Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen (omasta päätöksestäni) ja menen välillä ulos syömään/kahville nähdäkseni vain ihmisiä. Teettekö samaa?
03.03.2026 |
Olen jäänyt erakoksi tavallaan omasta päätöksestäni nyt toistaiseksi ainakin. Minä kyllä tulen ihmisten kanssa toimeen, pystyn olemaan sosiaalinen, olen ystävällinen ja sellainen hyvää toivova tyyppi. Kuitenkin olen nähnyt omaksi parhaakseni sen, että vietän aikaa paljon itsekseni.
Kuitenkin välillä on haikeutta ja kaipaisi kontakteja, nähdyksi tulemista ja muutenkin sosiaalisuutta. Menen sitten välillä kaupungille ihan vain siksi, että edes näkisin ihmisiä. Olen vain joukossa ja koen olevani jotenkin mukana siinä virtauksessa olevinaan. Menen syömään, jotta tuntisin toisten läsnäolon. Itseasiassa juuri tässä laitan itseäni ja mietin mihin menisin syömään. Toivottavasti jonkun kanssa tulisi vaihdettua ajatuksia, jospa tulisi vastaan joku mukava ihminen tai edes näkisi ohimennen ihmisen josta tulee ajatuksen tasolla hyvä mieli. :)
Kommentit (21)
Kyllä tuota, että menee muiden joukkoon, vaikka olisi itsekseen, suosittelee psykologitkin. Eli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja et uskalla kysyä mennäksesi jonnekin kylään,a🤣
En. Mulle riittää se, että näen töissä ja kaupoissa ihmisiä ja vaihdan niitten kanssa muutaman sanan.
Mulla ei ole moisiin varaa mutta käyn kirjastossa ja haahuilen kaupungilla.
'Toivottavasti jonkun kanssa tulisi vaihdettua ajatuksia, jospa tulisi vastaan joku mukava ihminen tai edes näkisi ohimennen ihmisen josta tulee ajatuksen tasolla hyvä mieli. :) *
Ihan ok, mutta älä ota kontaktia paikassa missä se potentaalinen ei pääse väistämään, hissi, bussi on ilmanmuuta nounou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin kotona > ulkona nähdäkseni ihmisiä.
M39
Olen samanlainen. Suomalaiset ovat niin mielisairasta porukkaa että oma pää pärjää paremmin kun ei ole ihmisten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä tuo erakoituminen mennyt niin pitkälle etten työn lisäksi käy oikein missään. Kirjastossa ja kaupassa toki. Yksin baariin tai ravintolaan meno olisi kauhistus. Matkustamisesta puhumattakaan.
En vaan ole saanut pidettyä elämässäni mitään ihmissuhteita yllä. Miehet ovat olleet samalla ysäviäni ja perhe on ollut ajanvietteeni. Nyt sitten kun olenkin yksin lasten aikuistuttua, olen todella yksin!
Usein käy niin että perjantaina töistä tullessa haen kaikki ruokatavarat ja viinat mitä tavitsen mahdollisesti vklp enkä poistu sisältä ennen ma-aamua kun on pakko mennä töihin. Elän verkossa, luen, katson telkkaria, saunon ja juopottelen. N-50
Vierailija kirjoitti:
'Toivottavasti jonkun kanssa tulisi vaihdettua ajatuksia, jospa tulisi vastaan joku mukava ihminen tai edes näkisi ohimennen ihmisen josta tulee ajatuksen tasolla hyvä mieli. :) *
Ihan ok, mutta älä ota kontaktia paikassa missä se potentaalinen ei pääse väistämään, hissi, bussi on ilmanmuuta nounou.
En ole yhtään ahdistelija. Luen todella hyvin ihmisten mielentiloja, mikroilmeitä ja aistin muutenkin tilaa ihan jatkuvasti ihan vain yrittämättäkin. Olen myös itse aika varovainen enkä herkästi ala keskustelemaan. Kuitenkin välillä käy mukavasti ja pystyy luontevasti juttelemaan vastaantulijan kanssa. Se on mukavaa. Muuten vain olen ja aistin tilaa ja pidän siitäkin kun jos tapahtuu silloin kun on energiaa. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuo erakoituminen mennyt niin pitkälle etten työn lisäksi käy oikein missään. Kirjastossa ja kaupassa toki. Yksin baariin tai ravintolaan meno olisi kauhistus. Matkustamisesta puhumattakaan.
En vaan ole saanut pidettyä elämässäni mitään ihmissuhteita yllä. Miehet ovat olleet samalla ysäviäni ja perhe on ollut ajanvietteeni. Nyt sitten kun olenkin yksin lasten aikuistuttua, olen todella yksin!
Usein käy niin että perjantaina töistä tullessa haen kaikki ruokatavarat ja viinat mitä tavitsen mahdollisesti vklp enkä poistu sisältä ennen ma-aamua kun on pakko mennä töihin. Elän verkossa, luen, katson telkkaria, saunon ja juopottelen. N-50
Sama paitsi ettei ole lapsia eikä nuoruuden jälkeen ole ollut parisuhdettakaan. Eikä enää ole sitten töitäkään.
N48
Mulla on ollut suhteita kyllä mutta nyt taas sinkkuna. Roikun deittiäpeissä muttei kukaan kiinnosta. Työpaikka on ainoa joka minut pitää enää kiinni normiyhteiskunnassa jollakin tasolla.
Kavereita ei tule tässä iässä enää ja vanhoista en ole saanut pidettyä omituisuuteni ja laiskuuteni takia kiinni.
T. N50 (9/11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin joskus mennä mutta en pääse mihinkään. Asun syrjässä, en aja autoa. Olen kyllä naimisissa mutta en oikeastaan näe paljoa muita ihmisiä kuin työkavereita ja miestäni. En ikinä käy missään yksinäni, mies on aina mukana vähintään kyydittäjänä. Mies käy kyllä paljon kodin ulkopuolella, hoitaa ruokaostokset yms. Joskus ajattelen että tää kuvio on aika outo. Ja sitä mitä käy jos mies kuolee minua ennen. Että miten pärjään.
Tää on siis omasta halustani, ei ole mitään parisuhdeväkivaltaa tms, olen vaan luonteeltani outo, vähän ihmispelkoinen ja ahdistunut.
Mulla ei ole varaa käydä kahviloissa tai ulkona syömässä, mutta joskus ostan bussilipun ja menen johonkin kauppakeskukseen hetkeksi katselemaan ja sitten just ennen vaihtoajan umpeutumista kiirehdin bussiin ja ajan takaisin kotiin. Tuon jälkeen on toisaalta aiempaa kivempi olo, toisaalta aiempaa kurjempi olo. Ihmisten parissa oleminen tuntuu toisaalta hyvältä, mutta se tekee aina surulliseksi kun näkee pariskuntia, kaveruksia tai vaikka äidin ja lapsen yhdessä ostoksilla / aikaa viettämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin joskus mennä mutta en pääse mihinkään. Asun syrjässä, en aja autoa. Olen kyllä naimisissa mutta en oikeastaan näe paljoa muita ihmisiä kuin työkavereita ja miestäni. En ikinä käy missään yksinäni, mies on aina mukana vähintään kyydittäjänä. Mies käy kyllä paljon kodin ulkopuolella, hoitaa ruokaostokset yms. Joskus ajattelen että tää kuvio on aika outo. Ja sitä mitä käy jos mies kuolee minua ennen. Että miten pärjään.
Tää on siis omasta halustani, ei ole mitään parisuhdeväkivaltaa tms, olen vaan luonteeltani outo, vähän ihmispelkoinen ja ahdistunut.
Ala varautua miehesi kuolemaan, miehet kuolevat nuorempina. Oma Äitini ei osannut edes palauttaa tyhjiä pulloja kauppaan kun Isä oli hoitanut kaikki kauppareissut yksin koska sillä oli auto.
Kyllä menen. Kiva vaan oleskella ja katsella menoa. Olen 50+ ja kaverit jääneet eri syistä. Teen lähinnä kotona töitä, joskus käyn toimistolla. Siellä tosin tulee helposti yliannostus tuota kommunikointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin joskus mennä mutta en pääse mihinkään. Asun syrjässä, en aja autoa. Olen kyllä naimisissa mutta en oikeastaan näe paljoa muita ihmisiä kuin työkavereita ja miestäni. En ikinä käy missään yksinäni, mies on aina mukana vähintään kyydittäjänä. Mies käy kyllä paljon kodin ulkopuolella, hoitaa ruokaostokset yms. Joskus ajattelen että tää kuvio on aika outo. Ja sitä mitä käy jos mies kuolee minua ennen. Että miten pärjään.
Tää on siis omasta halustani, ei ole mitään parisuhdeväkivaltaa tms, olen vaan luonteeltani outo, vähän ihmispelkoinen ja ahdistunut.
Ala varautua miehesi kuolemaan, miehet kuolevat nuorempina. Oma Äitini ei osannut edes palauttaa tyhjiä pulloja kauppaan kun Isä oli hoitanut kaikki kauppareissut yksin koska sillä oli auto.
Niin kai pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin joskus mennä mutta en pääse mihinkään. Asun syrjässä, en aja autoa. Olen kyllä naimisissa mutta en oikeastaan näe paljoa muita ihmisiä kuin työkavereita ja miestäni. En ikinä käy missään yksinäni, mies on aina mukana vähintään kyydittäjänä. Mies käy kyllä paljon kodin ulkopuolella, hoitaa ruokaostokset yms. Joskus ajattelen että tää kuvio on aika outo. Ja sitä mitä käy jos mies kuolee minua ennen. Että miten pärjään.
Tää on siis omasta halustani, ei ole mitään parisuhdeväkivaltaa tms, olen vaan luonteeltani outo, vähän ihmispelkoinen ja ahdistunut.
Ala varautua miehesi kuolemaan, miehet kuolevat nuorempina. Oma Äitini ei osannut edes palauttaa tyhjiä pulloja kauppaan kun Isä oli hoitanut kaikki kauppareissut yksin koska sillä oli auto.
Niin kai pi
En toki toivo miehesi kuolemaa mutta siihen on hyvä varautua. Meneehän se niinkin että jos ottaa sontsan mukaan niin ei sada mut jos se jää kotio niin taatusti sataa;) Hyviä opetteluja!
En. Mieluummin syön ja juon kahvini omissa oloissani kotona. Kaksi kertaa viikossa käyn kaupassa. Se riittää muiden ihmisten näkemiseen.
Käyn minä töissä jonkin verran. Siellä näkee ihmisiä ja on tosi mukavia tyyppejä. Piristää kun saa olla työkavereiden kanssa mutta olen alkanut kaipaamaan vapaillekin enemmän sosiaalisuutta. Niin tässä nyt menen, katsotaan mihin tänään elämä vie. - ap