Miten teidän iäkkäät vanhemmat, esimerkiksi omakotitalossa asuvat, ovat pärjänneet sitten kun toinen kuoli?

Kun äitini kuoli, isäni tarvitsi aluksi paljon apua minulta oppiakseen ns. perinteiset naisten työt.  Opetin siis isää laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä. Ei esim. tiennyt, miten hellan lapsilukon saa pois päältä ja missä pyykinpesuaine on. Suurin hankaluus oli isän opetella maksamaan laskuja tietokoneella. Äiti oli aina hoitanut tietokonehommat.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhalu meni kokonaan isällä. Äidin siistinä pitämä asunto oli likainen ja mies haisi pahalle. Läheisten piti hoitaa aivan kaikki asiat, ei poistunut enää asunnosta. Teki tosi ikävää. 

Onneksi ei elänyt pitkään, surkeita olivat viimeiset vuodet. 

Appivanhemmat on molemmat vielä elossa mutta niillä on nyt jo muuttunut asunto karmeaksi. Voimakas virtsanhaju tulee jo ulko-ovella vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko siellä omakotitalossa on pärjätä?

Ei olekaan mikään pakko mutta moni haluaa jäädä kotiinsa. 

Koti voi olla muuallakin kuin omakotitalossa.

No ei se joku vieras kerrostalo yhtäkkiä kodilta tunnu jos siellä vanhassa on asunut vuosikymmeniä, kenties lapsesta asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko siellä omakotitalossa on pärjätä?

Ei olekaan mikään pakko mutta moni haluaa jäädä kotiinsa. 

Koti voi olla muuallakin kuin omakotitalossa.

No ei se joku vieras kerrostalo yhtäkkiä kodilta tunnu jos siellä vanhassa on asunut vuosikymmeniä, kenties lapsesta asti. 

Sehän riippuu ihan ihmisestä ja siitä miten sopeutuu muutoksiin. Minusta ei ole ollenkaan toivottava vaihtoehto että ihminen on niin muutosvastarintainen että ainoastaan lapsuuden koti voi tuntua kodita.

Huonosti.

Äiti jäi 62-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle syövän kanssa ja kuoli muutaman vuoden päästä. Asui kerrostalossa, ei siis edes omakotitalossa. Ihan mahdotonta oli meno, uupumus ja vahvat keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet vaikuttivat kaikkeen, muisti, käden taidot, vireystila, tunteet, ymmärrys. En viitsi edes kertoa mitä kaikkea kamalaa tapahtui, oli traumaattista meille kaikille.

Lopputulema: ei pärjännyt. Ei vaikka sai apua meiltä omaisilta jatkuvasti sekä kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä, ruoka tuli tilattuna ja lämmitettynä ovelle, oli tukihenkilö, joka auttoi usean kerran kuussa ja lisäksi äiti vietti joka viikko yhden päivän saattokodin päivätoiminnassa. Usean kerran jouduimme viemään saattokotiin viikoksi pariksi vuodeosastolle.

Ihan Ok, selviytyi itsenäisesti kunnes sai äkillisen aivoinfarktin. Löysin hänet sitten ja kutsuin ambulanssin Kuoli kuukautta myöhemmin sairaalassa. Jälkeen päin ajatellen hieno juttu, ettei joutunut hoitokotiin, vaan lähti suorilta jaloilta, kun kuulee, miten siellä vanhuksia kohdellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko siellä omakotitalossa on pärjätä?

Ei olekaan mikään pakko mutta moni haluaa jäädä kotiinsa. 

Koti voi olla muuallakin kuin omakotitalossa.

Tietenkin voi, mutta mitä vanhempana sieltä muuttaa pois sitä työläämpää se on. Suurin osa ei enää jaksa tyhjentää asuntoa 80-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini kuoli, isäni tarvitsi aluksi paljon apua minulta oppiakseen ns. perinteiset naisten työt.  Opetin siis isää laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä. Ei esim. tiennyt, miten hellan lapsilukon saa pois päältä ja missä pyykinpesuaine on. Suurin hankaluus oli isän opetella maksamaan laskuja tietokoneella. Äiti oli aina hoitanut tietokonehommat.

Miksi pitää opetella maksamaan laskut tietokoneella, kun ne voi hoitaa helposti muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini kuoli, isäni tarvitsi aluksi paljon apua minulta oppiakseen ns. perinteiset naisten työt.  Opetin siis isää laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä. Ei esim. tiennyt, miten hellan lapsilukon saa pois päältä ja missä pyykinpesuaine on. Suurin hankaluus oli isän opetella maksamaan laskuja tietokoneella. Äiti oli aina hoitanut tietokonehommat.

Miksi pitää opetella maksamaan laskut tietokoneella, kun ne voi hoitaa helposti muutenkin?

Miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko siellä omakotitalossa on pärjätä?

Ei olekaan mikään pakko mutta moni haluaa jäädä kotiinsa. 

Koti voi olla muuallakin kuin omakotitalossa.

Tietenkin voi, mutta mitä vanhempana sieltä muuttaa pois sitä työläämpää se on. Suurin osa ei enää jaksa tyhjentää asuntoa 80-vuotiaana. 

Siksi kannattaakin muuttaa ajoissa.

Itse kysymykseen. Äiti muutti pois jo ennen isän kuolemaa ja pärjää edelleen oikein hyvin yli 80 vuotiaana sopivan kokoisessa asunossa lähellä palveluja. Isä eioikein koskaan pärjännyt yksin omakotitalossa vaikka ruuanlaitto ja laskujen maksu onnistuikin, mutta jääräpäisesti halusi asua loppuun asti siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini kuoli, isäni tarvitsi aluksi paljon apua minulta oppiakseen ns. perinteiset naisten työt.  Opetin siis isää laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä. Ei esim. tiennyt, miten hellan lapsilukon saa pois päältä ja missä pyykinpesuaine on. Suurin hankaluus oli isän opetella maksamaan laskuja tietokoneella. Äiti oli aina hoitanut tietokonehommat.

Miksi pitää opetella maksamaan laskut tietokoneella, kun ne voi hoitaa helposti muutenkin?

Miten?

Maksupalvelukuorissa tietenkin. Säännöllisesti toistuvat laskut kannattaa toki laittaa menemään suoraan e-laskuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko siellä omakotitalossa on pärjätä?

Ei olekaan mikään pakko mutta moni haluaa jäädä kotiinsa. 

Koti voi olla muuallakin kuin omakotitalossa.

Tietenkin voi, mutta mitä vanhempana sieltä muuttaa pois sitä työläämpää se on. Suurin osa ei enää jaksa tyhjentää asuntoa 80-vuotiaana. 

Kukas sen asunnon sitten tyhjentää? Jos perilliset miksi he eivät voisi tyhjentää asuntoa myös sitten kun vanhus muuttaa pois eikä vadta tämän kuileman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko siellä omakotitalossa on pärjätä?

Ei olekaan mikään pakko mutta moni haluaa jäädä kotiinsa. 

Koti voi olla muuallakin kuin omakotitalossa.

Tietenkin voi, mutta mitä vanhempana sieltä muuttaa pois sitä työläämpää se on. Suurin osa ei enää jaksa tyhjentää asuntoa 80-vuotiaana. 

Kukas sen asunnon sitten tyhjentää? Jos perilliset miksi he eivät voisi tyhjentää asuntoa myös sitten kun vanhus muuttaa pois eikä vadta tämän kuileman jälkeen.

Elossa olevan ihmisen kämpän tyhjentäminen on huomattavasti hankalampaa kuin vasta kuoleman jälkeen. Äiti onneksi itse tyhjensi omakotitaloa n. 75-vuotiaana. Siellä oli papereita ja tavaroita jo 50...60 -luvulta lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko siellä omakotitalossa on pärjätä?

Ei olekaan mikään pakko mutta moni haluaa jäädä kotiinsa. 

Koti voi olla muuallakin kuin omakotitalossa.

Tietenkin voi, mutta mitä vanhempana sieltä muuttaa pois sitä työläämpää se on. Suurin osa ei enää jaksa tyhjentää asuntoa 80-vuotiaana. 

Kukas sen asunnon sitten tyhjentää? Jos perilliset miksi he eivät voisi tyhjentää asuntoa myös sitten kun vanhus muuttaa pois eikä vadta tämän kuileman jälkeen.

Elossa olevan ihmisen kämpän tyhjentäminen on huomattavasti hankalampaa kuin vasta kuoleman jälkeen. Äiti onneksi itse tyhjensi omakotitaloa n. 75-vuotiaana. Siellä oli papereita ja tavaroita jo 50...60 -luvulta lähtien. 

Mikä siinä on vaikeaa jos se elossa oleva haluaa muuttaa asuntoo jossa hän pärjää paremmin?

Jos taas ei sopeudu siihen että on vanha ja tietyt asiat on vaikeampia niin tuskin sitä oikein missään pärjää.

Isän kuollessa äiti menetti elämänhalunsa, mutta sentään hyvin päättäväisesti halusi muuttaa seniorioasuntoon . Osti kivan kaksion ja käpertyi sinne. Entinen aktiivinen, kaikesta kiinnostunut ihminen hiipui silmissämme ja lopulta sairastui vakavasti. Vei noin viisi vuotta ja lopulta kuoli 94 vuotiaana. Sydäntä särkevää aikaa.

Kyllä pärjäsi vaikka oli jo ikää. 18 vuotta hoiti asiansa itse ja yksin. Tosin nettihulluus oli vasta tuloillaan, pankit pankkeja ja lankapuhelimellakin sai vielä asioita hoidettua. Ikävä on vieläkin .....nyt ovat yhdessä mäntyjä kasvavalla erämää kalmistolla.

Sekoili hetken, ravasi edestakaisin, kunnes rauhoittui ja muutti muualle.

Vanha talo myytiin äkkiä tontteineen (alihintaan), että siitä pääsi nopeasti eroon. Se purettiin ja tilalla on uusi. 

Vierailija kirjoitti:

Isän kuollessa äiti menetti elämänhalunsa, mutta sentään hyvin päättäväisesti halusi muuttaa seniorioasuntoon . Osti kivan kaksion ja käpertyi sinne. Entinen aktiivinen, kaikesta kiinnostunut ihminen hiipui silmissämme ja lopulta sairastui vakavasti. Vei noin viisi vuotta ja lopulta kuoli 94 vuotiaana. Sydäntä särkevää aikaa.

Mutta asiaankuuluvaa, luonnollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko siellä omakotitalossa on pärjätä?

Ei olekaan mikään pakko mutta moni haluaa jäädä kotiinsa. 

Koti voi olla muuallakin kuin omakotitalossa.

Tietenkin voi, mutta mitä vanhempana sieltä muuttaa pois sitä työläämpää se on. Suurin osa ei enää jaksa tyhjentää asuntoa 80-vuotiaana. 

Kukas sen asunnon sitten tyhjentää? Jos perilliset miksi he eivät voisi tyhjentää asuntoa myös sitten kun vanhus muuttaa pois eikä vadta tämän kuileman jälkeen.

Elossa olevan ihmisen kämpän tyhjentäminen on huomattavasti hankalampaa kuin vasta kuoleman jälkeen. Äiti onneksi itse tyhjensi omakotitaloa n. 75-vuotiaana. Siellä oli papereita ja tavaroita jo 50...60 -luvulta lähtien. 

Mikä siinä on vaikeaa jos se elossa oleva haluaa muuttaa asuntoo jossa hän pärjää paremmin?

Jos taas ei sopeudu siihen että on vanha ja tietyt asiat on vaikeampia niin tuskin sitä oikein missään pärjää.

Talo täynnä "aarteita" ja papereita, joista kukaan muu ei ota enää selvää kuin vanhus itse, jos enää hänkään. Äiti oli tyhjentänyt ensin omakotitaloa, kun me vuorostaan tyhjennettiin kaksiota, niin vaatteita oli edelleen ihan hillitön määrä. Myös kellarin häkkivarasto täynnä. Iso osa tavaroista meni joko roskiin tai kierrätykseen.