Mitä olette ajatelleet, kun lapsi ilmoittaa vaihtavansa sukupuolta?
Mitä olette ajatelleet tilanteessa, kun lapsi ilmoittaa vaihtavansa juridisen sukupuolensa?
Kyse on siis reilusti täysi-ikäisestä.
Josko pystyisitte vastaamaan ihan järkevästi
miltä tuntuu vanhempana?
mitä yleensä ajattelette vaihtamisesta?
Kommentit (157)
Juridisen sukupuolen vaiohtaminen on käytännössä pieni asia mutta voi kertoa tulevista muutoksista. Poikani vaihtoi juridisen sukupuolen kaksi vuotta sitten, melkein heti sen jälkeen kun hän tuli kaapista ulos. Testosteronin aiheuttamat muutokset alkoivat näkyä myöhemmin, Niitä oli vähän ahdistava seurata, kun on niin tottunut siihen miltä oma lapsi näyttää ja kuulostaa. Mutta sama rakas lapseni hän on joka tapauksessa, tajusin sen pian.
Minä puhuisin lapsen kanssa siitä, mikä hänen identiteetti on ja mitkä hänen suunnitelmat ovat, että muutokset eivät tule niin yllätyksenä ja että niihin voi henkisesti varautua. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaa, ei vaihda. Olisin iloinen että hän saa olla sitä sukupuolta mitä on.
Ei korjaa vaan rikkoo.
Ei tule ehjää einä aitoa leikkauksilla eikä hormoneilla.
Näinhän se on. Säälittävä irvikuva.
On väärin antaa luulla, että saisi korjattua sukupuolen, kun keho on mikä on.
Mitäköhän se Henny ajattelee joka kerta kun käy vessassa? "Ai niin, olin joskus jotain muuta...."
Sukupuoltaan ei voi vaihtaa, joten kysymys on turha.
Vierailija kirjoitti:
Korjaa, ei vaihda. Olisin iloinen että hän saa olla sitä sukupuolta mitä on.
Sukupuolta ei myöskään voi korjata. Sukupuoli on ja pysyy hautaan saakka ja vielä senkin jälkeen.
Väistämättä tulee mukaan jonkinlainen suru ja pelko henkilön puolesta, kun joutuu näin rankan matkan käymään. Prosessi on jo itsessään rankka ja vaativa ja lisäksi tulee vielä ihmisten asenteet. Ihmisten käyttäytymisessä näkyy pelko, tiedon puute ja pahuus. Omina tunteina ehkä neuvottomuus ja avuttomuus. Pystyykö ja osaako tukea, auttaa ja kulkea rinnalla?
Jos vaihtaisi öljyt meidän autosta, olisin iloisempi
Minulla ei ole translasta, mutta äitini ystävällä on. Tämä ystävä kertoi, että asia oli tiedossa ihan pienestä lapsesta asti. Lapsi oli tosi erilainen muihin verrattuna ja sen vain tiesi ja näki. Ei ollut siis mikään yllätys vanhemmille vaan normaali asia kun sen kanssa oli periaatteessa eletty aina.
Olisin aika huolissani minäkin. Koska hyvin, hyvin harvoin ihmisen tarvitsee tai kannattaa "korjata" sukupuoltaan, sen kun vain on miehekäs nainen tai naismainen mies. Meillä ei kotona näitä nais-miesjuttuja ole oikein ikinä jaoteltu. Ihmiset ovat vain ihmisiä ja osalla sattuu olemaan nämä ja toisilla nuo värkit.
Ei ole sen kummemmin mistään erilaisesta kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Olisin aika huolissani minäkin. Koska hyvin, hyvin harvoin ihmisen tarvitsee tai kannattaa "korjata" sukupuoltaan, sen kun vain on miehekäs nainen tai naismainen mies. Meillä ei kotona näitä nais-miesjuttuja ole oikein ikinä jaoteltu. Ihmiset ovat vain ihmisiä ja osalla sattuu olemaan nämä ja toisilla nuo värkit.
Ei ole sen kummemmin mistään erilaisesta kysymys.
Iso osa transihmisistä ei tee ns. bottom surgeryä vaan käyttävät vain hormonihoitoa. Osa ei ota edes hormoneja vaan ilmentävät sukupuoltaan pelkästään pukeutumisella ja hiuksilla yms.
Onpa täällä ennakkoluuloisia ja ilkeitä ihmisiä.
No sitten muuttaa, mitäpä minä siihen sanoisin. Ja kivahan se olisi sitten kun olisi poikakin, tyttöjä on neljä.
Omaa lasta pitää rakastaa ja tukea. Niin tekisin, jos lapseni - minkä ikäinen tahansa - kertoisi haluavansa korjata sukupuolensa. Alle 25-vuotiasta rohkaisisin olemaan tekemättä lopullisia päätöksiä. Aivot eivät siihen mennessä ole täysin kehittyneet.
Että olen kasvattanut hänet kieroon ja yhteiskunta tehnyt siinä myös osansa pienestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Kyseenalaistaisin ja pyrkisin pitkiin keskusteluihin, jos lapsi olisi ilmentänyt lapsuudessaan näkyvän sukupuolen mukaista käytöstä. Jos taas jo lapsesta asti olisi ollut näkyvissä hämmennys väärästä kehosta, tukisin muutosta kaikin tavoin.
Miksi? Koska olen saanut työni kautta vuosia sitten tutustua tyttöön, joka kovaan ääneen heilutti pridelippuja ja arvosteli lainsäädäntöä, koska sukupuolenkorjausprosessiin päästäkseen täytyy olla täysi-ikäinen. Hän koki olevansa poika ja halusi miehistyä. No, on nyt hyvin naisellinen kahden lapsen äiti ja elänyt vuosia heteroparisuhteessa. Ja koska samassa työpaikassa sain tutustua myös poikaan, joka oli ihan rennosti vaan yksi muista, ja vasta myöhemmin sain kuulla hänen syntyneen alunperin tytöksi. Tätä ei olisi edes ruumiinrakenteesta tai eleistä huomannut, äitinsä sitten kertoikin nuoren odottaneen koko lapsuutensa milloin se pipoeli oikeen hänelle kasvaa. Ei kasvanut, vaan rakennettiin myöhemmin jotta keho vastaa sisäistä kokemusta sukupuolesta. Tilanteesta siis riippuu, miten suhtautuisin.
"Jos lapsi olisi ilmentänyt lapsuudessaan näkyvän sukupuolen mukaista käytöstä". Missä Suomen laissa määrätään "sukupuolen mukainen käytös"?
Sukupuolta ei ole mahdollista vaihtaa.
Pyytäisin hakemaan ammattiapua jos oikeasti tosissaan asian suhteen. Sukupuoli ei ole ilmoitusasia eikä sitä voi vaihtaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sateenkaaripiireihin ei hyväksytä, jos ei muuta sukupuoltaan.
T.Transvestiitti jonka ei saisi olla edes olemassa
Seta ja pride-liike vihaa miehiä aivan yleisesti. Seta ja Trans-liikkeet haluavat poistaa transvestiittisuuden käsitteen, jotta moisia kummajaisia ei enää olisi.
Seta ja transliikkeet aivopesee feminiinisiä homoja ja transvestiitteja vaihtamaan sukupuolensa naiseksi. Jos tähän ei lähde, niin tehdään selväksi että olet väärä ihminen joukkoomme.
Seta, yms myös yrittää häivyttää poikatytöt/tomboyt, heti leimataan transmies-leima otsaan jos tyttö näyttää vähääkään poikamaisia ominaisuuksia.
Seta ja transliikkeet aivopesee feminiinisiä homoja ja transvestiitteja vaihtamaan sukupuolensa naiseksi. Jos tähän ei lähde, niin tehdään selväksi että olet väärä ihminen joukkoomme.