Aikuinen lapsi: Pidätkö äidistäsi eronneen isäsi uutta vaimoa samanveroisena kuin omaa äitiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Isäni vaimo on paljon mukavampi ja parempi ihminen kuin narsisti-psykopaattiäitini. Edellämainittuun pidän edelleen yhteyttä isäni kuoleman jälkeen, jälkimmäiseen en.

Se on hyvä että äitisi oppi vihdoin ajattelemaan itseään. Harmi että sinäkään et ollut tarpeeksi inhimillinen hänelle. Väkivaltaisilla miehillä on usein väkivaltaisia lapsia, omena kun ei kauas puusta putoa. 

Omituinen aloitus. Isäni uusi puoliso on hänen rakkautensa ja valintansa. Siksi kunnioitan häntä ja haluan olla tekemisissä. En ajattele että uusi vaimo olisi millään tavalla liitoksissa suhteeseeni äitini kanssa. Ovat kaksi erillistä persoonaa ja ihmistä, eivät vain isäni entinen ja nykyinen vaimo. 

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään pidä, aivan outo ajatus. Isäni naisystävä on todella mukava ihminen ja tulemme hyvin toimeen. Ihmisenä hän on huomattavasti tasapainoisempi kuin äitini. Aina välillä kuitenkin mietin miksi haluaa olla isäni kanssa.

Onko isäsi paskonut hänenkin kehonsa lapsilla? Yleensä naisten mieli muuttuu miehistä nimenomaan tuon jälkeen, sitä ennen spermoitus on vain pikku myrkkyä, sitten kun tulee lapset niin se on kuin ydinpommin räjäyttäisi naisen kehossa.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen aloitus. Isäni uusi puoliso on hänen rakkautensa ja valintansa. Siksi kunnioitan häntä ja haluan olla tekemisissä. En ajattele että uusi vaimo olisi millään tavalla liitoksissa suhteeseeni äitini kanssa. Ovat kaksi erillistä persoonaa ja ihmistä, eivät vain isäni entinen ja nykyinen vaimo. 

Oma isäni on ainakin kampanjoinut ahkerasti äitiäni vastaan ja yrittänyt manipuloida kaveeraamaan uuden panopiikansa kanssa. Mietin juuri taannoin, että jos olisin kehunut äitiäni edes samalla intensiteetillä hänelle kuin mitä hän kehuu panopiikaansa, hän olisi varmaan alkanut itkemään tai alkanut vihaamaan minuakin. Sen hän kyllä teki myöhemmin muusta syystä, mutta tuo asia ei kuulu enää minulle, niinkuin säälittävien otusten ongelmat muutenkaan.

Outo kysymyksenasettelu. Kaikki ihmiset on samanveroisia, mutta äitini on minulle läheisempi.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän ihmisiä pitää pistää jonkinlaiseen keskinäiseen paremmuus-/ tärkeysjärjestykseen? 

Hyvä kysymys. Ja miksi isää ei oteta mukaan tähän rankingiin? Omani olisi

1. minä

2. äiti

3. vasemmistoliitto

4. tuntemattomat ohikulkijat

Hmm... Siittäjä ja siittäjän uusi panopiika eivät pääse edes listalle

Ei tietenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sen tarvitse olla samanveroinen. Hyväksyin kaikki isän ja äidin uudet kumppanit heidän eronsa jälkeen. Aika hauskaa, että niillä uusilla kumppaneilla oli vaikeuksia hyväksyä meidät lapset... Aikuiset eivät toimineet kovin viisaasti. Yksi isäni uusista yritti saada isäni hylkäämään meidät, mutta eipä onnistunut.

Meillä isä syytti meitä lapsia siitä, ettäei saa uutta panopiikaa. Sitten kun sai, alkoivat sovitut tapaamiset muuttumaan ja harvat kerrat peruttiin panopiian sukujuhlien vuoksi, jne. Näin ne miehet ovat munantappiensa vietävissä. Ei kannata koskaan pariutua seksiaddiktin kanssa, miehellä täytyy olla muut moraalit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi muka olla samanveroinen kuin oma äiti? Siis sen myötä samanveroinen kun sattuu läpsyttelemään pissavehkeitä yhteen isän kanssa? Ei hyvää päivää.

Niinhän se äitiskin läpsytteli.

 

Niin läpsytteli sinunkin äitisi, ja tuloksena olit sinä.

Hienoa että sinäkin ymmärsit pointin. Ei pidä kenenkään väheksyä pissavehkeiden läpsyttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella lapsella voi olla ainoastaan yksi äiti, se, joka hänelle kerran elämän antoi.

Oman äidin veroista ei ole, eikä koskaan tule. 

 

Isän vaimo, äidin eron jälkeen ei tule koskaan olemaan tärkeämpi, kuin se ihan ikioma äiti.

Kyllä tärkein on se, joka rakastaa. Eikä se välttämättä ole synnyttäjä.

Mulla on hyvät välit isäni puolison kanssa. Mutta äiti oli tietysti äiti, ja meillä oli hyvin lämmin suhde. 

Ei sellaista ole isäni puolison kabssa, eikä tarvitsekaan.

Myös vanhempani olivat hyviä ystäviä eron jälkeenkin.

En tietenkään pitäisi jos sellainen olisi. Enkä pidä äidinkään nyksää isänäni.

 Viimeinen noista elossa oli äitini leski. Pidin yhteyttä häneen kuolemaansa asti, mukava mies, ainoa "pappa" jonka lapseni muistaa. Muttei hän koskaan ollut minulle vanhempi, vaan vain äidin tuttava, samalla tasolla kuin äidin pitkäaikainen ystävätär (joka hänkin mummotti lastani). Olen kiitollinen kummallekin.

Vierailija kirjoitti:

Otan kantaa isänä jolla on aikuiset lapset. Meidän tapauksessa lasten oikea äiti on tärkeämpi. Olisi se varmasti joka tapauksessa rakkaampi aikuisille lapsillemme, mutta asiaan vaikuttaa myös aikuisen lapsen oma älykkyys ja tunnetaidot. 

 

Oma nykyinen puolisoni on älykäs ja antaa palautteen suoraan aikuisille lapsilleni hyvässä ja pahassa. Lasten äiti, eli exsäni yrittää olla aikuisten lasteni kaveri, ja lakaisee huonot asiat "maton alle".  

 

Jos aikuisen lasten älykkyys ei riitä ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin, sekä osaa ottaa oppia älykkäistä neuvoista mitä nykyinen äitipuoli antaa ja loukkaantuvat, vaikuttaa se tietenkin siihen etteivät he halua olla niin paljon tekemisissä äitipuolen kanssa. 

Eikö olisi parempi että sinä isänä neuvoisit jos olisi tarvetta?

Äitipuoli näköjään on se teillä joka määrää kaapin paikan.

Olen kerran tavannut isäni vaimon, mutta hän ei halua olla minun kanssani missään tekemisissä, joten en voi tavata häntä vaikka haluaisinkin.

Isä on minulle läheisempi kuin äiti.

Vanhempani erosivat kun me lapset oltiin jo aikusia.

Isälläni oli aikoinaan pitempiaikanen tyttökaveri, mutta ei keretty pahemmin tutustumaan. Meillä lapsillahan oli jo vuorostaan omat perheet ja ruuhkavuodet.

Äidilläni vuorostaan on ollut kaksi suhdetta, ja on naimisissa tämän viimisen suhteen miehen kanssa.

Ei se isäpuoli koskaan ole ollut verrattavissa omaa isääni. Isän kanssa meillä lapsilla oli hyvin samanlainen huumori.

Hyviä ihmisiä kaikki ei mitää pahaa sanottavaa kenestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen tarvitse olla samanveroinen. Hyväksyin kaikki isän ja äidin uudet kumppanit heidän eronsa jälkeen. Aika hauskaa, että niillä uusilla kumppaneilla oli vaikeuksia hyväksyä meidät lapset... Aikuiset eivät toimineet kovin viisaasti. Yksi isäni uusista yritti saada isäni hylkäämään meidät, mutta eipä onnistunut.

Meillä isä syytti meitä lapsia siitä, ettäei saa uutta panopiikaa. Sitten kun sai, alkoivat sovitut tapaamiset muuttumaan ja harvat kerrat peruttiin panopiian sukujuhlien vuoksi, jne. Näin ne miehet ovat munantappiensa vietävissä. Ei kannata koskaan pariutua seksiaddiktin kanssa, miehellä täytyy olla muut moraalit

Ymmärrän isääsi täysin. Olet moukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään pidä, aivan outo ajatus. Isäni naisystävä on todella mukava ihminen ja tulemme hyvin toimeen. Ihmisenä hän on huomattavasti tasapainoisempi kuin äitini. Aina välillä kuitenkin mietin miksi haluaa olla isäni kanssa.

Onko isäsi paskonut hänenkin kehonsa lapsilla? Yleensä naisten mieli muuttuu miehistä nimenomaan tuon jälkeen, sitä ennen spermoitus on vain pikku myrkkyä, sitten kun tulee lapset niin se on kuin ydinpommin räjäyttäisi naisen kehossa.

Aivan, sinunkin olemassaolosi on merkki siitä, että äitisi keho on paskottu pilalle. Miltä tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen aloitus. Isäni uusi puoliso on hänen rakkautensa ja valintansa. Siksi kunnioitan häntä ja haluan olla tekemisissä. En ajattele että uusi vaimo olisi millään tavalla liitoksissa suhteeseeni äitini kanssa. Ovat kaksi erillistä persoonaa ja ihmistä, eivät vain isäni entinen ja nykyinen vaimo. 

Oma isäni on ainakin kampanjoinut ahkerasti äitiäni vastaan ja yrittänyt manipuloida kaveeraamaan uuden panopiikansa kanssa. Mietin juuri taannoin, että jos olisin kehunut äitiäni edes samalla intensiteetillä hänelle kuin mitä hän kehuu panopiikaansa, hän olisi varmaan alkanut itkemään tai alkanut vihaamaan minuakin. Sen hän kyllä teki myöhemmin muusta syystä, mutta tuo asia ei kuulu enää minulle, niinkuin säälittävien otusten ongelmat muutenkaan.

Teidän suvussanne puhutaan naisista hirvittävän rumasti ja alentavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen tarvitse olla samanveroinen. Hyväksyin kaikki isän ja äidin uudet kumppanit heidän eronsa jälkeen. Aika hauskaa, että niillä uusilla kumppaneilla oli vaikeuksia hyväksyä meidät lapset... Aikuiset eivät toimineet kovin viisaasti. Yksi isäni uusista yritti saada isäni hylkäämään meidät, mutta eipä onnistunut.

Meillä isä syytti meitä lapsia siitä, ettäei saa uutta panopiikaa. Sitten kun sai, alkoivat sovitut tapaamiset muuttumaan ja harvat kerrat peruttiin panopiian sukujuhlien vuoksi, jne. Näin ne miehet ovat munantappiensa vietävissä. Ei kannata koskaan pariutua seksiaddiktin kanssa, miehellä täytyy olla muut moraalit

Seksuaalinen viriiliys on sekin ainakin osittain perinnöllistä. Sinulla on kyllä jonkinlaista ylikiinnostuneisuutta asiaan, kun isäsikin kohdalla mietit koko ajan tuollaisia.

Sanoisin, että halveksin äitiäni jopa enemmän kuin isäni uutta vaimoa. Äidilleni paksu lompakko oli tärkeämpi kuin se, että lapset ja hän joutuvat hakatuksi kotonaan. Uusi vaimo tiesi, mihin lähti, mutta ei sentään ole tehnyt lisää lapsia kärsimään isäni käytöksestä. On sairasta, mitä kaikkea jotkut sietävät ja ovat valmiita uhraamaan rahan takia.