Mitä olette ajatelleet, kun lapsi ilmoittaa vaihtavansa sukupuolta?

Onneksi saatiin taas yksi satasivuiseksi muuttuva transketju palstalle. Ahkerimpana kirjoittajana tiedätte kyllä kuka ja heppi pukkarissa -spämmi alkakoon.

Mikäs siinä. Oma asiansa ja tuen häntä siinä.

Jos lapsi on alaikäinen, muutetaan koko perhe autiolle saarelle kunnes on parantunut harhoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on alaikäinen, muutetaan koko perhe autiolle saarelle kunnes on parantunut harhoistaan.

Jos täysi-ikäinen, niin toteaisin vaan, että Heippa sun heiluvilles.

Sateenkaaripiireihin ei hyväksytä, jos ei muuta sukupuoltaan.

T.Transvestiitti jonka ei saisi olla edes olemassa

Vierailija kirjoitti:

Korjaa, ei vaihda. Olisin iloinen että hän saa olla sitä sukupuolta mitä on.

Korjattavaa transeilla on ainoastaan korviensa välissä.

Ei ole kokemusta, mutta olisihan se hirveää. Mieluummin kuitenkin sukupuolensa vaihtanut lapsi, kuin kuollut lapsi. Ja mieluummin sukupuolensa vaihtanut lapsi, kuin pahoinvoiva, syrjäytynyt, ongelmainen tmv. lapsi. Mieluummin myös sukupuolensa vaihtanut lapsi, kuin väkivaltaisessa suhteessa kärvistelevä lapsi, vaarallinen rikollinen lapsi tms. Paljon vaihtoehtoja, jotka ovat tuota pahempia. 

Huom: en ajattele sukupuolensa vaihtavista mitään, hirveys tulisi vain siitä, kun se olisi oman lapsen kohdalla niin omituista ja vierasta. Olen kokenut tuollaisen tilanteen muuten läheisen ihmisen kanssa, ja sekin oli outo ja epämiellyttävä tilanne. Ei se meidän väleihin vaikuttanut, mutta tuntui vaikealta ja siltä, että tavallaan menetin ainakin osittain sen henkilön, kuka hän ennen oli. 

Ystäväni vanhemmat kipuilivat asian kanssa pari vuotta. Ystäväni oli jo tullut heille kaapista ulos teininä, mutta siinä vaiheessa asiasta ei puhuttu ja hänet tavallaan työnnettiin takaisin kaappiin. Kun sosiaalinen transitio sekä (yksityiseltä hankittu) hormonihoito ja rintojen poisto selvästi paransivat hyvinvointia, he alkoivat hyväksyä lapsensa transition. Mutta vaikka hänellä on hyvät välit vanhempiinsa, häntä vieläkin harmittaa, ettei hän saanut tarvitsemaansa tukea vaikeana aikana.

Sanoisin että et vaihda ja tuo pelleily loppuu nyt tai lenntä pihalle kotoa, yhteydet katkeavat lopullisesti ja rahantulo loppuu myös. Jos tulet vastaan niin lyön.

Vierailija kirjoitti:

Sateenkaaripiireihin ei hyväksytä, jos ei muuta sukupuoltaan.

 

T.Transvestiitti jonka ei saisi olla edes olemassa

Elä huoli, ei sateenkaaripiireihin huolita homojakaan. Ei ole huolittu kohta 10 vuoteen.

Sukupuolia on olemassa kaksi. Kromosomitasolla on vain mies ja nainen. Lisäksi on kehityshäiriö mosaiikkikromosomi, mutta se on äärimmäisen harvinainen - se tietysti voidaan muodostaa eli korjata jompaan kumpaan päin ja  toinen sukupuolista yleensä luonnostaan vähän vahvempi. Kuohimisia eli sukuelinten poistamisia on tehty historiassa mm. Kiinassa, keisarikunnan haaremivartijoiksi. Miesmäisiä naisia ja naismaisia miehiä on aina ollut, sillä on hormoni- ja kehityshäiriöitä sekä kasvatuksellisia ja yhteiskunnallisia seikkoja.  

Tämä puheenaihe olikin välillä unohtunut moneksi vuodeksi. Mistähän päin (sen suhteen ) nyt tuulee. J.K Rowlingkaan ei ole mielipiteineen ollut pitkään aikaan tapetilla, eikä Kellie Jay Keen-Minshullista ole poliittisen rökäle-tappionsa jälkeen kuultu mitä .(on häipynyt kuin se yksi juttu sinne Saharaan, (joka "on suuri hiekka erämaa"( Hyh,hyh!

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni vanhemmat kipuilivat asian kanssa pari vuotta. Ystäväni oli jo tullut heille kaapista ulos teininä, mutta siinä vaiheessa asiasta ei puhuttu ja hänet tavallaan työnnettiin takaisin kaappiin. Kun sosiaalinen transitio sekä (yksityiseltä hankittu) hormonihoito ja rintojen poisto selvästi paransivat hyvinvointia, he alkoivat hyväksyä lapsensa transition. Mutta vaikka hänellä on hyvät välit vanhempiinsa, häntä vieläkin harmittaa, ettei hän saanut tarvitsemaansa tukea vaikeana aikana.

"Ystäväni vanhemmat kipuilivat asian kanssa pari vuotta. Ystäväni oli jo tullut heille kaapista ulos teininä, mutta siinä vaiheessa asiasta ei puhuttu ja hänet tavallaan työnnettiin takaisin kaappiin. Kun sosiaalinen transitio sekä (yksityiseltä hankittu) hormonihoito ja rintojen poisto selvästi paransivat hyvinvointia, he alkoivat hyväksyä lapsensa transition. Mutta vaikka hänellä on hyvät välit vanhempiinsa, häntä vieläkin harmittaa, ettei hän saanut tarvitsemaansa tukea vaikeana aikana."

Serkkuni vaihtoi miehestä naiseksi. Setäni ei hyväksynyt asiaa ollenkaan ja välit menivät vuosiksi, molemmat tosi jääräpäisiä, kulkee suvussa. Näkivät ehkä pari kertaa vuodessa ja jouluna. Nyt ovat taas puheväleissä mutta suhde ei ole ollenkaan samanlainen kuin ennen. Setä ei taida vieläkään täysin hyväksyä tilannetta. En tiedä onko hänelle ongelma että ainut poika vaihtoi tytöksi, hänellä on kaksi muuta tytärtä.

Vierailija kirjoitti:

Sateenkaaripiireihin ei hyväksytä, jos ei muuta sukupuoltaan.

 

T.Transvestiitti jonka ei saisi olla edes olemassa

Seta ja pride-liike vihaa miehiä aivan yleisesti. Seta ja Trans-liikkeet haluavat poistaa transvestiittisuuden käsitteen, jotta moisia kummajaisia ei enää olisi.

Vierailija kirjoitti:

Korjaa, ei vaihda. Olisin iloinen että hän saa olla sitä sukupuolta mitä on.

Ei korjaa vaan rikkoo.

Ei tule ehjää einä aitoa leikkauksilla eikä hormoneilla.

Kyseenalaistaisin ja pyrkisin pitkiin keskusteluihin, jos lapsi olisi ilmentänyt lapsuudessaan näkyvän sukupuolen mukaista käytöstä. Jos taas jo lapsesta asti olisi ollut näkyvissä hämmennys väärästä kehosta, tukisin muutosta kaikin tavoin.

 Miksi? Koska olen saanut työni kautta vuosia sitten tutustua tyttöön, joka kovaan ääneen heilutti pridelippuja ja arvosteli lainsäädäntöä, koska sukupuolenkorjausprosessiin päästäkseen täytyy olla täysi-ikäinen. Hän koki olevansa poika ja halusi miehistyä. No, on nyt hyvin naisellinen kahden lapsen äiti ja elänyt vuosia heteroparisuhteessa. Ja koska samassa työpaikassa sain tutustua myös poikaan, joka oli ihan rennosti vaan  yksi muista, ja vasta myöhemmin sain kuulla hänen syntyneen alunperin tytöksi. Tätä ei olisi edes ruumiinrakenteesta tai eleistä huomannut, äitinsä sitten kertoikin nuoren odottaneen koko lapsuutensa milloin se pipoeli oikeen hänelle kasvaa. Ei kasvanut, vaan rakennettiin myöhemmin jotta keho vastaa sisäistä kokemusta sukupuolesta. Tilanteesta siis riippuu, miten suhtautuisin.

Tässä vaiheessa kyse on juridisen sukupuolen vaihdosta, joka hoituu dvv hakemuksella. Kiinnostaa erityisesti se, miten vanhempana koette lapsenne asian. Millaisia ajatuksia se on herättänyt?

Vanhempana koin asiasta ensin hämmennystä, sitten suurta huolta ja yllättäen myös jotain surua. Mutta koska tiesin jo silloin, kuinka vaikeaa voi olla nuorella jota vanhemmat eivät hyväksy, olen pyrkin kaikin tavoin osoittamaan tukeni!

Minulla on ollut onneksi ystävä, jonka kanssa olen voinut puhua ihan kaikista tunteistani.

Ap, tärkein oivallus oli minulle ymmärtää, että se on ihan sama oma lapseni, ei hän ole kadonnut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaa, ei vaihda. Olisin iloinen että hän saa olla sitä sukupuolta mitä on.

Ei korjaa vaan rikkoo.

 

Ei tule ehjää einä aitoa leikkauksilla eikä hormoneilla.

Osan korjaa ja osan rikkoo. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

nosto

Lasku