Mistä lapsettomat ateistit kokevat merkityksellisyyttä?
Kommentit (50)
On niitä monia muitakin asioita, jotka merkitsevät kuin uskonto tai lapset. Kas kun ei Kirche, Küche und Kinder.
Mistä aineksista hyvä elämä ylipäätään syntyy? Mitkä asiat tuottavat yksilölle itselleen iloa tai nautintoa? Entä millainen ihminen haluaisit olla?
Uskonnosta: arvot ja arvostukset läpäisevät kaikkea ihmisen todellisuutta. Platonin mukaan hyvyys, totuus ja kauneus muodostavat kolminaisuuden, jotka kristityt liittävät jumalan ominaisuuksiin ja jossa jokainen osa kolminaisuutta viittaa toiseen osaan. Ne ovat kaikki saman asian eri puolia. Samoja asioita voi siis ateisti lähestyä hieman eri linssien läpi.
Itselleen merkityksellistä elämää voi elää elämällä omien arvojensa mukaisesta elämää. Perustarpeiden, kuten esim. turvallisuus ja arvostus, tyydyttämisen jälkeen ihmisen onnellisuutta lisää halu saavuttaa oma täysi potentiaalinsa ja tulla siksi, mikä hänellä on mahdollisuus olla. Ihmiset ovat erilaisia: toinen saa iloa taiteesta, joku toinen nauttii fyysisistä haasteista, kolmas voi pitää tavoitteenaan taloudellista riippumattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelkaa: jotkut oikeasti keulivat lapsillaan!
Totta. Yksisoluiset alkueliötkin pystyvät lisääntymään.
Mulla on ollut ihana vapaapäivä. Olen juonut kahvia ja katsellut auramiehiä ikkunasta. Tein huomiselle kauppalistaa, aion leipoa korvapuusteja ja syödä sitten niitä vaikka aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi, kun ei tarvitse olla esimerkkinä jälkikasvulle. Tai sitten teen jotain ihan muuta. Merkityksellistä on tämä hetki, mun oma aika ja se, että saan päättää itse mitä teen vai olenko vain.
Hirveää säksätystä koko ketju täynnä, mutta kukaan ei ole kyennyt vastaamaan itse kysymykseen!
Vierailija kirjoitti:
Mietipä tätä: olen ateisti ja minulla oli lapsi, mutta hän kuoli. Mistä luulet minun kokevan merkityksellisyyttä?
No?
Miten Jumalan olemassaolo toisi jotain merkityksellisyyttä juuri minun elämääni?
Kaikesta muusta kuin uskonnosta ja lapsista.
Kaikki on turhuutta. Varsinkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
On vähän epä-älyllistä ajatella, että ainoat syyt kokea oma elämä merkitykselliseksi olisivat jumalusko ja lisääntyminen. Etenkin kun lisääntyminen onnistuu lähes aivottomilta eläimiltä ja tutkimusten mukaan tietoisuuden lisääntyminen on vähentänyt uskoa jumaliin ja muuhun yliluonnolliseen.
Minä olen varmaan hedonisti, koska olen tullut johtopäätökseen, että elämän suurin tavoite on oma nautinto. Kuka sen sitten mistäkin saa. Uskosta, puolisosta, lapsista tai vaikka omista saavutuksista. Kuten menestyksestä opiskelu- ja työelämässä, parisuhteesta, seksistä, harrastuksista tai vaikka päihteistä.
Merkityksen kokemus on kyllä eri asia kuin se, että kokee nautintoja elämässään. Elämä voi olla tyhjää ja merkityksetöntä, vaikka saisi jatkuvasti orgasmeja, söisi kakkuja ja saavuttaisi jotain työssään.
En ole ap, mutta huomaan, että kukaan ei oikein vastaa kysymykseen. Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät mieti elämän merkitystä tai koe merkityksellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta huomaan, että kukaan ei oikein vastaa kysymykseen. Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät mieti elämän merkitystä tai koe merkityksellisyyttä.
No kun on aika harhaista kuvitella yhdelläkään ihmisellä ylipäätään olevan mitään sen kummempaa merkitystä tässä maailmankaikkeudessa. Eli ymmärrän oman asemani universumissa eli se on täysin merkityksetön.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta huomaan, että kukaan ei oikein vastaa kysymykseen. Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät mieti elämän merkitystä tai koe merkityksellisyyttä.
Mikä susta on merkityksellistä?
Sehän on yksilöllistä, jokaisella on oma kokemus siitä, mikä on tärkeää, arvokasta ja tarkoituksenmukaista tässä elämässä. Useimmille elämä on merkityksellistä, kun voi hyvin ja kokee sen mielekkääksi.
Uskontona voi yhtä hyvin olla ideologia, vegaanius, kuntoilu...
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli kaivoshevosmainen kysymys suoraan 1800- luvulta. 😄
Kenen kyläsepän kengät sun omalla on?
Itse en ole koskaan ymmärtänyt tuollaista merkityksellisyyden etsimistä tai sitä, että kaipaisi elämälle tai koko olemassaololle jotain suurempaa "tarkoitusta". Me kaikki tällä pallolla kun olemme lopulta vain pienenpieniä hippusia universumin edessä.
Oma maailmankatsomukseni onkin hyvin samoilla linjoilla aikaisemmin postanneen "hedonistin" kanssa: "elämän tarkoitus" on nautinnon maksimointi ja kärsimyksen minimointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta huomaan, että kukaan ei oikein vastaa kysymykseen. Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät mieti elämän merkitystä tai koe merkityksellisyyttä.
No kun on aika harhaista kuvitella yhdelläkään ihmisellä ylipäätään olevan mitään sen kummempaa merkitystä tässä maailmankaikkeudessa. Eli ymmärrän oman asemani universumissa eli se on täysin merkityksetön.
Totuuden jälkeinen aika voi aiheuttaa ihmismielelle kriisejä. Aiheesta löytyy paljon luettavaa, jos se kiinnostaa.
Millään ei ole väliä, jos kaikki on pelkkää valhetta ja propagandaa, tekoäly tekee musiikkia tai kuvataidetta ja hyveetkin ovat muuttuneet moraaliposeerauksiksi. Eli on tapahtunut etääntyminen perusarvoista (totuus, hyvyys ja kauneus). Elämää on vaikea kokea mielekkääksi, jos ei tiedetä, mikä on enää aitoa, järkevää, tarkoituksenmukaista jne.
Kristityt ovat Jeesuksen mielestä kaikki epäjumalanpalvelijoita. Jostain kumman syystä kristinuskossa on päässyt vallalle oppi, jossa vertauskuvista on tullut keskipiste ja Jumala ja Jeesuksen opetukset on unohdettu kokonaan.
Lapsetkin ovat vain Jeesuksen käyttämä vertauskuva, eivät muuta.
Aloittajan kysymyksestä loistaa ylivertaisuusvinouma eli Dunning-Kruger.
Aloittaja asettaa itsensä muiden yläpuolelle eli täysin päinvastoin kuin Jeesus opettaa: "Joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään" on Raamatun opetus, joka löytyy Luukkaan evankeliumista (14:11) ja Matteuksen evankeliumista (23:12).
Voithan itse tehdä ketjun ja kysyä noita asioita jos kiinnostaa.