaa kuvitellen millaista olisi jos Suomeen syttyisi sota, hautojen näkemistä.

Ufoja ja avaruusolentoja. Asuttiin maalla syrjäseudulla ja muistan vieläkin, kun sukulaisen luo mentiin sellaisen keskellä metsää olevan ison kentän tai niityn poikki. Joskus mun piti mennä pimeällä sinne sukulaisen luokse, ja olin ihan pakokauhussa juoksemassa siellä metsässä ja niityllä, välillä uskalsin katsoa taivaalle että näkyykö siellä mitään. Pelkäsin myös sitä, että ikkunasta katsoo avaruusolento sisään, halusin välttämättä omaan huoneeseen peittävät verhot ja laitoin ne kiinni heti kun alkoi hämärtämään.

Mä pelkäsin vihaista mielikuvituskoiraa joka asui mun sängyn alla

MInä pelkäsin mörköjä, paholaisia ja että joku kurkkii ikkunasta, välillä pelkäsin isää, koska hän oli sellainen nopeasti hermostuvaa sorttia, yleensä lempeä, mutta välillä hän oli pelottava. 

Hevosia. Isoja ja arvaamattomia

Vierailija kirjoitti:

Puppaa 👴🏻

Miksi tätä on alanuoletettu?

Vierailija kirjoitti:

Pimeää kotia ja siellä luultavasti vaanivaa murhamiestä.

Tuonkaltainen mörkö/ryöstäjä pimeässä pelko on pikkulapsilla melko yleinen. Itsekkin reippaasti alle kouluikäisenä joskus kurkistin sänkyni alle ennen nukahtamistani, kun menin omaan sänkyyni nukkumaan ennen kuin äitini sammutti valot. 

Tämä on ehkä epäloogisin pelko ikinä.

Kun olin mummolassa yötä, suunnilleen kilometrin päässä oli suuri tie, mistä kuului autojen ääntä taukoamatta.

Se suhahtelun ääni, kun autot menivät yöllä ohi oli kammottavaa, enkä välillä saanut nukuttua sen takia.

Sitä, että pimeässä vaanii joku pelottava tai pahaa tekevä ihminen/eläin/muu olio

Minä pelkäsin aika paljon kaikkea. Yksin nukkumista, kummituksia, pimeää, ikkunoita pimeällä, sängynalla olevia olioita, varjoja, ja sitä, että jokin kamalan televisio-ohjelman otukset tulevat yön pimeydessä.

Faith kirjoitti:

Monia asioita. Olin arka ja jopa pelokas lapsi. Hiljattain törmäsin YouTubessa 1970-80-luvun The Muppet Show:n alkutunnukseen. Vieläkin tuli ahdistunut olo kun muistin miten pelkäsin sitä lapsena. Ne nuket olivat niin omituisen näköisiä, rääkyviä ja hallitsemattomasti liikkuvia. 

 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Muppet Show pelottava? Kaikkea muuta. Hauska kuin mikä oli jo lapsena.