Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pahin asumistilanne, jossa olette olleet?
05.03.2026 |
On kiinnostava ajatella, miten huonosti olen välillä voinut asuessani pienessä asunnossa toisen ihmisen kanssa.
Se, että toisen kuulee aina, se ettei ikinä voi pitää ääntä öisin jos toinen nukkuu, yhteiset vastuut jne.
Ex-kumppanillani oli tapana laittaa Nescafé-kone päälle neljältä aamulla ennen työvuoroaan. Yksiössämme siihen oli mahdotonta olla heräämättä. Tietysti oma päiväni alkoi sitten univajeisena kukon laulun aikaan.
En osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi asua homeen tai, luoja paratkoon, jonkinlaisen tuholaisinvaasion keskellä.
Mietin tätä erityisen paljon vallitsevassa maailmantilanteessa, jossa on korkeat vuokrat ja pienet asunnot. Useimmat haaveilevat jostain tilavammasta, mutta kuitenkin myöntyvät mukautumaan tilanteeseen, koska halutaan asua kaupungissa.
Kommentit (25)
Asuminen juovan ukon kanssa, joka harrasti henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Summa summarum: useimmille pahinta on ollut asua yhdessä toisen/toisten ihmisten kanssa, joiden kanssa eläminen oli vaikeaa. Tämä kattaa niin opiskelijasolut kuin vaikeat lapsuuden olot ja huonon parisuhteen.
Huomattavasti paremmin sietää vaikka pienen tilan ja alkeelliset olosuhteet, kunhan vain henkinen vapaus ja oma autonomia säilyy.
Solussa kahden alaikäisen ammattikoululaisen kanssa jotka elivät kuin viimeistä päivää! Vieraita joka ilta, omien jälkien siivoaminen jotain käsittämätöntä, muiden tavaroita lainailtiin ympäri taloa ym. Toinen alivuokralaisena asunnossa, jossa ei saanut käyttää keittiötä eikä käydä suihkussa! Vuokraemäntä vielä uhkaili kaupan päälle!
Olimme muuttamassa aviomieheni kanssa vieraalle paikkakunnalle, kauas läheisistä. Minä aloitin ihan uudessa työssä, miehen oli tarkoitus käydä opiskelemassa ko. paikasta käsin. Vuokrasimme isohkon kodin meille kahdelle.
Pari viikkoa ennen muuttoa mies ilmoitti, että hän haluaa avioeron ja hän on selkäni takana hankkinut asunnon toisesta kaupungista. Kätevä muuttaa pois omaan kämppään toisaalla, kun kamat on jo pakattu valmiiksi. Siinäpä sitten jäin sulattelemaan äkillistä avioeroa ja miehen uskottomuutta yksin liian isoon kämppään. Kiva oli joutua makselemaan kulut yksin. Mies oli tiennyt jo asuntoa vuokratessamme, ettei hän koskaan muuttaisi sinne kanssani. Silti ihan suvereenisti kehotti mua vuokraamaan meille mahdollisimman ison kämpän.