Syvä, pitkäkestoinen masennus, toimintakyvyttömyys, näköalattomuus

Terapia ja lääkitys auttaa. Puhun kokemuksesta. Ei tuo tilanne itsestään muutu.

Itse en ole masentunut, mutta kokisin, että muiden ihmisten pitäisi arvostaa masentuneita enemmän. Mikä pointti siinä muutenkaan on, että jotain ihmistä aletaan karttaa ja jätetään yksin. Ei kukaan parane sillä, että hänelle nauretaan - lasku nauramisesta tulee lopulta naurajalle itselleen (korkeammat verot, korkeammat eläkemaksut). Nähkää kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole masentunut, mutta kokisin, että muiden ihmisten pitäisi arvostaa masentuneita enemmän. Mikä pointti siinä muutenkaan on, että jotain ihmistä aletaan karttaa ja jätetään yksin. Ei kukaan parane sillä, että hänelle nauretaan - lasku nauramisesta tulee lopulta naurajalle itselleen (korkeammat verot, korkeammat eläkemaksut). Nähkää kokonaisuus.

Masentunut voi karttaa seuraa ihan itse. Ei siinä tilassa jaksa enää muita ihmisiä. 

Ei voi muuta kuin tehdä kaikkensa parantuakseen. Ensinnäkin kaikki uutiset pois, niissä on vain masentavaa juttua. Tämä palsta pitkälti sama juttu. Sillä on väliä minkälaisia juttuja lukee ja kuulee. Negatiiviset ystävät/ihmiset pois, jos sellaisia on. Maailma ei ole mikään toivoton paikka oikeasti, vaikka masentunut on siitä itsensä vakuuttanut. Se on valhe. Maailma on täynnä potentiaalia ja mahdollisuuksia.

Kun on negatiiviset valheet siivottu elämästä, pitää alkaa väsyneenäkin tekemään sellaista mikä on terveellistä. Eli syömään terveellisesti, yrittää nukkua yönsä, stressiä vähemmäksi, lisää liikuntaa. D-vitamiinia pitää syödä täällä pohjolassa ja se vähän auttaa kans. Ei se masennus tullut yhdessä päivässä eikä se häviä yhdessä päivässä. Se on sentti kerrallaan kohti parempaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole masentunut, mutta kokisin, että muiden ihmisten pitäisi arvostaa masentuneita enemmän. Mikä pointti siinä muutenkaan on, että jotain ihmistä aletaan karttaa ja jätetään yksin. Ei kukaan parane sillä, että hänelle nauretaan - lasku nauramisesta tulee lopulta naurajalle itselleen (korkeammat verot, korkeammat eläkemaksut). Nähkää kokonaisuus.

Masentunut voi karttaa seuraa ihan itse. Ei siinä tilassa jaksa enää muita ihmisiä. 

Siinä voi olla kyse siitä, että häpeää itseään ja kokee arvottomuutta. Ajattelee, että muutkaan eivät arvosta.

Siskopuolella oli. Hänellä syyt juonsivat jo lapsuuteen ja myös persoonaan. Hän on aina ollut herkkä. Jännittää uusia tilanteita, uusia ihmisiä. Lisäksi hän suree kaikki maailman surut. Jos jossain on kuollut norppa, se surettaa. Tuo oli keksitty esimerkki, mutta silti. Hänellä oli aiemminkin masennusjakso, mutta sitten meni pitkän aikaa oikein hyvin. Löysi ihanan miehen, saivat lapsia. Kun se mies halusi erota, siitä alkoi masennus, joka paheni ja paheni. Ei auttanut mikään keskusteluapu, ei lääkkeet. 

Muistan kun kerran oli kaunis kesäpäivä. Menin hänen kotiinsa, siellä oli ihan hiljaista. Ajattelin, että ei ole kotona, vaikka oli sovittu vierailusta. Lapset olivat isällään ja siskon piti olla kotona. Istuin siihen pihalle hetkeksi aurinkoon, kun olin sinne asti ajanut. Hän tuli ehkä vartin päästä, enkä ollut tunnistaa. Tukka takussa, sotkuinen, yömekko päällä, mustat renkaat silmien alla, kalpea kuin haamu. Kysyin, että herranjestas, mitä sulle on tapahtunut. Hän kysyi takaisin, mikä päivä nyt on. Sanoin, että nyt sun täytyy lähteä hoitoon, sä voit todella huonosti. Hän sanoi, ettei kukaan voi auttaa. Siinä me sitten istuttiin ulkona kauniina kesäpäivänä, enimmäkseen hiljaa. Taisin käydä sisällä keittämässä kahvit. Jäin sinne yöksikin ja aamulla soitettiin psyk. päivystykseen, saako tulla. Antoivat luvan. Hän pääsi osastohoitoon, missä sai vähän levähtää ja paremmat lääkkeet.

Siinä mielessä käytän mennyttä aikamuotoa, että nykyisin hän käy töissä. Oli kolme vuotta poissa työelämästä ja nyt mennyt kuitenkin työelämään paluu hyvin.  Elämässä on parempi tasapaino, on iloa lapsista, jaksaa hoitaa kotia, syö kunnon ruokaa, liikkuu paljon ja muistaa levätä tarpeeksi. Toivotaan, että kaikki tämä hyvä kannattelee ja jatkuisi samanlaisena. Ei se silti mikään mörkö ole, jos tulee pahempia vaiheita. Vaikea masennus muuttaa aivoja, ja sen takia voi olla, että niitä uusia heikompia jaksoja tuleekin.

Tsemppiä kuitenkin sinulle, toivon, että alat toipua ja pääset eroon pahimmasta vaiheesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole masentunut, mutta kokisin, että muiden ihmisten pitäisi arvostaa masentuneita enemmän. Mikä pointti siinä muutenkaan on, että jotain ihmistä aletaan karttaa ja jätetään yksin. Ei kukaan parane sillä, että hänelle nauretaan - lasku nauramisesta tulee lopulta naurajalle itselleen (korkeammat verot, korkeammat eläkemaksut). Nähkää kokonaisuus.

Masentunut voi karttaa seuraa ihan itse. Ei siinä tilassa jaksa enää muita ihmisiä. 

Siinä voi olla kyse siitä, että häpeää itseään ja kokee arvottomuutta. Ajattelee, että muutkaan eivät arvosta.

Voi olla myös, että ei jaksa. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat silloin kun on sairaus nimeltä masennus. Kaikki sosiaaliset tilanteet, myös positiiviset, aiheuttavat myös paineita osallistumiselle. On vaikea keskittyä keskusteluihin, on vaikea keksiä sanottavaa. Ystävät ja sukulaiset tarkoittavat hyvää, mutta eivät sitten kuitenkaan ymmärrä, kuinka paljon sosiaaliset tilanteet kuormittavat masentunutta ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee oudoille raiteille. Kukaan ei ymmärrä nyt kysymystä. Siis haluaako ap keskustella oireista vai haluaako hän neuvoja, miten tilanne paranee vai haluaako hän ymmärrystä ja empatiaa? Aloituksen motiivi ei ole selkeä, jolloin vastauksetkin on laidasta laitaan. Vähän mitä mieleen sattuu juolahtamaan.

Itselleni, keskivaikeasta masennuksesta toipuvalle, kaikki muiden kokemukset masennuksesta, auttaa ymmärtämään omaa tilaa, ja siten toimii vertaistukena. En siis etsi varsinaisesti neuvoja paranemiseen. Toki sellaisetkin kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa viikossa harrastat hikoilua aiheuttavaa liikuntaa? Tämä ei ole kettuilua.

Otsikossa lukee aloitekyvyttömyys, luuletko todella että ap noin vain hyppää lenkkareihin ja menee lenkille yms? Tiedätkö mitä aloitekyvyttömyys tarkoittaa ja miten vaikeaksi se voi mennä masennuksen takia?

Mä tiedän, mutta vedin ne lenkkarit väkipakolla jalkaan ja sitten vaan askelta toisen eteen. Puoli vuotta kun jaksoin joka ikinen päivä niin eipä ole enää masennusta ja sain siellä lenkkipolulla ensin uusia tuttavia ja lopulta ystäviä. Nyt menee hyvin. 
Vaikeampaa minulle oli käydä suihkussa ja huolehtia kodista. Se lenkkeily antoi edes yhden henkireiän. Kun sain lenkin sujumaan pystyin käymään suihkussa ja aloitin sitten vähän kerrassaan huolehtia kodistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole masentunut, mutta kokisin, että muiden ihmisten pitäisi arvostaa masentuneita enemmän. Mikä pointti siinä muutenkaan on, että jotain ihmistä aletaan karttaa ja jätetään yksin. Ei kukaan parane sillä, että hänelle nauretaan - lasku nauramisesta tulee lopulta naurajalle itselleen (korkeammat verot, korkeammat eläkemaksut). Nähkää kokonaisuus.

Masentunut voi karttaa seuraa ihan itse. Ei siinä tilassa jaksa enää muita ihmisiä. 

Siinä voi olla kyse siitä, että häpeää itseään ja kokee arvottomuutta. Ajattelee, että muutkaan eivät arvosta.

Minua on moni yrittänyt auttaa, olen vain niin pahasti masentunut, että ihmiset hylkää minut. Voisin kuolla nyt pois eikä kukaan huomaisi, ehkä kohauttais7 olkiaan ja jatkaisi elämäänsä. Niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa viikossa harrastat hikoilua aiheuttavaa liikuntaa? Tämä ei ole kettuilua.

Otsikossa lukee aloitekyvyttömyys, luuletko todella että ap noin vain hyppää lenkkareihin ja menee lenkille yms? Tiedätkö mitä aloitekyvyttömyys tarkoittaa ja miten vaikeaksi se voi mennä masennuksen takia?

Mä tiedän, mutta vedin ne lenkkarit väkipakolla jalkaan ja sitten vaan askelta toisen eteen. Puoli vuotta kun jaksoin joka ikinen päivä niin eipä ole enää masennusta ja sain siellä lenkkipolulla ensin uusia tuttavia ja lopulta ystäviä. Nyt menee hyvin. 
Vaikeampaa minulle oli käydä suihkussa ja huolehtia kodista. Se lenkkeily antoi edes yhden henkireiän. Kun sain lenkin sujumaan pystyin käymään suihkussa ja aloitin sitten vähän kerrassaan huolehtia kodistakin.

Masentunut ei näe syytä nousta sängystä gai käydä suihkussa. Uudet tuttavat hylkäävät kun kokevat masentuneen taakaksi. Ihmiset haluavat iloista seuraa, vakavasti masentunut ei siihen pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköhoito tai rakastuminen auttaa. Vaikka ei siihen vakavaan oikein auta mikään, töitä saa tehdä, että lääkkeillä saa hinattua sen edes keskivaikeaksi. Helpompi estää ajoissa lääkkeillä, vaikeasta masennuksesta ei välttämättä nousta elävien kirjoihin.

Tuosta rakastumisesta on omakohtaista kokemusta. Muutaman vuoden ihastuminen ja rakastuminen piti masennukseni poissa. Toisaalta sitten vääjäämätön ero romahdutti minut syvemmälle masennukseen. Tiedostan, että masennus oli olemassa ennen ihastumista, enkä siksi syytä eroa romahduksestani, se oli vain laukaiseva tekijä, minkä jälkeen itsestä huolen pitäminen ei enää onnistunut. Tavallaan olin pitänyt huolta itsestäni vaikuttaakseni hyvältä ihastukseni silmissä. Puoli vuotta meni pahenevassa masennuksessa ennen kuin hakeuduin lääkäriin.

Minulla lääkkeet auttoivat aluksi, kunnon hevoskuuri efexoria, normaalilla aivokemialla varustetulla saattaisi puhjeta sellaisesta annoksesta mania. Bentsot auttoivat nukkumaan. Sitten rakastuin, ja masennus ja uniongelmat hävisivät kuin taikaiskusta. Oli paras fiilis ikinä, mutta sekin sit sabotoitiin. Masennus ei silti siinä kohtaa palannut, rakkauden tilalle tuli uusia mielenkiinnonkohteita. 

Tuosta on reilut kymmenen vuotta ja jaksoin oikein hyvin tähän asti. Nyt masentaa, liikaa kaikenlaista inhottavaa tullut ilmi ihan liian monista ihmisistä. Tunteet jotenkin kadonneet, aloitekyky mennyt, mikään ei kiinnosta ja haluaisin oikeastaan vain nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä seksi auttaa masennukseen. 

Ihan varmasti. Ihminen ei kykene tuossa tilassa suihkuunkaan niin mitäpä luulet mitkä mahtaa olla omat ja kumppanin seksihalut tuossa vaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä seksi auttaa masennukseen. 

Ihan varmasti. Ihminen ei kykene tuossa tilassa suihkuunkaan niin mitäpä luulet mitkä mahtaa olla omat ja kumppanin seksihalut tuossa vaiheessa?

Niin, toinen osapuoli sitten kiukuttelee kun seksi ei kiinnosta. Masennus on niin syvää. Ja toinen osapuoli uhkailee vieraissa käymisellä. Todella ahdistavaa.

Masennus on ymmärretty usein väärin.

Usein se tulkitaan ikään kuin taudiksi, jonka oireisiin ei ole mahdollista vaikuttaa.

Todellisuudessa sen taustalla on elimellisiä, psykologisia, sosiaalisia ja elämänhistoriaan liittyviä syitä. Osalla masennus liittyy fyysiseen sairastavuuteen ja elintapapulmiin.

Usein lietsotaan puhetapaa, että ihminen  on kokonaan sairauden armoilla eikä voi mitenkään vaikuttaa tilanteeseen. Ratkaisuksi tarjotaan vakavan masennuksen hoitoja kuten lääkkeitä ja sähköshokkeja. Liikunta, terveellinen ravinto, uni, harrastukset j sosiaaliset suhteet unohdetaan ja odotetaan ratkaisua ulkoa käsin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla masennus johtui testosteroni vajeesta, nyt ollut korvauhoidossa 6kk ja aloitekyky,mieliala sekä energiatasot ihan eri levelillä kuin ennen korvaushoitoa, Eli suosittelen kaikkia miehiä myös käymään verikokeissa ja tsekkaamaan myös tuo jos masentaa ja ei mitään oikein huvita/jaksa tehdä, M45.

Sukulaispojalla sama juttu ja oli masentunut virallisesti jo 14-vuotiaana. Siinä meni vuosia erilaisia lääkkeitä testaillen. Sitten hänen isänsä oli katsonut Akuutista jakson testosteronivajeen aiheuttamasta masentuneesta ja sai haalattua pojan yksityiseen laboratorioon ja myös alan lääkärille. Poika sai oikean hoidon, ikäänkuin ihmeparantui masennuksesta, partakin alkoi kasvaa ja tänä päivänä hän on tutkinnon suorittanut työelämässä oleva aikuinen. 

Tietenkin kaiken fysiikkaan aiheutuneeseen korjaamisessa on mennyt paljon aikaa ja ponnistuksia, koska testosteronivaje aiheutti osteoporoosin ja lihasmassaa ei kehittynyt kuten ikäisillään. Kuitenkin kehonkoostumus on muuttunut selvästi sellaisesta löysästä tiiviimmäksi ja käsivarsista näkee, että nahan alla on nyt lihaksia. Hän ei ole mikään himobodari. Sekin oli jo muutos, että ennen sohvalla ja sängyssä päivänsä maannut ylipäänsä innostui frisbeegolfista ja arkiliikunnasta muutenkin, koska löytyy energiaa toimia. 

Vuosien masennuslääkkeiden alasajossa meni oma aikansa, koska ne pitää ajaa alas vauhdilla kuukausi/käyttövuosi rebound-ilmiön välttämiseksi. Niihin voi tulla henkinen riippuvuus aivan kuten päihteisiin. Kuitenkin sekin onnistui ja nuoren ihmisen elämä ei ole enää turtana päivästä toiseen oloa ja elämässä on kuulemma nyt tunteita laidasta laitaan. Jopa ketutus tuntuu kuulemma ihanalta nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole masentunut, mutta kokisin, että muiden ihmisten pitäisi arvostaa masentuneita enemmän. Mikä pointti siinä muutenkaan on, että jotain ihmistä aletaan karttaa ja jätetään yksin. Ei kukaan parane sillä, että hänelle nauretaan - lasku nauramisesta tulee lopulta naurajalle itselleen (korkeammat verot, korkeammat eläkemaksut). Nähkää kokonaisuus.

Suomessa ei haluta myöntää sitä, että 25% suomalaisista kokee elämänsä aikana keskivaikean masennuksen vähintään kerran. Sen lisäksi suomalainen järjestelmä jakaantuu liikaa siihen, että joko olet lääketieteellisen avun parissa tai täysin terve. Täällä olisivat tilat kirjastoissa jne ja siitä huolimatta ei ole aloitteellisuutta järjestää kaikenlaisille ihmisille keskustelukerhoja, joihin kuka hyvänsä muita kunnioittavaan keskusteluun kykenevä olisi tervetullut. Se, että olisi enemmän matalan kynnyksen sosiaalisuutta, ehkäisisi hyvin masennusta ja torjuisi yksinäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus on ymmärretty usein väärin.

 

Usein se tulkitaan ikään kuin taudiksi, jonka oireisiin ei ole mahdollista vaikuttaa.

 

Todellisuudessa sen taustalla on elimellisiä, psykologisia, sosiaalisia ja elämänhistoriaan liittyviä syitä. Osalla masennus liittyy fyysiseen sairastavuuteen ja elintapapulmiin.

 

Usein lietsotaan puhetapaa, että ihminen  on kokonaan sairauden armoilla eikä voi mitenkään vaikuttaa tilanteeseen. Ratkaisuksi tarjotaan vakavan masennuksen hoitoja kuten lääkkeitä ja sähköshokkeja. Liikunta, terveellinen ravinto, uni, harrastukset j sosiaaliset suhteet unohdetaan ja odotetaan ratkaisua ulkoa käsin.

Kiusaaminen ja syrjintä aiheuttavat masennusta ja Suomi on kiusaamisen luvattu maa, täällä on sallittuamennä tosi pitkälle ns. kiusaamisen nimissä ja rangaistukset niin lieviä, ettei siihen ole järkevää usein puuttua, vaikka rikoksen merkit täyttyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Terapia ja lääkitys auttaa. Puhun kokemuksesta. Ei tuo tilanne itsestään muutu.

Ei kaikilla ole niihin varaa. Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio.

"Otsikossa lukee aloitekyvyttömyys, luuletko todella että ap noin vain hyppää lenkkareihin ja menee lenkille yms? Tiedätkö mitä aloitekyvyttömyys tarkoittaa ja miten vaikeaksi se voi mennä masennuksen takia?"

Itsekin ollut koko elämän urheilullinen ja kun vakavasti masennuin niin ei kiinnostanut mikään. 2 vuoden jälkeen sain taas itseni raahattua lenkille lähes joka päivä mutta huomasin että ei se auttanut yhtään mitään koska mikään ei tuntunut vieläkään miltään. Pää piti saada ensin kuntoon. Nyt tuosta jo muutama vuosi ja nyt menee ihan hyvin. 

Jälkeenpäin vasta tajusi kuinka syvällä sitä on käynyt. Joka yö nukkumaan mennessä toivoi ettei aamulla heräisi. Pelotti jopa mennä nukkumaan kun joka yö heräsin painajaiseen ja siihen etten saanut henkeä, tuo vaihe elämässä oli yhtä helvettiä.