Ekoyhteisössä asuminen

🤣🤣

Olen itse ns. keski-ikäisen tavallinen, tolkun ihminen. Lapset ovat jo maailmalla. Olen sosiaalinen, suvaitsevainen ja pidän ihmisistä, mutta introverttina lataudun yksinäisyydessä. En etsi uutta ihmissuhdetta. Enkä ole ajatellut hurahtaa kristalleihin, uushengellisyyteen tai tantrajoogaan. Haluan elää yksinkertaisesti ja vaatimattomasti, yhdessä viljellen ja viihtyen. Sopeudunko joukkoon?

AP

Moi. Yritin itsekin joskus tehdä aloituksen tästä ja ketju hukkui jonnekin netin syövereihin. 

Ongelmani on mielestäni ihmisten egoismi ja ahneus. Tuommoinen kommunistimuotoinen yhteisomistaminen ja kaiken jakaminen ei välttämättä toimi. Riitaantuminen saattaa alkaa jo syömisistä, mutta pahimmat riidat kai koskevat työn epätasaista jakautumista, sen ja rahan, sillä rahaahan yhteisöön tulee eri lähteistä, ja jotkut käyvät ulkopuolella töissä, toiset eivät. En ole koskaan haastatellut asujakokeilijaa henk.koht., mutta kaipaisin itsekin kommentteja aiheesta miksi ihmisten ekoyhteisöt eivät onnistu? 

Onko se ihmisen perusnarsismi joka ei pysty jakamaan tai puolustaa itseään loppuun saakka vaikka olisi väärässä? Kateus? Liika ku nnianhimo? Päällepäsmäröinti ja vallanhalu? 

Miksi ylipäätään ihmisten avioliitot eivät onnistu? Niissäkin omaisuus ja kotityöt ja koti jaetaan, mutta palkintona on sentään seksiä ja/tai yhteisiä jälkeläisiä, ja niiden pohja on tunne, toisin kuin näissä työkommuuneissa johon muutetaan vapaaehtoisesti tuntemattomien keskelle raatamaan. Kommuunimuotoisessa asumisessa tunne ja läheisyys ei välttämättä alun honeymoonia lukuunottamatta ole se palkinto eikä ystävyyden kaltainen läheisyys, ja silti pitää joka aamu herätä yhteiseen tehtävänjakoon. Ja silti pitää antaa omat rahansa yhteiseen käyttöön, vaikka pomo olisi ilkeä.

Kuka antaisi palkkaansa esim. ilkeälle avomiehelle?

Voihan sitä kokeilla ja lähteä pois jos ei viihdy. 

Turun lähelle on suunnitteilla uusi ekokylä. Itse mietin muuttoa sinne. Olen kyllä tottunut itsenäiseen sinkkuelämään, niinpä pelkään etten sopeudu. 

Ymmärtääkseni ekoyhteisöissä jokainen on vastuussa omasta toimeentulostaan. Jokaisella on omat rahat. Ymmärrän tuon työn ja resurssien epätasa-arvoisen jakautumisen, vapaamatkustajia varmasti on (kapitalistisissakin järjestelmissä.)

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kokeilla ja lähteä pois jos ei viihdy. 

Turun lähelle on suunnitteilla uusi ekokylä. Itse mietin muuttoa sinne. Olen kyllä tottunut itsenäiseen sinkkuelämään, niinpä pelkään etten sopeudu. 

Olen vielä työelämässä, pelkään hypätä tyhjänpäälle. Esim. puolen vuoden asumiskokeilu tarkoittaisi käytännössä irtisanoutumista ja elämänmuutosta, josta ei olisi paluuta entiseen.

Mitä ihmettä puhut omasta rahasta? Oletko koskaan asunut maalla? Oletko koskaan omistanut taloa maalla? Tottakai ainakin osan rahasta, suurimman osan, täytyy olla yhteistä. Mullat, traktori, traktorin osat, mönkijän öljyt ja bensat ja sähkölasku ja vesilasku ja tiemaksut, kiinteistövero, istutuskauden istutettavat mukulat ja siemenet ja mullat ja ravinteet.

Entä kun taloa on pakko kunnostaa, kellari esim. homeessa; kuka tekee, sille tekijälle palkat. Mistä betonia?

Et voi olla tosissasi kun kirjoitat, että omat rahat.

Aiheesta tulee lähinnä mieleen pesemättömän perseen haju

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä puhut omasta rahasta? Oletko koskaan asunut maalla? Oletko koskaan omistanut taloa maalla? Tottakai ainakin osan rahasta, suurimman osan, täytyy olla yhteistä. Mullat, traktori, traktorin osat, mönkijän öljyt ja bensat ja sähkölasku ja vesilasku ja tiemaksut, kiinteistövero, istutuskauden istutettavat mukulat ja siemenet ja mullat ja ravinteet.

Entä kun taloa on pakko kunnostaa, kellari esim. homeessa; kuka tekee, sille tekijälle palkat. Mistä betonia?

Et voi olla tosissasi kun kirjoitat, että omat rahat.

 

PLUS: eläimet; eläinsuojat, eläinaidat - kaikki maksaa ja ne menevät välillä rikki, eläinten ruoka vuoden ympäri, navetan seinän tiivistäminen, kanalan katon korjaaminen, entä jos joku eläin sairastuu - kaikki maksaa! Omat rahat - ei kiesus...

En usko että tällaisessa yhteisössä hyväksyttäisiin päihteidenkäyttöä. Mutta yhteisöissä on yleensä sitten poliittisia ongelmia, mitä ei esimerkiksi kerrostaloissa ole, kun ei ole sitä sosiaalisen hierarkian rakentamistakaan.

Tuonne pääsee muistaakseni myös tutustumaan, kannattaa käyttää se ennen kuin tekee mitään ratkaisuja tai edes johtopäätöksiä. Kuulin huhua joskus nimenomaan tästä ekokylästä, että siellä olisi konsensuspolitiikka eli päätöksiä ja muutoksia on vaikea tehdä. Mutta jos tämä ei haittaa ja nauttii asioiden nykytilasta niin mikäpä siinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kokeilla ja lähteä pois jos ei viihdy. 

Turun lähelle on suunnitteilla uusi ekokylä. Itse mietin muuttoa sinne. Olen kyllä tottunut itsenäiseen sinkkuelämään, niinpä pelkään etten sopeudu. 

 

Olen vielä työelämässä, pelkään hypätä tyhjänpäälle. Esim. puolen vuoden asumiskokeilu tarkoittaisi käytännössä irtisanoutumista ja elämänmuutosta, josta ei olisi paluuta entiseen.

Elämäni ei ole huonoa nytkään, mutta oravanpyörästä hypätäkseni kuluja on vähennettävä rajusti ja kommuuniasuminen olisi yksi mielenkiintoinen vaihtoehto. En halua ostaa mummonmökkiä periferiasta ja erakoitua.

AP

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ns. keski-ikäisen tavallinen, tolkun ihminen. Lapset ovat jo maailmalla. Olen sosiaalinen, suvaitsevainen ja pidän ihmisistä, mutta introverttina lataudun yksinäisyydessä. En etsi uutta ihmissuhdetta. Enkä ole ajatellut hurahtaa kristalleihin, uushengellisyyteen tai tantrajoogaan. Haluan elää yksinkertaisesti ja vaatimattomasti, yhdessä viljellen ja viihtyen. Sopeudunko joukkoon?

AP

No ekoyhteisöt nimenomaan vetävät puoleensa hippi-ihmisiä, eli jos katsot olevasi perus keskiluokkainen niin olisko perus kerrostalo tai rivari jossain syrjemmällä ennemminkin sinun juttusi. Muutenkin hieman nihkeältä kuulostaa asenne jo etukäteen

Vierailija kirjoitti:

Moi. Yritin itsekin joskus tehdä aloituksen tästä ja ketju hukkui jonnekin netin syövereihin. 

Ongelmani on mielestäni ihmisten egoismi ja ahneus. Tuommoinen kommunistimuotoinen yhteisomistaminen ja kaiken jakaminen ei välttämättä toimi. Riitaantuminen saattaa alkaa jo syömisistä, mutta pahimmat riidat kai koskevat työn epätasaista jakautumista, sen ja rahan, sillä rahaahan yhteisöön tulee eri lähteistä, ja jotkut käyvät ulkopuolella töissä, toiset eivät. En ole koskaan haastatellut asujakokeilijaa henk.koht., mutta kaipaisin itsekin kommentteja aiheesta miksi ihmisten ekoyhteisöt eivät onnistu? 

Onko se ihmisen perusnarsismi joka ei pysty jakamaan tai puolustaa itseään loppuun saakka vaikka olisi väärässä? Kateus? Liika ku nnianhimo? Päällepäsmäröinti ja vallanhalu? 

Miksi ylipäätään ihmisten avioliitot eivät onnistu? Niissäkin omaisuus ja kotityöt ja koti jaetaan, mutta palkintona on sentään seksiä ja/t

Yhteisomistajuus on saatu ratkaistua mm. luostareissa, missä on luovuttu omaisuuskäsitteestä kait aika lailla kokonaan. Pankkikortit ovat olemassa yhteiskunnan pakosta, munkit ja nunnat elävät rahattomasti, paitsi johtajat jotka toimivat vähän niinkuin perheenisinä ja -äiteinä

Yhteisöissä on ongelmansa ja heikosti johdettu yhteisö vetää puoleensa ihmisiä, joilla on johtamistaipumusta. Ne ovat ihan samanlaisia organismeja pohjimmiltaan kuin apinalaumat. Selkeät säännöt ja sedanttius helpottavat asiaa. Luostareissa taitaa olla niin päin, että kukaan ei oikein halua johtaa, siksi se toimii. Tämän tyyppisissä yhteisöissä sen sijaan voi olla toisin päin ja kaiken maailman egomaanikot hakeutuvat sinne päsmäröimään

Oman ongelmansa luovat romanttiset suhteet, mitä ei ole tällaisissa yhteisöissä kielletty. Apinalaumankaltaisissa oloissa alkaa toistumaan apinalaumojen ongelmat, eli polygamisuus, ristiin sikiäminen ja näistä syntyvät hierarkiakonfliktit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kokeilla ja lähteä pois jos ei viihdy. 

Turun lähelle on suunnitteilla uusi ekokylä. Itse mietin muuttoa sinne. Olen kyllä tottunut itsenäiseen sinkkuelämään, niinpä pelkään etten sopeudu. 

 

Olen vielä työelämässä, pelkään hypätä tyhjänpäälle. Esim. puolen vuoden asumiskokeilu tarkoittaisi käytännössä irtisanoutumista ja elämänmuutosta, josta ei olisi paluuta entiseen.

 

Elämäni ei ole huonoa nytkään, mutta oravanpyörästä hypätäkseni kuluja on vähennettävä rajusti ja kommuuniasuminen olisi yksi mielenkiintoinen vaihtoehto. En halua ostaa mummonmökkiä periferiasta ja erakoitua.

AP

Olen itsekin miettinyt tätä mutta parissa yhteisössä asuttuani, nykyään suostuisin muuttamaan vain 100% naisyhteisöön, missä on tosiaan nuo romanttiset suhteet ja sellainen sekoilu kielletty. En haluaisi edes mies yövieraita. Myös selkeä hierarkia on hyvä. Luostarijärjestelmä on oikeasti tosi hyvä, mutta kun en halua sitä kirkonpalvonta-osuutta. Sellainen naislaitos olisi hyvä, missä ei olisi miehiä hääräämässä ollenkaan

Nyt kun ketjuun saatiin parissa yhteisössä elänyt, kerrotko enemmän ongelmista? Ja iloista?

Miksi seksuaalisuus muodostui ongelmaksi? Tuliko jäsenten välille mustasukkaisuutta vai raahasiko joku yhteisöön poikaystävänsä, joka ei tehnyt tilan töitä/ oli laiska tms. eikä maksanut osuuttaan kuluista vai -?

Miettisin juuri näitä kirjoittamattomia sääntöjä ja näkemyksiä ja mahdollista klikkiytymistä. Missään yhteisössä en ole asunut mutta kahdessa pienehkössä rivitaloyhtiössä kahdessa eri kaupungissa ja kohtasin yllä mainitut ongelmat. Suhteen naapureihin odotettiin olevan liian tiivis ja juuri tuo klikkiytyminen ja juoruilu kävi ehkä eniten luonnon päälle, samoin se että jokainen halusi muokata yhteisiä sääntöjä mieleisekseen. Asenne oli että "kavereiden kesken sovitaan" ja taloudellista hyötyä haettiin myös. Riitoja oli mielestäni keskivertoa enemmän. 

Muutimme sitten isompaan rivitaloyhtiöön ja siellä näitä ongelmia ei ollut. Sanoisin melkein että välit naapureihin olivat lämpimämmät kuin pienessä yhtiössä mitä voi olla vaikea uskoa. Nyt asumme kerrostalossa, monta taloa samassa pihassa, ja naapurisuhteita voisi kuvailla myönteisen asiallisiksi. Muutot ovat enimmäkseen olleet puolison työn perässä. 

Joku toinen voi kokea toisin mutta itse koin nuo pienet rivitaloyhtiöt ahdistavina. Tuntui koko ajan siltä että tekee jotain väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ns. keski-ikäisen tavallinen, tolkun ihminen. Lapset ovat jo maailmalla. Olen sosiaalinen, suvaitsevainen ja pidän ihmisistä, mutta introverttina lataudun yksinäisyydessä. En etsi uutta ihmissuhdetta. Enkä ole ajatellut hurahtaa kristalleihin, uushengellisyyteen tai tantrajoogaan. Haluan elää yksinkertaisesti ja vaatimattomasti, yhdessä viljellen ja viihtyen. Sopeudunko joukkoon?

AP

No ekoyhteisöt nimenomaan vetävät puoleensa hippi-ihmisiä, eli jos katsot olevasi perus keskiluokkainen niin olisko perus kerrostalo tai rivari jossain syrjemmällä ennemminkin sinun juttusi. Muutenkin hieman nihkeältä kuulostaa asenne jo etukäteen

 

Aivan, tätä pelkäänkin, että kaikkeen hippielämään on lähdettävä mukaan sata lasissa, todellista yksilönvapautta/erilaisuutta ei käytännössä kestetä. Vanhempani olivat hippejä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä puhut omasta rahasta? Oletko koskaan asunut maalla? Oletko koskaan omistanut taloa maalla? Tottakai ainakin osan rahasta, suurimman osan, täytyy olla yhteistä. Mullat, traktori, traktorin osat, mönkijän öljyt ja bensat ja sähkölasku ja vesilasku ja tiemaksut, kiinteistövero, istutuskauden istutettavat mukulat ja siemenet ja mullat ja ravinteet.

Entä kun taloa on pakko kunnostaa, kellari esim. homeessa; kuka tekee, sille tekijälle palkat. Mistä betonia?

Et voi olla tosissasi kun kirjoitat, että omat rahat.

Eikö yhteistä rahaa kerätä kuukausittain esim. vuokran muodossa kulujen peittämiseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kokeilla ja lähteä pois jos ei viihdy. 

Turun lähelle on suunnitteilla uusi ekokylä. Itse mietin muuttoa sinne. Olen kyllä tottunut itsenäiseen sinkkuelämään, niinpä pelkään etten sopeudu. 

 

Olen vielä työelämässä, pelkään hypätä tyhjänpäälle. Esim. puolen vuoden asumiskokeilu tarkoittaisi käytännössä irtisanoutumista ja elämänmuutosta, josta ei olisi paluuta entiseen.

 

Elämäni ei ole huonoa nytkään, mutta oravanpyörästä hypätäkseni kuluja on vähennettävä rajusti ja kommuuniasuminen olisi yksi mielenkiintoinen vaihtoehto. En halua ostaa mummonmökkiä periferiasta ja erakoitua.

AP

Olen itsekin miettinyt tätä mutta parissa yhteisössä asuttuani, nykyään su

Luostari kuulostaa hyvältä, mutta minäkään en halua kirkonpalvonta-osuutta. En halua luopua myöskään kaikesta yksityisyydestä, haluan oman huoneen. Työtä en pelkää. Yksi kommentoija puhui eläimistä, viljellyistä pelloista, ilmeisesti ns. omavaraistaloudesta. Se on mielestäni utopiaa.