Nuoruudenrakkaus pyysi FB-kaveriksi
Olimme todella rakastuneita 30 vuotta sitten. Tiemme kuitenkin erkanivat ja löysin miehen, jonka kanssa menin naimisiin.
Olen eronnut vuosia sitten.
Myönnän etten varmaan koskaan ole unohtanut tätä nuoruudenrakkauttani. Mutta nyt yhtäkkiä häneltä tuli kaveripyyntö Facebookissa.
Kaikki muistot palasivat mieleen <3
Mitä tekisitte, hyväksyisittekö pyynnön? Onko teillä vanhoja poikakavereita ym säätöjä fb-kavereina?
N49
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Tietysti hyväksyt ja katsot mihin se johtaa. Voit laittaa viestiäkin ja kysyä kuulumisia. Pidän satunnaisesti yhteyttä exään, josta erosin 20 vuotta sitten. Olen naimisissa ja perheenäiti, mutta jos elämäntilanteeni on joskus toinen, niin haluaisin tavata tämän miehen vielä vuosikymmenten jälkeen.
Perheenäiti pitää vanhaa hoitoa taustalla puolilämpimänä? Ja tämmöinen puolison selän takana pelailu ei tunnu selkärangassa miltään?
Hyhhyh.
Rakkaus on vitsi.
Pyydä pari tonnia lainaksi. Sano, että maksat takas kun pystyt. Jos ei lainaa, ghostaa se.
Ap, et pääse takaisin nuoruuteen enää. Et mitenkään.
Vanha suola janottaa. Niintytyyhän sitä mennä maistamaan. Kässäri pois päältä ja hunningolle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et pääse takaisin nuoruuteen enää. Et mitenkään.
Näinpä. Silloin viisi kertaa päivässä olisi nyt viisi kertaa kuukaudessa.
On kyllä negatiivista kommentointia. Itse uskon että nuoruuden rakkauksien kanssa saattaa hyvinkin jokin tunne säilyä vuosikymmenestä toiseen.
Ole ap onnellinen että olet kokenut jotain noin suurta tunnetta ettet täysin vieläkään ole miestä pystynyt unohtamaan. Ja näköjään ei mieskään sinua.
Täällä ei tunnu kovin moni tuota kokeneen kommentoinnista päätellen.
Harvat kokevat näin isoja tunteita joilla näin kauaskantoiset vaikutukset.
Tiedän mistä kirjoitan.
Vierailija kirjoitti:
Jos jo kolkytvuotta sitten, niin tuskin enää edes viisari värähtää.
Mamma ja pappa -osastoa!
Jos silloin parikymppinen, niin vielä on toivoa. Muutaman vuoden.
Olen pari vuotta sitten hyväksynyt kaveripyynnön, joka tuli poikaystävältä kymmenien vuosien takaa. Eipä siinä menneitä muisteltu, kelattiin läpi esimerkiksi vanhempien ja omien lasten tilanteita.
No tuo on juuri sellainen tapaus, jonka minä hyväksyisin kaveriksi. Tietyllä varauksella alkuun, selvittäisin että ei ole alkoholiongelmaa tai sotkenut raha-asioitaan.
Harvassa on tuollaiset tapaukset. Minulla on tasan yksi mies aikaisesta nuoruudestani, jonka kanssa voisi rakkaus roihahtaa uudelleen. Muistan hänet niin elävästi vielä 40 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen pari vuotta sitten hyväksynyt kaveripyynnön, joka tuli poikaystävältä kymmenien vuosien takaa. Eipä siinä menneitä muisteltu, kelattiin läpi esimerkiksi vanhempien ja omien lasten tilanteita.
Ystävyys säilynyt. Olitteko molemmat vapaita kun otti yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
On kyllä negatiivista kommentointia. Itse uskon että nuoruuden rakkauksien kanssa saattaa hyvinkin jokin tunne säilyä vuosikymmenestä toiseen.
Ole ap onnellinen että olet kokenut jotain noin suurta tunnetta ettet täysin vieläkään ole miestä pystynyt unohtamaan. Ja näköjään ei mieskään sinua.
Täällä ei tunnu kovin moni tuota kokeneen kommentoinnista päätellen.
Harvat kokevat näin isoja tunteita joilla näin kauaskantoiset vaikutukset.
Tiedän mistä kirjoitan.
Tunne säilyy sitä nuorta versiota kohtaan, vaiko sitä nykyistä fyysisesti ja henkisesti rupsahtanutta kohtaan, jolla on vuosikymmenten kokemusten painolasti selässään?
Kumpaa kaipaat? Vai kaipaat omaa nuorta itseäsi, ja miten hän tunsi siinä hetkessä kauan kauan sitten?
Kutsut hänet panolle ja lupaat pyllykoloa.
Ite en uskaltaisi huolia. Pelkäisin juuri sitä vanhaa roihua, mikä vei kuin pässiä narussa.
Hyväksy, tiedän monta tarinaa, jossa rakkaudet löytävät toisensa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti hyväksyt ja katsot mihin se johtaa. Voit laittaa viestiäkin ja kysyä kuulumisia. Pidän satunnaisesti yhteyttä exään, josta erosin 20 vuotta sitten. Olen naimisissa ja perheenäiti, mutta jos elämäntilanteeni on joskus toinen, niin haluaisin tavata tämän miehen vielä vuosikymmenten jälkeen.
Minkä ihmeen takia jos on naimisissakin kerran? Aika törkeää alkaa juttelemaan eksän kanssa.
No me ollaan pidetty yhteyttä jo kauan ennen kuin mieheni tuli kuvioihin. Se yhteydenpito on ihan kaverillista, sähköpostia laitetaan muutaman kerran vuodessa. Ei siinä minusta mitään väärää ole. En pettäisi miestäni ja tuo exä asuukin tosi kaukana. Mutta kyllä hän mulle sillä tavalla erityinen on, että elämäntilanteen muuttuessa tapaisin mielelläni.
Pelkään etten enää tuntisi oikein mitään. Miksi pilata muisto menneestä?
Tämä kuulostaa joltain MTV3 MixTape -sarjalta.
Olette muuttuneet.