Minulla on läheinen lapsuudenperhe ja ystäviä, muttei kukaan oikeastaan koskaan auta minua
Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet jo vuosia ystäviensä avun varassa. Jopa työssään. Entä sinulla, autetaanko sinua arjessasi? Olenko kummallinen ihminen, joka ei koskaan pyydä apua? Ei minultakaan pyydetä apua, esim. kauppaan vientiä tai lumen luontia tms.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin asettaa sanani väärin, kun moni näytti ymmärtävän sen niin, että katkerana vuodatan, miksi kukaan ei auta. Tarkoitin, ettei elämässäni ole koskaan tullut tilannetta, että pyytäisin jonkun apua tai minulta olisi pyydetty apua. Että olenko ihan tavallinen tapaus, kun tällaisia tilanteita ole koskaan ollut. Ap
Eli et ole koskaan esim. muuttanut? Tai jos olet niin ihan yksin kantanut huonekalut omaan autoosi ja samaten kantanut ne uuteen asuntoon, pyykkikoneenkin? Kukaan ei ole auttanut?
Olen ottanut muuttofirman. Ap
Eli olethan sinä pyytänyt apua, muuttofirmalta. Tietenkin se maksaa mutta apua se silti on.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei auta minua, ihan normaalia aikuiselle terveelle ihmiselle. Itse autan lapsiani ja äitiäni.
Eli lapsillasi ja äidilläsi on joku, joka auttaa...
Vierailija kirjoitti:
Löytyy ihmisiä, jotka auttavat. Toisinaan jopa silloin, kun en millään lailla edes vihjaise avuntarpeestani, vaan yritän luovia tilanteessa itsekseni kaatamatta asioita toisten niskaan. En siis ole koko ajan mouruamassa jotakin muilta. Jotkut asiat pitää pystyä hoitamaan itse. Maalaisjärki auttaa tässäkin.
Onneksi olkoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sua kukaan auttaisi kun et edes pyydä sitä? Ei kai kukaan väkisin luoksesi tule auttamaan.
Ei auteta vaikka pyytäisikin. Olettavat että jaksan ja osaan. Toki jaksan, mutta...
Siis sulle on sanottu ettei kukaan auta sua, vai mistä ihmeestä tämän tiedät? Kun et koskaan ole apua pyytänyt.
Juuri sanoi pyytäneensä. Lue viesti ennen kuin kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Ah mikä omahyväisyys.
Oivalsin juuri jotain. Ihmiset jotka on opetettu ajattelemaan ettei saa olla riesaksi ja vaivaksi toisille ihmisille nähdään - omahyväisinä. Joku täällä kommentoi että ah mikä omahyväisyys, ja joku että vai olet niin hyvä ja hieno tms ettet mitään apua koskaan tarvitse. Hyvä oivallus. Koska haluaisin useinkin uskaltaa ja kehdata pyytää jotain. Mutta varsinkin ollessani pienten lasten totaali yh, voitte vain kuvitella kuinka moni riemastui pyynnöstä. Nykyisinkin se on vaikeaa koska en haluaisi olla hankala. Vähintään huolehdin auttavani takaisin. Mutta olenko joidenkin silmissä omahyväinen, kun olen tällainen? Uusi näkökulma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah mikä omahyväisyys.
Oivalsin juuri jotain. Ihmiset jotka on opetettu ajattelemaan ettei saa olla riesaksi ja vaivaksi toisille ihmisille nähdään - omahyväisinä. Joku täällä kommentoi että ah mikä omahyväisyys, ja joku että vai olet niin hyvä ja hieno tms ettet mitään apua koskaan tarvitse. Hyvä oivallus. Koska haluaisin useinkin uskaltaa ja kehdata pyytää jotain. Mutta varsinkin ollessani pienten lasten totaali yh, voitte vain kuvitella kuinka moni riemastui pyynnöstä. Nykyisinkin se on vaikeaa koska en haluaisi olla hankala. Vähintään huolehdin auttavani takaisin. Mutta olenko joidenkin silmissä omahyväinen, kun olen tällainen? Uusi näkökulma
Tämä se on. Ei kehtaa vaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah mikä omahyväisyys.
Oivalsin juuri jotain. Ihmiset jotka on opetettu ajattelemaan ettei saa olla riesaksi ja vaivaksi toisille ihmisille nähdään - omahyväisinä. Joku täällä kommentoi että ah mikä omahyväisyys, ja joku että vai olet niin hyvä ja hieno tms ettet mitään apua koskaan tarvitse. Hyvä oivallus. Koska haluaisin useinkin uskaltaa ja kehdata pyytää jotain. Mutta varsinkin ollessani pienten lasten totaali yh, voitte vain kuvitella kuinka moni riemastui pyynnöstä. Nykyisinkin se on vaikeaa koska en haluaisi olla hankala. Vähintään huolehdin auttavani takaisin. Mutta olenko joidenkin silmissä omahyväinen, kun olen tällainen? Uusi näkökulma
Et, vaan ihminen, joka kokee, että on vain pörjättävä. Toinen ihan perusterve soittaa suunnilleen naapurille ja pyytää viemään kauppaan, jos on satanut 1 cm lunta. Toiset lähtevät kävellen lumimyrskyyn sinne kauppaan, koska ovat tottuneet, että elämästä on selvittävä omin voimin. Ei se ole omahyväisyyttä, vaan usein sellaista perus vaatimattomuutta. Ei haluta olla vaivaksi, ujostuttaa pyytää apua jne. Usein kotoa on annettu yksin kaikesta selviytymisen malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei auta minua, ihan normaalia aikuiselle terveelle ihmiselle. Itse autan lapsiani ja äitiäni.
Eli lapsillasi ja äidilläsi on joku, joka auttaa...
Äitini on yli 80-vuotias, lapseni teinejä. Tottakai autan heitä aina tarvittaessa. Toinen asia ovat terveet aikuiset, joita ikä ei vielä paina, kuten minä. Mihin minä kauheasti apua tarvitsisin?
Mulla oli kaveri joka oli tällainen perinteinen lokki jonka eteen kannettiin kaikki eikä rouva itse viitsinyt yhtään mitään vaikka oli esim. vapaaehtoistyössä niin nakitti aina sijaisen paikalle. Sitten osti vielä työleirin eli runsaasti aikaa ja vaivaa vaativan ok-talon. Sitten siellä piti koko tuttavapiirin käydä vuorollaan talkoilemassa milloin mitäkin maan ruoppausta tai lehtien haravointeja, kevätkyntöjä jne. Siis kuka kehtaa edes pyytää tuollaiseen?
En tiedä käykö siellä enää ketään kun sattuneesta syystä ei tämän emännän tekemiset ole enää vuosiin kiinnostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaveri joka oli tällainen perinteinen lokki jonka eteen kannettiin kaikki eikä rouva itse viitsinyt yhtään mitään vaikka oli esim. vapaaehtoistyössä niin nakitti aina sijaisen paikalle. Sitten osti vielä työleirin eli runsaasti aikaa ja vaivaa vaativan ok-talon. Sitten siellä piti koko tuttavapiirin käydä vuorollaan talkoilemassa milloin mitäkin maan ruoppausta tai lehtien haravointeja, kevätkyntöjä jne. Siis kuka kehtaa edes pyytää tuollaiseen?
En tiedä käykö siellä enää ketään kun sattuneesta syystä ei tämän emännän tekemiset ole enää vuosiin kiinnostaneet.
Tällaisia todella on, itsekin tunnen. On järjestelmällisesti koonnut avustajaringin ympärilleen, vaikka on ihan fyysisesti kykenevä. Ei vaan viitsi.
Meidän työeläkepariskunnalla ei ole nk. ystäväpiiriä muuta kuin pojan perhe naapurikunnassa noin 20 km päässä. On sanottu heille että pitää kertoa milloin on apu tarpeen kuten äidin käyttää taaperoa neuvolassa tms. niin minä toimin kuskina kun turvaistuin asennettu. Jos heidän perheellä on kauppakierros niin me toimimme talo- ja kissavahtina.
Äsken hajosi vuonna 2010 ostettu pyykkikone. Ostin verkkokaupasta uuden kotiin tuotuna ja romukone samalla kierrätykseen niin poika tuli sen laittamaan uuden käyttökuntoon koska minun polvet ei kestä lattialla kyykkiä sitä uutta konetta ruuvata vaateriin.
Hyvin toimi elämä tällä tavalla!
Ah mikä omahyväisyys.