Mistä lapsettomat ateistit kokevat merkityksellisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tuollaista merkityksellisyyden etsimistä tai sitä, että kaipaisi elämälle tai koko olemassaololle jotain suurempaa "tarkoitusta". Me kaikki tällä pallolla kun olemme lopulta vain pienenpieniä hippusia universumin edessä.

Oma maailmankatsomukseni onkin hyvin samoilla linjoilla aikaisemmin postanneen "hedonistin" kanssa: "elämän tarkoitus" on nautinnon maksimointi ja kärsimyksen minimointi.

Minulla on ihan päinvastoin. Olen aina hakenut merkitystä (en kylläkään uskonnosta) ja ehkä juuri sitä, että mihin olisi järkevintä käyttää elämänsä. 

Jokainenhan katsoo tätä omalta kannaltaan ja silloin merkityksellisyys on niitä asioita, joita itse pitää tärkeinä, joista saa mielihyvää. Aloittajalla on tosiaan aika suppea näkemys, jos ei keksi muuta kuin uskonnon ja jälkikasvun. 

Jos elämän merkityksellisyyttä katsotaan koko maailman kaikkeuden kannalta, niin ihmiset ovat lähinnä tuhoamassa sitä, mikä on joskus syntynyt.

Ihan vaan nauttimalla elämästä, ei mitään ihmeellistä. Matkustelusta en tykkää vaikka se on monelle nautinto. Siis ne pienet asiat, luonto jota rakastan ja valokuvaan aktiivisesti järkkärillä ja nautin kuvien käsittelystä ja niistä joistakin ns täydellisistä kuvista, siinä samalla luonnossa kulkiessa tulee myös liikuntaa. Nautin kirjoista niin fyysisistä kuin äänikirjoista niistä tarinoista mihin uppoutua, tiedosta mitä niistä saa.

Tykkään myös sarjoista ja elokuvista ja useampi suoratoisto on käytössä. Tykkään myös työstäni vaikka sen merkitys on lähinnä rahan tienaaminen. 

En ole ikinä halunnut lapsia, se ei ole ollut mikään päätös vaan yhtä päivänselvää asia kuin hengittäminen enkä viihdy lasten seurassa. Samanmielinen kumppani on ollut yli 20 vuotta. Uskonto ei merkitse mitään, kun kuollaan eli aivot kuolevat kaikki on ohi ja hyvä niin.

Mun näkökulman mukaan ei ole olemassa mitään objektiivista merkitystä, vaan jokainen joudumme itse löytämään sen subjektiivisen merkityksen. 

Mulle se tulee puolisostani, lähisuvusta, ystävistäni, kissoistani ja harrastuksistani. Työni antaa minulle myös paljon (siihen liittyy ihmisten auttamista). Osallistun aktiivisesti paikallisen luonnonsuojelujärjestön toimintaan ja koen sen tärkeäksi ja mielekkääksi. Koen eläväni ihan täyttä elämää. 

En ajattele että objektiivisesti katsottuna kenenkään elämällä on sen suurempaa merkitystä. Sen tajuaminen myös vähän helpottaa maailmantuskaa, kun ymmärtää että ei täällä kukaan yleensä niin suuria saa aikaan että sitä kukaan enää sadan vuoden päästä miettisi. Poikkeuksia tähän ovat lähinnä massamurhaajat ja diktaattorit. Elämä on itselle riittävän merkityksellistä kun pääsee tekemään asioita, joista tykkää. 

Hohhoijaa nyt on niin väsynyt että en jaksa edes pisteyttää.

Taiteesta. 

Elämästä nauttimisesta. Luonnosta. Ystävistä. Työstäni eläinten parissa (olen eläinlääkäri).

Jne jne jne.

Ihminen itse keksii itselleen kaikki merkitykset. Minusta Jumala tai vanhemmuus elämän merkityksenä on vähän sellainen henkinen tutti, siihen kun turvautuu niin ei joudu liikaa miettimään olemassaolonsa ideaa. 

Risti puuttuu kaulasta merkitystä antaa aivot kallossa.