Onko joku uskaltanut hankkia toisen lapsen erityislapsen jälkeen?

Tiedän perheen jossa kehitysvammaisella on useampikin pikkusisarus

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen jossa kehitysvammaisella on useampikin pikkusisarus

Riippuu varmaan hirveästi, millainen luonne lapsella on. Jotkut ovat vammaisuudesta huolimatta tosi helppoja, mutta vaikka vaikeasti autistisen kanssa on eri tavalla vaikeaa.

En, ei ollut paukkuja

Tarkoitat siis sellaista joka näkyy jo syntymästä?

Toki siinä on vaarana, että toiselle lapselle ei myönnetäkään diagnoosia. Diagnosointikriteereitä on viime aikoina kiristetty merkittävästi eivät varsinkaan kaikki nepsyt saa enää diagnoosia.

Uskalsin kyllä, laitoin ensin miehen vaihtoon ja uuden miehen kanssa saimme ihanan tasapainoisen lapsen joka on teini nykyään. Esikoinen on aperger-oireinen, adhd nuori, jolla päihde- ja huumeongelma. Onneksi asuu isänsä, jolla samankaltaisia ongelmia, luona nykyään.

Kovasti surettaa, kun olisin kyllä halunnut lisää lapsia, mutta nyt alkaa olla vähän myöhäistä. Hedelmälliset vuodet alkaa käydä vähiin, mutta olosuhteiden valossa ja oman jaksamisen kannalta uusi lapsi olisi iso riski. Ap

Tutulla perheellä on kolme erityislasta. Siihen loppui heidän oma elämä ja omat harrastukset. Mies joutui myymään veneensä pois kun ei ehdi enää kalastaa ja nainen kitisee koko ajan somessa raskasta elämäänsä ja kerää sääliä. Tuntuisi että tuo olisi ollut estettävissä ihan sillä että jättää lapsiluvun pienemmäksi.. 

Vierailija kirjoitti:

Toki siinä on vaarana, että toiselle lapselle ei myönnetäkään diagnoosia. Diagnosointikriteereitä on viime aikoina kiristetty merkittävästi eivät varsinkaan kaikki nepsyt saa enää diagnoosia.

Siis pitäisikö toisen lapsen pitäisi saada diagnoosi koska ensimmäisellä on? Onko tää joku juttu, että jotkut haluaa erityisperheen? Vai onko kyse tuista?

Vierailija kirjoitti:

Tutulla perheellä on kolme erityislasta. Siihen loppui heidän oma elämä ja omat harrastukset. Mies joutui myymään veneensä pois kun ei ehdi enää kalastaa ja nainen kitisee koko ajan somessa raskasta elämäänsä ja kerää sääliä. Tuntuisi että tuo olisi ollut estettävissä ihan sillä että jättää lapsiluvun pienemmäksi.. 

Esim nollaan

Vierailija kirjoitti:

Tutulla perheellä on kolme erityislasta. Siihen loppui heidän oma elämä ja omat harrastukset. Mies joutui myymään veneensä pois kun ei ehdi enää kalastaa ja nainen kitisee koko ajan somessa raskasta elämäänsä ja kerää sääliä. Tuntuisi että tuo olisi ollut estettävissä ihan sillä että jättää lapsiluvun pienemmäksi.. 

Kaikki ongelmat ei näy heti. Oma lapsi sai diagnoosin kolme vuotiaana, monet paljon myöhemminkin. Voi ehtiä tekemään useamman lapsen, ennenkuin mitään selviää. Ap

Oli kolme lasta tehtynä ja lapsiluku täynnä, kun esikoinen sai diagnoosin.

Tiedän perheen jossa neljästä lapsesta kolme on kehitysvammaisia. Että kyllä jotkut uskaltaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Toki siinä on vaarana, että toiselle lapselle ei myönnetäkään diagnoosia. Diagnosointikriteereitä on viime aikoina kiristetty merkittävästi eivät varsinkaan kaikki nepsyt saa enää diagnoosia.

Vaarana? Mitä hemmetin väliä sillä on, onko diagnoosi vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki siinä on vaarana, että toiselle lapselle ei myönnetäkään diagnoosia. Diagnosointikriteereitä on viime aikoina kiristetty merkittävästi eivät varsinkaan kaikki nepsyt saa enää diagnoosia.

Siis pitäisikö toisen lapsen pitäisi saada diagnoosi koska ensimmäisellä on? Onko tää joku juttu, että jotkut haluaa erityisperheen? Vai onko kyse tuista?

Ei kyllä kukaan varmasti toivo mitään erityislapsen vanhemmuutta, sen verran rankkaa se on. Yllä oleva kommentti oli ihan vaan ilkeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki siinä on vaarana, että toiselle lapselle ei myönnetäkään diagnoosia. Diagnosointikriteereitä on viime aikoina kiristetty merkittävästi eivät varsinkaan kaikki nepsyt saa enää diagnoosia.

Vaarana? Mitä hemmetin väliä sillä on, onko diagnoosi vai ei?

Lasta voi joutua kasvattamaan jos sille ei saada diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki siinä on vaarana, että toiselle lapselle ei myönnetäkään diagnoosia. Diagnosointikriteereitä on viime aikoina kiristetty merkittävästi eivät varsinkaan kaikki nepsyt saa enää diagnoosia.

Vaarana? Mitä hemmetin väliä sillä on, onko diagnoosi vai ei?

Lasta voi joutua kasvattamaan jos sille ei saada diagnoosia.

Kerro miten kasvatetaan "normaaliksi" esiteini-ikäinen lapsi, jonka kognitiiviset taidot ovat 3-6 vuotiaan tasolla, 7 vuoden kuntoutuksen ja terapian jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

"Uskalsin kyllä, laitoin ensin miehen vaihtoon ja uuden miehen kanssa saimme ihanan tasapainoisen lapsen joka on teini nykyään. Esikoinen on aperger-oireinen, adhd nuori, jolla päihde- ja huumeongelma. Onneksi asuu isänsä, jolla samankaltaisia ongelmia, luona nykyään."

Aika karu tyyli vertailla (ja leimata nepsy)lapsia ottaen huomioiden, että puhut vielä omistasi.. 

Mahtaa olla jollain raskasta, että noin paljon vihaa lapsia, joilla on neurobiologinen häiriö tai ovat kehitysvammaisia, tms. Ei ole kyllä ihan normaalia. 

Erityislapset ovat vain taakka yhteiskunnalle, helpoin olisi jos niille voisi tehdä jälkiabortin mutta se ei ole laillista joten jos saa erityislapsen niin sen jälkeen ei pitäisi olla oikeutta lapsien tekoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki siinä on vaarana, että toiselle lapselle ei myönnetäkään diagnoosia. Diagnosointikriteereitä on viime aikoina kiristetty merkittävästi eivät varsinkaan kaikki nepsyt saa enää diagnoosia.

Vaarana? Mitä hemmetin väliä sillä on, onko diagnoosi vai ei?

Lasta voi joutua kasvattamaan jos sille ei saada diagnoosia.

 

Kerro miten kasvatetaan "normaaliksi" esiteini-ikäinen lapsi, jonka kognitiiviset taidot ovat 3-6 vuotiaan tasolla, 7 vuoden kuntoutuksen ja terapian jälkeen? 

Vain suuruusluokkaa promille lapsista on tuollaisia. Erityislapsia on yli 20% lapsista, eli myös erityislasten kontekstissa tuollainen on hyvin harvinaista.