Ekoyhteisössä asuminen

Hippiyhteisössä sitoudutaan köyhyyteen, koska raha on onnellisuuden este. Rahat annetaan johtajalle, joka yleensä asuu hotellissa ja käy kommuunissa vain silllointällöin harrastamassa seksiä.

Hyvä esimerkki oli se elämäntapaintiaanien hökkelikylä.

Taidan olla jo kolmas ketjussa, joka tahtoisi kans luostarimaisiin olosuhteisiin, mutta ilman jumalanpalvontaa, ja yhteisöön tekemään työtä, mutta oman huoneen. Jos ollaan kaikki naisia, perustetaan naisten maailma ja aidoitetaan se. Yksi on taloudenhoitaja ja kerää vuokrat joista maksaa laskut. Kerran viikossa kokous jossa puhutaan kaikki hankittavat, mullat siemenet koneenosat, ja päätetään, mihin rahat käytetään tällä viikolla - ruohonleikkurinko vai polttopuut metsästä hakevan mönkijän korjaukseen.

Hmm. Olen aina tahtonut tällaiseen y hteisöön mutta mua pelottaa tuo raha. Luostareissa ei käytetä rahaa ja siksi ne toimivat.

Täällä neljäs, jota luostarielämä kiehtoisi, mutta usko puuttuu, niin en kyllä jaksaisi päivittäisiä jumalanpalveluksia. Hurmaannuin kerran yhteen talvella täysin hylättyyn kylään Ruotsissa, tiiviisti kymmenkunta taloa melkein samaa pihapiiriä, joskus ollut asuttu kylä, nyt vain kesämökkeinä osa. Sopisi minulle sellainen yhteisö joillakin kriteereillä samanhenkisiä ihmisiä, paljon yhteisiä juttuja, mutta oma pieni talo kullakin yksin tai perheenä

Mietin sitoutumista. Kuinka kauan ihmiset viihtyvät näissä yhteisöissä? Jos tulee konflikteja, pakkaako osa vain kimpsunsa ja kampsunsa ja häipyy, vai selvitetäänkö ristiriidat? Jos sitoutuminen kestää vain vuoden tai pari, yhteisön hyvinvointi ja omavaraisuus ei rakennu, jos yhteisten päämäärien eteen ei tehdä pitkäjänteistä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ketjuun saatiin parissa yhteisössä elänyt, kerrotko enemmän ongelmista? Ja iloista?

Varmaan aika henkilökohtaisia. Itselläni ongelma oli se, että yhteisön jäsenistöstä ja vieraista minuun rakastuttiin sarjassa (myös johtajisto, sekä seksuaalisuussekavat naiset). Tämän vuoksi en suostuisi enää sellaiseen yhteisöön missä on miehiä ja seksuaalienergiaa, olisi tärkeää että se olisi kokonaan rauhoitettu sellaiselta toiminnalta

Muutoin sitten tulee mieleen vaan ihan perus riitaisuus, jos on sellaiseen taipumusta. Monissa on ollut esim. sovitut vastuualueet tai tietty tuntimäärä, mikä pitää tehdä töitä viikossa. Näissä ongelmaksi voi muodostua, jos on sellaista kyttääjäasennetta, että tekeekö tuo ja tuo ei ole tehnyt kunnolla. Kaikenlainen manageriaalinen asenne on siis ongelma, sitten taas jos keskittyy enemmän omiin puuhiinsa niin homma toimii

Anekdoottina muuten international space stationilta, joka on omanlaisensa yhteisö, siellä tehdään 12 tuntia päivässä töitä. Siitä syystä, että ihmislaumat ajautuvat konflikteihin, jos heillä ei ole mitään järkevää tekemistä

Periaatteessa olisi siis hyvä, että koska yhteisön töitä ei riitä kaikille, niin kaikilla olisi ainakin omia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, ehkäpä jotain ulospäin suuntautuvaa yrittäjyyttäkin. Keuruun ekokylässä taidetaan myydä jotakin yhteisökaupassa, luostareissa on omat luostarikauppansa

Mutta tämä on oikeasti tosi henkilökohtaista. On olemassa ihmisiä, jotka myrkyttävät joka paikan minne astuvat ja sitten sellaisia, jotka kukoistavat missä tahansa. Aikamoista arpapeliä millainen porukka sattuu yhteisöön, jos tuntemattomien kanssa sellaista lähtisi rakentamaan, ja varmasti myös pettymyksiä tulisi

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitoutumista. Kuinka kauan ihmiset viihtyvät näissä yhteisöissä? Jos tulee konflikteja, pakkaako osa vain kimpsunsa ja kampsunsa ja häipyy, vai selvitetäänkö ristiriidat? Jos sitoutuminen kestää vain vuoden tai pari, yhteisön hyvinvointi ja omavaraisuus ei rakennu, jos yhteisten päämäärien eteen ei tehdä pitkäjänteistä työtä.

Onhan tuo aika haastava kysymys sinänsä. Luostariin mennään naimisiinmenoperiaatteella eli tarkoituksena olla loppuelämä ja kuolla sinne, jolloin sitoutuminen kannattaa. Yhteisöihin ehkä sitten enemmän tällaisella parisuhdetyyppisellä, että katsellaan miten homma toimii

Ihmisyyden tunnustajat -yhteisössä on myös tietääkseni yhteinen rahatalous ja kaikki osallistuvat yhteisön töihin oman kiinnostuksensa mukaan. Ymmärtääkseni he tekivät myös keikkoja ulkopuolelle (en tiedä tarkalleen mitä) kerätäkseen varallisuutta. Mutta näihin ei ollut pakollista osallistua

Oma aavistus on, että nämä toimivat yhteisöt ovat ns. aikuisten yhteisöjä, missä jokainen yksilö omaa täydet elämänhallintataidot ja on rutinoitunut aktiiviseen, puuhakkaaseen arkielämään

Vierailija kirjoitti:

Miksi seksuaalisuus muodostui ongelmaksi? Tuliko jäsenten välille mustasukkaisuutta vai raahasiko joku yhteisöön poikaystävänsä, joka ei tehnyt tilan töitä/ oli laiska tms. eikä maksanut osuuttaan kuluista vai -?

No ensinnäkin ei ollut mitään selkeää linjaa, miten tällaisia suhteita tulisi käsitellä. Suhteita haluttiin pitää salassa ja ne olivat muutenkin sellaisia hähmäisiä, eikä mitään kunniallisia "nyt rakastutaan ja mennään naimisiin". Sitten kun tuollaista on tontilla paljon niin se on kuin joku panoluola eikä mikään yhteisö. Ja tässä yhteisössä myös johtajisto siis osallistui tähän sekoiluun, oli kaiken maailman avioeroja ja polygamioita

Toki henkilökohtainen juttu onko ok tällaisen kanssa, itse en tuollaista enää elämääni halua enkä muuttaisi yhteisöön missä on pienikin mahdollisuus että se lähtee tuollaisille raiteille

Vierailija kirjoitti:

Miettisin juuri näitä kirjoittamattomia sääntöjä ja näkemyksiä ja mahdollista klikkiytymistä. Missään yhteisössä en ole asunut mutta kahdessa pienehkössä rivitaloyhtiössä kahdessa eri kaupungissa ja kohtasin yllä mainitut ongelmat. Suhteen naapureihin odotettiin olevan liian tiivis ja juuri tuo klikkiytyminen ja juoruilu kävi ehkä eniten luonnon päälle, samoin se että jokainen halusi muokata yhteisiä sääntöjä mieleisekseen. Asenne oli että "kavereiden kesken sovitaan" ja taloudellista hyötyä haettiin myös. Riitoja oli mielestäni keskivertoa enemmän. 

Muutimme sitten isompaan rivitaloyhtiöön ja siellä näitä ongelmia ei ollut. Sanoisin melkein että välit naapureihin olivat lämpimämmät kuin pienessä yhtiössä mitä voi olla vaikea uskoa. Nyt asumme kerrostalossa, monta taloa samassa pihassa, ja naapurisuhteita voisi kuvailla myönteisen asiallisiksi. Muutot ovat enimmäkseen olleet puolison työn perässä. 

Joku toine

Luostarit noudattavat raamatun periaatteita, mistä yksi on mm. juoruilun kieltäminen. Eivät ne siis ihan mitään turhia oppeja ole. Jumalanpalveluksissa on myös se etu, että ne tavallaan virittävät henkeä koko ajan kohti positiivista, ja ehkä tilaa kyräilylle ja negatiiviselle ajattelulle ei jää. Mutta silti koen hiukka outona ajatuksena hypätä jonkun patriarkaatin alaisuuteen, vaikka heillä joitakin hyviä käytänteitä olisikin

Kurkatkaapa tämä

https://www.ihmisyydentunnustajat.fi

Tämäkin on ideologinen yhteisö, mutta sinänsä ilmeisen onnistunut käytännön toteutus pienviljelyineen ja osittais-omavaraisuuksineen. Jos on pihaa niin kannattaahan sitä viljellä ja rakentaa puutarhaa, vaikkei nyt omavaraistavoitteella, mutta se on mukava harrastus

Kuuntele intuitiotasi, kun se sinulla kerran näyttää hyvin toimivan. Kuuntele myös Areenasta erilaisia jo hajonneita utopiayhteisöjä käsittelevä sarja.

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla jo kolmas ketjussa, joka tahtoisi kans luostarimaisiin olosuhteisiin, mutta ilman jumalanpalvontaa, ja yhteisöön tekemään työtä, mutta oman huoneen. Jos ollaan kaikki naisia, perustetaan naisten maailma ja aidoitetaan se. Yksi on taloudenhoitaja ja kerää vuokrat joista maksaa laskut. Kerran viikossa kokous jossa puhutaan kaikki hankittavat, mullat siemenet koneenosat, ja päätetään, mihin rahat käytetään tällä viikolla - ruohonleikkurinko vai polttopuut metsästä hakevan mönkijän korjaukseen.

Hmm. Olen aina tahtonut tällaiseen y hteisöön mutta mua pelottaa tuo raha. Luostareissa ei käytetä rahaa ja siksi ne toimivat.

"Kerran viikossa kokous jossa puhutaan kaikki hankittavat, mullat siemenet koneenosat, ja päätetään, mihin rahat käytetään tällä viikolla"

Ja jo tuohonhan se kosahtaa. :D Yksi päällepäsmäri haluaa päättää kaikesta ja tekee typeriä päätöksiä, suurin osa seuraa nössönä lampaana eikä uskalla sanoa vastaan, loput lähtevät lopulta pois kun eivät jaksa jatkuvaa typeröintiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla jo kolmas ketjussa, joka tahtoisi kans luostarimaisiin olosuhteisiin, mutta ilman jumalanpalvontaa, ja yhteisöön tekemään työtä, mutta oman huoneen. Jos ollaan kaikki naisia, perustetaan naisten maailma ja aidoitetaan se. Yksi on taloudenhoitaja ja kerää vuokrat joista maksaa laskut. Kerran viikossa kokous jossa puhutaan kaikki hankittavat, mullat siemenet koneenosat, ja päätetään, mihin rahat käytetään tällä viikolla - ruohonleikkurinko vai polttopuut metsästä hakevan mönkijän korjaukseen.

Hmm. Olen aina tahtonut tällaiseen y hteisöön mutta mua pelottaa tuo raha. Luostareissa ei käytetä rahaa ja siksi ne toimivat.

 

 

 

 

 

"Kerran viikossa kokous jossa puhutaan kaikki hankittavat, mullat siemenet koneenosat, ja päätetään, mihin rahat käytetään tällä viikolla"

 

Ja jo tuohonhan se kos

No tämä on valitettavasti ihmisyyteen kuuluva periaate. Jos mitään muuta ei ole sovittu, yleensä yksi ottaa johtoaseman ja muut seuraavat. Sitten on muitakin päätöksentekoperiaatteita: demokratia (enemmistön valta) tai esim. konsensuspolitiikka, missä päätöstä ei tehdä jos yksikin vastustaa. Näissä ongelmana on kait se, että päätöksiä ei sitten synny kovin nopeasti

Sitten on olemassa esim. juliaana-yhteisö, https://naisyhteisosaatio.wixsite.com/juliana/etusivu missä ollaan vuokralla. Sekin ortodoksi-kirkollinen, mutta ei luostari, eli ei pakollisia jumalanpalveluksia

Itse harkitsin tuota joskus, mutta päädyin siihen että en pysty. Esim. täälläkin on moni puhunut, miten esim. parisuhteet tai alkoholinkäyttö olisi yhteisössä ongelma. En minä halua minnekään, missä yhteisö rajoittaa vapauttani tehdä mitä haluan, esim. seurustella tai juoda alkoholia. Muutenkin, taidan olla liian erakko luonne noihin yhteisöhommiin, viihdyn oikeastaan kaupungissa totaalisen anonyyminä aika hyvin. Maaseudun hiljaisuutta kyllä kaipaan, mutta ehkäpä sitten eläkkeellä kun ei enää työ pakota pk-seudulle, muutan jonnekin muuttotappiokunnan pieneen tölliin ihan itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Itse harkitsin tuota joskus, mutta päädyin siihen että en pysty. Esim. täälläkin on moni puhunut, miten esim. parisuhteet tai alkoholinkäyttö olisi yhteisössä ongelma. En minä halua minnekään, missä yhteisö rajoittaa vapauttani tehdä mitä haluan, esim. seurustella tai juoda alkoholia. Muutenkin, taidan olla liian erakko luonne noihin yhteisöhommiin, viihdyn oikeastaan kaupungissa totaalisen anonyyminä aika hyvin. Maaseudun hiljaisuutta kyllä kaipaan, mutta ehkäpä sitten eläkkeellä kun ei enää työ pakota pk-seudulle, muutan jonnekin muuttotappiokunnan pieneen tölliin ihan itsekseni.

Ei rakkautta voi estää. Eikä varmasti kukaan paheksu seurustelua tai kohtuullista alkoholinkäyttöä. Ehkä enemmänkin kyse on addiktioista, rajattomuudesta ja tunne-elämän säätelyn vaikeuksista, jotka rikkovat nopeasti pienen, tiiviin yhteisön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitoutumista. Kuinka kauan ihmiset viihtyvät näissä yhteisöissä? Jos tulee konflikteja, pakkaako osa vain kimpsunsa ja kampsunsa ja häipyy, vai selvitetäänkö ristiriidat? Jos sitoutuminen kestää vain vuoden tai pari, yhteisön hyvinvointi ja omavaraisuus ei rakennu, jos yhteisten päämäärien eteen ei tehdä pitkäjänteistä työtä.

Onhan tuo aika haastava kysymys sinänsä. Luostariin mennään naimisiinmenoperiaatteella eli tarkoituksena olla loppuelämä ja kuolla sinne, jolloin sitoutuminen kannattaa. Yhteisöihin ehkä sitten enemmän tällaisella parisuhdetyyppisellä, että katsellaan miten homma toimii

Ihmisyyden tunnustajat -yhteisössä on myös tietääkseni yhteinen rahatalous ja kaikki osallistuvat yhteisön töihin oman kiinnostuksensa mukaan. Ymmärtääkseni he tekivät myös keikkoja ulkopuolelle (en tiedä tarkalleen mitä) kerätäkseen varallisuutta. Mutta näi

Kiitos vastauksista! Mukava lukea jäsenneltyä ja ajateltua tekstiä. Ekoyhteisöistä on vähän tietoa netissä, varsinkin heidän itsensä kirjoittamana.

Minkälaista/makuista ruokaa yhteiskeittiöissä valmistetaan, olettaen, että yhteisruokailu? Onko ruoka vegaanista vai tehdäänkö useita versioita eri ruokavalioille? Pääseekö yksi nirso syöjä typistämään menun "pelkäksi makaroniksi ja ketsupiksi"?

Mitä ekoyhteisöissä yleensä syödään? Iltaisin varmaan syödään omia ruokia?