Miksi ihmiset elävät tunteella vaikka on mahdollisuus elää järjellä

Vasemmistolaisuus ja naissukupuoli altistavat tuolle mahdollisuudelle.

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Tunteiden varassa äänestyspäätöksen tekeminen on vaarallista. Naiset äänestävät tunneperäisesti Vihreitä ja Vasemmistoliittoa sekä pitävät "Meillä on unelma" mielenosoituksia pelastaakseen muslimireppanat hoivaviettinsä vuoksi. Sitten kun nämä pelastettavat alkavat ahdistelemaan ja raiskailemaan takseissa ja muualla naisia niin naiset eivät tunnesyistä uskalla protestoida asiaa vaan vaativat naistentaksia ja syyttävät siitä kaikkia miehiä koska pelkäävät sanoa tosiasioita ääneen. Itse kuitenkin halusivat että tilanne kehittyy tähän suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Myös pissahätä on tunne, joten järjellä voi aamulla valita, kusaiseeko sänkyynsä vai nouseeko ylös ja menee vessaan. Ketjun aloittaja taisi kuitenkin tarkoittaa jotain muuta.

 Mä pidän itseäni enemmän järki-ihmisenä kuin tunneihmisenä. Kun on jotain asioita, joissa tiedän itsessäni tunteiden saavan vallan, mun järkeni sanoo, että älä edes ryhdy siihen. Konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että joitain vuosia sitten yksi kaverini ehdotti mulle, että lähtisin hänen mukaansa viemään itärajan taakse koiratarhalle ruokia, lääkkeitä jne. Lahjoitin aika paljon rahaa tähän hyväntekeväisyyteen, mutta en halunnut lähteä paikan päälle. Sanoinkin kaverilleni, että nounou, koska sun autoosi ei mahdu ne parisataa koiraa, jotka mä toisin sieltä - tunteideni vuoksi - kotiin. Eikä mun asuntoonikaan mahtuisi paria sataa koiraa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Myös pissahätä on tunne, joten järjellä voi aamulla valita, kusaiseeko sänkyynsä vai nouseeko ylös ja menee vessaan. Ketjun aloittaja taisi kuitenkin tarkoittaa jotain muuta.

 Mä pidän itseäni enemmän järki-ihmisenä kuin tunneihmisenä. Kun on jotain asioita, joissa tiedän itsessäni tunteiden saavan vallan, mun järkeni sanoo, että älä edes ryhdy siihen. Konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että joitain vuosia sitten yksi kaverini ehdotti mulle, että lähtisin hänen mukaansa viemään itärajan taakse koiratarhalle ruokia, lääkkeitä jne. Lahjoitin aika paljon rahaa tähän hyväntekeväisyyteen, mutta en halunnut lähteä paikan päälle. Sanoinkin kaverilleni, että nounou, koska sun autoosi ei mahdu ne parisataa koiraa, jotka mä toisin sieltä - tunteideni vuoksi - kotiin. Eikä mun asuntoonikaan mahtuisi paria sataa koiraa. 

Lammas ei tiedä mitä tunteet ovat :D

Järjellä täs on menty jo yli 10 vuotta 😎

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Myös pissahätä on tunne, joten järjellä voi aamulla valita, kusaiseeko sänkyynsä vai nouseeko ylös ja menee vessaan. Ketjun aloittaja taisi kuitenkin tarkoittaa jotain muuta.

 Mä pidän itseäni enemmän järki-ihmisenä kuin tunneihmisenä. Kun on jotain asioita, joissa tiedän itsessäni tunteiden saavan vallan, mun järkeni sanoo, että älä edes ryhdy siihen. Konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että joitain vuosia sitten yksi kaverini ehdotti mulle, että lähtisin hänen mukaansa viemään itärajan taakse koiratarhalle ruokia, lääkkeitä jne. Lahjoitin aika paljon rahaa tähän hyväntekeväisyyteen, mutta en halunnut lähteä paikan päälle. Sanoinkin kaverilleni, että nounou, koska sun autoosi ei mahdu ne parisataa koiraa, jotka mä toisin sieltä - tunteideni vuoksi - kotiin. Eikä mun asuntoonikaan mahtuisi paria sataa koiraa. 

Lammas ei tiedä mitä tunteet ovat :D

Minä kyllä tiedän, mitä tunteet ovat. Mutta jotkut tekee asioita ihan vaan sen tunteen vetäminä ja jotkut taas ajattelevat järjellä, että ei kannata - ainakaan tässä tilanteessa X - antaa tunteiden vaikuttaa omaan toimintaan.