Olen yksinäinen (omasta päätöksestäni) ja menen välillä ulos syömään/kahville nähdäkseni vain ihmisiä. Teettekö samaa?
Olen jäänyt erakoksi tavallaan omasta päätöksestäni nyt toistaiseksi ainakin. Minä kyllä tulen ihmisten kanssa toimeen, pystyn olemaan sosiaalinen, olen ystävällinen ja sellainen hyvää toivova tyyppi. Kuitenkin olen nähnyt omaksi parhaakseni sen, että vietän aikaa paljon itsekseni.
Kuitenkin välillä on haikeutta ja kaipaisi kontakteja, nähdyksi tulemista ja muutenkin sosiaalisuutta. Menen sitten välillä kaupungille ihan vain siksi, että edes näkisin ihmisiä. Olen vain joukossa ja koen olevani jotenkin mukana siinä virtauksessa olevinaan. Menen syömään, jotta tuntisin toisten läsnäolon. Itseasiassa juuri tässä laitan itseäni ja mietin mihin menisin syömään. Toivottavasti jonkun kanssa tulisi vaihdettua ajatuksia, jospa tulisi vastaan joku mukava ihminen tai edes näkisi ohimennen ihmisen josta tulee ajatuksen tasolla hyvä mieli. :)
Olen joskus ollut yksin uudessa kaupungissa ja ennen tutustumista ihmisiin olen tehnyt tuota. Se auttaa vähän, mutta vain vähän.
Nt jos olisin samassa tilanteessa, menisin kirjaston lukupiiriin tai vapaaehtoiseksi kielikahvilaan tms. Vuorovaikutus auttaa enemmän.