Lue keskustelun säännöt.
70-luvun lähiökulttuuri
03.03.2026 |
Aamuista uutista kun tässä surin ja katselin kuvia paikalta muistelin 60 ja 70-lukuja kun alettiin rakentaan lähiöitä. Niihin muutti paljon väkeä maaltakin, töihin kaupunkiin, lapsia oli ja leikittiin pihoissa, normaalia arkea ja perhe-elämää. Myöhemmin monet ostivat ok-talon. Lähiökulttuuri alkoi muuttua, asukit ihan muuta kuin ennen.
Lähiöissä oli turvallista, tietty joskus joku saattoi riehaantuakin. Talot olivat siistejä, äidit piiskasi mattoja, pesi ikkunoita, juttelivat keskenään hiekkalaatikoilla, mitään ei tarvinnut pelätä...pommit ei paukkuneet, piipaa-autot ei käyneet päivittäin pihassa.
Nyt kun katsoin tuhoutunutta taloa, kivannäköinen päällepäin mutta .... elämä niissä ei ole enää sitä kivaa ollut vuosiin, nykyään lähiö on kirosana. Kunpa saisimme entisen ajan takaisin.
Kommentit (2)
Äidit piiskasivat myös lapsia ja isät äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin uskoa että jotain on säilynytkin. Aika moni kirjoittaa lähiöstä kielteistä tekstiä vaikka ei ole edes käynyt koko paikassa. Me asumme tämän kaupungin mittakaavassa "lähiössä" ja täällä leikitään hiekkalaatikolla edelleen. Meillä on rauhallinen rappu, ruoka ja leipominen tuoksuu käytävässä ja kerran viikossa saunavuoro. Paljon on muualta tulleita ja siksi varmaan niitä lapsiakin. Juhlapyhät (joulu, vappu, juhannus, uusi vuosi) on olleet tosi rauhallisia, kolme vuotta ollaan siis asuttu.
Vantaalla radanvarsi on varmasti turvallisuudeltaan eri kastia. Toisaalta siitäkään ei tarvitse kauas lähteä niin on jo ihan toinen ympäristö. Itä-Helsingistä en osaa sanoa, vaihtelee ehkä? Turussa haukutaan Varissuota ja Laustetta, jälkimmäinen ainakin on viihtyisä, paljon luontoa lähellä ja talot melko väljästi sijoitettu. Eikä kohtuulliseen aikaan, 7-22, ainakaan ollut mitään pelättävää :)