Syvä, pitkäkestoinen masennus, toimintakyvyttömyys, näköalattomuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole masentunut, mutta kokisin, että muiden ihmisten pitäisi arvostaa masentuneita enemmän. Mikä pointti siinä muutenkaan on, että jotain ihmistä aletaan karttaa ja jätetään yksin. Ei kukaan parane sillä, että hänelle nauretaan - lasku nauramisesta tulee lopulta naurajalle itselleen (korkeammat verot, korkeammat eläkemaksut). Nähkää kokonaisuus.

Masentunut voi karttaa seuraa ihan itse. Ei siinä tilassa jaksa enää muita ihmisiä. 

Siinä voi olla kyse siitä, että häpeää itseään ja kokee arvottomuutta. Ajattelee, että muutkaan eivät arvosta.

Mutta tavallaan tottahan tuo on

Masentavaa luettavaa: Liisa Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika

Elämä kiertyy nykyisin vahvasti yksilön itsensä ympärille: Ihmisen pitää olla kiinnostunut ensisijaisesti omasta itsestään. Hänen velvollisuutensa on tuoda itseään esille ja kerätä tykkäyksiä. Menestys on vain omasta itsestään kiinni ja niin on myös menestymättömyys.

Monia nykyajan hyveistä pidettiin ennen narsismin tunnuspiirteinä. Kun tavallinen ihminen yrittää pärjätä vallitsevien yltiöyksilöllisyyttä suosivien ihanteiden mukaan, hän alkaa voida huonosti. Suurimpina kärsijöinä ovat nuoret, joiden mielenterveyden haasteet ovat räjähtäneet käsiin. Samaan aikaan julkisen tilan on täyttänyt toistensa päälle huutavien riitapukarien kuoro, mikä on tehnyt yhteistyöstä vaikeaa. Kuinka tässä näin kävi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole masentunut, mutta kokisin, että muiden ihmisten pitäisi arvostaa masentuneita enemmän. Mikä pointti siinä muutenkaan on, että jotain ihmistä aletaan karttaa ja jätetään yksin. Ei kukaan parane sillä, että hänelle nauretaan - lasku nauramisesta tulee lopulta naurajalle itselleen (korkeammat verot, korkeammat eläkemaksut). Nähkää kokonaisuus.

Masentunut voi karttaa seuraa ihan itse. Ei siinä tilassa jaksa enää muita ihmisiä. 

Siinä voi olla kyse siitä, että häpeää itseään ja kokee arvottomuutta. Ajattelee, että muutkaan eivät arvosta.

Mutta tavallaan tottahan tuo on

Masentuneesta ei hyötyä kenellekään, ja nykyään on ihan suositus, että kaverit valikoidaan sen mukaan, kenestä on eniten hyötyä itselle. Pitää verkostoitua ja tuoda itseään esille. Masentunut on sellaisessa menossa pelkkää turhaa painolastia ja häpeän aihe myös kavereilleen. Eivät kehtaa sellaisen seurassa esiintyä, joku voisi nähdä ja mitä siitä seuraisi, oma status tippuisi pohjamutiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa viikossa harrastat hikoilua aiheuttavaa liikuntaa? Tämä ei ole kettuilua.

Otsikossa lukee aloitekyvyttömyys, luuletko todella että ap noin vain hyppää lenkkareihin ja menee lenkille yms? Tiedätkö mitä aloitekyvyttömyys tarkoittaa ja miten vaikeaksi se voi mennä masennuksen takia?

Mä tiedän, mutta vedin ne lenkkarit väkipakolla jalkaan ja sitten vaan askelta toisen eteen. Puoli vuotta kun jaksoin joka ikinen päivä niin eipä ole enää masennusta ja sain siellä lenkkipolulla ensin uusia tuttavia ja lopulta ystäviä. Nyt menee hyvin. 
Vaikeampaa minulle oli käydä suihkussa ja huolehtia kodista. Se lenkkeily antoi edes yhden henkireiän. Kun sain lenkin sujumaan pystyin käymään suihkussa ja aloitin sitten vähän kerrassaan huolehtia kodistakin.

Onko sinulla urheilutaustaa ennen tuota? Itselläni on juoksusta taustaa sen verran että joku "lenkkareiden jalkaan veto" ja päämärätön höntsälenkkeily olisivat olleet ihan vihoviimeisiä ja johtaneet itselläni vielä pahempaan itsensä tarkkailuun ja oloon että että enkö hemmetti osaa enää tätäkään. Pahimpina masennuskausina urheilusta tuli niin järkyttävä ahdistus että kävin muutaman kerran kuntosalin vessassa oksentamassa. Koin että kaikki tarkkailivat minua jos urheilin. Terapeutti ihan suositteli että minun tapauksessani pitäisi pitää taukoa liikunnasta ja antaa kehon levätä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt yhtään itse keksii mistä se masennus johtuu ja yrittää tehdä sille jotain.

Jos olisi helposti ratkaistavissa, ihminen olisi sen todennäköisesti tehnyt jo. 

Keltikangas-Järvisen kirja oli super hyvä, tarjosi paljon ajateltavaa. Niin paljon on pielessä nykykulttuurissa lasten kasvatuksesta alkaen ja Suomeen rantautuneessa amerikkalaisessa henkilöbrändäyksessä, somessa, kiusaamiskulttuurissa ja siinä, miten väärin kohtelemme niitä, jotka eivät istu nykyisen mallikansalaisen muottiin.

Mitään ei vieläpä pysty tekemään koska kela ja työkkäri estää, jos teet mitään, menetät tuet, mutta et kyllä pysty elämäänkään niillä tuilla, pelkkää hidasta kitumista se on, apaattisena vaan tuijotella seiniä kotosalla jokaikinen päivä, tunti ja minuutti!! Nukkuessa olet enemmän vapaa kun unissasi olet vapaa yhteiskunnan kahleista!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on taas oppikirjaesimerkki siitä, kuinka suomalaiset ei ymmärrä mistään mitään. Hilipatipippaa vastauksia, mutta jatkakaa toki, onhan tämäkin eräänlaista huonoa viihdettä.

-eri-

Samaa olin just tulossa sanomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sähköhoito tai rakastuminen auttaa. Vaikka ei siihen vakavaan oikein auta mikään, töitä saa tehdä, että lääkkeillä saa hinattua sen edes keskivaikeaksi. Helpompi estää ajoissa lääkkeillä, vaikeasta masennuksesta ei välttämättä nousta elävien kirjoihin.

Rakastuminen auttaa ja itse asiassa parantaa masennukseni aina täysin, mutta toisen epäröinti suhteessa laukaisee traumat uudestaan ja se epäröinti tulee jossain vaiheessa suhdetta naiselle aina. Miksei se toinenkin voisi vaan olla ja nauttia suhteesta ilman jatkuvaa vatulointia.

m 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa viikossa harrastat hikoilua aiheuttavaa liikuntaa? Tämä ei ole kettuilua.

Otsikossa lukee aloitekyvyttömyys, luuletko todella että ap noin vain hyppää lenkkareihin ja menee lenkille yms? Tiedätkö mitä aloitekyvyttömyys tarkoittaa ja miten vaikeaksi se voi mennä masennuksen takia?

Mä tiedän, mutta vedin ne lenkkarit väkipakolla jalkaan ja sitten vaan askelta toisen eteen. Puoli vuotta kun jaksoin joka ikinen päivä niin eipä ole enää masennusta ja sain siellä lenkkipolulla ensin uusia tuttavia ja lopulta ystäviä. Nyt menee hyvin. 
Vaikeampaa minulle oli käydä suihkussa ja huolehtia kodista. Se lenkkeily antoi edes yhden henkireiän. Kun sain lenkin sujumaan pystyin käymään suihkussa ja aloitin sitten vähän kerrassaan huolehtia kodistakin.

Johan taas Vitsin murjaisit. Oikeasti menit viinapullon kanssa sohvan nurkkaan. 

Olen itse vakavasti masentunut, mutten voisi kuvitellakaan alkavani taakaksi jollekin terveelle ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vakavasti masentunut, mutten voisi kuvitellakaan alkavani taakaksi jollekin terveelle ihmiselle. 

Zzz kaikkia kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköhoito tai rakastuminen auttaa. Vaikka ei siihen vakavaan oikein auta mikään, töitä saa tehdä, että lääkkeillä saa hinattua sen edes keskivaikeaksi. Helpompi estää ajoissa lääkkeillä, vaikeasta masennuksesta ei välttämättä nousta elävien kirjoihin.

Rakastuminen auttaa ja itse asiassa parantaa masennukseni aina täysin, mutta toisen epäröinti suhteessa laukaisee traumat uudestaan ja se epäröinti tulee jossain vaiheessa suhdetta naiselle aina. Miksei se toinenkin voisi vaan olla ja nauttia suhteesta ilman jatkuvaa vatulointia.

m 

Ei se vakavaan masennukseen auta. Tunteet siinä sen verran latistuneet, ettei oma hyvinvointi kiinnosta ja kuoleman toiveet jokapäiväisiä, kuka sellaiseen muka rakastuisi?

Miksi mulle ei puhuta nätisti? 

Vierailija kirjoitti:

Masentavaa luettavaa: Liisa Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika

Elämä kiertyy nykyisin vahvasti yksilön itsensä ympärille: Ihmisen pitää olla kiinnostunut ensisijaisesti omasta itsestään. Hänen velvollisuutensa on tuoda itseään esille ja kerätä tykkäyksiä. Menestys on vain omasta itsestään kiinni ja niin on myös menestymättömyys.

Monia nykyajan hyveistä pidettiin ennen narsismin tunnuspiirteinä. Kun tavallinen ihminen yrittää pärjätä vallitsevien yltiöyksilöllisyyttä suosivien ihanteiden mukaan, hän alkaa voida huonosti. Suurimpina kärsijöinä ovat nuoret, joiden mielenterveyden haasteet ovat räjähtäneet käsiin. Samaan aikaan julkisen tilan on täyttänyt toistensa päälle huutavien riitapukarien kuoro, mikä on tehnyt yhteistyöstä vaikeaa. Kuinka tässä näin kävi?

Tämä. Niin tämä.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on ymmärretty usein väärin.

 

Usein se tulkitaan ikään kuin taudiksi, jonka oireisiin ei ole mahdollista vaikuttaa.

 

Todellisuudessa sen taustalla on elimellisiä, psykologisia, sosiaalisia ja elämänhistoriaan liittyviä syitä. Osalla masennus liittyy fyysiseen sairastavuuteen ja elintapapulmiin.

 

Usein lietsotaan puhetapaa, että ihminen  on kokonaan sairauden armoilla eikä voi mitenkään vaikuttaa tilanteeseen. Ratkaisuksi tarjotaan vakavan masennuksen hoitoja kuten lääkkeitä ja sähköshokkeja. Liikunta, terveellinen ravinto, uni, harrastukset j sosiaaliset suhteet unohdetaan ja odotetaan ratkaisua ulkoa käsin.

Oma masennukseni johtuu sosiaalisista suhteista tai niiden vähäisyydestä. Sille ei kukaan ulkopuolinen mahda mitään. Omat yritykset päättyneet aina pettymykseen. Täysin yksin en ole, mutta yksinäinen silti todella usein. Introvertti olen ollut aina, yksinäisyys tullut mukaan eron/erojen myötä.

M46

Vierailija kirjoitti:

Sähköhoito tai rakastuminen auttaa. Vaikka ei siihen vakavaan oikein auta mikään, töitä saa tehdä, että lääkkeillä saa hinattua sen edes keskivaikeaksi. Helpompi estää ajoissa lääkkeillä, vaikeasta masennuksesta ei välttämättä nousta elävien kirjoihin.

En mä ainakaan masentuneena voi rakastua. Olen tunnekylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on ymmärretty usein väärin.

 

Usein se tulkitaan ikään kuin taudiksi, jonka oireisiin ei ole mahdollista vaikuttaa.

 

Todellisuudessa sen taustalla on elimellisiä, psykologisia, sosiaalisia ja elämänhistoriaan liittyviä syitä. Osalla masennus liittyy fyysiseen sairastavuuteen ja elintapapulmiin.

 

Usein lietsotaan puhetapaa, että ihminen  on kokonaan sairauden armoilla eikä voi mitenkään vaikuttaa tilanteeseen. Ratkaisuksi tarjotaan vakavan masennuksen hoitoja kuten lääkkeitä ja sähköshokkeja. Liikunta, terveellinen ravinto, uni, harrastukset j sosiaaliset suhteet unohdetaan ja odotetaan ratkaisua ulkoa käsin.

Oma masennukseni johtuu sosiaalisista suhteista tai niiden vähäisyydestä. Sille ei kukaan ulkopuolinen mahda mitään. Omat yritykset päättyneet aina pettymykseen. Täysin yksin en ole, mutta yksinäinen silti todella usein. Introvertti olen ollut aina, yksinäisyys tullut mukaan eron/erojen myötä.

M46

Mulla paskoista ihmissuhteista. Ei niiden puutteesta. Ei ole ollut mikään ilo tutustua narsistisiin kusipäihin, jotka kiusaavat ja sabotoivat elämää teki itse mitä tahansa. 

Sooner or later, you have to sit with yourself.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on ymmärretty usein väärin.

 

Usein se tulkitaan ikään kuin taudiksi, jonka oireisiin ei ole mahdollista vaikuttaa.

 

Todellisuudessa sen taustalla on elimellisiä, psykologisia, sosiaalisia ja elämänhistoriaan liittyviä syitä. Osalla masennus liittyy fyysiseen sairastavuuteen ja elintapapulmiin.

 

Usein lietsotaan puhetapaa, että ihminen  on kokonaan sairauden armoilla eikä voi mitenkään vaikuttaa tilanteeseen. Ratkaisuksi tarjotaan vakavan masennuksen hoitoja kuten lääkkeitä ja sähköshokkeja. Liikunta, terveellinen ravinto, uni, harrastukset j sosiaaliset suhteet unohdetaan ja odotetaan ratkaisua ulkoa käsin.

Kiusaaminen ja syrjintä aiheuttavat masennusta ja Suomi on kiusaamisen luvattu maa, täällä on sallittuamennä tosi pitkälle ns. kiusaamisen nimissä ja rangaistukset niin lieviä, ettei siihen ole järkevää usein puuttua, vaikka rikoksen merkit täyttyisivät.

Niinpä. Ja monesti hoitoon hakeutunutta kiusattua vähätellään. Rankkakin kiusaaminen nähdään mitättömänä tapahtumana, vaikka se on monen masennuksen syy ja moni kiusattu on täältä lähtenyt ennen aikojaan. Mutta hei, ihan mitätön pikku juttu!