Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruudenrakkaus pyysi FB-kaveriksi
28.02.2026 |
Olimme todella rakastuneita 30 vuotta sitten. Tiemme kuitenkin erkanivat ja löysin miehen, jonka kanssa menin naimisiin.
Olen eronnut vuosia sitten.
Myönnän etten varmaan koskaan ole unohtanut tätä nuoruudenrakkauttani. Mutta nyt yhtäkkiä häneltä tuli kaveripyyntö Facebookissa.
Kaikki muistot palasivat mieleen <3
Mitä tekisitte, hyväksyisittekö pyynnön? Onko teillä vanhoja poikakavereita ym säätöjä fb-kavereina?
N49
Kommentit (43)
Rakkaus on vitsi.
Pyydä pari tonnia lainaksi. Sano, että maksat takas kun pystyt. Jos ei lainaa, ghostaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha suola janottaa. Niintytyyhän sitä mennä maistamaan. Kässäri pois päältä ja hunningolle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et pääse takaisin nuoruuteen enää. Et mitenkään.
Näinpä. Silloin viisi kertaa päivässä olisi nyt viisi kertaa kuukaudessa.
On kyllä negatiivista kommentointia. Itse uskon että nuoruuden rakkauksien kanssa saattaa hyvinkin jokin tunne säilyä vuosikymmenestä toiseen.
Ole ap onnellinen että olet kokenut jotain noin suurta tunnetta ettet täysin vieläkään ole miestä pystynyt unohtamaan. Ja näköjään ei mieskään sinua.
Täällä ei tunnu kovin moni tuota kokeneen kommentoinnista päätellen.
Harvat kokevat näin isoja tunteita joilla näin kauaskantoiset vaikutukset.
Tiedän mistä kirjoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jo kolkytvuotta sitten, niin tuskin enää edes viisari värähtää.
Mamma ja pappa -osastoa!
Jos silloin parikymppinen, niin vielä on toivoa. Muutaman vuoden.
Olen pari vuotta sitten hyväksynyt kaveripyynnön, joka tuli poikaystävältä kymmenien vuosien takaa. Eipä siinä menneitä muisteltu, kelattiin läpi esimerkiksi vanhempien ja omien lasten tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo on juuri sellainen tapaus, jonka minä hyväksyisin kaveriksi. Tietyllä varauksella alkuun, selvittäisin että ei ole alkoholiongelmaa tai sotkenut raha-asioitaan.
Harvassa on tuollaiset tapaukset. Minulla on tasan yksi mies aikaisesta nuoruudestani, jonka kanssa voisi rakkaus roihahtaa uudelleen. Muistan hänet niin elävästi vielä 40 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen pari vuotta sitten hyväksynyt kaveripyynnön, joka tuli poikaystävältä kymmenien vuosien takaa. Eipä siinä menneitä muisteltu, kelattiin läpi esimerkiksi vanhempien ja omien lasten tilanteita.
Ystävyys säilynyt. Olitteko molemmat vapaita kun otti yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä negatiivista kommentointia. Itse uskon että nuoruuden rakkauksien kanssa saattaa hyvinkin jokin tunne säilyä vuosikymmenestä toiseen.
Ole ap onnellinen että olet kokenut jotain noin suurta tunnetta ettet täysin vieläkään ole miestä pystynyt unohtamaan. Ja näköjään ei mieskään sinua.
Täällä ei tunnu kovin moni tuota kokeneen kommentoinnista päätellen.
Harvat kokevat näin isoja tunteita joilla näin kauaskantoiset vaikutukset.
Tiedän mistä kirjoitan.
Tunne säilyy sitä nuorta versiota kohtaan, vaiko sitä nykyistä fyysisesti ja henkisesti rupsahtanutta kohtaan, jolla on vuosikymmenten kokemusten painolasti selässään?
Kumpaa kaipaat? Vai kaipaat omaa nuorta itseäsi, ja miten hän tunsi siinä hetkessä kauan kauan sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite en uskaltaisi huolia. Pelkäisin juuri sitä vanhaa roihua, mikä vei kuin pässiä narussa.
Hyväksy, tiedän monta tarinaa, jossa rakkaudet löytävät toisensa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti hyväksyt ja katsot mihin se johtaa. Voit laittaa viestiäkin ja kysyä kuulumisia. Pidän satunnaisesti yhteyttä exään, josta erosin 20 vuotta sitten. Olen naimisissa ja perheenäiti, mutta jos elämäntilanteeni on joskus toinen, niin haluaisin tavata tämän miehen vielä vuosikymmenten jälkeen.
Minkä ihmeen takia jos on naimisissakin kerran? Aika törkeää alkaa juttelemaan eksän kanssa.
No me ollaan pidetty yhteyttä jo kauan ennen kuin mieheni tuli kuvioihin. Se yhteydenpito on ihan kaverillista, sähköpostia laitetaan muutaman kerran vuodessa. Ei siinä minusta mitään väärää ole. En pettäisi miestäni ja tuo exä asuukin tosi kaukana. Mutta kyllä hän mulle sillä tavalla erityinen on, että elämäntilanteen muuttuessa tapaisin mielelläni.
Pelkään etten enää tuntisi oikein mitään. Miksi pilata muisto menneestä?
Vierailija kirjoitti:
Ite en uskaltaisi huolia. Pelkäisin juuri sitä vanhaa roihua, mikä vei kuin pässiä narussa.
Iso riski, mutta jos se vanha roihu olisi tallella, olisi kaiken sen arvoista. Ihana tilanne olisi!
Vierailija kirjoitti:
Pelkään etten enää tuntisi oikein mitään. Miksi pilata muisto menneestä?
No mitä menetettävää tässä sitten oikeastaan olisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti hyväksyt ja katsot mihin se johtaa. Voit laittaa viestiäkin ja kysyä kuulumisia. Pidän satunnaisesti yhteyttä exään, josta erosin 20 vuotta sitten. Olen naimisissa ja perheenäiti, mutta jos elämäntilanteeni on joskus toinen, niin haluaisin tavata tämän miehen vielä vuosikymmenten jälkeen.
Minkä ihmeen takia jos on naimisissakin kerran? Aika törkeää alkaa juttelemaan eksän kanssa.
No me ollaan pidetty yhteyttä jo kauan ennen kuin mieheni tuli kuvioihin. Se yhteydenpito on ihan kaverillista, sähköpostia laitetaan muutaman kerran vuodessa. Ei siinä minusta mitään väärää ole. En pettäisi miestäni ja tuo exä asuukin tosi kaukana. Mutta kyllä hän mulle sillä tavalla erityinen on, että elämäntilanteen muuttuessa tapaisin mielelläni.
Ihan kaverillista, mutta asioiden ollessa toisin tapaisit mielelläsi.
Molemmat asiat eivät voi olla totta samaan aikaan.
Pitää vaan suhteissa hyväksyä että toisella on menneisyys, ja sieltä saattaa löytyä joku ihminen jota ei koskaan pysty unohtamaan.
Elettyä elämää ei voi muuttaa. Ja juuri joku nuoruudenrakkaus saattaa jäädä sydämeen ikuisesti.
Alue: Aihe vapaa
Perheenäiti pitää vanhaa hoitoa taustalla puolilämpimänä? Ja tämmöinen puolison selän takana pelailu ei tunnu selkärangassa miltään?
Hyhhyh.