Te jotka olette lukiosta asti olleet yhdessä, tajuatteko, että teille ei kehity omaa identiteettiä

Typerä väite.

Häh, tietenkin kehittyy! Eihän lapsillakaan ole samaa identiteettiä mitä vanhemmillaan.

Ai.

T. 28v aviossa, ja eri lukioissa/yliopistossa opiskeltiin aikanaan. Omat kaverit molemmilla.

Sattaa olla. Me olemme ollet yhdessä 16 vuotiaista lähtien, 53 vuotta. Mutta osaamme silti äkäillä erilailla ja pidämme toinen teestä, toinen kahvista. Toinen käyttää mieluummin puuseetä, toinen wc:tä ;)

Säännönkö vahvistavia pokkeuksia ?

No voi että kun harmittaa. Paskat nakkaan mitä joku vauvapalstalainen on mieltä mun identiteetistä.

En tiedä tuosta mutta sellaiset koulusta asti ja vuosikymmeniä yhdessä olleet tuttuni ol melko hukassa ja avuttomia sitten kun ero tulee. Yksineläminen tuntuu olevan näille vaikeaa.

En ole käynyt lukiota,a😀

Vierailija kirjoitti:

En ole käynyt lukiota,a😀

Tosi hyvä homma, sulle on sit kehittynyt identiteetti, jos oot ollu yhdessä sun puolison kanssa amiksesta asti.

Ihan omituinen väite minusta. Kyllä meillä on miehen kanssa ihan omat identiteetit, vaikka on oltu yhdessä 16-vuotiaasta, nyt molemmat 51. Ei parisuhde mitenkään estä ihmisten kehittymistä omiin suuntiinsa. Me esimerkiksi ollaan hyvinkin erilaisia ihmisiä monessa asiassa, mikä minusta on vaan rikkaus. 

Täh? - Utselläni taas on enempi oma identiteetti olkut hukassa ja tuntunut, että olen "vajaa" kun olen ikisinkku. Ja ihan liian usein kuullutbkatkerien incekeiden ulinaa, joihin en koe sanaistuvani "kokemattomuudestani huolimatta 

Onhan täs monesti nähtävissä tuplastandardi miehillä arvostetaanbja ihaillaan kun hänellänon kokemusta parisuhteessa olosta kun taas naisten osalta asia menee päinvastoin. Täysin vastakkainen on suhtautuminen jos miehellä on ollut n.kumppania verrattuna naiseen jolla on ollut sama määrä kumppaneita. 

Minulla ei ole ihmissuhteita juurikaan.

Eikä yhtään identiteettiä. En tiedä, millainen olen, joten en mieti sitä liikaa.

Kannattaa valita kumppani, jonka kanssa saa kasvaa ja kehittyä. Suosittelen.

Huh, onneksi mentiin yhteen jo yläasteella eikä vasta lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan omituinen väite minusta. Kyllä meillä on miehen kanssa ihan omat identiteetit, vaikka on oltu yhdessä 16-vuotiaasta, nyt molemmat 51. Ei parisuhde mitenkään estä ihmisten kehittymistä omiin suuntiinsa. Me esimerkiksi ollaan hyvinkin erilaisia ihmisiä monessa asiassa, mikä minusta on vaan rikkaus. 

Eikö se toinen kyllästytä koskaan? Tai kadu sitä, että tuon yhden ja ainoan ihmisen kanssa on mennyt koko ainutlaatuinen elämä? Hänen tarpeisiinsa ja oikkuihin sopeutuessa? 

Hitsi, enpä ole tajunnut olevani täysin ilman omaa identiteettiä. Mitäs nyt? Pitääkö tässä laittaa lusikat jakoon vai onko liian myöhäistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan omituinen väite minusta. Kyllä meillä on miehen kanssa ihan omat identiteetit, vaikka on oltu yhdessä 16-vuotiaasta, nyt molemmat 51. Ei parisuhde mitenkään estä ihmisten kehittymistä omiin suuntiinsa. Me esimerkiksi ollaan hyvinkin erilaisia ihmisiä monessa asiassa, mikä minusta on vaan rikkaus. 

Eikö se toinen kyllästytä koskaan? Tai kadu sitä, että tuon yhden ja ainoan ihmisen kanssa on mennyt koko ainutlaatuinen elämä? Hänen tarpeisiinsa ja oikkuihin sopeutuessa? 

Yhteiseloa on vasta 20 vuotta mutta ei kyllästytä tai kaduta. 

Ei ole olemassa mitään tiettyä identiteettiä, joka ihmiselle pitäisi kehittyä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Yhtä hyvin voisi sanoa, että kumppania usein vaihtavalle ei kehity omaa identiteettiä, koska hän pyrkii koko ajan miellyttämään yhä uusia ihmisiä oman itsensä kustannuksella. 

Tai ihminen, joka ei pääse parisuhteeseen, vaikka haluaisi, ei välttämättä pääse kehittymään haluamaansa suuntaan, koska hän suree yksinäisyyttään.

Jne.  

Vierailija kirjoitti:

Ihan omituinen väite minusta. Kyllä meillä on miehen kanssa ihan omat identiteetit, vaikka on oltu yhdessä 16-vuotiaasta, nyt molemmat 51. Ei parisuhde mitenkään estä ihmisten kehittymistä omiin suuntiinsa. Me esimerkiksi ollaan hyvinkin erilaisia ihmisiä monessa asiassa, mikä minusta on vaan rikkaus. 

Samoin, ja me ollaan jo 60 ja 62. Ihan on omat identiteetit molemmilla. Hyvässä parisuhteessa on ollut myös tilaa kasvaa ja kehittyä. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuosta mutta sellaiset koulusta asti ja vuosikymmeniä yhdessä olleet tuttuni ol melko hukassa ja avuttomia sitten kun ero tulee. Yksineläminen tuntuu olevan näille vaikeaa.

Voi luoja, kyllä! Jokaisen pitäisi opetella jo nuorena elämään itsenäisesti. Tuollaiset on hirveä riippakivi lähipiirille.