Nainen, voisitko olla miehen kanssa joka ei kykene johtamaan suhteessa?

Jos on erimielisyyttä niin mies pakenee paikalta. Ei osaa keskustella ollenkaan. Kun mies tulee takas, kaikki asiat on hänestä hyvin ja ihmettelee kun en ole valmis panemaan.

Ei se ihme oo että erotaan nii paljo ku tätä lukee.

Ihan samoja asioita joka toisella ongelmanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elävä esimerkki: vaimo taannoin kutsui vanhempansa minun syntymäpäivilleni ja käski siivota (ei muita vieraita, ei tässä iässä enää juhlita muutenkaan). Nöyrämiehenä tietysti tottelin.
Olisko se suhteen tila sitten parempi jos olisin ottanut raivarit ja sanonut että mitä stanaa lähden tästä baariin? En usko.

Te ylikilt miehet ootte just näitä jolta puuttuu se välimallin jämäkkä ei:n sanominen ilman kiukuttelua ja kiroilua.

Kun ei olla totuttu vetämään rajoja niin se on sit joko joo joo tai vihaisena baariin

Joo tää on niin tuttua. Jos koittaa mistään edes puhua nii suututaan syyttelystä ja vetäydytään. Mitään kritiikkiä ei kestä.

Voi myös miettiä, onko se kaikki kritiikki ja mikromanagerointi tarpeen

Suomi on ihan rehellisesti ainoa maa, jossa olen nähnyt julkisella paikalla useamman kerran vaimon huutavan miehelleen

Sitten? Jos se mies on rasittava vätys ja ongelma niin mitä muuta pitäisi tehdä? Miehet eivät täällä edes elätä puolisoitaan niin aika vähän heillä on yhtään mitään sanomista siihen mitä nainen tekee tai on tekemättä

No varmaan erota jos nainen on tuollainen lapsi jolla on vain vaihteet 0 tai 100

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elävä esimerkki: vaimo taannoin kutsui vanhempansa minun syntymäpäivilleni ja käski siivota (ei muita vieraita, ei tässä iässä enää juhlita muutenkaan). Nöyrämiehenä tietysti tottelin.
Olisko se suhteen tila sitten parempi jos olisin ottanut raivarit ja sanonut että mitä stanaa lähden tästä baariin? En usko.

Te ylikilt miehet ootte just näitä jolta puuttuu se välimallin jämäkkä ei:n sanominen ilman kiukuttelua ja kiroilua.

Kun ei olla totuttu vetämään rajoja niin se on sit joko joo joo tai vihaisena baariin

Joo tää on niin tuttua. Jos koittaa mistään edes puhua nii suututaan syyttelystä ja vetäydytään. Mitään kritiikkiä ei kestä.

Mun ylikiltti mies sulkeutui henkisesti ja yritti vaihtaa puheenaihetta tai poistua tilanteesta aivan sama mitä yritin. Tai vaan istui hiljaa ja myötäili täysin kuulematta mitä sanon. Silmät liikkui mutta takaa puuttui valo.

Miksi kuulostaa nii  tutulta. Mitään ei vastaa tai sano ihankun ei edes ymmärtäisi puhetta.

niin mikä hemmetti tossa vaivaa ihmistä? Kerro mulle oikeesti 

Epäterve, häiriintynyt häpeän tunne.

En tiedä Suomenkielistä termiä mutta englanniksi toxic shame

Ketä mies siiä häpeää? Itseään vai naista?

Vai ei osaa käsitellä omia tunteitaan vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys sillä minulla on tuollainen suhde, aluksi hyväksyin asian sittemmin se harmitti. Nyt en ole enää varma mihin suuntaan mennään.

Ton tyyppisen suhteen peruspilari on se että se toimii ekat vuodet ja vasta myöhemmin alkaa uuvuttaa

Selittämätön yksinäisyys, kummitteleva pettymys kumppaniin, pelko siitä että liitto ei ole mitään jos et itse panosta sata prosenttia

Alusssa suhde toimii kun on vain kahden ihmisen asiat hoidettavana. Myöhemmin on vielä lasten asiat, sekä miehen että vaimon vanhenevien vanhempien asiat jne jne. Kaikki asiat vaimon niskassa, mies ei korvaansa lotkauta. Ei ihme, että vaimo uupuu ja on yksinäinen.

Mitä muuta muka pitäisi tehdä kuin raivota, nälviä, satuttaa, vähätellä ja hakata henkisesti kun kerta toinen ei suostu muuttumaan haluamanilaiseksi vaikka kuinka painostan kovemmalla sydämellä ja kovemmalla kädellä. On teillä suhteita ja keskustelutaitoja, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta muka pitäisi tehdä kuin raivota, nälviä, satuttaa, vähätellä ja hakata henkisesti kun kerta toinen ei suostu muuttumaan haluamanilaiseksi vaikka kuinka painostan kovemmalla sydämellä ja kovemmalla kädellä. On teillä suhteita ja keskustelutaitoja, ei voi muuta sanoa.

Eihän kukaan  vaadi muuttumaan erilaiseksi mitä on, vaan että asioista voisi keskustella ja sopia ihan aikuismaisesti, mutta se juuri tuntuu olevan niin vaikeaa kun mykkäkoulu on vastassa yritti mitä vaan puhua.

Turhaahan se on siinä kohti.

Ei kukaan yksin voi keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.

Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.

 

Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.

 

Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?

Tiputa se jo nyt. Se tajuaa tilanteen ja ryhdistäytyy tai jää tuleen makaamaan ja jää taakse. Kumpikin tilanne on sulle hyvä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.

Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.

 

Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.

 

Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?

Tiputa se jo nyt. Se tajuaa tilanteen ja ryhdistäytyy tai jää tuleen makaamaan ja jää taakse. Kumpikin tilanne on sulle hyvä 

Kyllä, ensin lopeta hänen asioiden hoito, mm parturi ja hammashoito. Ne ei sulle kuulu.

Sitten päästään niihin yhteisiin asioihin.

Toki pakkohan on asumisen kuluissa otettava vastuuta ettei mene se omakin kämppä alta, mutta sellaiset ei pakolliset, niin jätä tekemättä.

Katso mitä seuraa.

Koominen ajatus että nuorena mä haaveilin sellasesta miehestä joka "ottaa homman haltuun", ja päädyin mieheen joka ei ota. En osaa sanoa miksi kävi näin. Mutta kyllähän sitä miettii, edelleen vuosikymmenten jälkeen että miksi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies johtaa töissä, mutta luonnollisestikaan hän ei johda minua. Tietyt asiat hän tekee kotona viikottain: ruuanlaitto, siivous ja pyykinpesu. Jos noihin joutuisin miestä kehottamaan, en olisi hänen kanssaan.

Entä tekeekö alotteita parisuhteen vakaviin keskusteluihin, osaako ostaa ja paketoida joululahjat oman puolen suvulle (tai joku vastaava tehtävä), onko puku pesty ja kokeiltu ettei napit kiristä mahan kohdalta kun on aika mennä kaverin häihin, tietenkin parturissa käyneenä ilman muistutusta 

Olen eri, mutta meillä mies osaa kyllä ostaa lahjoja, paketoida, silittää oman paitansaki, tehdä ruokaa, eli kyse ei ole uusavuttomuudesta,vaan enemmä  siinä että ei suunnittele tai ota vastuuta perheen yhteisistä asioista tai keskustelusta. Ei ole aloitteellinen suhteen asioissa eikä yhteisissä jutuissa.

Omat asiansa hoitaa kyllä, ei kyse siitä ettei osaa. On vaan jättänyt tietyt vastuut selkeästi toiselle ilman että siitä on mitenkään erikseen sovittu.

Joo, kyllä mies osaa puhdistaa pikkutarkasti omat aseensa ja polkupyöränsä ja huoltaa suksensa, mutta mihinkään perhettä hyödyttävään hän ei vahingossakaan ryhdy.

Jos pyydettäessä ryhtyy, tekee niin puolella liekillä, että lopputulos pitää aina "äidin" korjailla. Ei suunnilleen osaa nappia ommella.

Vierailija kirjoitti:

Koominen ajatus että nuorena mä haaveilin sellasesta miehestä joka "ottaa homman haltuun", ja päädyin mieheen joka ei ota. En osaa sanoa miksi kävi näin. Mutta kyllähän sitä miettii, edelleen vuosikymmenten jälkeen että miksi näin.

Koska siitä on tietty etu jos saa päättää edes omista asioistaan.

Ei kyllä kiinnosta yhtään mies joka haluaa johtaa, mutta sellainen kiinnostaa, jolla on aloitekykyä ja tekemisen meininki.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sellaisessa suhteessa 35 vuotta, joten ihan hyvin. 

Naisvätys.   Mietitkö koskaan että voisi olla paremmin jos johtaisit itse, ainakin itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.

Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.

 

Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.

 

Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?

Kuulostaa, että mies on tunnetasolla jo lähtenyt suhteesta ja hylännyt perheensä. On paikalla, mutta ei läsnä. Kypsymätön henkilö tekee näin, kun kokee ettei saanutkaan parisuhteesta sitä, mitä toivoi. Se on yksi rankaisemisen tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.

Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.

 

Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.

 

Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?

Kuulostaa, että mies on tunnetasolla jo lähtenyt suhteesta ja hylännyt perheensä. On paikalla, mutta ei läsnä. Kypsymätön henkilö tekee näin, kun kokee ettei saanutkaan parisuhteesta sitä, mitä toivoi. Se on yksi rankaisemisen tapa.

Niin, ihan puhdasta kostoa se on.

Tyyliin: ei sitten, saatana, pidä tunkkis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys sillä minulla on tuollainen suhde, aluksi hyväksyin asian sittemmin se harmitti. Nyt en ole enää varma mihin suuntaan mennään.

Ton tyyppisen suhteen peruspilari on se että se toimii ekat vuodet ja vasta myöhemmin alkaa uuvuttaa

Selittämätön yksinäisyys, kummitteleva pettymys kumppaniin, pelko siitä että liitto ei ole mitään jos et itse panosta sata prosenttia

 

 

Alusssa suhde toimii kun on vain kahden ihmisen asiat hoidettavana. Myöhemmin on vielä lasten asiat, sekä miehen että vaimon vanhenevien vanhempien asiat jne jne. Kaikki asiat vaimon niskassa, mies ei korvaansa lotkauta. Ei ihme, että vaimo uupuu ja on yksinäinen.

Mies optimoi  jo ihan alitajuisesti.  Jos yhtään aistii että nainen hoitaa kaiken, tottakai käyttää tilaisuuden.  Näinhän naiset ovat toimineetkin hoivaavan luonteensa vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys sillä minulla on tuollainen suhde, aluksi hyväksyin asian sittemmin se harmitti. Nyt en ole enää varma mihin suuntaan mennään.

Ton tyyppisen suhteen peruspilari on se että se toimii ekat vuodet ja vasta myöhemmin alkaa uuvuttaa

Selittämätön yksinäisyys, kummitteleva pettymys kumppaniin, pelko siitä että liitto ei ole mitään jos et itse panosta sata prosenttia

 

 

Alusssa suhde toimii kun on vain kahden ihmisen asiat hoidettavana. Myöhemmin on vielä lasten asiat, sekä miehen että vaimon vanhenevien vanhempien asiat jne jne. Kaikki asiat vaimon niskassa, mies ei korvaansa lotkauta. Ei ihme, että vaimo uupuu ja on yksinäinen.

Mies optimoi  jo ihan alitajuisesti.  Jos yhtään aistii että nainen hoitaa kaiken, tottakai käyttää tilaisuuden.  Näinhän naiset ovat toimineetkin hoivaavan luonteensa vuoksi. 

Ja juuri se ei osaa, tekee huonosti ettei tarvi toiste tehdä.

Tahallista manipulointia.

Ehkä mä tässä sain uusia ajatuksia ja koitan vaan lopettaa sen manageerauksen. Pikku hiljaa. Saa nähdä miten käy mutta kadottava kortti on ennenku paperit lähtee vetämään.

En kestä perässä vedettävää tyyppiä. Tasavertaisen suhteen tahdon, mutta jos tyyppiä joutuu liikaa vetää perässä, alan kaivata sitä "johtajuutta". On väärin jättää kaikki toisen kontolle.