Nainen, voisitko olla miehen kanssa joka ei kykene johtamaan suhteessa?
Tällä tarkoitan sitä, että nainen joutuu tekemään lähes kaikki päätökset ja aloitteet. Mies ei pystyisi edes esim. pyytämään treffeille. Johtamisella en siis tarkoita mitään määräilyä tai kontrollointia vaan sitä että osaa ottaa tilanteita haltuun.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta muka pitäisi tehdä kuin raivota, nälviä, satuttaa, vähätellä ja hakata henkisesti kun kerta toinen ei suostu muuttumaan haluamanilaiseksi vaikka kuinka painostan kovemmalla sydämellä ja kovemmalla kädellä. On teillä suhteita ja keskustelutaitoja, ei voi muuta sanoa.
Eihän kukaan vaadi muuttumaan erilaiseksi mitä on, vaan että asioista voisi keskustella ja sopia ihan aikuismaisesti, mutta se juuri tuntuu olevan niin vaikeaa kun mykkäkoulu on vastassa yritti mitä vaan puhua.
Turhaahan se on siinä kohti.
Ei kukaan yksin voi keskustella.
Nuorena kuvitteli, että mies oppii puhumaan. Mutta vuosien kuluessa pettyneenä toteaa, ettei mies osaa vieläkään puhua, keskustella kuten aikuisten pitäisi osata. Vain mykkäkoulu on vastassa tai suljettu ovi kun mies on paiskassut sen mennessään kiinni. Miten voi sopia yhteisistä asioista näin käyttäytyvän miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.
Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.
Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.
Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?
Tuo olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamaani.
Minä vedin sitä kivirekeä lasten aikuistumiseen asti. Jossain vaiheessa siis tosiaan totesin, että kivireki olkoon kodissamme, mutta mukana en sitä raahaa, koska asioiden tekeminen ilman sitä rekeä on niin paljon helpompaa ja hauskempaa.
Se minusta on kyllä uskomatonta, että mies voi olla tekemättä omii lapsiinsa liittyviä asioita koska ei kiinnosta tai huvita. Vaikka lapset ovat jo aikuisia, en voisi ikinä sanoa, että heidän asiansa eivät kiinnosta minua.
T. 34
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, vallan käyttöä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.
Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.
Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.
Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?
Tuo olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamaani.
Minä vedin sitä kivirekeä lasten aikuistumiseen asti. Jossain vaiheessa siis tosiaan totesin, että kivireki olkoon kodissamme, mutta mukana en sitä raahaa, koska asioiden tekeminen ilman sitä rekeä on niin paljon helpompaa ja hauskempaa.
Se minusta on kyllä uskomatonta, että mies voi olla tekemättä omii lapsiinsa liittyviä asioita koska ei kiinnosta tai huvita. Vaikka lapset ovat jo aikuisia, en voisi ikinä sanoa, että heidän asiansa eivät kiinnosta minua.
T. 34
Miten tuollaista miestä, joka ei ole kiinnostunut perheestään, voi kunnioittaa/arvostaa?
Miten arki sujuu kun miestä ei kiinnosta perhe? Puhuuko mies edes mitään? Miten lapset ottivat tuon tilanteen kun et enää raahannut miestä mukana?
Wade Wilson pomotti liikaa naisia. Mitä tapahtui sitä ennen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.
Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.
Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.
Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?
Tuo olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamaani.
Minä vedin sitä kivirekeä lasten aikuistumiseen asti. Jossain vaiheessa siis tosiaan totesin, että kivireki olkoon kodissamme, mutta mukana en sitä raahaa, koska asioiden tekeminen ilman sitä rekeä on niin paljon helpompaa ja hauskempaa.
Se minusta on kyllä uskomatonta, että mies voi olla tekemättä omii lapsiinsa liittyviä asioita koska ei kiinnosta tai huvita. Vaikka lapset ovat jo aikuisia, en voisi ikinä sanoa, että heidän asiansa eivät kiinnosta minua.
T. 34
Miten tuollaista miestä, joka ei ole kiinnostunut perheestään, voi kunnioittaa/arvostaa?
Miten arki sujuu kun miestä ei kiinnosta perhe? Puhuuko mies edes mitään? Miten lapset ottivat tuon tilanteen kun et enää raahannut miestä mukana?
Arki sujuu ja sujui lasten asuessaan kotona hyvin, koska minä laitoin sen sujumaan.
Tytär tykkää, kun teemme enemmän asioita yhdessä, koska ei tarvitse enää odotella, että isä saisi päätetettyä haluaako mukaan. Ja onhan kaikki hauskempaa hyvässä seurassa. Poika on selkeästi hieman katkera isälleen. Sanonut minulle, että ei tunnu isää kiinnostavan, siksi ei yritäkään ottaa yhteyttä isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.
Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.
Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.
Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?
Tuo olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamaani.
Minä vedin sitä kivirekeä lasten aikuistumiseen asti. Jossain vaiheessa siis tosiaan totesin, että kivireki olkoon kodissamme, mutta mukana en sitä raahaa, koska asioiden tekeminen ilman sitä rekeä on niin paljon helpompaa ja hauskempaa.
Se minusta on kyllä uskomatonta, että mies voi olla tekemättä omii lapsiinsa liittyviä asioita koska ei kiinnosta tai huvita. Vaikka lapset ovat jo aikuisia, en voisi ikinä sanoa, että heidän asiansa eivät kiinnosta minua.
T. 34
Miten tuollaista miestä, joka ei ole kiinnostunut perheestään, voi kunnioittaa/arvostaa?
Miten arki sujuu kun miestä ei kiinnosta perhe? Puhuuko mies edes mitään? Miten lapset ottivat tuon tilanteen kun et enää raahannut miestä mukana?
Arki sujuu ja sujui lasten asuessaan kotona hyvin, koska minä laitoin sen sujumaan.
Tytär tykkää, kun teemme enemmän asioita yhdessä, koska ei tarvitse enää odotella, että isä saisi päätetettyä haluaako mukaan. Ja onhan kaikki hauskempaa hyvässä seurassa. Poika on selkeästi hieman katkera isälleen. Sanonut minulle, että ei tunnu isää kiinnostavan, siksi ei yritäkään ottaa yhteyttä isäänsä.
Meilläkin on lasten kanssa hauskempaa ilma sitä isää. Se ei ole ollut läsnä ikinä, ei nähtävästi ole halunnut. Ei siinä suhdetta saa omiin lapsiinsa noin etääntymällä mutta se on hänen valinta, ei mun.
Itse jää paitsi omien lastensa elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta muka pitäisi tehdä kuin raivota, nälviä, satuttaa, vähätellä ja hakata henkisesti kun kerta toinen ei suostu muuttumaan haluamanilaiseksi vaikka kuinka painostan kovemmalla sydämellä ja kovemmalla kädellä. On teillä suhteita ja keskustelutaitoja, ei voi muuta sanoa.
Eihän kukaan vaadi muuttumaan erilaiseksi mitä on, vaan että asioista voisi keskustella ja sopia ihan aikuismaisesti, mutta se juuri tuntuu olevan niin vaikeaa kun mykkäkoulu on vastassa yritti mitä vaan puhua.
Turhaahan se on siinä kohti.
Ei kukaan yksin voi keskustella.
Nuorena kuvitteli, että mies oppii puhumaan. Mutta vuosien kuluessa pettyneenä toteaa, ettei mies osaa vieläkään puhua, keskustella kuten aikuisten pitäisi osata. Vain mykkäkoulu on vastassa tai suljettu ovi kun mies on paiskassut sen mennessään kiinni. Miten voi sopia yhteisistä asioista näin käyttäytyvän miehen kanssa?
Eihän sitä voikaan. Lakkasin kyselemästä joten en puhu enää sitäkään vähää. Emme siis puhu. Piste. Minä naisena päätän kaiken enkä kysele. Saa ukko ihmetellä mitä kävi.
Jos edes kykenee keskustelemaan ja kertomaan oman mielipiteensä. Perässä vedettävää kivirekeä ei kukaan kaipaa.
Ja kyllä, jos treffailuaikana ei ole mitään aloitteellissuutta, niin päättelen ettei miestä oikeasti kiinnosta.
Naiset rakastaa miehiä jotka ovat alfoja eli johtajia. Naiset haluaa että mies on sellainen joka tarpeen tullen käyttää väkivaltaa naista kohtaan jotta nainen tietää paikkansa. Naiset myös haaveilevat että mies ottaa väkisin naisen eli jännittävät miehet kiinnostaa myös naisia.
Jos mies on kiltti ja hempeä eli beta niin ei se saa naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.
Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.
Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.
Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?
Tuo olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamaani.
Minä vedin sitä kivirekeä lasten aikuistumiseen asti. Jossain vaiheessa siis tosiaan totesin, että kivireki olkoon kodissamme, mutta mukana en sitä raahaa, koska asioiden tekeminen ilman sitä rekeä on niin paljon helpompaa ja hauskempaa.
Se minusta on kyllä uskomatonta, että mies voi olla tekemättä omii lapsiinsa liittyviä asioita koska ei kiinnosta tai huvita. Vaikka lapset ovat jo aikuisia, en voisi ikinä sanoa, että heidän asiansa eivät kiinnosta minua.
T. 34
Miten tuollaista miestä, joka ei ole kiinnostunut perheestään, voi kunnioittaa/arvostaa?
Miten arki sujuu kun miestä ei kiinnosta perhe? Puhuuko mies edes mitään? Miten lapset ottivat tuon tilanteen kun et enää raahannut miestä mukana?
Arki sujuu ja sujui lasten asuessaan kotona hyvin, koska minä laitoin sen sujumaan.
Tytär tykkää, kun teemme enemmän asioita yhdessä, koska ei tarvitse enää odotella, että isä saisi päätetettyä haluaako mukaan. Ja onhan kaikki hauskempaa hyvässä seurassa. Poika on selkeästi hieman katkera isälleen. Sanonut minulle, että ei tunnu isää kiinnostavan, siksi ei yritäkään ottaa yhteyttä isäänsä.
Meillä samoin. Aikuistuneet lapset eivät halua pitää yhteyttä isäänsä. Ja miksi haluaisivat kun isä on tehnyt selväksi, ettei häntä kiinnosta. Meillä lapset ovat hyvin katkeria isälleen.
Kun lapset olivat pieniä niin monien kavereiden isät olivat mukana yhteisissä menoissa. Veivät jalkapallotreeneihin, olivat hiihtoretkillä mukana, yhdessä menivät elokuviin, pelasivat lautapelejä, keskustelivat tulevista opinnoista ja työpaikoista jne. Siinä lapset saivat mallia, millainen isä voisi olla jos olisi kiinnostunut heistä. Ymmärrän hyvin katkeruuden.
Kuitenkin aikoinaan mies halusi lapsia, mutta kun hänestä tuli isä niin ei enää kiinnostanut. Omat harrastukset ja kaverit olivat aina innostavia ja veivät miehen ajan. Edelleen mies sanoo, ettei hänellä ole aikaa (aikuistuneille) lapsille ja menee omia menojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehen mielestä riittää, että hän käy töissä niin mikään ei muuta tätä mielipidettä. Jos lapset haluavat vaikka pulkkamäkeen niin mies ei lähde, koska häntä ei huvita. Kun vaimo haluaa lomalle saaristoon niin mies ei lähde, koska ei huvita. Kaikki järjestelyt ovat tietysti vaimon tehtävä, mutta silti mies ei lähde mukaan.
Mies ei ikinä ehdota, mikä olisi sellaista, mitä huvittaisi tehdä. Ilmeisesti ei huvita olla vaimon+lasten kanssa.
Arki on täysin vaimon varassa: lasten koulu- ja harrastusasiat, lasten synttärikutsut jne. Lisäksi vaimon pitää huolehtia sekä omista että miehen menoista (esim hammastarkastukset tai parturi), koska muuten niitä ei ikinä tehdä. Lisäksi vaimo huolehtii laskuista. Varsinkin, jos joku laskuttaja on tehnyt virheen ja siinä on jotain selvitettävää.
Miten kauan jaksan vetää kivirekeä perässäni?
Tuo olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamaani.
Minä vedin sitä kivirekeä lasten aikuistumiseen asti. Jossain vaiheessa siis tosiaan totesin, että kivireki olkoon kodissamme, mutta mukana en sitä raahaa, koska asioiden tekeminen ilman sitä rekeä on niin paljon helpompaa ja hauskempaa.
Se minusta on kyllä uskomatonta, että mies voi olla tekemättä omii lapsiinsa liittyviä asioita koska ei kiinnosta tai huvita. Vaikka lapset ovat jo aikuisia, en voisi ikinä sanoa, että heidän asiansa eivät kiinnosta minua.
T. 34
Miten tuollaista miestä, joka ei ole kiinnostunut perheestään, voi kunnioittaa/arvostaa?
Miten arki sujuu kun miestä ei kiinnosta perhe? Puhuuko mies edes mitään? Miten lapset ottivat tuon tilanteen kun et enää raahannut miestä mukana?
Arki sujuu ja sujui lasten asuessaan kotona hyvin, koska minä laitoin sen sujumaan.
Tytär tykkää, kun teemme enemmän asioita yhdessä, koska ei tarvitse enää odotella, että isä saisi päätetettyä haluaako mukaan. Ja onhan kaikki hauskempaa hyvässä seurassa. Poika on selkeästi hieman katkera isälleen. Sanonut minulle, että ei tunnu isää kiinnostavan, siksi ei yritäkään ottaa yhteyttä isäänsä.
Meillä samoin. Aikuistuneet lapset eivät halua pitää yhteyttä isäänsä. Ja miksi haluaisivat kun isä on tehnyt selväksi, ettei häntä kiinnosta. Meillä lapset ovat hyvin katkeria isälleen.
Kun lapset olivat pieniä niin monien kavereiden isät olivat mukana yhteisissä menoissa. Veivät jalkapallotreeneihin, olivat hiihtoretkillä mukana, yhdessä menivät elokuviin, pelasivat lautapelejä, keskustelivat tulevista opinnoista ja työpaikoista jne. Siinä lapset saivat mallia, millainen isä voisi olla jos olisi kiinnostunut heistä. Ymmärrän hyvin katkeruuden.
Kuitenkin aikoinaan mies halusi lapsia, mutta kun hänestä tuli isä niin ei enää kiinnostanut. Omat harrastukset ja kaverit olivat aina innostavia ja veivät miehen ajan. Edelleen mies sanoo, ettei hänellä ole aikaa (aikuistuneille) lapsille ja menee omia menojaan.
Minua kummastuttaa miten kokeilematta voi tietää, että ajan vietto omien lasten kanssa ei kiinnosta ja ei ole kivaa. Onhan se tietenkin erilaista käydä hiihtämässä 5 v kanssa kuin yksin, mutta kyllä se lapsen kanssa olo voi olla ihan mahtavaa. Lisäksi nyt kun lapset ovat isoja (siis 20 +) niin aika erilaista käydä heidän kanssaan ravintolassa, lenkillä tai konsertissa, kun heidän ollessaan taaperoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta muka pitäisi tehdä kuin raivota, nälviä, satuttaa, vähätellä ja hakata henkisesti kun kerta toinen ei suostu muuttumaan haluamanilaiseksi vaikka kuinka painostan kovemmalla sydämellä ja kovemmalla kädellä. On teillä suhteita ja keskustelutaitoja, ei voi muuta sanoa.
Eihän kukaan vaadi muuttumaan erilaiseksi mitä on, vaan että asioista voisi keskustella ja sopia ihan aikuismaisesti, mutta se juuri tuntuu olevan niin vaikeaa kun mykkäkoulu on vastassa yritti mitä vaan puhua.
Turhaahan se on siinä kohti.
Ei kukaan yksin voi keskustella.
Nuorena kuvitteli, että mies oppii puhumaan. Mutta vuosien kuluessa pettyneenä toteaa, ettei mies osaa vieläkään puhua, keskustella kuten aikuisten pitäisi osata. Vain mykkäkoulu on vastassa tai suljettu ovi kun mies on paiskassut sen mennessään kiinni. Miten voi sopia yhteisistä asioista näin käyttäytyvän miehen kanssa?
Ei mitenkään
Naisten pitäisi oppia että ei kaikki miehet opi joko halun tai kykyjen puolesta. Osa on toivottomia
Tämä ketju on tosi surullista luettavaa. Miltä tuntuu lapsesta, jonka isä hylkää pienestä pitäen? Isä asuu samassa kodissa, mutta ei osallistu lapsen elämään mitenkään. Miten äiti jaksaa tuossa ympäristössä kun pitää hoitaa lapset, koti, omat sekä miehen asiat. Pahinta äidille ei ole fyysisten asioiden hoitaminen vaan se hylkääminen henkisesti. Kun aina on yksin.
Pystyisin tietenkin.
Mutta kyllä se mies oppisi tekemään aloitteita ja muuta kivaa. ;)
Kyllä. Muut asiat ratkaisevat. Toivottavaa on ystävällisyys, hyväntuulisuus, huumorintaju, äly, hellyys jne.