Lue keskustelun säännöt.
Mistä lapsettomat ateistit kokevat merkityksellisyyttä?
Kommentit (24)
Ai joku jumala ja oman egon jatkeetko tekevät elämästä merkityksellisen? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittävä kysymys, sori.
Eikö muuta vastausta irronnut?
Aika köyhä elämä ja mielikuvitus jos ei muuta keksi kuin lapset ja uskonnon merkityksellisyyden tuojiksi. Toki vielä surkeampia on ne, jotka listaa vielä työn samaan listaan.
Lapseton ateisti vastaa: elämä on merkityksellistä.
Myötähäpeä kysymyksestä. Noin pahaa suuruuskuvitelmaa harvoin näkee.
Sama vastaus kuin yllä. Jumala-kysymys on kiinnostava ehkä, mutta ainoastaan uskontotieteen näkökulmasta. Lapsiajatus taas - olen vapaaehtoisesti lapseton ja tiennyt, että tämä on minun tieni, aina. Uskon, että äidinrakkauskin on tietynlaista narsismia, en millään lailla ylistä ihmistä muiden lajien ylle, kuten Raamattu tekee. Ihminen jos on jumalan kuva, niin minä tahdon pysyä sellaisesta jumalasta kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä sitä nyt ollaan niin paljon parempia kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Aika köyhä elämä ja mielikuvitus jos ei muuta keksi kuin lapset ja uskonnon merkityksellisyyden tuojiksi. Toki vielä surkeampia on ne, jotka listaa vielä työn samaan listaan.
Lapseton ateisti vastaa: elämä on merkityksellistä.
Eihän tuo ollut vastaus kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitelkaa: jotkut oikeasti keulivat lapsillaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta elämästä. Myös muiden elämä on tietenkin mielestäni merkityksellinen. Ihana nähdä, kun ihmiset saavuttavat elämässään asioita, joita haluavat. Ei tarvitse olla isoja asioita, kunhan ihminen itse saa niistä jotain irti.
Suoraan sanottuna en mistään. Viimeksi tänään kauppamatkalla ajattelin että olisi ihan mukava vaan kuolla pois, kun tämä elämä on niin merkityksetöntä.
Parhaimpina kausina töidenteolla, ihmisillä ja viihteellä saa vähän pidettyä itseään kiireisenä, ettei tule ajateltua omaa tarkoituksettomuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän epä-älyllistä ajatella, että ainoat syyt kokea oma elämä merkitykselliseksi olisivat jumalusko ja lisääntyminen. Etenkin kun lisääntyminen onnistuu lähes aivottomilta eläimiltä ja tutkimusten mukaan tietoisuuden lisääntyminen on vähentänyt uskoa jumaliin ja muuhun yliluonnolliseen.
Minä olen varmaan hedonisti, koska olen tullut johtopäätökseen, että elämän suurin tavoite on oma nautinto. Kuka sen sitten mistäkin saa. Uskosta, puolisosta, lapsista tai vaikka omista saavutuksista. Kuten menestyksestä opiskelu- ja työelämässä, parisuhteesta, seksistä, harrastuksista tai vaikka päihteistä.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna en mistään. Viimeksi tänään kauppamatkalla ajattelin että olisi ihan mukava vaan kuolla pois, kun tämä elämä on niin merkityksetöntä.
Parhaimpina kausina töidenteolla, ihmisillä ja viihteellä saa vähän pidettyä itseään kiireisenä, ettei tule ajateltua omaa tarkoituksettomuuttaan.
Koko universumin mittakaavassa meistä jokainen on merkityksettömämpi kuin kärpäsen kakka ikkunassa. Eikö ole ihanan vapauttavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi juuri lapsettomat ateistit? Miksei lapselliset hindut? Tai lapsia yrittävät kristityt?
En kaipaa mitään merkityksellisyyttä, mitä ikinä sillä tarkoitetaankaan. Olen sattumalta tänne syntynyt, ja kun kuolen, olen mennyt. Ei siinä mitään muuta merkitystä ole. Nautitaan niin kauan kuin täällä ollaan.
Nyt oli kaivoshevosmainen kysymys suoraan 1800- luvulta. 😄
Mietipä tätä: olen ateisti ja minulla oli lapsi, mutta hän kuoli. Mistä luulet minun kokevan merkityksellisyyttä?
Elämästä, omien arvojen seuraamisesta, esim. minulla arvot ja työ liittyvät yhteen. Voin tehdä urani minulle merkityksellisten asioiden parissa. Perhe ja ystävät ovat olemassa.
En ole ateisti enää. Olen nykyään agnostikko/ateisti joka arvostaa kristillisiä arvoja.
Säälittävä kysymys, sori.