Olen yksinäinen (omasta päätöksestäni) ja menen välillä ulos syömään/kahville nähdäkseni vain ihmisiä. Teettekö samaa?

Olen joskus ollut yksin uudessa kaupungissa ja ennen tutustumista ihmisiin olen tehnyt tuota. Se auttaa vähän, mutta vain vähän.

Nt jos olisin samassa tilanteessa, menisin kirjaston lukupiiriin tai vapaaehtoiseksi kielikahvilaan tms. Vuorovaikutus auttaa enemmän.

up

Tuo on käsittääkseni ihan tavallista toimintaa. Monet arvostavat yksinoloa  mutta tahtovat kuitenkin nähdä ihmisiä, olla  tavallaan sosiaalisia erakkoja. Jos vain on mahdollisuus mennä toisinaan ihmisten ilmoille, se on terveellistä mielenterveydelle.  Olla osa ihmiskuntaa, aistia toisten läheisyys vaikka vähän kauempaakin.  

No saitko mieluisaa juttuseuraa?

Täällä yksi myös. Tykkään käydä syömässä ja leffassa ihan vaan itsekseni. 

Vaikka viihdyn yleensä yksin viihdytän itseäni tarkkailemalla ihmisiä. Mutta kyllä yksinäisyys tuntuu joskus kaatuvan päälle. Nukun paksun erittäin lämpimän peiton alla. Kai koitan kokea siinä lämpöä jonka toinen toisi.

En tykkää syödä ja juoda ulkona. Käyn eri kirjastoissa, museoissa, ostareilla. En juurikaan kaipaa sosiaalista kanssakäymistä. Tunti ihmisten seurassa on jo aivan liian paljon. 

Sitä  tässä aattelehdin Ap, että oletko aivan varma. ettei sinulla mene sekaisin käsitteet elää ja olla omasta valinnasta yksinäinen vis elää ja olla omasta valinnasta yksin elävä? 

Monella menee näet joko tahallisesti tai tahattomasti ja pelkästä tietämättömuudestä sekaisen se, mitä on olla elää yskin vs, mitä se on vastaavasti kuon yksinäinen. - Esimerkiksi, jodienkin on hyvin vaikea ymmärtää, että perheellinen ihmien voi olla myös yksinäinen. 

Pätkätöihin tuomittu maisteri

Mua on usein luultu ulkomaalaiseksi vaikka olen ihan Suomessa syntynyt ja tyypillisen suomalaisen näköinen. Olen miettinyt onko yksinäisyys tehnyt minut niin vieraantuneeksi että vaikutan ulkopuoliselta.

Käyn paljon kahviloissa ja joskus ravintolassa syömässä. Tosin en kaipaa seuraa ja pidän korvissa vastamelukuulokkeita. Kahvilassa selaan kännykkää tai luen Hesarin, jos siellä sellainen on.  Ympäristö on kuulokkeiden ansiosta äänetön.

Mulla päinvastoin. Tulee vaan paha mieli nähdä ihmisiä kavereiden ja ystävien kanssa. Muilla on seuraa ja itsellä ei ole ketään kenen kanssa sosialisoida. Se vain Alleviivaa sitä kontrastia että itseltä puuttuu mikä muille on niin itsestäänselvyys. 

Eikä todellakaan kukaan ikinä puhu minulle, enkä näe että jossain kahvilassa tai ravintolassa olisi mitään mahdollisuuksia itse puhua muille, ei siellä ole mitään luontevia tilaisuuksia mennä jonkun tuntemattoman pöytään puhumaan, hullunahan ne pitäisi - ja useimmathan siellä on omassa seurassa, johon tuppautuminen olisi vielä kiusallisenpaa. 

Yksin yksin on paljon helpompaa kuin yksin muiden keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja et uskalla kysyä mennäksesi jonnekin kylään,a🤣

Osta sä pisteitä ja aivot.

Mulla kans kaveri, joka käy päivittäin ruokakaupassa ostarilla ihan nähdäkseen ihmisiä, kiertelee kaupoissa, ehkä hakee tarjoustuotteen. On yksinäinen ja kokee yksinäisyyttä nimenomaan asunnossaan. Pakko lähteä ihmisten ilmoille!

Mulla taas työelämä on niin sosiaalista, etten jaksa nähdä ketään vapaa-aikana.

Meitä on moneksi. Itse jäin vasta työelämästä jossa kärsin pakollisesta yhdessäolosta työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Olen jo muutamassa kuukaudessa rentoutunut ja alkanut nauttia elämästä yksin..

Etkä ole. Yksinäisyys ei ole koskaan oma päätös, vapaaehtoinen yksin oleminen taas on.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tuo erakoituminen mennyt niin pitkälle etten työn lisäksi käy oikein missään. Kirjastossa ja kaupassa toki. Yksin baariin tai ravintolaan meno olisi kauhistus. Matkustamisesta puhumattakaan. 

En vaan ole saanut pidettyä elämässäni mitään ihmissuhteita yllä. Miehet ovat olleet samalla ysäviäni ja perhe on ollut ajanvietteeni. Nyt sitten kun olenkin yksin lasten aikuistuttua, olen todella yksin! 

Usein käy niin että perjantaina töistä tullessa haen kaikki ruokatavarat ja viinat mitä tavitsen mahdollisesti vklp enkä poistu sisältä ennen ma-aamua kun on pakko mennä töihin. Elän verkossa, luen, katson telkkaria, saunon ja juopottelen. N-50

Usein käy niin että perjantaina töistä tullessa haen kaikki ruokatavarat ja viinat mitä tavitsen mahdollisesti vklp enkä poistu sisältä ennen ma-aamua kun on pakko mennä töihin. Elän verkossa, luen, katson telkkaria, saunon ja juopottelen. N-50

Mulla sama. Aikuiset lapset kaukana ja uutta puolisoa en halua. Kavereitani näen harvoin, soittelemme viikolla. Mukava aloittaa lauantaina illallisen kokkaaminen jo aamupalan jälkeen, tehdä ja syödä pitkän kaavan mukaan. Avata hyvä viinipullo. Joskus otan yhden liikaa, kuuntelen musiikkia ja etsin mieluista ohjelmaa YouTubesta. Yleensä laitan aikaisin nukkumaan. Sunnuntaina valmistelen seuraavaa työviikkoa ja saunon, silitän ja järjestän tavarat paikoilleen, kodinhoitaja käy maanantaisin. M51

Aika monelle työ palvelee samassa tarkoituksessa, jotta pitäisikö se ottaa palkassa huomioon että saa ilmaisia etuja, kuormittaa muita ja vähentää tehokkuutta. Mahtaako rekrytojat peräti valikoida sillä perusteella, semmoinen käsitys että helpommin palkataan jos on perheellinen. 

Ymärrän mitä ap tarkoittaa, mutta itse hoidan ihmisten parissa oloa harrastuksissa. Toinen niistä vaatii myös omalla ajalla tekemistä ja kommunikointia muiden ryhmän jäsenten kanssa.

Muutoin tykkään omasta rauhasta ja viihdyn koirani kanssa. Näen samassa kaupungissa asuvia aikuisia lapsiani ja auttelen heitä, jos tarvitsevat. Saan myös itse heiltä apua tarvitessani.

Olen puhelias ja sosiaalinen, joten tiedän saavani juttuseuraa suht helposti, mutten erityisesti ainakaan nyt tarvitse. Tilanne voi muuttua, mutta pari vuotta on ollut vaan rauhan tarvetta. 

Nro 38 on 50+ ikäinen nainen.

Kyllä tota tulee tehtyä usein. Minut erottaa siitä, etten plärää puhelinta vaan katselen ympärilleni.

N47