Lue keskustelun säännöt.
Te, ketkä epäröitte lasten tekoa, mutta teitte silti, niin millaisia ajatuksia teillä on nyt?
09.03.2026 |
Olen 32-vuotias nainen ja seurustellut mieheni kanssa kolmisen vuotta.
En ole koskaan kokenut palaavaa halua äidiksi, mutta en koskaan ole kokenut palaavaa halua oikein mihinkään asiaan. Arki on perus töitä, harrastuksia ja miehen kanssa olemista ja joskus harvoin ystävien/perheen näkemistä. En ole haaveilijatyyppi, enkä uraihminen. En myöskään ole yhtään "FOMO" ihminen, joka pelkää, että missaa jotain ylipäätään elämässä tai jäisin jostain paitsi.
Tiedän lukemattomia ihmisiä, ketkä ovat ryhtyneet äidiksi ilman sen kummempaa halua ja kyllä heillä aina äidin rakkaus on syntynyt.
Tiedän toki myös ihmisiä, ketkä ovat pienestä pitäen tunteneet halua äidiksi ja ovatkin nuorina äidiksi ryhtyneet.
Tiedän lapsettomia, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia ja tyytyväisiä siihen.
Ylipäätään uskon, että lapseton sekä lapsellinen ihminen on varmaan päällisin puolin yhtä onnellinen, joskin lapsellisen ihmisen elämä on varmasti tunnerikkaampaa ja merkityksellisempää ja rakkauden ja huolen täyttämää. Lapsettoman ihmisen elämä on erilaista, mutta myös onnellista.
On erittäin vaikea kuvitella tilanne, että "Pystytkö kuvitella tilanteen, missä kodissasi olisi huutava lapsi, jolle annat kaiken aikasi." Eihän sellaista tilannetta voi kuvitella. Äidiksi kasvetaan ja tottakai vauvaan vatsassa kiintyy ja kun hän syntyy, on yleensä ihminen rakennettu niin, että kyllä vauvaan aina rakastuu, ennemmin tai myöhemmin. Ja siitä tulee yhtäkkiä tärkeämpi, kuin sinä itse.
En tiedä, tosi vaikeaa on päättää, haluaako lasta vai ei.
Onko teistä joku epäröinyt lasten saantia, mutta kun lapsi/lapsia on syntynyt, niin miettinyt, että lasten saanti on ollut parasta elämässä ja olisinpa ymmärtänyt tehdä ne vaikka aikaisemmin?
Kommentit (60)
Uskon että Ap:lla voi biologinen kello tikittää. Ihan fiksua olisi tehdä lapsia.
Myöhemmin aika voi ajaa ohi. Esim. Urpilainen saattoi miettiä aiemminkin ja sitten päätyi adoptoimaan. Hienoa sekin mutta kannattaa toimia ajoissa.
Itse sain vanhemmalla iällä hedelmöityshoitojen avulla. Parisuhde oli vakaalla pohjalla vasta iäkkäämpänä. Yrittäessä meni yllättävän monta vuotta.
Olisinko saanut 2 jos olisin aloittanut aikaisemmin, vaikka 32-vuotiaana? Ei voi tietää.
Äitini sai minut melko vanhana, ehkä kuitenkin 35-vuotiaana tms mutta mielsin ettei ihan nuorena. Siksi pitkään oletin että suvussa sopisi tehdä lähellä neljää kymppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellisin kysymys on voiko saada lapsia. Ei tiedä ennen kuin yrittää tai käy tutkimuksissa.
Lainaus ei toimi, mutta montahan lasta tällä 19. kommentin kirjoittajalla on?
Nuorempana en todellakaan halunnut lapsia, mutta sitten mieli alkoi muuttua. Sain ensimmäisen lapsen 29-vuotiaana ja toisen 31-vuotiaana. Molemmat olivat haluttuja ja suunniteltuja lapsia, ja ovat parasta mitä elämässä voi olla. En ole erityinen hoivaajatyyppi enkä voisi ajatellakaan uraa esimerkiksi päiväkodissa tai toisten lasten hoitajana, mutta nautin kyllä silti omien lasten kasvattamisesta. Nyt kun molemmat omat lapset ovat jo omillaan, nautin taas vapaudesta.
Muista nyt ennen kuin kokeilet, että helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi on lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäröin vahvasti. Nyt ottaa nuppiin ihan huolella, että tuli lisäännyttyä. Joka ikinen päivä sama muksujen väninä ja kinastelu. Melko nihkeästi omaa aikaa. Lapset ottavat enemmän kuin antavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa pohtinut, mutta pelottaa, että elämästä tulisi rakkaudesta huolimatta painajaista, koska tarvitsen melko paljon omaa aikaa. Se, että lapsi/lapset olisivat läsnä aivan koko ajan, ja olisi oltava koko ajan sosiaalinen, tuntuu ahdistavalta. Erityistä hoivaamisen tarvettakaan minulla ei ole, vaikka vauvoista pidänkin.
Se lapsuus, jossa lapset ovat läsnä koko ajan on niin lyhyt aika elämäste, että sen vuoksi ei kannata jättää lapsia tekemättä.
Näin sanoo mummo, jonka lapsenlastenkin lapsuus hurahti ninn nopeasti ohi.
Oikein hyvä ja jopa parempi lapsuus voi olla, vaikka lapset eivät olisi läsnä ihan koko ajan. Kaikille osapuolille on varmasti parasta, että myös äiti voi hyvin ja saa sen verran omaa aikaa kuin hyvinvointi vaatii. Kun voi hyvin, jaksaa olla hyvä äiti. Lapsuus on todellakin ihmisen elämänkaaressa lyhyt aika, ja siitä vielä se pikkulapsiaika on erityisen lyhyt. Siihen kannattaa panostaa. Sanoo toinen mummo, joka myös seurailee lapsenlapsen nopeaa kasvamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista nyt ennen kuin kokeilet, että helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi on lisääntyä.
Sanoo vela? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Epäröin vahvasti. Nyt ottaa nuppiin ihan huolella, että tuli lisäännyttyä. Joka ikinen päivä sama muksujen väninä ja kinastelu. Melko nihkeästi omaa aikaa. Lapset ottavat enemmän kuin antavat.
Hanki oma harrastus tai mieluinen sivutyö. Lapset siksi aikaa miehen hoitoon, tai jos olet yh, hankit hoitajan. Jos lasten hoito ottaa nuppiin, se ei ole teidän kenenkään etu. Puhalla peli poikki ja tee asialle jotain. Vastuu on sinulla, olet porukassa se aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista nyt ennen kuin kokeilet, että helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi on lisääntyä.
Sanoo vela? Niinpä.
Miksi vanhemmat ei sitten osaa tai halua kasvattaa muksujaan käytöstavoille? Julkisissa paikoissa lapset huutaa,kiljuu, juoksentelee,sotkee, vanhemmat leikkii kuuromykkäsokeaa samalla kun mukula kiipeää vaarallisesti kaiteen yli haluaako ne pääsyä eroon muksustaan? Mene ja tiedä?:D
Suoraan sanottuna jos olisi tiennyt että tämä lapsi tulee olemaan luonteeltaan aika hankala,temperamenttinen tavaroidenpaiskoja niin olisin jättänyt tekemättä. Viimeksi olen nukkunut heräämättä tunnin välein ja nukkumatta pätkissä 4-5 vuotta sitten ennen lapsen syntymää ,lapsen isä ei jaksanut eikä kestänyt arkea vaikka muka itse halusi myös lasta lähti lätkimään eikä ole ollut yhteydessä reiluun vuotee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pystytkö kuvitella tilanteen, missä kodissasi olisi huutava lapsi, jolle annat kaiken aikasi."
Hetkellisesti juu, mutta eihän tuollaista tilannetta voi olla pitemmän päälle. Lapsi itkee siksi, koska ei osaa puhua eikä muulla tavoin ilmaista itseään. Normaalitilanteessa lapselle tarvitse antaa kaikkea aikaa. Minulla yksi lapsista huusi kerran oikein huutamalla, eikä ollut nälkä, jano tai muu selkeä syy, niin vein hänet lääkäriin ja löytyi virtsatieinfektio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista nyt ennen kuin kokeilet, että helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi on lisääntyä.
Sanoo vela? Niinpä.
Miksi vanhemmat ei sitten osaa tai halua kasvattaa muksujaan käytöstavoille? Julkisissa paikoissa lapset huutaa,kiljuu, juoksentelee,sotkee, vanhemmat leikkii kuuromykkäsokeaa samalla kun mukula kiipeää vaarallisesti kaiteen yli haluaako ne pääsyä eroon muksustaan? Mene ja tiedä?:D
Niin, kaikki vanhemmat ei kasvata lapsiaan, eivätkä kaikki aikuisetkaan osaa käyttäytyä. Olen myös nähnyt lapsettoman aikuisen miehen, joka pysäköi pikkulapsiperheille tarkoitetulle pysäköintipaikalle, ja toisen aikuisen, joka otti itselleen lentokoneessa hetkeksi tyhjilleen jääneen paikan, kun lapsi oli hetken vanhempansa sylissä. Itsekkyydellä ei aina ole rajoja, ja riippuu ihmisestä, miten hän ottaa huomioon muut ihmiset. Kaikki eivät siihen kykene, niin mitenpä he sitä lapsilleenkaan opettaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 31-vuotiaaksi varma etten halua lapsia saati naimisiin. En siis koskaan ollut halunnut mitään ydinperhettä jne. Ajatus kuitenkin muuttui ja sain ensimmäisen lapseni 32-vuotiaana. Ei mulla mitään vauvakuumetta tai pakottavaa tarvetta saada lapsi ollut, mutta päätettiin kuitenkin kumppanin kanssa perustaa perhe. En ole mikään äitityyppi ollut koskaan, mutta kyllähän se oma lapsi on paras asia maailmassa. Raskasta on nyt kun esikoinen on 3vee ja toinen on tulossa, mutta ei tätä siltikään vaihtaisi pois vaikka välillä väsyttää ja jurppii.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna jos olisi tiennyt että tämä lapsi tulee olemaan luonteeltaan aika hankala,temperamenttinen tavaroidenpaiskoja niin olisin jättänyt tekemättä. Viimeksi olen nukkunut heräämättä tunnin välein ja nukkumatta pätkissä 4-5 vuotta sitten ennen lapsen syntymää ,lapsen isä ei jaksanut eikä kestänyt arkea vaikka muka itse halusi myös lasta lähti lätkimään eikä ole ollut yhteydessä reiluun vuotee
Ei vaikuta aivan normaalilta. Toivottavasti olet hakenut apua. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista nyt ennen kuin kokeilet, että helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi on lisääntyä.
Sanoo vela? Niinpä.
Miksi vanhemmat ei sitten osaa tai halua kasvattaa muksujaan käytöstavoille? Julkisissa paikoissa lapset huutaa,kiljuu, juoksentelee,sotkee, vanhemmat leikkii kuuromykkäsokeaa samalla kun mukula kiipeää vaarallisesti kaiteen yli haluaako ne pääsyä eroon muksustaan? Mene ja tiedä?:D
Miksi vela vastaa sellaiseen kysymykseen, joka esitetään niille, jotka ensin eivät halunneet lapsia, mutta tekivät silti? Jonkun itsekkään velan on näköään pakko kommentoida joka ketjuun, mikä liittyy lasten hankintaan, ja tuputtaa omaa näkemystään, liittyi aiheeseen tai ei. Opettele ensin itse käyttäytymään ja kasva aikuiseksi.
Minä epäröin pitkään lapsia ja myös sitä, olisiko minusta äidiksi. Sain lapseni 34- ja 36-vuotiaana. Olen todella onnellinen, että uskalsin. Äitiys on ollut paljon enemmän kuin osasin ajatella. Se on ollut ihanaa, ihmeellistä, kamalaa, raastavaa, hyvin monenkirjavaa. En osaa sitä kaikkea edes pukea sanoiksi, koska se on niin syvä kokemus. Se on muuttanut minua ihmisenä, ja siinäkin on sekä hyvät että huonot puolet.
Ajattelen, että omalla kohdalla tämä oli hyvä näin, en ajattele, että olisinpa saanut lapsia nuorempana.
Samaan aikaan pystyn kuvittelemaan myös elämää, jossa en olisi saanut lapsia lainkaan. Minulle lapsettomuus olisi ollut varmasti lopulta syvä suru, mutta jos olisin sen saanut työstettyä, uskon, että eläisin hyvin onnellista elämää myös lapsettomana. Ei huono vaihtoehto sekään, kunhan sen valitsee ja/tai hyväksyy jossain kohtaa eikä vain jää roikkumaan päättämättömään välitilaan.
Joka tapauksessa kannattaa uskaltaa valita asioita elämässään. Hyvin se menee.
Mietin asiaa ihan liikaa, kunnes 32 v tulikin vahinkoraskaus, ja se oli elämäni paras vahinko. Alkuun pelotti, enkä kokenut olevani valmis äidiksi, mutta kyllä se rakkaus kasvoi ja tosi vahvaksi Tajusin, että olisin halunnut enemmänkin lapsia, mutta sen jälkeen ei enää ehtinytkään tärpätä kuin kerran, ja lapsiluku jäi kahteen.
Epäilijät ja miettijät ovat kyllä yleensä hyviä vanhempia! Ja elämä ei lopu lasten saamiseen, vaikka jotkut asiat vähäksi aikaa jäävätkin tauolle, vaan jälkikäteen ajatellen lapset olivat pieniä tosi lyhyen aikaa. Kai nämä ovat kliseitä mutta itse koettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista nyt ennen kuin kokeilet, että helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi on lisääntyä.
Sanoo vela? Niinpä.
Miksi vanhemmat ei sitten osaa tai halua kasvattaa muksujaan käytöstavoille? Julkisissa paikoissa lapset huutaa,kiljuu, juoksentelee,sotkee, vanhemmat leikkii kuuromykkäsokeaa samalla kun mukula kiipeää vaarallisesti kaiteen yli haluaako ne pääsyä eroon muksustaan? Mene ja tiedä?:D
Miksi vela vastaa sellaiseen kysymykseen, joka esitetään niille, jotka ensin eivät halunneet lapsia, mutta tekivät silti? Jonkun itsekkään velan on näköään pakko kommentoida joka ketjuun, mikä liittyy lasten hankintaan, ja tuputtaa omaa näkemystään, liittyi aiheeseen tai ei. Opettele ensin itse käyttäytymään ja kasva aikuiseksi.
Kirjoittaa ihminen joka käyttäytyy itse asiattomasti toivottavasti lapsesi eivät ole samanlaisia kiusaajia ja solvaajia. Pikku vinkki: tällä palstalla käy monta sataa eri henkilöä ja joku muu voi vastata samaan viestiin jos et sitä tiennyt.
No oletettavasti tuo on kuitenkin parempi kuin se tilanne että mies olisi paikalla, jos kerran lähti menemään. Itse lähdin koska miehen väkivalta minua kohtaan kävi käsittämättömän suureksi, kun hoivasin lasta niinkuin naisen ja äidin kuuluu. Pettämistä, mustamaalaamista, suoraa ja epäsuoraa väkivaltaa, viranomaisväkivaltaa, whatnot... Hän teki elämästäni helvettiä, sillä ei kestänyt todellisuutta, että miehen rooli tuossa vaiheessa on pääasiassa bread winner. Halusi olla huomion keskipisteenä ja mm. imettää vauvaa. Teki kaikkensa, jotta luonnollinen äitiys epäonnistuisi ja haittasi sitä kaikin mahdollisin tavoin. Fetisoi esimerkiksi siskonsa vauvaa, jota pääsi imettämään, kun sisko "epäonnistui" imettämisessä. Todennäköisesti siis tämänkin äitiys vaan sabotoitiin, jotta mies pääsi narsisteileimaan jonain lapsenpelastajana :(